Paavon pervoreissut ja muita tarinoita

Pintaperhokalastusta tunturissa ja jos pintaperhokalaan ei tunturiin pääse, niin hauen ja toutaimen perhokalastusta aina kun mahdollista. Jokunen perhokin tulee sidottua silloin tällöin. Kesän pääkalareissuista syntyy aina reissuraportti osoitteeseen Kalamies.com -> Reissuraportit. Tämä blogi kertoo näiden reissujen valmisteluista, muista kalareissuista, ädläyksestä sekä savuisten viskien maisteluista. Oluttakin juodaan. Ja kaverille ei jätetä.

Pyydystä, päästä ja mene vankilaan

Kirjoitti kirjoittaja päiväyksellä kategoriassa Kalastuksenhoito, kalatalous, sää- ja ympäristöasiat
  • Fontin koko: Suurempi Pienempi
  • Osumia: 20368
  • Seuraa tätä artikkelia
  • Tulosta

Jälleen kerran tutkija haluaisi kieltää "C&R-kalastuksen". Taustalla on vanha tutkimus, joka nousee joka vuosi esiin, uudestaan ja uudestaan - se kuuluisa Edinbughin yliopiston happokoe.

Esimerkiksi vuonna 2002 Edinburghin yliopistossa tehdyssä eläinkokeessa kirjolohet käyttäytyivät samoin kuin useimmat nisäkkäät kun niille tuotettiin kipua eli ruiskutettiin huuliin etikkahappoa: ne hieroivat ruiskutuspaikkaa ympäristöön tai heijasivat itseään edestakaisin.

Kannanotossaan jokunen kuukausi sitten Suomen Eläinsuojeluyhdistys pyrki samaan lopputulokseen: "pyydystä ja päästä" -kalastus on kiellettävä.

No yritetäänpäs kieltää tämä "C&R-kalastus" sitten. Kuinka asia kirjoitettaisiin lakiin? Kalassa käyminen on kiellettyä, jos laskee saaliinsa takaisin? Saatu kala, ellei se ole rauhoitettu, alamittainen tai muuten suojeltu, tulee tappaa välittömästi? Ensimmäisen suuntainen ei tule millään tavalla kysymykseen, koska asiassa on mm. monenlaisia porsaanreikiä ja ristiriitaisuuksia. Tämä jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaisi laajasti katsottuna siltä, että se voisi olla jollakin tavalla ehkä laiksi hyväksyttävissä, jos sellaista lakipykälää nyt ryhdyttäisiin sorvaamaan.

siika vapaaksi

Mutta mutta: miten tätä hienoa lakipykälää sitten valvottaisiin? Jos vietät 10 tuntia kalassa merellä, veneessä, kuka valvoo sinua, että tapat kaikki saamasi "lainsuojattomat" kalat? Jos lähdet vaellukselle pariksi viikoksi tunturiin, kenet saat sinne mukaasi valvomaan, että noudatat tältä osin lakia? Sillä jokainen saatu kala antaa mahdollisuuden rikkoa lakia. Osaava kalastaja kun saa paljon kalaa niin siinäpä olisi kalastusvalvojalle paljon töitä. Olisihan tuolla ainakin työllistävä vaikutus...

Ten percent of the fishermen catch 90 percent of the fish.

Kun sitten palaat kalareissulta ja kalastuksenvalvoja pysäyttää sinut satamassa ja kysyy, lupien tarkastamisen jälkeen, että "No, tuliko kalaa?", niin helpoin tapa on vastata "Pallit meni pataan". Senhän uskovat kaikki eikä kalastuksenvalvoja voi lätkäistä haluamaansa sakkoa luvattomasta kalanvapauttamisesta. Kukapa siinä tapauksessa erehtyisi sanomaan, että "Sainpa muutaman meritaimenen, mutta niillä oli rasvaevä, joten laitoin ne kasvamaan"?

"C&R-kalastuksen" kieltäminen on jo noiden kahden pienen esimerkin valossa kuolleena syntynyt ajatus. Kuitenkin "C&R-kalastuksen" kieltämistä kylvetään kaiken ratkaisevana ideana jokaisessa tuontyyppisessä artikkelissa ja kannanotossa, niin tutkijoiden kuin eläintensuojelijoiden toimesta. Mistä tämä kertoo?

 

Kalastuksen lainalaisuudet

Tyypillisesti älähdykset "C&R-kalastusta" vastaan nousevat kalastusta harrastamattomien tahojen toimesta. Nämä tahot poikkeuksetta unohtavat, jättävät huomiotta tai ovat autuaan tietämättömiä muutamista kalastuksen perusasioista, joista osa on jopa lainalaisuuksia:

  1. Kalastus on hyväksytty harrastus ja koukun käyttäminen on myös hyväksytty kalastuksessa.
  2. Alamittaiset kalat on päästettävä pois, uuden kalastuslain mukaan elävänä tai kuolleena.
  3. Rauhoitettu kala on päästettävä pois.
  4. Uhanalaisen kalan tappaminen on vähintäänkin kyseenalaista.
  5. Mielipidettä ei voi kieltää lailla.

 

1. Vapaa-ajan kalastajia on 1,7 miljoonaa

Ensimmäinen kysymys, joka nousee tutkijan ajatuksista mieleen on se, että jos kala kerran tuntee kipua niin miksi kaikkea koukkukalastusta ei kielletä? Syy on yksinkertainen: Kalastus koukun ja siiman avulla on hyväksytty tapa ja hyväksytty vapaa-ajanharrastus. Ei sitä voi mennä tuosta vain kieltämään. 1,7 miljoonaa kalastuksen harrastajaa hyökkää samantien silmillesi vihapuheineen.

Nämä samaiset tahot, ja muutkin kalan vapauttamista vastaan taistelevat yhteisöt ja yksityiset ihmiset, nostavat seuraavaksi argumentikseen sen, että kyllä kalastus ruoanhankintana on hyväksyttävää, mutta jos saalis päästetään pois niin se on eettisesti halveksittavaa.

Kala-allergikko Pekka saa käydä kalassa, koska kalastus koukun kera on hyväksytty harrastus. Ja koska kaikkien tulee olla lain edessä samanarvoisia niin kala-allergikko Pekkaa ei voi estää menemästä kalaan kuten ei kaikentappaja-Kaarloakaan. Molemmilla on oikeus kalastaa, jos kalastusluvat ovat kunnossa.

Vaikka kala-allergikko Pekka ei itse kalaa syökään, välttyäkseen tutkija Telkkärannan ja muiden "C&R-kalastusta" vastustavien vihaisilta katseilta hän tappaa saamansa kalat ja vie ne naapurilleen. Tähänkö suuntaan kalastusta pitää kehittää, arvon tutkijat ja eläintensuojelijat? Olisiko sittenkin viisaampaa antaa Pekan itse päättää mitkä kalat tappaa ja mitkä päästää pois jatkamaan sukua?

Monesti puhutaan "C&R-kalastuksen" eettisyydestä. Tuolla 1,7 miljoonan kalastajan määrällä taimen olisi jo kuollut sukupuuttoon jos alamittaisia tai mitallisia kaloja ei olisi laskettu takaisin lisääntymään. Keski-Suomesta löytyy jokunen virtavesi, joissa taimenen suojelussa on onnistuttu niin hyvin, että kutevien taimenten ja poikasten määrä on lisääntynyt kalastuspaineesta huolimatta. Suuri kiitos tästä kuuluu, yllätys, yllätys, itse kalastajille, jotka kunnostavat kutupuroja ja taimenen asuinympäristöjä.

 

2.-4. Opettele olemaan "C&R-kalastaja"

Jokaisen kalastajan pitää asennoitua olemaan "pyydystä ja päästä" -kalastaja. Se on asennekysymys, johon kalastuslaki sinut velvoittaa. Sinun tulee laskea alamittainen saaliskala pois, samoin rauhoitettu kala, esim. lohikala kutualueellaan syksyn rauhoitusaikana. Uhanalaisista kaloista rasvaevällinen taimen tulisi uhanalaisuutensa vuoksi aina vapauttaa, koosta riippumatta. Uusi kalastuslaki ja kalastusasetus pyrkivätkin turvaamaan uhanalaisen taimenen säilymistä. Näitä velvollisuuksia ajatellen sinun kalastajana tulee opetella seuraavat asiat: väsytä kala oikein, käsittele sitä oikein, elvytä se oikein ja vapauta se oikein. Ja kaikki tuo oikeita välineitä käyttäen.

Kieltämällä "c&r-kalastuksen" ohjeistat toimimaan lain henkeä vastaan. Ja ennen kaikkea hidastat kalastuskulttuurin siirtymistä kestävämmälle pohjalle, kohti valikoivaa kalastusta. Ja vieläkin enemmän, olet osatekijänä uhanalaisen kalalajin tuhoamisessa kieltäessäsi sen, että joku päästäisi arvokkaan kutukalan takaisin koskeen, koska sehän voi ottaa uudestaan koukkuun kiinni ja kokea kipua. Niin, juuri sinä, "eläintensuojelija". Mitä muutaman kalakantaa ylläpitävän mätimunan hukkaan menosta kunhan kalaa vaan ei päästetä takaisin kokemaan kipua uudestaan.

b2ap3_thumbnail_Harrijoki2003071604.JPG
Ruotsin tunturijärvellä on näemmä harrastettu "pyydystä ja tapa kaikki" -kalastusta

5. Mielipidettä ei voi lailla kieltää

Jos joku haluaa päästää saaliinsa pois, hän saa niin tehdä. Jos sienestäjä päättää kaataa sienikorinsa sisällön kompostiinsa, hän saa näin tehdä. Sorsanmetsästäjä saa tehdä saaliilleen aivan mitä itse tahtoo. Miten kalastus tässä suhteessa eroaa sienestyksestä tai metsästyksestä? Siinä, että kala on mahdollista palauttaa veteen elävänä. Ei ole pakko, mutta se on mahdollista.

Siis mielipide? Vai onko kyseessä mieliala? Jos lähdet aamulla kalaan sillä mielialalla, että voisit tänään syödä kalaa, ja kalavehkeitäsi kerätessäsi päätät, että otat vain 50 - 75-senttisen hauen ruokakalaksi, niin oletko jo siitä sekunnista lähtien saastainen c&r-kalastaja? Jos sitten saisit 80-senttisen hauen, langetettaisiinko sinulle siitä sakko, jos kalan pois päästäisit? Ja saisitko synninpäästön jos pistäisitkin tuon hauen lihoiksi?

Kalastajan mielipide ja mieliala vaihtuvat kalastuksen tiimellyksessä kuin naisen vastaavat. Kalastajan mielipiteeseen ja mielialaan vaikuttaa kaikki, säästä, näläntunteesta vertaispaineeseen. "Ruoka on kortilla, force major, sataa ja on kylmä, pakko ottaa tämä kala eräksi.", "Älä nyt laske sitä pois, hyvä ruokakala, loimutetaan se tossa nuotiolla!". "Ai ku nätti iso naarastaimen! Arvokas kutukala, ja rasvaevällinen! Ehdottomasti kasvamaan! Meillä on kyllä makkaraa mukana...". Siinä se kalastajan mieli muuttuu mielialasta toiseen kuin lennossa noita kuunnellessa. Mikä niistä kaikista kalastajan mielialoista on rangaistavaa ja mikä ei? Ja miten hemmetissä sinä tuollaista mielenvaihtajaa pystyt valvomaan?

Kalastuksessa pätee mielipide tai mieliala: En ota isoa haukea ruokakalaksi. En PRKL vaikka lailla pakotettaisiin. En vaikka kiellettäisiin olemaan ottamatta.


 

Miksi viha kohdistuu väärään puuhun?

Miksi nuo kalan kivusta ja kärsimyksestä yhä uudestaan ja uudestaan ääntä nostavat tahot eivät kohdista vihaansa todelliseen kalastuksen epäkohtaan, asiaan, jolla on tuhottu hyviä kalakantoja ja tapetaan edelleenkin turhaan kaloja?

Verkkoon tarttunut kala tukehtuu hitaasti ja varmaankin nyt kivun tieteellisen todistuksen mukaan myös tuskallisesti. Eikä verkosta aina voi esim. alamittaista taimenta vapauttaa elävänä. Miksi tutkijat ja eläintensuojelijat eivät keskity olennaiseen?

Ero vapakalastajan ja verkkokalastajan välillä on aikamoinen: verkkokalastajaa nämä vastuullisuusasiat harvoin kiinnostavat. Kiinnostavat asiat verkkokalastajalle ovat: mikä on sallittu solmuväli ja kuinka monta verkkoa saa veteen laskea. Kaikki saadut kalat tapetaan, elleivät ne jo ole kuolleita, ja syötäväksi kelpaamattomat annetaan kissoille tai heitetään kompostiin. Ja jos verkkokalastaja jättää verkkonsa kokematta tarpeeksi usein niin koko saalis joutaa kompostiin. Ellei verkko sitten jää veteen saaliineen mätänemään.

"C&R-kalastusta" vastaan hyökätään, koska se nähdään eettisesti vääränä tapana kalastaa. Kuitenkaan nämä hyökkäävät tahot eivät näe niitä tosiasioita, että suuri osa väitetyistä "C&R-kalastajista" ovat itse asiassa valikoivaa kalastusta harrastavia sekä että "C&R-kalastusta" ei edes kalastuspiireissä nähdä oikeana tapana harrastaa kalastusta. Juuri nämä samaiset kalastuspiirit pyrkivät nostamaan Suomen kalastuskulttuuria siihen suuntaan, että "C&R-kalastus" ja ajattelu "pyydystämisestä ja päästämisestä", sekä myös jokaisen kalan tappamismentaliteetti korvautuisivat kestävällä kalastuksella, jossa valikoidaan ruoaksi käytettävä saalis sen koon, suvunjatkamismahdollisuuden, uhanalaisuuden ja muiden tekijöiden, kuten lohikalan rasvaevän tai sen puutteen perusteella.

Esimerkiksi suurhauki, joka on poikkeuksetta naaras, on erittäin arvokas kutukala. Sen saaliiksi ottaminen ja ruoaksi laittaminen merkitsisi voittajageenien poistumista vesistön geenipankista. Kalastuksenhoidollisesti tuollaisen kalan päästäminen takaisin syömään rehevyyttä lisääviä särkikaloja voidaan katsoa toiseksi erittäin päteväksi syyksi. Ja nyt nämä tutkijat ja eläintensuojelijat käytännössä pakottavat kalastajan tappamaan nuo arvokkaat kalat. Verkkokalastajat eivät kyllä tuotakaan kalaa pois päästäisi.

Tieto lohikalakantojemme uhanalaisuudesta ja suurten petokalojen merkityksestä sekä emokaloina että vesistöjen terveyspoliiseina kannustaa vapauttamaan tärkeimmät kalayksilöt.

Hyvät tutkijat ja eläinsuojelijat, "c&r-kalastuksen" kieltäminen ei ole keino pelastaa kaloja eikä kalakantoja. Oikeampi keino on valistaa ja opastaa kalastajia kestävään ja valikoivaan kalastukseen.

Esimerkki vastuullisuuteen kannustavasta valistamisesta on Suomen Vapaa-ajankalastajain "Koolla on väliä" kampanja. Allekirjoittanut on sitoutunut kalastamaan tuolla sivustolla esitettyjen ohjeiden mukaisesti.

 

Tappaminen on parempi kuin vapauttaminen

Kalakantojen suojelijoilla on jo pitkään ollut mantrana se, että isot kalat on päästettävä kasvamaan koska ne kantavat selviytyjä- ja voittajageenejä. Tutkija Telkänranta kommenteillaan taas ohjaa täysin päinvastaiseen suuntaan: on parempi tappaa saatu kala kuin vapauttaa se: saatu kala on tainnutettava ja tapettava välittömästi -- ja geenit on valutettava nurmikolle.

Mutta miksi se kala pitäisi tappaa?

Vastauksena tutkija Telkänranta kertoo sen, että kalat voivat vammautua ja ne voivat kuolla vammoihinsa. Tutkija Telkänranta unohtaa jälleen sen, että kaikkien kalastajien tulee osata olla "C&R-kalastajia" kun kyseessä on alamittainen, rauhoitettu tai uhanalainen kala. Oikea lähestyminen ei tähänkään ongelmaan ole kalan poispäästämisen kieltäminen vaan oikean, kalaa vahingoittamattoman käsittelyn opetteleminen sekä oikeiden välineiden käyttäminen ja niistä kanssakalastajia valistaminen, koska sitä tietoa ja taitoa voi hyödyntää jokainen, joka saa alamittaisen kalan. Esimerkiksi väkäsettömien koukkujen käyttöpakon ajaminen vieheisiin olisi paljon järkevämpi vaihtoehto kuin ryhtyä kieltämään asiaa, jota ei voi kieltää eikä valvoa.
 

The Government of Alberta is asking Alberta's anglers to keep barbed hooks out of our waters.

Missä vaiheessa nämä "C&R-kalastuksen" vastustajat ymmärtävät, että kalakantoja ei pelasteta hyökkäämällä kalastuksen harrastajia ja heidän kalastusharrastustaan vastaan? Eläintensuojelijoiden tulisi liittyä kestävän kalastuksen valistajien joukkoon ajamaan asiaa, jolla Suomen kalastuskulttuuri nousee tappamiskulttuurista valikoivan ja kestävän kalastuksen tasolle. Suomi on tässä asiassa vielä se kuuluisa kehitysmaa. Ja tällä hetkellä eläintensuojelijat ja "C&R-kalastuksen" vastustajat pyrkivät kannanotoillaan pitämään Suomen kalastuksen kehitysmaana. Kalakantamme eivät välttämättä kestä sitä.

 

Jokaisella on oma mielipide

Kalastuslaissa ja -asetuksessa määritellään rauhoitusaikoja ja alamittoja. Esimerkiksi kuhalla on alamittana 37 cm. Jotkin kalastusalueet ovat omatoimisesti nostaneet kuhan alamittaa todettuaan, että kuha on aivan liian pieni pyydettäväksi lakimääräisen mitan mukaan. Taustana tälle on pelko siitä, että lakisääteisen alamitan nurkilla olevat kuhat eivät ole ehtineet edes yhtä kertaa kutemaan. Kalastusasetuksessakin on uusia tuulia tähän suuntaan - kalastustutkijoita on kuunneltu, ex-ministeri Koskinen! - ja erinäisiä viritelmiä alamitan määrittämiseksi kutuiän oletetun koon perusteella eri kalalajeille on luonnoksissa pyöritelty. Koska kalastusasetus on tätä kirjoitettaessa luonnosvaiheessa niin ei siitä sen enempää.

Mutta minä, yksityinen kalastaja, päätän, että minun kohdallani kuhan alamitta on 50 cm ja päätän siinä samassa mielenpurkauksessani asettaa kuhalle henkilökohtaisen ylämitankin, vaikkapa 75 cm. Jos minut kalastuksenvalvoja järveltä nappaa kiinni vapauttaessani saamaani kuhaa, olenko "C&R-kalastaja", jos:

a) kuha on pituudeltaan 35 cm
b) kuha on pituudeltaan 49 cm
c) kuha on pituudeltaan 85 cm?

Onko koolla väliä? Laskiessani alamittaisen, 35-senttisen kuhan toimin lain velvoittamana oikein ja saan päänsilityksiä niin lainsäätäjältä kuin eläintensuojelijoiltakin mutta laskiessani 49- ja 80-senttiset kuhat pois kasvamaan olen halveksittava "C&R-kalastaja"? Miettikääpäs nyt vähän tätä, arvon tutkijat ja eläintensuojelijat!

Minun mielestäni kalastuslain / kalastusasetuksen määräämässä kuhan alamitassa on suurta vikaa, joten minä olen sitä itse henkilökohtaisesti korottanut. Minulla on siihen oikeus eikä kukaan tutkija voi väittää minua "c&r-kalastajaksi". Ei kukaan. Eikä kukaan voi minua estää "C&R-kalastamasta". Omasta mielestäni toimin asiassa oikein ja lainsäätäjä on kuhan alamitan kohdalla täysin mettässä.

Vietän aikaani paljon tunturissa kalastellen siikaa, harjusta ja taimenta, parikin viikkoa kerrallaan. Joka aamu valmistautuessani kalaan lähtöön mietin kalakavereideni kanssa kalantarvetta. Reissun alussa tyypillisesti otetaan ensimmäinen kala, josta riittää syömistä niin monelle hengelle kuin reissussa on mukana paistikalaksi. "Okei, otetaan yks paistokala. Mutta ei harjuksia. Eikä taimenta.".

Tutkija Telkänranta pääsisi heti usuttamaan kalastusvalvojan kimppuumme, sillä jos ensimmäinen kala olisi tyypillinen tuon alueen kala, n. 45-senttinen harjus, niin vapauttaisimme sen. Harjus on kalastamamme vesistön kalastetuin kala, joten emme sitä aina itse kalasta. Kalastuspainetta pitää pystyä myös säätämään ja me sitä tuolla tavalla ainakin yritämme säätää. Niinpä vapauttaessani tuon mainion kauniin kalan saisin sakon, jota en satavarmasti maksaisi, ja menisin siitä hyvästä vankilaan, suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta, koska "C&R-kalastus" on kielletty.

 b2ap3_thumbnail_20100705-113000-Harjus-50-elvytyksessa.JPG
50-senttinen sakkoharjus vältti paistinpannun

 

Mikä helvetin "C&R-kalastus"?

Read my acid burned lips: "C&R-kalastusta" ei ole olemassa ja vaikka olisikin niin siihen ei pidä kalastajia opastaa. Oikea suunta on vastuullinen, kestävyyteen tähtäävä valikoiva kalastus.

Kestävästä kalastuksesta on "Kalmakolmio" virittänyt esille varsin mainion videon. Suosittelen tutkijoiden ja eläintensuojelijoiden kuluttamaan hieman aikaa sen katsomiseen.

 

 

edit: näyttää siltä, että ilmeisesti Helsingin Sanomien toimittajalla Jutta Sarhimaalla oli ihan omia ajatuksia kalastuksesta, joille halusi saada tutkijan tukea ilman tutkijan omaa lupaa. Osoittaa hieman huonoa journalismia kirjoittaa omia ajatuksiaan toisen nimellä. Noin ainakin tuntuu, kun lukee tämän biologi Telkänrannan kirjoittaman 'vastineen'. Olisiko tuossa ainesta Julkisen Sanan Neuvostoon 'keissiksi'?

Nyt.fi ja HS.fi sivuilla julkaistun artikkelin tutkija korjattu biologiksi artikkelin julkaisun jälkeen.

0
Kirjoittaja on perhokalastaja, joka käyttää sukkahousuja kahluuhousujen alla (koska niitä on vaan niin mukava käyttää) sekä makuupussissa (koska niitä on vaan niin mukava käyttää). Kirjoittaja on myös tunnettu siitä, että hän kävelee tunturissa kilometrikaupalla raudun, siian, taimenen ja harjuksen perässä perhovapa toisessa kädessä ja oluttölkki toisessa kädessä, notkuen. Kelluntarenkaassa vietetyt tunnit ovat lukuisat ja hyttysiä kirjoittaja syö tuhansittain. Kirjoittaja harrastaa myös vaellusta mutta vain päästäkseen kalapaikoille. Jos haluat paremmin tutustua kirjoittajaan, se käy helpoiten tarjoamalla tälle lasillinen savuisaa elämän vettä.
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt