Kirjautuminen

Share

Heti alkuun on todettava, että otsikon sanavalinta on suomalaisen kalaston helmeä, meritaimenta, aivan turhaan halveeraava. Provosoinnilla on kuitenkin tarkoituksensa.

Monista syistä yhä useampi meritaimen panostaa vuosittain kutupuuhiin. Hormonitoiminta jyllää ja kalat vaihtavat kutuasuun. Osa nousee tai ainakin pyrkii jokiin ja puroihin asti. Erityisesti kutuvaelluksessaan onnistuneilla yksilöillä ajat ovat rankat, vaikka epäilemättä myös mieluisat.

Kaikkensa antaneet lajinsa valiot valuvat takaisin mereen kevättalven aikana. Olemus on alkuun luonnollisesti surkea. Rasitusten lisäksi on menty myös ainakin lähes ravinnotta. On aika palautumisen. Pikkuhiljaa kohti hopeakylkistä ja voimakasta taistelijaa.

Älä pyydä "käärmeitä"

Nämä malliltaan suorastaan käärmemäiset isopäiset reppanat eivät kuulu vapakalastajan tai kenenkään muunkaan saalisvalikoimaan. Tarkoituksella, eikä vahingossakaan. Pakko myös korostaa, että ravinnollista käyttöä näillä ei ole. Jos joku onneton catch-and-releaseen perehtymätön ahneuksissaan erehtyy moisen pannulle asti tappamaan, lopputuotos päätynee tunkiolle.

Paino sanalla tarkoituksella, sillä koettelemuksistaan toipuvien taimenten oleskelualueet on helppo halutessaan löytää – ja siten myös välttää. Pääkaupunkiseudulta, missä valtajoki Vantaa toki kutukaloja määrissäkin tuottaa (hienoa!), tiedän että tietyissä paikoissa ei "käärmeisiin" ei voi olla törmäämättä. Kaikki myös varmaan tietävät Hietalahden altaan, josta Seiskakin teki juttua.

Kerran erehdyin uteliaisuuttani nakkelemaan "käärmelahteen"

En ollut ymmärtänyt, kuinka surkeakuntoisista kaloista on kyse. Ei mitään hiukan väriä ottaneita ja pyrstöään kuluttaneita tapauksia, vaan langanlaihoja käärmeitä, joiden olemus oli enemmän pytonia muistuttava.
Muistaakseni kolmannella heitolla sellainen iski uistimeen ja pidemmittä pyristelyittä väsynyt 70-senttinen kävi veneen laidalla pihtien irrotettavana.

Oli aika vaihtaa maisemaa. Yritin ajatella positiivisesti. Tavallaan sillä hetkellä rampa ja voimaton taimen ei ehtinyt ainakaan hapoille saakka kylmässä vedessä. Tuumin, että eiköhän se siitä tokene. Vesikin on tuohon aikaan vielä varsin viileää.

Eräänlainen oppitunti oli lisäksi saatu

Enemmän matelijaa kuin upeaa taimenta muistuttavat kalat ansaitsevat isosti oman rauhansa urakkansa jälkeen. Pian hiukan apeat fiilikset kauniilla keväisellä merellä taas normalisoituivat. Tietääpähän ensi kerralla, mihin EI mene etsimään meritaimenia. Eikä enää koskaan.

Myöskään urheilukalastuksen kannalta vastustaja ei tarjoa kummoisia fiiliksiä. Umpiväsyneet kalat eivät nälissään ole kovin ronkeleita tarjotun vieheen suhteen. Kun kohdalle osuu, kaikki käy.

Eli väistetään nuo "käärmeenpesät" suosiolla ja mahdollisuuksien mukaan. Se on kalojen ja kaikkien kalastajien etu. Parhaimmillaan hieno teko kohti tulevaisuutta. Nuo jokiin asti yltäneet yksilöt ovat lajinsa aatelia ja potentiaalisia seuraavan syksyn periyttäjinä.

Malttia. Ja kireitä siimoja silakkaimurien kanssa sitten hieman myöhemmin. Hienon taistelun tarjoavat pulskat ja lihaksikkaat taimenet toki useimmiten ansaitsevat myös vapautensa takaisin. Ja ainakin ottelu on lähtökohdiltaan reilu. Kevätterveisin Mikko Kuikka.

Share
 Mediakortti (pdf) Ɩ Kalamies.com sivuston  rekisteriseloste  Ɩ Sivuston yleiset säännöt