Hilivitin hilivitti, ei se ollu meijän kala, nene toiset poijjaat otti sen, hilivitin hilivitin hilivitti. 
Näillä sanoilla hannibal kiteytti jo etukäteen koko reissun. (taisipa siitä tulla oikein kalamiesten tekstariäänihittikin, aika monesti kuulu se tuollakin jo)
Torstainahan tuonne saitakiven kylykeen taas mennä leuhotettiin, hannibal ja minä. Pellossa tietysti käytiin vetään lättyyn. Pitsa siis kele. Ja valehtelimma jo siinä vaiheessa niin, että pepperonit käyristeli tuskissaan pitsapohjan päällä. Nooh se oli vasta alkua juu.
Lassen luona oli varattuna majoitus aitassa, kun joka jukulaaren nurkka oli muuten ihan uhkatiukkaan tungettu ja väliin suolaa nakeltu. Kalamiehiä siis, ei lakseja.
Pirulauta mei saatu rauhassa olla juuri hetkeäkään, kun kokoajan killuutti tai vikisi puhelimet. Kaartisennivan kanKsterit (pahamaineinen jokipoikakaksikko, nimetty uudelleen sivistymättömän käytöksen takia) hyppivät ku tulisilla hii.. kumiankoilla, ja lainion vintagevesselit ei olleet saaneet mitään, ja siksi piti olla lähes reaaliaikasta infoa niille muutamille häiriköille.
Ihmeellistä kyllä, vesille päästiin ja silipastiin sukkana jänkkäniitynsuvantoon että porske kävi ja hatsii huuti hoosiannaa.
Just kun oltiin saatu liinat suoraksi, niin lohnake leurus oikein leuruamalla siinä vaappujen eessä, ja sen tietää että sillon jännätti. Vitut se mitään ottanu, kiusas vaan. Joku marto narttu tietenki, taatana.
Ja me sousimma, ja valehtelimma, toki vain ihan pikkusen, eikä paksan vertaa.
Naah, nukuttipa se toen perrään makkeasti kun aamuyöllä hiippailtiin(pyörittiin) majotukseen.
Minähi nukkuin heti varmaan kolome tuntia, ja tunsin itteni NIIN virkiäksi, että möykkäsin hannibalinki herreille ja eiku… Arvatkaapa minne? Wäylän tien varteen pelastamaan ne vintakevesseli ja körmy, ku pikkumatin kärrystä oli kumi puhjennut.
On se PERKELE kumma ku ei renkaat kestä juuri kolomeakymmentä vuotta pitempään! Siinä sitä kuluttajariepua kustaan silimään ja isolla jortikalla juu!
Herrajjeesus niitä knakeja. Mummun huopatossun pohjatki ois vormulaluokan sliksit niien rinnalla.
Heeho, no tuo renkula oli meleko sypäkästi vaihettu ku pojat avaimen saivat, körmyllä tais olla säähköä lapasissa.
Ja eiku wäylälle. Souvvati souvva, puhu paskaa ja vähän valehtelekin.
Iltapuoleen tuli vielä lisävahvistuksia nuijen kanKstereijen osalta, poikiilla ei ollu huolta kärryn rattaan lasahtamisesta, ei tainnu montaa kertaa kumi asvalttiin vastata. Pirkuleen kätevä tuollanen ilimakuletussydeemi, ei kato kulu renkaat ja vastus on pienempi.
Mahoton lässytys jatku tietenki olimma sitten rannalla, rapakivellä, tai kenturalla silimällään. Lasseki siinä ihmetteli jotta; ”On se vain kumma… minnekkhän ne kyyhkyt katosivat? Vasta kai niitä eilhen vielä tässä lenteli” .
Voejjeesus kummeitä ei ois naurattanu siinä illankuhjassa kun iskuryhmä vintakevesseli ja körmy sätkytteli ylöspäin jänkkäniittyä, niin nuijen kanKstereijen kohalle päästessään kuulu huikasevan luja ”HHHAAAAIIIII”!
Meillä meinas päästä pikku keukeukeut siinä sitä kuunnellessa, ja meitä tuntemattomat kahteli pitkin suvantoa, että mitämitämitäää?
Siinä alotellessamme laskua nymmer kuustoisttuhattaviissataa tai jotain, haikkohynkkel eli hannibal aatteli jeesata mua kummää siinä mutisin että yks veto siimaa, kaks vetoo siimaa… Se perkelen huoltoukko alako kait lottonummeroita nassuttaan selän takana, ja sen nyt tiiät miten siinä käy. Prkl…
Ei keretty sitä laskua monesti mutkata kun huomattiin että körmy ja vintagevesseli piteli laksia alapuolella. Valitettavasti koukkausvaiheessa kala karkas, ja se siitä sitten. Mullois vintakevesselille myynnisä hyvijjä viiloja, on varmaan niin liukkaita ettei kippey paikat viilaillessa.
Perjantaina oli Äktsöniä pelipaikoilla, nekkait nosti usiamman kalan noilta seuduilta, talon sakki tais koko reisun aikana saada aika monta fisua, että kun kohille sattuu…. Pariin tärppiin jäi meillä, kun saiskin ne tärpit tarttumisiksi, ni volaa.
Aamulla olimma nukkumassa jo heti tuota… lie viien jäläkeen, ei pirkule jaksanu enempää. Ennen yheksää ylös, sauna päälle ja sarvet likkoon.
Körmy ja vintakevesseli lähtivät tänä herran päivänä kohti kemiä ja uusia haasteita. Me siinä poikia sempattiin oikein mahottomasti vielä että ”ei muuta ku leuka rintaan, ja kohti uusia pettymyksiä” .
Siinä ku oli syöty kalamiehelle kuuluvat aamupuurot, kiinteet tai nestemäiset. Joku näkkyy tykkää ettäse aamupuuron pittää olla meleko lirua, niin suikasimma tietenki helemat paukkuen wäylälle. Met ylös wäylänpäätä kohen, ja kanKsterin minnekäs muualle ku kaartiseen.
Hiljaista on, niin hiljaista on….. Onneksi sovittiin jo tuorustaina reissun teemaksi ettei oteta ressiä, niin emmä ottaneet tuostakkaan. Siinä lirkuttaa sousimma ja tieten paskaa jauhomma niin että ruottin puolen rantaniityt kasvaa yli metristä heinää nytten.
Veri meni aironkitkaus äfter, mentiin taas kämpille nokkiin jotaki ja silleen.. Alapuolelta alako kuuluun sellasta marmatusta niinkö marineri pittää, ja kumiankan siipien suhinata, josta arvasimma että humut on tulosa.
Poijjat oli saanee kungasasjatuksen kaartisessa, luulleet että met souamma alapuolella ja huiskauttaneet paatin ympäri ja kahessa soutaa rytkyttänneet täysillä alavirtaan niin että vaaput puluputtanu pinnasa.
Oli toisesta paatista kuulunu et mitä vit..nuo touhuaa!!!
Veri fain tsouk, ainut vaan että oli sattunu uppo-outo kööri olleen siinä toisesa venneesä.
Voi vithu että oli nulon näköstä porukkata kämpillä!
No me syykattiin niitä taas niinku körmyä ja vintakevesseliäki, poijjaat katteli jo paperipusseja päähän.
Iltasella taas reisa jatku sammoin suunnin. Jottain aikaa puolenyön jomminkummin, alako tympäseen, ja aattelimma lähteä saunanlämmitykseen, vaan piruko lie lakitti että pittää sukasta kaartisennivasa muka terrorisoimasa poikain soutua, ja sinnehän sitä mentiin.
No ei me pirruutta jaettu, uskovaiset miehet, mitä nyt hopen tupakkiaski meinattiin rifreesata veessä, ettei ois niin kuivat polttaa, mutta emmä tehneet sitäkää. Poijat oli huuli pyöriänä kun ne naamijoen mökin saki oli vetassu alavirtaan vaappusia ja piruvie vielä kalan tartuttanneet.
Mullaki meni kynnenaluset tikkuja täyteen päätä raapiessa, mutta tosi se oli, pojat kävi ite kertomasa sen kun olivat menossa vihannes(makkara)aamiaiselle ylemmäs.
Yks laskuhan se piti siinä tehä, ja sitten ruottin puolelle valehtelleen siihen uimarannalle.
Voi hyvä helevetti niitä niien kalapappeja! Olipa kyllä melekein näkönen moukura yhessä paatissa, ja että me naurettiin sille.
Joo o, sunnuntaina pojat lähti jo aamusta muhokselle murjottaan, me hannibalin kans sipastiin yks lasku josta tulos 1 tärppi.
Summa summarum: Kalaa heikosti, porukka huippua, tuttujakin näky, (kumma että Kuusamolaisia on joka paikassa
), kelit oli tosi hienot, ja polte on kova!
mulko 
