AdsConfKit

Kirjautuminen

Ahvenkausi alkaa kesäkuussa

Käyttäjän arvio:  / 1
HuonoinParas 
Share

Ahven on Suomen yleisin kala ja sitä löytyy lähes jokaisesta vesistöstä. Kesäkuu on ahvenelle innokasta kudunjälkeistä tankkausaikaa ja juhannuspöytään pyydettävät ahvenet ovat ehtineet lihottamaan itsensä mukavasti.

Etenkin rannikolla valiteltiin vielä jokunen vuosi sitten pienistä ahvenista, mutta nyt tilanne on parantunut huomattavasti. Viimeisten vuosien lämpimät kesät ovat vahvistaneet ahvenkantoja tuntuvasti ja reippaita puolen kilon, jopa kilon ahvenia on yleisesti löydettävissä koko maasta aivan ylintä Tunturi-Lappia lukuun ottamatta.

Alkukevät ei ole hyvää ahvenaikaa

Kudun ja talven rasittamat kalat ovat laihoja eikä lihan laadussa ole kehumista. Ahvenen kutuaika on pitkä, sillä kutu alkaa toukokuussa ja voi olla vielä päällä heinäkuussakin. Kutuaika lienee erittäin pitkä etenkin tänä keväänä, jolloin lunta tuli vielä kesäkuun toisena päivänä Keski-Suomesta ylöspäin.

Kausi lähtee käyntiin kesäkuussa

Kesäkuun aikana useimmat ahvenet ovat jo ehtineet kutea ja alkavat tankata raivokkaasti. Ruokalistalla on salakkaa, kolmipiikkiä, kivinilkkaa, mutta myös pienet ravut kelpaavat joissain vesistöissä. Muikkupitoisissa vesissä on havaittu ahventen saalistavan selkävesillä pientä muikkua.

Ahven on niin yleinen, että pienempiä noin 20-25 cm kaloja nousee lähes mistä tahansa: matalikoilta, laitureiden läheisyydestä, kasvuston reunoilta tai kivikoista. Koska nyt ei haluta kukkoahvenia, niin täytyy keskittyä isompien ahvenien sielunelämään.

Isommat ahvenet tavoittaa kesäkuussa hieman syvemmältä

Samaan aikaan kun pienemmät pyörivät rantamatalassa, lymyävät isommat hieman syvemmällä parissa kolmessa metrissä. Jos olet löytänyt ahvenpaikan, jonka antaa paljon pientä kalaa, niin vilkaise merikorttiin ja tutki läheisiä penkkoja. Kaikuluotain on isoksi avuksi, sillä ahvenet liikkuvat usein parvissa ja pienehköt, hieman jyrkemmät kaaret kaiussa ovat hyvin suurella varmuudella ahvenia.

 

Kesäkuussa vedet viileitä

Kesäkuussa vedet eivät ole aivan pienimpiä lammikoita lukuun ottamatta ehtineet lämmetä yli 15 asteen. Veden ollessa alle 15-asteista, kalat ovat vielä hajallaan ja löytynevät tätä lämpimämmiltä alueilta ja rannoilta, jonka läheisyydessä on syvän reuna. Syvän reunassa isompi ahven seuraa pohjavirtauksia ja syönnöstää virtauksen lähellä olevia pikkukaloja, jotka ovat siellä planktonin perässä.

Kannattaa siis seurata veden lämpenemistä aktiivisesti luotaimesta, sillä veden lämmetessä ahven alkaa parveutua ja saalis voi yllättää.

Ahvenvita ja muu kasvusto keräävät kalaa

Kasvusto kehittyy vesistöissä kesäkuussa vauhdilla. Samalla kasvuston suojiin alkaa ilmaantua pikkukaloja, joita ahvenet mielellään saalistavat. Esimerkiksi kolmipiikki- ja salakkaparvia tapaa usein alkukesän kasvustojen lähettyviltä.

Merialueella on kesäkuussa havaittu sellainenkin ilmiö, että isompien saarten ulkoreunojen ahvenpaikoilta onkin siiman päähän ilmestynyt paljon hurjempi menijä: meritaimen. Tämä ilmiö liittyy siihen, että taimen tulee matalaan lämpimämpään veteen sulattamaan saalistaan ja ei varsinaisesti ole ottituulella. Joskus kuitenkin ärsyttävä ahvenlippa laukaisee pedon refleksin ja sen jälkeen ahvenen pyytäjällä on kiire.

Paikkatyypit ja olosuhteet

Jokaisessa vesistössä on omat paikkansa, jonne ahven kerääntyy, eikä varsinaista yksiselitteistä ohjetta voi kirjoittaa. Jotta onnistut löytämään kesäkuiset karkeammat ahvenet, kannattaa painaa seuraavat paikkatyypit mieleen:

a) Virta- ja salmipaikat
b) Jyrkähköt reunamat, jossa noin 2-3 metrin syvyysvaihtelu
c) Kallionreunat ja isojen kivien vierustat etenkin lämpimänä päivänä
d) Veteen kaatuneiden puiden ja muiden ulkopuolisten tekijöiden läheiset alueet
e) Kasvuston reunamat (haukivaara olemassa)

Ahven on aktiivinen hyvinkin lämpimässä vedessä, mutta noin 16-18 –asteinen vesi on kesäkuussa tavanomaista ja se riittää hyvin pitämään raitapaidan liikkeellä. On hyvä muistaa, että mitä lämpimämpi vesi, sitä paremmin ruoka sulaa.

Pieni tuuli on aina hyvästä ja sopiva lukema asettuu noin 4-7 m/s väliin. Usein kalan tavoittaa parhaiten tuulen puoleisilta rannoilta, jossa ravintoa on tarjolla.

Vuorokauden parhaat kalastusajankohdat riippuvat paljon veden laadusta. Sameissa vesissä ahventa on mahdollista saada hyvinkin keskellä päivää, kun taas kirkkaammissa vesissä parhaat ottihetket ajoittuvat aamu- ja iltahämärään. Kesäkuussa on valoa niin paljon, että pimeää ei käytännössä ole, mutta yön pimein hetki ei ole kesäahvenen vaan pikemminkin kuhan ottiaikaa.

 
Uistimet

Jos on syksy ahvenen jigauksen kulta-aikaa, niin kesäkuu ei sitä suoranaisesti ole. Toki jigi pyytää hyvin esimerkiksi siltojen alta, karikoilta syvemmistä vesistä, mutta kesällä ahvenen jallittajan kannattaa pakata mukaan myös lippoja ja pieniä vaappuja. Pienet lusikat saattavat joskus olla avaintekiä syönnin laukaisuun ja ruovikkoissa paikoissa esimerkiksi Rapala Minnow Spoon on hyvä yleiskone. Lippoja vajottamalla pystyy kalastamaan vielä noin kolmen metrin vedestä ja syöntipäällä oleva ahven kyllä hakee lipan hieman kauempaakin.

Lipoilla on kätevä heittää tehokkaasti erilaisia rantoja ja virtapaikkoja, joissa pyörivä lehti pääsee oikeuksiinsa. Pienet syväuintiset vaaput, kuten Rapala Countdown, ovat myös varmoja valintoja.

 

Vapa, kela ja siima

Ahvenelle ei tarvitse mitenkään erityisiä varusteita. Vavan on hyvä olla 6-7-jalkainen noin 5-20 grammaisille uistimille sopiva ja kärjestään herkkä. Kelana haspeli noin 1000-2000 koossa.

 

Siimana ehdottomasti kuitua noin 0,10 – 0,14 mm paksuudessa. Etenkin jigauksessa on hauki- ja kuhavaaran vuoksi hyvä sitoa pieni fluorocarbon-tapsi noin 0,30 mm paksuisena, mutta se ei ole välttämätöntä, mikäli huippupetoja ei samoilta paikoilta ole saatu. Lippakalastajalle tärkeää on hankkia hyvin toimiva laakeroitu lukkoleikari, jotta siima ei kierry ja aiheuta ikäviä siimasoppia.

 
Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt