AdsConfKit

Kirjautuminen

Lokakuu on ahvenen jigaussesonki

Käyttäjän arvio:  / 8
HuonoinParas 
Share

Ahvensaaliit ovat parantuneet kautta linjan niin sisävesillä kuin merelläkin. Ehkä osasyynä on myös kalastajien taito- ja tietotason kasvu, mutta kyllä elinolosuhteiden parantumisella on suurin vaikutus kalojen määrän ja koon kasvuun. Lokakuu onkin ehkäpä paras kuukausi jigata pannukarkeita raitapaitoja.

Parvien kalastusta

Kesällä ja alkusyksystä kalat ovat vielä hajallaan, mutta syksyn tuulien ja veden viilenemisen jälkeen ahvenia alkaa löytymään parvissa salmien ja sisälahtien liepeillä, missä ne saalistavat pääosin pientä särkeä ja salakkaa. Merellä myös pienemmät silakat kuuluvat ahvenen ruokalistalle.

Ahvenen parveutuminen alkaa, kun veden lämpötila asettuu 12-14 asteen tienoille. Tällöin ne rupeavat tankkaamaan talven varalle ja saalistavat joukolla pieniä edellä mainittuja parvikaloja. Tässä kaikuluotain on aivan ehdoton apuväline, sillä parvet liikkuvat virtausten ja syöttikalan mukana, jolloin ilman kaikuluotainta "perimätiedolla" kalastava voi joutua haravoimaan pitkään tyhjiä alueita.

 

Ahven ei kursaile, jos vain parvet löytyvät. Perinteinen heittojigaus on tehokas ja helppo tapa saada kyrmyniskat innostumaan. Paras syönti keskittyy usein aamupäivään ja iltaan, mutta hyvänä päivänä kalaa tulee koko päivän. On hyvä muistaa, että kuhasta poiketen ahvenen aktiivisuus laskee pimeän tullen. Ahvenen jigauskausi jatkuu käytännössä aina jäiden tuloon asti.

Paikkatyypit

Ahvenen voi lokakuussa löytää niin sisävesillä kuin merelläkin monen tyyppisistä paikoista. Talvikauden syviltä pilkkikareilta saattaa löytää kaloja, mutta harvoin kuitenkaan pannukarkeita, joilla tässä tarkoitetaan noin reilun puolen kilon ahvenia.

Ahvenet voivat olla niin syvässä kuin matalassakin vedessä, kannattaa seurata säätilaa, sillä kova tuuli painaa ahventa usein yllättävänkin matalaan. Joskus etenkin tuulisen jakson jälkeen isompia kaloja löytää vitaikoista, jolloin pitää vain luottaa ja heittää kevyemmällä painolla vitaikon keskelle. Tässä lajissa tulee ottaa huomioon haukivaara ja fluorocarbon-tapsi on suositeltavaa.

Perussääntönä voidaan sanoa, että isompien ahventen parven löytää varmimmin noin 3-6 metrin vedestä. Esimerkiksi venesatamia tai salmien suita kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kaikuluotaimella pyritään myös löytämään syvempiä kohtia, joiden tuntumasta kannattaa ehdottomasti kokeilla. On hyvin tavallista, että ahvenet löytyvät oman venesataman tuntumasta syksyisin.

Hyvän ahvenpaikan pohja on pääosin tasaista savea tai hiekka/sorapohjaa. Aloita kalastus matalikon tai salmen syvimmästä reunasta ja etsi ahvenia siirtymällä matalaa kohti.

Kun olet löytänyt kalat, keskitä kalastusta alueeseen, jossa kaikuluotain on ilmoittanut kalaa löytyvän. Tavoitteena on aina pitää kalaa ruudussa, jolloin voidaan olla varma, että sitä löytyy myös heiton päästä. Venesatamissa esimerkiksi laitureiden reunat ja etenkin purjeveneiden vierustat houkuttelevat ahvenia.

Sisäselät kannattaa tutkia merellä

Pienten särkien parvet valtaavat välillä merialueen sisäselät ja pikkusärkien mukana tulevat myös ahvenet ja sattumakuhat. Kaikuluotaimessa silakat näkyvät tiukkoina palloina, mutta särjet eivät ole yhtä tiukoissa muodostelmissa vaan parvi on enemmän hajallaan.

 

Kaikuluotainta kannattaa siis ehdottomasti tarkkailla, jotta särkimassan tuntumasta saadaan ahvenet tunnistettua. Niiden muoto on enemmän särkeä kaarevampi ja kalojen ilmarakko näkyy selvästi luotaimessa eri värillä. Joskus ahventen joukosta saattaa ilmestyä isompi kuha, jota ahvenet pääosin väistävät.

Järvellä kalastetaan syvänteissä

Suomalaisittain normaalisyvyisessä järvessä (maksimisyvyys noin 20 m) ahvenet löytyvät virtapaikkojen ja salmien lisäksi syksyisin syvänteen reunoilta. Kaikuluotaimen roolia ei voi olla korostamatta, sillä tasamatalasta järvestä pienenkin syvyyseron löytäminen voi merkitä kalojen löytämistä. Rauhallisesti virtaavista joista ahventa voi myös kalastaa vastaavalla tekniikalla eli keskittymällä joen syvimpiin kohtiin.

Varusteet

Liian joustava vapa ei tartuta kunnolla kaloja, kankimaisella jäykällä vavalla taas kalastuksessa ei ole tuntumaa. Sopiva vapa on noin 6,5-7 jalkaa eli noin parimetrinen, kärkitoiminen ja painosuositukseltaan 5-20 g.

Siimaksi kuitusiimaa 0,12-0,15 mm paksuisena. Kuitusiima on parempi kuin monofiili, sillä sen venymättömyyden vuoksi kalat jäävät paremmin kiinni. Kuitusiima tarjoaa loistavan tuntuman, jolloin pohjatärpit ja pienetkin nykäykset tuntuvat kädessä.

 

Siiman päähän kiinnitetään pieni lukko (ilman pyörivää leikaria) ja jos haukia on lähistöllä, voidaan lisänä käyttää noin puolen metrin pätkä 0,25-0,30 mm monofiiiliä tai fluorocarbonia. Kelana ahvenen kalastuksessa käytetään valtaosin haspelia. Kelan välityksen tulee olla riittävän suuri, mieluiten yli 4,8:1, sillä liian hitaalla kelalla kalastaminen on hankalaa, sillä kampea pitää pyörittää kovalla vauhdilla, jotta siimaa tulisi sisään tarpeeksi.

Jigipäät ja pyrstöt

Jigipään paino riippuu kalastettavasta syvyydestä, käytännössä sopivimmat löytyvät väliltä 5-20 g. Pään muodolla ei käytännössä ole niin merkitystä. Sopiva koukkukoko on luokkaa 1-1/0. Koukuissa olennaisinta on terävyys.

Ahvenen heittojigauksessa käytetään tavallisesti noin 7-10 cm mato- tai kalajigejä. Nykyisin ehkä kalajigien voidaan sanoa olevan suositumpia. Jigit ovat halpoja, joten niitä kannattaa hankkia hetimiten runsas väri- ja mallivalikoima.

 

Mikäli ahvenet ovat irti pohjasta ja ne eivät tunnu perinteisellä pohjaan suuntautuvalla heittojigauksella ottavan, on hyvä kokeilla dropshot-jigausta, jossa painoa raahataan pohjassa jigin uidessa noin puolen metrin korkeudella pohjasta.

Dropshot-jigaus vaatii jigiin oman rigauksen kolmioleikarilla, irtokoukulla ja erillisen painon, mutta muuten kalastus on yksinkertaista: kelausta sykäyksittäin ja välillä vavalla väristäen.

Muistutus kohtuudesta

Hyvän ahvenpaikan löydyttyä voi syönti olla käytännössä ehtymätöntä. Hyvän syönnin osuessa kohdalle on hyvä muistaa kohtuus, jotta syysahvenista voitaisiin nauttia jatkossakin. Noin 10 hyvänkokoista raitapaitaa riittää jo useammalle henkilölle ja kala on parasta tuoreena.

Yön yli levänneiden itse pyydettyjen ahvenfileiden paistaminen voissa ja sitruunanmehussa tuo syysiltaan upean tunnelman. Hyviä lokakuisia jigisessioita ja muista liivit!

 
Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt