Oivoi... Tänään piti olla ok tuulet, ei sit ollu... Aamulla keli oli mainio, ja naamat virneessä laskettiin kamat vetoon. Noh, ei nykinyt. Ja iltapäivällä, kolmannen kerran aallon pyyhkäistyä veneen yli, tuli päätös rantaan siirtymisestä aika helpoksi. Päivästä jäi käteen siimamytty ja märät vaatteet, tuuli yltyi niihin lukemiin että roiskeet tuli suoraan syliin.

Upea reissu, varmasti tulee lähdettyä uudestaan! Nyt romut nippuun ja aamusta kohti Tukholmaa.

Simris vaikenee, adjö!

Tälle päivälle oli luvattu aikamoista puhuria, joten edellinen ilta meni puhdetöissä, ja aamulla nukuimme pitkään. Ekaa kertaa tällä reissulla...
Aamiaisen jälkeen raahauduimme kuitenkin rantaan katsomaan tilannetta, ja tuuli olikin kovaa. Mutta sellaisesta suunnasta, että ainakin lähipaikat olisi ehkä vedettävissä. Eikun kämpille ja romut mukaan, meri odottaa!

Jeah!!!
Päivän piti olla tuulinen, ei ollut. Iltapäivään asti oli lähes tyyntä, joten luvattu 6m/s jäi totetumatta. Pilvinen ja matalapainenen päivä veti kaloilta suut suppuun, mutta kun vaikeana päivänä tapahtuu, saattaa tapahtua ihmeitä...

Ei siis tapahtumilla juhlittu, päivä oli erittäin hiljainen. Päivän mittaan meille kertyi vain 3 alamittaista kalaa, Emppailla kumppaneineen kävi 65cm kala veneessä ja taas erittäin painavan tärpin katkera menetys. Parikin paikalla ollutta venekuntaa nosti +15kg kalan veneeseen, joten mieli pysyi lähes virkeänä. Toki pieni epätoivo hiippaili puseroon, mutta kaikki kirkastui sinä kauniina hetkenä kun mannaa satoi taivaalta. Ajellessamme Empaatin neuvomaa pistettä kohti, lähti toisen takilan keskimmäinen vapa aika reipaasti suoltamaan siimaa. Hakkasin hytin ovea ja huusin Eetulle kalasta, kun lähti toisen puolen ylin takila! Huuto piti vaihtaa klassiseen "DUBBELHUGG!"- kiljahdukseen!

Toka päivä takana. Aamu alkoi räväkästi molempien veneiden osalta, heti lähtöön lauloi räikät!

Emppain venekunta sai ensimmäisen mittalohensa, ja siirtyi "johtoon" 3,85kg kalalla. Meidän tapahtumamme jäi muutaman sekunnin räikän pärinäksi, mutta hyvä startti joka tapauksessa! Porukkaa oli paikalle kertynyt sen verran, että me suunnistimme ulospäin Emppain, Wissyn ja Theemun jäädessä lähemmille paikoille. Alkupäivä oli tyyni, ja elo merellä mitä mainiointa... Päästyämme jonnekin kauas pois, tulikin pian ensimmäinen tapahtuma. Räikkä pärähteli mukavasti, ja raskaan tuntuista kalaa kepiteltiin aika kauan, ottaen huomioon että haavista löytyi 3,8kg (taas, eilinenkin painoi saman verran) lohi. Syykin selvisi jo väsytyksen aikana, kala oli tarttunut kurkusta kiinni. Kuoli reppana haaviin...

Loppupäivästä tuuli nousi, ja syönti heikkeni. Ainakin meillä... Alueelta oli saatu mm. 7-tärppi ja toiseen paattiin 21kg kala...

Tapahtumia ihan hyvin, vaikkakin isommat kalat jäi puuttumaan. Alamitta nousi molempiin, ja Emppain vene vapautti parin kilon kalan.

Jooh... Ensimmäinen kalastuspäivä takana, ja ei voi kun olla tyytyväinen. Toki kalamäärä jäi hiukan vähäiseksi, mutta loistava keli ja erinomainen seura tekivät päivästä upean.

Kalaa oli tuloillaan jonkin verran, ihan ei osattu, vielä... Paikalliset sai hyvinkin kalaa. Meillä päivä alkoi herätyksellä klo 4, ja siirtymä Ystadiin suoritettiin jo ennen kuutta. Aamusta tuli Empaattiin tärppi ja pian meilläkin alkoi räikkä laulamaan... Noin kasin kala kävi lähes veneen perässä, mutta tietenkin irtosi pienen teknisen kämmin takia... Hiukka myöhemmin samasta.paikasta tulin toinen lähtö, joka loppui ennen kuin muita toimenpiteitä ehdittiin aloittamaan.

Hiukan risoi...

 

Tässä sitä ollaan, tUrussa. Laiva lähtee nyt, vene ja äijät on kyydissä. Ja siis kyseessä on Suomi24 sinkkuristeily... Eli ei asiaa ravintelin puolelle ollenkaan...
Huomenna aamulla ollaan Tukholmassa, siitä viimeinen 600km rypistys ja ollaan siellä missä ihmisen on hyvä olla- KalaPaikalla!
Perillä on tuuliset olosuhteet, mutta sen pitäisi helpottaa lauantaihin mennessä, toki huomiseksi suunniteltu iltakalastus voi olla haasteellista. Toki aika röykkyyn sitä tulee varmaan pitkän talven jälkeen mentyä, varsinkin kun paikalta on kuulunut kerrassaan hurjia juttuja. Lähivesiltä mm. 22kg kala ja muuta mukavaa... Mitenhän mahtaa uni tulla???
Huomenna tähän aikaan raportoin joko ekasta uistelupäivän tyngästä, tahi tuulipäivästä.
Adjö!

TJ 1!!!
Nyt on se viimeinen ilta ennen reissua! Se hetki, kun kaikki talven aikana kaappeihin sullotut tavarat pitäisi muistaa etsiä ja pakata mukaan. Just se hetki, milloin huomaat ettet vieläkään ymmärrä miten sitä kertyy noin paljon... Huono puoli näyttäisi olevan se, että huominen töihinlähtö vaatinee jonkinlaista akrobatiaa.
Empaatti, eli retkikunnan toinen vene, lähti matkaan jo tänään. Penteleet. Hyvällä tuurilla pääsevät jo huomenna iltakalaan. Samaan aikaan kun me ajamme kohti tUrkua. Ja olis se aika messevää saada ensimmäiset pönöt jo matkalla, vaikkakin saattaisi aiheuttaa unettomuutta... Varsinkin kun olen nohevana matkanjärjestänä varannut matkat Suomi24:n sinkkuristeilyn kanssa samaan laivaan.
Perjantaina, toivottavasti, saadaan omat siimat oikoiseksi iltasella. Jos ei, niin sit lauantaina. Toivon. Pääasia että pääsee veneilemään, koko keikan tavoite on yksi lohi.
Löysin honkkarin alesta viime hetkellä kuivapuvun henkivakuutukseksi, ja jostain ilmestyi Thermoksen pullot reissua parantamaan. On tää halpaa...
Parin kuukauden suunnittelu ja odotus sekä järkyttävä kilpavarustelu kulminoituu tähän iltaan. Elän sitä, olen sitä, tunnen sen. Jes!

Niin, kohta se alkaa! Kauden ensimmäinen reissu suuntautuu Etelä-Ruotsiin, Simrishamnin kuuluisille lohivesille. Kalaa kuuluu olevan hyvin liikkeellä, ja meillä polte sen mukainen! Empaatti painelee päivää aiemmin mestoille, me starttaamme työkiireideni vuoksi vasta torstaina. Eli jos kaikki menee nappiin, ollaan jo perjantaina iltapäivällä oikomassa siimoja! Empaatti on silloin jo meidät saanut hermoromahduksen partaalle, ongittuaan edellisen illan ja tulopäivämme.

Tästä reissusta tulee toivon mukaan päiväkohtaista raporttia tänne blogiin, kunhan tekniikka kestää...

Mikäs sen enempää olisi kauden ekaa reissua edeltävä juttu, kuin viime hetken venehuolto? No, kuten kuvista näkyy, ei aiemmin ole juuri asiaa veneelle ollut... Kävin pari viikkoa sitten pudottelemassa pahimmat jääkokkareet pressun päältä, ja tänään sai sitten rasvailla näppinsä oikein huolella. Pari viikkoa sitten kävin myös VHF-kurssin (kiitos Suomenlahden Uistelijat), ja se kun meni läpi, uskalsin asentaa elämäni ensimmäisen meri-VHF:n Vanajaan. Kutsu on siis Vanaja 3 / OH-3120. Eli jos vesillä näette, noilla voi huudella. Sen asennus suorittui pienellä apico-ryöstöllä ja muutamalla ruuvilla sekä kahdella kappaleella nippusiteitä. Näin nyt alkuun, nähtäväksi jää onko tuo lopullinen järjestely.
Samalla tuli laitettua kolmansille takilavavoille telineet ja vihdoin myös kuljetusputket takilavavoille. Eivät ole mukavia kun pyörivät pitkin venettä. Myös kalastuskäyttöön tilaa löytyy nyt paremmin, irroitin takakulmien penkit.Nehän oli vain poppareilla kiinni, joten poralla sain penkit irti noin 5 minuutissa. Tarkoitus on noita vielä käyttääkin, mutteriniitit tulee runkoon jääneiden reikien täytteeksi, joten penkit saa käyttöön laittamalla ne muutamalla pultilla kiinni. Ideana tuntuu erittäin kätevältä.
Kone vielä hiukan jäi arvoitukseksi, kun tulppia ei ensi näkemällä löytynytkään... Koteloituja noi nykyajan vehkeet. No, ne on elokuussa vaihdettu, joten vaihto ei muutenkaan ole pakollinen vielä, voi olla että jätän tarkoituksella vaihtamattakin.

Peräöljyjen vaihto meni jo niinkuin pitikin, mun pumpun hitaus vaan alkaa korpeamaan... 7,5dl ölleä saa pumpata yli 10 min! 
Ja öljypropun tiiviste ei ollut enää tuoreiden kirjoissa, katkesi. Huomenna siis kauppaan uutta hakemaan. Muuten Vanaja näytti selvinneen talvesta hienosti, joten huomenna öljyt sisään ja menoksi! Kunhan se tulee jollain tuolta hangesta ulos...
Muistakaa osallistua veikkaukseen tuolla kisapuolella!

Lumen keskeltä se löytyi...

...

Hah! Kalastuksenhoidon vankkumattomana pää-äänenkannattajana luin eilen yhden parhaista uutisista ikinä: MMM aikoo korottaa saimaannieriän, meritaimenen, järvitaimenen, järvilohen alamittoja.

Siis mitä?

 

No jo vain! Discreet Foldaway Urinal niminen sorsa on nyt kuitattu. Testiä en ole vieläkään suorittanut, vaikka sorsa on asustellut uudessä kämpässään jo parisen päivää. Jotenkin sitä vaan aristaa... siitä muljahtikin mieleen, että pitää ostaa sauhujuomaa. Ei sitä ilman uskalla sorsaan koskea.

 

Myyntipaketti oli lupaavan pieni

...

No johan se nyt lohisopan lykkäs!

Pilkkireissulle perjantaina päästyäni, illalla vuokramökin töllöttimestä katsoin, myönnettäköön, hieman olutpäissäni, kuinka Jasper Pääkkönen osallistui etänä Ylen A-stream lähetykseen, vastassaan kalastusneuvos Markku Aro ja "omalla puolellaan" tutkija Hannu Lehtonen. Lähetyksessä lähtökohtaisesti oli tarkoitus pohtia kalastuspolitiikkaa ja pohtia esitettyjä syytöksiä siitä kuinka Maa- ja Metsätalousministeriö (MMM) olisi toistuvasti jättänyt tutkijoiden raportit huomioimatta tekemissään kalastukseen liittyviä päätöksissä.

Nyt sorsa saunoo, se täyttyy, se täyttyy ja halkee. Kuplasta keltaista. Mun sorsa on tullut kotiin...

Eilinen pilkkipäivä oli mahtava. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä siioista ollut mitään havaintoa. Tuuli varasti makuualustan makkaranpaistoa harrastaessamne - jouduin juoksemaan sen kiinni järven toiselta rannalta. Mukavan lämmin tuli.

En nähnyt evääkään koko aikana. kolmihenkisen rytmiryhmän saalis oli mahtavat 7 ahventa. Sinttejä.

Vaihdoimme naapurijärvelle, joka oli matala mutta josta oli huhujen mukaan saatu kilosia ahvenia. Ilmeisesti muutkin olivat asiasta kuulleet: eräs kohta jäästä oli kuin reikäjuustoa.

Ensimmäisillä rei'illä ei ollut ketään. Siirryimme laskuojan lähelle. Varovaisuuteen ei olisi ollut tarvetta: jäällä oli paksuutta liki kairan varren verran.

Särkiparvi osui kohdalle. Mustia olivat, taloussiiat...

Jaksoimme pyytää pieniä ahvenia iltaan asti. Yksi iso katkaisi siimat. Liekö ollut hauki...

Saunailta ja makkaranpaistoa kodassa.

Illan päätteeksi hävisin laistokasinon kuin akat tappelussa.

Onneksi Tappara meni sentään loppuotteluun...

Sorsa on matkalla. Taitaa tulla kevät.

1. Mitä tässä tapahtuu?
2. Mikä on syy miksi niin tapahtuu?

Ensiksi arvanneelle papukaijamerkki ja iso olut tavattaessa.

EDIT: oikein arvannut/tietänyt saa lisäksi palkinnoksi valmiin paketin, joka sisältää sivustolla vierailleen henkilön tekemiä vaappuja.

 

pikapäivitys: Sorsa on tilattu! Odotan suurella jännityksellä pikaista testaamismahdollisuutta...

Pääsiäinen ja kaikenlaiset maustetut sesonkiruoat aiheuttavat sen, että erinäisiä mausteita ja vihanneksia tulee ostettua hieman enemmän. Usein näistä jää tarveaineita ylitse eikä lähitulevaisuudessa ole suunnitelmia niitä hyödyntää. Niinpä luvan saatuani anastan niitä omaan käyttöön.

Sorsa.

Eräs aloittelevan perhonsitojan toivelinnuista. Ollapa joku kaveri, joka metsästää, ja jolta saisi sorsan siipiä ja sulkia. Ja CDC-höyheniä.

Nuorempana, aloittaessani perhonsidonnan, olin onnekas: minulla oli useampikin kaveri ja tuttu, jotka metsästivät. Kerjäsin heiltä aina tilaisuuden tullen kaikki liikenevät sulat ja siivet. Siihen aikaan en tajunnut tarjoutua kynimään saalistettuja vesilintuja CDC-höyheniä palkaksi saadakseni. Laitoin kerjäämällä saadut siivet, lihoineen, ensin pakastimeen, ja mittaamattoman ajan kuluttua otin ne esiin, tungin kunkin siipiparin omaan isoon minigrippipussiinsa, ja nautin tyytyväisenä perhonsidonnasta. Kunnes tuoksu nenässä herätti ja vilkaisu pussiin asian selvensi: perkeleen kärpäset!

Tässä sitä taas ollaan. Vuoden tauko kirjoittelussa, selityksinä ne normaalit, ei siitä sen enempää...

Viime vuosi meni mukavasti, haukikalassa menestys oli edellistä heikompi, toki molempiin kausiin puhkottiin metri komeasti, joka oli käyntimääriin nähden oli jopa ihan hyvin. 

Torniolla tulikin sitten jackpot, jollaiseen en ole ennen törmännyt, ja tuskin heti tulen törmäämäänkään. Upein reissu!

Itse asiaan... Olen muutamana vuonna yrittänyt lohta uistella myös merellä. Tulokset on olleet häkellyttäviä, ei mitään ylös asti! Tapahtumia on kyllä jokunen ollut, mutta ylös asti emme tunnu kaloja saavan! Tästä sisuuntuneena päätin tänä vuonna satsata tuohon lajiin enemmän aikaa, varsinkin kun vene tuli uusittua paremmin uisteluun sopivaan malliin viime elokuussa. Örnvik 540 cabin kantaa nimeä Vanaja III. Varustelu oli kohtuullisen kivuton, kaiteisiin tai targamaisesti putket kiinni, ja takilan alustoihin löytyi apu palstalta, iso kiitos nimimerkille .:P:. 

...