Tutka on avomeriuistelijalle korvaamaton apuväline

Käyttäjän arvio:  / 0
HuonoinParas 

Quantum Radar RightElektronisten apuvälineiden merkitys nousee keskeiseksi kun lähdetään avomerelle tai isojen järvien selille vetouistelemaan. Tutka ja AIS-toiminnolla varustettu VHF-puhelin ovat tärkeitä laitteita kalastajien turvallisuuden puolesta. Kalamies.com kysyi kokeneilta vetouistelijoilta Marko Airolalta ja Kristian Ahlgreniltä heidän vinkkejään tutkan ja VHF-puhelimen käyttöön. Emme samassa syssyssä malttaneet olla tiedustelematta myöskään miesten kalastustaustoja ja parhaita niksejä onnistuneeseen lohenuistelureissuun nyt kun lohenuistelun kevätkausi on käsillä!

 

Marko Airola

48-vuotias Marko Airola on aloittanut vetouistelun noin 10-vuotiaana isänsä kyydissä Päijänteellä. Tuolloin kalustona oli soutuvene varustettuna 3 hv Seagull –perämoottorilla. Otettuaan vauhtia kilpaonginnan ja -pilkinnän kautta hän palasi noin 20-vuotiaana takaisin vetouistelun pariin. Ensimmäiset lohenuistelureissut Suomenlahdelle hän teki vuonna 1992 ja ensimmäinen Itämeren reissunsa vuonna 1995 Karlshamnin Laxfestivalille.

Marko

Marko Airola on kokenut lohenuistelija, jonka lohenuisteluharrastus alkoi vuonna 1992..

Viime vuosina Markon lohenuistelu on keväisin keskittynyt Tanskan Bornholmiin, jossa hän on käynyt vuodesta 2013 lähtien. Ennen Bornholmia hän kävi myös muutamana keväänä Ahvenanmaalla ja sitä ennen Ruotsin Vänernillä ja vuosien 1995-2005 välillä joka vuosi Karlshamnin lohifestareilla. 

Vähän työtilanteesta riippuen Markon kausi jatkuu vaihtelevalla uistelupäivien määrällä Suomenlahdella Helsingin ja Loviisan vesialueilla noin heinäkuun loppuun asti. Suomenlahtipäiviä miehelle tulee vuosittain noin 5-10 kappaletta.

Varusteista

Markon nykyinen vene on Trophy 2302wa jota vie eteenpäin 2x135hv Mercury Optimax perämoottorit. Veneeseen on asennettu huima määrä elektroniikkaa turvallisuus- ja kalastuksellisista syistä.

-       2 kpl Raymarine Axiom 12” monitoiminäyttöä ja RV-100 kaikuanturi.

-       Raymarine CP470 Chirp kaikuluotainboksi + pohjanläpianturi.

-       Raymarine Quantum tutka.

-       Raymarine AIS650 Lähettävä/vastaanottava AIS omalla 8ft antennilla.

-       Raymarine EV-200 autopilotti + langaton kaukosäätö.

-       Raymarine Ray60 VHF-puhelin + 8ft antenni.

-       HS verkko kuvansiirtoon ja NG verkko datan siirtoon. Kaikki laitteet verkotettu toisiinsa.

-       FishHawk takilan langaton lämpö/nopeus mittaus.   

-       Pro-Troll jännitteensäädin takilavaijereille.

Veneessä on myös kattava kalastusvälinevarustus:

-       3 kpl Scotty sähkötakilaa.

-       Supra Gruz pikkuplaanarit.

-       14 kpl Ambassadeur 10000i kelat + Zebco Rhino Baltic vavat.

-       Salsa ja OKI Tackle houkutuslevyt, Salsa raksihuput.

 

Marko Airolan Trophy.

Marko Airolan Trophy.

 

Tutka ja AIS lisäävät turvallisuutta tiheästi liikennöidyillä vesialueilla

Tutkaa Marko käyttää muiden vesilläliikkujien havainnointiin näkyvyyden ollessa rajoitettu. Markon käyttämä Raymarine Quantum –tutka on kevyt, painaen vain 5,6 kiloa, mikä on noin puolet siitä mitä tutkat ovat tähän mennessä painaneet. Mikä tärkeämpää, Quantum on langaton. Kaikki data tutkan ja plotterin välillä välittyy wifin avulla, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että tutkalle ei tarvitse kytkeä muuta kuin virransyöttö.

Mikäli ei omista tutkaa ja on lähdössä ensi kertaa alueelle jossa on kova laivaliikenne (esimerkiksi Eteläinen Itämeri tai Helsingin edusta), Marko suosittelee vastaanottavan AIS:n hankintaa. AIS-vastaanotin maksaa parhaimmillaan murto-osan tutkakuvun hinnasta. AIS näyttää liikkuvat laivat plotterin näytöllä, niiden suuntanuolet ja nopeudet.

Mikäli oma kurssi on törmäyslinjalla rahtilaivan kanssa tulee siitä näyttöön hälytys ja korjaavien toimenpiteiden tekemiseen jää hyvin aikaa.

”Tutkalla näet vain sen, että ’joku’ tulee kohti ja oman kokemukseni mukaan kovassa aallokossa tutka tahtoo kadottaa tutkakohteen vaikka sen olisi laittanut seurantaan. Lähettävä AIS on taas siinä mielessä hyvä, että se päälle tuleva rahtilaiva näkee minun sijainnin ja ehtii toivon mukaan tehdä väistöliikkeen jos en itse jostain syystä (konevika tms.) pääse alta pois”, Marko kertoo.    

Yleisesti ottaen uisteluveneet näkyvät Markon kokemusten mukaan huonosti tutkassa, joten tutkaheijastin ei ole misään nimessä turha varuste. Esimerkiksi Tanskan Bornholmin lohenuistelukisoissa tutkaheijastin on pakollinen varuste.

Tutkanäkymänä Marko käyttää yksinomaan ”overlay” näkymää, eli tutkakuvaa joka piirtyy kartan päälle. ”Tällä tavalla tutkanäyttöä on helppo tulkita koska tutkassa näkyvistä kohteista voidaan siten todeta tulevatko ne esimerkiksi verkkolipuista, muista vesillä liikkujista tai kartalla näkyvistä kohteista.”

 

VHF ja AIS lisäävät vesiliikkujan turvallisuutta

VHF-puhelin on Markon mukaan ensisijaisesti turvallisuusvaruste. ”Joka väittää, että matkapuhelin riittää hätätilanteessa, ei varmasti ole avomeriuistelua koskaan harrastanut!”, mies kuittaa viitaten matkapuhelinverkon katvealueisiin avomerellä.

”VHF:llä ollaan tietysti myös yhteydessä kavereihin ja kilpailujärjestäjiin. Hätätilanteessa avunpyynnöt välittyvät lähistöllä liikkuville laivoille, sekä meripelastukselle yms. organisaatioille. DCS toiminto on erinomainen lisä, koska silloin hätäkutsussa välittyy myös tarkka sijainti, jolloin ei tarvitse arpoa mihin päin apua tarvitaan.”

VHF ja AIS -laitteita hankittaessa on Markon mukaan tärkeää satsata kunnon antenniin. ”Sillä metrin mittaisella halvimmalla mahdollisella tee-se-itse -antennilla ei kyllä tee yhtään mitään. Ai mistäkö tiedän, noh voin sanoa, että omasta kokemuksesta! 2.4 -metriset antennit on monella käytössä ja niillä kuuluvuus on aivan toista luokkaa. Turvallisuuden lisäämistä tämäkin.”

 IMG 7057

VHF-puhelin ja AIS ovat avomeriuistelijalle tärkeitä turvavälineitä.

 

Niksejä lohenuisteluun (avo)merellä. Miten onnistua? Mitä välttää?

Paikka on Markon mielestä ehdottomasti tärkein juttu. Vasta kaukana paikkatuntemuksen jälkeen tulee esimerkiksi vieheiden vaikutus saaliiseen. Uistelijan tulisi aina olla tietoinen kalan liikkeistä erityisesti vaelluslohen keväisessä pyynnissä. Veden lämpötila, virtaukset ja tuulen suunnat vaikuttavat kaikki kalojen sijaintiin. Esimerkiksi Bornholmissa on Suomalaisilla ollut viime vuosina huikea menestys ja osasyynä tähän on Markon mukaan ainakin joidenkin venekuntien välinen avoin tiedonjako.

”Myös suhteet Bornholmin alueella toimivien ammattikippareiden kanssa on hyvä pitää kunnossa, sillä heillä jos kellä on paras tieto senhetkisestä tilanteesta. Yksin tekemällä ei Bornholmissa pärjää, koska merialue on todella laaja ja käytettävissä olevat harjoituspäivät ovat hyvin rajalliset. Tästä kertoo hyvin se, että alueella keväisin jopa 100 kalastuspäivää vetävät ammattikipparit eivät ole automaattisesti kilpailujen top10:ssä. Kyllä heidän kokemuksella pitäisi olla vuodesta toiseen aivan kärkipäässä tai sitten he eivät vaan osaa kalastaa!”, Marko tylyttää.

Kesäinen syönnöskalan pyynti esimerkiksi Suomenlahdella on siinä mielessä Markon mielestä helpompaa, että kalat löytyvät vuodesta toiseen samoilta penkoilta, kunhan syöttiparvet ensin onnistuu löytämään. 

”Mikäli lohenuistelu kiinnostaa, paras ja nopein tapa oppia laji on hypätä asiaa harrastaneen kyytiin. Jo päivän istumisella näkee itse käytännössä tarvittavat välineet ja jopa vinkit kalojen löytämiseen. Kyllähän tietysti omin päinkin voi asiaa harjoitella, mutta siinä tapauksessa pitää huomioida myös käytettävän kaluston merikelpoisuus ja mukana olevat turvavälineet. Kesälläkin tuuli voi nousta nopeasti ja se 25 kilometrin kotimatka ei sujukaan yhtä tasaisesti kuin aamulla tullessa. Paukkuliivit on pidettä ehdottomasti päällä ja kylmän veden aikaan kuivapuku on halpa henkivakuutus.”

Marko kertoo, että moni järvikalastaja on rikkonut vehkeensä ensimmäisellä merireissulla, kun sattuukin olemaan vähän aallokkoa ja ne kaikki jo vuosia järvellä kestäneet pop-niitti .kiinnitykset eivät enää pitkää siirtymää kestäkään. ”Sen olen vuosien aikana oppinut, että jos jotain veneeseen asentaa, niin se pitää tehdä kerralla kunnolla ja niin vahvasti, että se kestää. Jos jostain oikaisee, niin satavarmasti se paikka ratkeaa ensimmäisenä.”   

Markon tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat Raymarine ja Salsa-kalastus. Miehen saavutuslista on vakuuttava:

Team Shark     

Markon lisäksi miehistönä hänen veneessään toimivat Seppo Airola, Jouni Helvilä sekä Jani Forss. Team Shark löytyy myös Facebookista osoitteesta www.facebook.com/teamsharktrolling.

Jouni Marko Seppo

Jouni Helvilä, Marko Airola ja Seppo Airola onnistuneen uistelupäivän päätteeksi.

 

 

Kristian Ahlgren

Kristianin esittelimme jo aiemmassa, ”Autopilotti on uisteluveneen tärkein elektroninen varuste” -artikkelissa http://www.kalamies.com/55-kalamiehen-vehkeet/veneet-ja-varustus/906-vinkkejae-raymarine-evolution-sarjan-autopilotin-kaeyttoeoen.

Kristian on kalastanut eteläisellä Itämerellä, muun muassa Bornholmissa sekä Etelä-Ruotsin rannikolla. 

Lohta hän kalastaa keväisin ja perinteisesti hän suuntaa joka kevät lohireissulle ”etelään”. Reissut ovat yleensä viikon, kahden pituisia. ”Tänä keväänä en Ahvenanmaata etelämmäksi lähde”, Kristian kertoo. 

Kristianin vene on Ryds 600BF, jossa toimii perämoottorina Mercury 150 Efi. Elektroniikka hänen veneessään on seuraavan mukaisesti:

-       Raymarine Axiom Pro 12” monitoiminäyttö.

-       Raymarine Axiom 12” monitoiminäyttö.

-       Raymarine Quantum tutka.

-       Raymarine EV-100 autopilotti.

-       Raymarine Ray70 VHF-puhelin +AIS

Kristian Ahlgrenin työkalu.

Kristian Ahlgrenin työkalu.

 

Tutka lisää turvallisuutta vesillä liikuttaessa mutta siitä on hyötyä myös kalastustilanteessa

Tutka on Kristianin mukaan erittäin tärkeä apuväline joka ennen kaikkea lisää turvallisuutta vesillä liikuttaessa. ”Tutkaa voi käyttää moneen käyttötarpeeseen. Sillä näet muut alukset sumussa tai pimeässä, mutta myös järvikäytössä tutka on itselläni tärkeässä asemassa. Muistan erään reissun Vätternillä Ruotsissa, kun oli niin sankka sumu, ettei nähnyt oman veneen keulakaiteita. Silloin olisi ollut orpoa ilman tutkaa.”

Kristian käyttää tutkaa paljon verkkojen merkkaamiseen. ”On nimittäin kallis paukku täydellä uistelusetillä ajaa säkkipimeässä verkkoihin!”  Tutkasta on hyötyä myös kalastuksellisesti: ”Lintuparvien pintahakkuut on helppo nähdä tutkalla ja sitä kannattakin hyödyntää kaikessa kalastuksessa. Vaikka silmä lakkaa näkemästä, tutkalta ei piiloon pääse. Myös lähestyvistä sadekuuroista tutka kertoo hyvissä ajoin” Kristian kuittaa.

image2

Kuhanuistelua elokuussa. Yöt ovat pimeitä ja verkot yllättäviä. Quantumilla näkee verkonliput ja näin osaat kiertää verkon myös pimeällä. 
 

Aivan kuten Marko, myös Kristian käyttää tutkaa pääosin kartan päälle peilattuna, niin sanottuna overlayna. Tämä mahdollistaa tutkatietojen helpomman tulkittavuuden, kun kartan näkee taustalla. ”Asetuksiahan tutkallekin on mielettömän paljon olemassa, mutta minun näytölläni overlayna oleva tutkakuva on valikoitunut purppuran väriseksi. Se on mielestäni selkeä väri ja erottuu karttakuvasta hyvin.” Kristian kertoo.

image3

Sekä Kristian että Marko käyttävät tutkaa yleensä Overlay-näkymässä kartan päälle peilattuna. Kuvassa Porin majakka ja kiivasta lohenuistelua useamman veneen voimin. Vaikka majakka ei fyysisesti ole suuri, siinä on tehokkaat tutkapeilit. Tästä syystä se antaa voimakkaan signaalin. 

 

VHF on ensisijaisesti turvallisuusväline

”VHF-radio on ensisijaisesti turvallisuusväline. Niin myös minun veneessäni.” Kristian kertoo. ”VHF tuli aikanaan hankittua juuri sitä varten, että tulee ulkomerellä liikuttua keväisin. Siellä puhelinyhteydet ovat erittäin heikot, tai niitä ei ole ollenkaan. VHF onkin sitten ainut väline millä apua saa pyydettyä, jos hätä iskee.”

VHF on myös kommunikointiväline. Etenkin lohenuistelussa on Kristianin mukaan näppärää ilmoitella omasta saaliistaan tai kertoa vaikka kalan olevan kiinni siiman päässä. ”Näin vierellä kalastavat osaavat antaa mahdollisesti tilaa, jotta saat rauhassa nauttia kalan väsyttelystä.”

AIS on ulkomerellä liikuttaessa tärkeä turvallisuusväline. ”AIS kertoo muun muassa kaupallisten alusten sijainnin, suunnan ja nopeuden, jotta sinä ehdit väistämään. Jokainen varmaan ymmärtää, ettei 200 metriä pitkä öljytankkeri muuta kurssiaan tai pysähdy kovin helpolla. Siispä jääkin pienen kalaveneen rooliksi tehdä ne piruetit, jos satutaan samalle kurssille suuremman rahti- tai matkustajalaivan kanssa.”, Kristian tiivistää. 

image1

Raymarine es98 + Quantum tutka. Kuvassa erittäin voimakas lumisadekuuro.
 

Kristianin vinkit lohenuisteluun

”Lohenuistelu on minullekin edelleen uutta ja ihmeellistä, ja tulee sitä olemaan vielä pitkään. Äärettömän vaikea laji, joka vaatii ns. lehmän hermoja. Henkilölle joka suunnittelee harrastuksen aloittamista suosittelen omien kokemusten perusteella seuraavia asioita: 

-Huolehdi että kalustosi on kunnossa. Perämoottori on kunnossa ja vene on ehjä. 

-Huolehdi riittävistä turvallisuusvälineistä. Merellä ei voi koskaan olla liian varustautunut. Veneeseen on hyvä hankkia esim. hätäraketti tai soihtu. Elektroniikan suhteen VHF-radio AIS-vastaanottimella riittää jo pitkälle. KÄY VHF-KURSSI!!! 

-Verkostoidu ja ole avoin. Lohenuistelu on pienen piirin puuhaa, vaikka harrastajamäärät ovatkin kasvussa. On mukava lähteä reissuun kun tietää paikalla olevan tuttuja. Tutuilta kehtaa kysellä hieman vinkkiä, jos usko omaan tekemiseen alkaa hiipumaan. Älä kuitenkaan ’beesaa’ muita vaan pyri tekemään omaa juttuasi niin hyvin kuin osaat ja pyri kehittämään itseäsi kalastajana. 

-Muista kokemasi asiat myös tulevaisuudessa. Lohenuistelu on monen asian summa. Kuten muussakin kalastuksessa on opittava tulkitsemaan vallitsevaa säätilaa ym. tekijöitä jotka vaikuttavat kalan liikkeisiin. 

-Ole nöyrä. Ensikertalaisella on usein tuuria matkassa. Viime kevään saaliit eivät puntarilla enää viisaria saa värähtämään, joten suhtaudu nöyrästi lajiin. Joskus se lohi kiertää päivätolkulla ns. tekijämiehiäkin. Hyvän ja huonon päivän välissä saattaa olla vain yksi tärppi! 

Ps. Unohda kaikki edellä mainittu. Lohenuistelussa on oikeasti vain ”kolme kovaa PEETÄ”. Nimittäin ’PaikkaPaikkaPaikka’!” Kristian lopettaa.

image4

Noin kympin kala keväältä 2017.