Pauna, siima, vapa, lb
Alueen säännöt
Täällä keskustellaan kaikesta yleisestä kalastukseen liittyvästä.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt - Kalastus-uutisia - Etusivu uusiks!
Täällä keskustellaan kaikesta yleisestä kalastukseen liittyvästä.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt - Kalastus-uutisia - Etusivu uusiks!
Pauna, siima, vapa, lb
Jotenkin tästä on tehty taidetta. En bonjaa esim. vavoissa ilmoitettuja paunoja. 20 lb vapa = 9kg vapa. Vai onko kalastuksessa jotkin eri paunat ? Ymmärtäisin mikäli ihan muuntamalla menisi jotenkin järkevästi kuten jalat metreiksi jolloin mitoitus täsmää. Pauna=0,453 kg. Kuitenkin meillä puhutaan grammoista kun puhutaan viehepainoista.
Sama juttu noista siimoista englannin ja ameriikan mallin mukaan ?
Eli miten noi nyt menee.
Sama juttu noista siimoista englannin ja ameriikan mallin mukaan ?
Eli miten noi nyt menee.
Re: Pauna, siima, vapa, lb
Huoh... näinhän tämä todellakin on. Mitoitus kai lähti aikoinaan niistä siimoista, ja sitä kautta sitten kiertyi täyden ympyrän ja kuvaamaan sitä välineiden suhteellista kokoluokkaa. Sen jälkeen niillä välineillä onkin yleensä käytetty paksumpaa siimaa, kuin mikä se vehkeiden kokoluokitus on.
Kelat: Merikelojen X/0 -kokomerkinnän aloitus ei ole tiedossa. Joku sen on aloittanut, ja muut ovat sitten sitä seuranneet. Klassikoissa noita merkintöjä yhä vielä käytetään. Käsitykseni mukaan aloittaja ei ole Penn, koska firma on kuitenkin kohtalaisen nuori. (Firma aloitti 1932, ensimmäinen Penn Senator valmistui 1936, ja vakavasti otettavia isoja merikeloja on tehty paljonkin tuota kauemmin. ks. esim. vaikkapa http://www.oldreels.com/ocean_city.htm)
Tuosta seuraavasta saa käsityksen kokoluokista, suluissa on IGFA:n "määritelmä" noista keloista ja niille annettu naulamäärä. Tuo naulamäärä tarkoittaa sitä, että kyseistä siimaa mahtuu aina kyseiselle kelalle "tarvittava määrä", jonka mitan voidaan arvioida valmistajien luetteloista olevan noin 500 - 800 metriä. - Ja joskus jopa aika paljonkin enemmänkin.
Tavallaanhan on niin, että IGFA omalla luokittelullaan usuttaa käyttämään sangen ohutta siimaa, ja valmistajat vastasivat tähän siten, että he tarjosivat aika isojakin keloja oudon alhaisiin siimaluokkiin. Esim. Everol on muinoin antanut 50 naulan kelalleen arvon 1100 metriä 0,65 mm monofiilia. Näin kai siis siksi, että asiakkaat pääsisivät mukavasti kyseiseen IGFA:n urheilukalastusrekisteriin. Tuosta IGFA:n ohjaamasta hienoisesta vääristymästä on nyt sitten tuloksena välinetaulukko, jonka sisältöä käytännön kalastuksessa ei ole oikein käytetty. En minä oikein usko, että kukaan pistää kelaan yli kilometriä siimaa, ellei jahtaa jotain sangen tarkkaankin määriteltyä urheilukalastusennätystä. - Kaikkea siis pitää aina osata myös itse arvioida. Eri valmistajat saattavat laittaa samaan luokkaan välineitä, joiden keskinäinen suhde on 2:1 :een.
Toivottavasti tuo seuraava taulukko auttaa edes hieman hahmottamaan tätä sotkua:
Kokoluokka - Kelaesimerkki - (IGFA:n määritelmä) - naula luokitus - (paino)
1/0 Penn Senator 110 (äärimmäisen kevyt) = 6 lb
2/0 Penn Senator 111 (erikoiskevyt) = 12 lb
3/0 Penn Senator 112H (kevyt) = 20 lb (paino 25 unssia, 710 grammaa)
4/0 Penn Seantor 113H (keskikevyt) = 30 lb (paino 28 unssia, 800 grammaa)
6/0 Penn Senator 114H (yleiskela) = 50 lb (paino 47 unssia, 1330 grammaa)
9/0 Penn Senator 115 (yleiskela) = edelleen luokitellaan 50 lb kelaksi.
Vasta 10/0 - 12/0 on IGFA:n mielestä keskiraskas = 80 lb
ja 14/0 - 16/0 on luokassa raskas merikela = 130 lb
Vertaamalla kelaa noihin vanhoihin arkkikeloihin, saat tuon vähän hämärän kokoluokan selville edes suurinpiirtein. Tuota samantyyppistä taulukkoa ovat muuten käyttäneet myös Fin-Nor ja Everol omassa tuotannossaan.
Edelleen: Kuitusiimat ovat muuttaneet tilannetta, keloistakin on tullut pienempiä, mutta umpimetalli rakenteisina taas vastaavasti suhteessa painavampia. Ehkäpä voisi käyttää luokitteluun myös kelan painoa nykyisin ?
Siimoissa on sama tilanne, ne on vain joskus sovittu johonkin sopivaan kokoluokkaan. Kehitys on sitten tehnyt luokitukselle sen, että sekin on jo enää aika suuntaa antava jäänne menneisyydestä:
Siimat
6 lb = 0,22 mm monofiilisiima (joskus myös 0,20 mm) = xx punottu
12 lb = 0,31 mm monofiilisiima (joskus myös 0,30 mm) = xx punottu
20 lb = 0,40 mm monofiilisiima = 0,23 mm punottu
30 lb = 0,50 mm monofiilisiima = 0,28 mm punottu
50 lb = 0,63 mm monofiilisiima (joskus myös 0,65 mm) = 0,36 mm punottu
65 lb = xxx mm monofiilisiima = 0,41/0,43 mm punottu
80 lb = 0,81 mm monofiilisiima (joskus myös 0,80 mm) = xx punottu
130 lb = 1,06 mm monofiilisiima (joskus myös 1,00 mm) = xx punottu
Nämä eivät ole mitään tarkkoja tietoja, kunhan olen itse itselleni kerännyt näitä (huom!!) hyvin epämääräisistä lähteistä. Olisi suotavaa, jos muut palstalaiset näitä korjailisivat, tarkentaisivat ja lisäilisivät. Voidaan myös sanoa, että kelan minimi siimanpaksuus on sellaisen siiman paksuus, mikä ei enää mahdu puolan ja kelan rungon väliin.
Vastaavien vapojen suhde viehepainoon (tämäkin hyvin karkeasti, korjatkaa kiitos)
12-20 lb = 100 - 300 gramman pilkki
20-30 lb = 150 - 400 gramman pilkki
30-50 lb = 200 - 600 gramman pilkki
Edelleen erikoisen hämärä onkivapojen taivutuskäyrän suhde vieheen tai lähinnä sen heitettävän lyijypainon painoon:
2,50 lb = 10 - 50 grammaa
2,75 lb = 20 - 60 grammaa
3,00 lb = 30 - 80 grammaa
3,50 lb = 40 - 100 grammaa
Taivutuskäyrä on siis se käyrä, missä pitkän ongenvavan pää kääntyy 90 asteen kulmaan alaspäin, kun vaakatasossa olevaa vapaa kuormitetaan. Isompi luku = jäykempi vapa. Monet käyttävät pitkiä ja jäykkiä karpinkalastus onkivapoja pitkinä hauenkalastusvapoina.
Koukkukoot:
Omatekoisten pilkkien koukkukoot kerättynä usean vähän paremman pilkkivalmistajan luetteloista. Malli on se kolmikulmainen ja vähän käyrä banaani - ruotsalais - Bergmann -pilkki. Tiedätte, se meripilkkien arkkityyppi. Valamalla siihen kylkeen lisäsilmukan tai tekemällä siihen poralla reiän, siitä voi tehdä "inchiku" -pilkin. Niistä silmällisistä "trailer" -palloista taas voi sitten tehdä "kabura" tai "tai kabura" tyyppisiä jigejä, kannattaa googlata kuvahaulla nuo sanat. Inchikua käytetään pehmeämmin kuin speed jiggauksessa sitä pilkkiä käytetään, se on siis välineille ystävällisempi versio samasta asiasta. Laittamalla mustekalan eteen vielä lasikuulan sitä voi käyttää kilkuttimena. Edelleen kabura ja "tai kabura" -jigit sopivat paremmin tavallisille kalastusvälineille. Riittää, kun noita lähinnä raahaa pohjassa vähän kevyesti niitä kohotellen. Näin kelan takasalpa ei sano sopimusta irti ensimmäisen puolen tunnin aikana. Oikeastaan mikään monofiilisiimojen aikakaudella syntynyt kela ei kestä kuitusiimalla tempomista. Asia on hyvä hahmottaa ennen kuin pilaa oman kelansa. Mainitusta syystä olen itse ollut toistaiseksi vielä monofiilisiimojen käyttäjä. Senatoreissa on mangaanipronssi -koneisto ja vain yksi takasalpa koneistossa. - Enkä oikein tiedä, mitä pitäisi jatkossa tämän asian suhteen tehdä. Keloja en todellakaan halua pilata.
Banaani - Ruotsalais - Bergmann -pilkkien koukkukoot:
Paino - Pituus - Koukkukoko (kolmihaara versiona):
75 g = 12,5 cm = 2/0
110 g = 13,7 cm = 4/0
175 g = 16,2 cm = 6/0
250 g = 17,5 cm = 8/0
400 g = 17,8 cm = 10/0
Tuosta eteenpäin niin suurta kuin löytyy. Lähinnä se on aina noin 10/0 tai 12/0.
Jos kolmihaaran korvaa yksihaaraisella, niin itse laitan heti 2 numerokokoa suuremman koukun. Vähintäänkin. - Tästäkin asiasta voisi mielellään keskustella kiitos.
T -.-
Rannalta heittämisessä tarvittiin ennen kuitusiimojen aikakautta aina se pitkä "isku" -peruke, joka otti vastaan sen heittämisen aiheuttaman repäisevän voiman. Asia oli niin itsestään selvä asia, ettei sitä edes tarvinnut mainita. Nyt tilanne on aivan toinen, koska kallis kuitusiima täytyy aina voida pelastaa, siitä perukkeesta tehdäänkin aina heikompi kuin siitä siimasta. Nykyisin kannattaa vielä rannalta heittäjän selvittää itselleen, mikä on "lead lift". - Itse en ole tuollaisia vielä kokeillut.
Kelat: Merikelojen X/0 -kokomerkinnän aloitus ei ole tiedossa. Joku sen on aloittanut, ja muut ovat sitten sitä seuranneet. Klassikoissa noita merkintöjä yhä vielä käytetään. Käsitykseni mukaan aloittaja ei ole Penn, koska firma on kuitenkin kohtalaisen nuori. (Firma aloitti 1932, ensimmäinen Penn Senator valmistui 1936, ja vakavasti otettavia isoja merikeloja on tehty paljonkin tuota kauemmin. ks. esim. vaikkapa http://www.oldreels.com/ocean_city.htm)
Tuosta seuraavasta saa käsityksen kokoluokista, suluissa on IGFA:n "määritelmä" noista keloista ja niille annettu naulamäärä. Tuo naulamäärä tarkoittaa sitä, että kyseistä siimaa mahtuu aina kyseiselle kelalle "tarvittava määrä", jonka mitan voidaan arvioida valmistajien luetteloista olevan noin 500 - 800 metriä. - Ja joskus jopa aika paljonkin enemmänkin.
Tavallaanhan on niin, että IGFA omalla luokittelullaan usuttaa käyttämään sangen ohutta siimaa, ja valmistajat vastasivat tähän siten, että he tarjosivat aika isojakin keloja oudon alhaisiin siimaluokkiin. Esim. Everol on muinoin antanut 50 naulan kelalleen arvon 1100 metriä 0,65 mm monofiilia. Näin kai siis siksi, että asiakkaat pääsisivät mukavasti kyseiseen IGFA:n urheilukalastusrekisteriin. Tuosta IGFA:n ohjaamasta hienoisesta vääristymästä on nyt sitten tuloksena välinetaulukko, jonka sisältöä käytännön kalastuksessa ei ole oikein käytetty. En minä oikein usko, että kukaan pistää kelaan yli kilometriä siimaa, ellei jahtaa jotain sangen tarkkaankin määriteltyä urheilukalastusennätystä. - Kaikkea siis pitää aina osata myös itse arvioida. Eri valmistajat saattavat laittaa samaan luokkaan välineitä, joiden keskinäinen suhde on 2:1 :een.
Toivottavasti tuo seuraava taulukko auttaa edes hieman hahmottamaan tätä sotkua:
Kokoluokka - Kelaesimerkki - (IGFA:n määritelmä) - naula luokitus - (paino)
1/0 Penn Senator 110 (äärimmäisen kevyt) = 6 lb
2/0 Penn Senator 111 (erikoiskevyt) = 12 lb
3/0 Penn Senator 112H (kevyt) = 20 lb (paino 25 unssia, 710 grammaa)
4/0 Penn Seantor 113H (keskikevyt) = 30 lb (paino 28 unssia, 800 grammaa)
6/0 Penn Senator 114H (yleiskela) = 50 lb (paino 47 unssia, 1330 grammaa)
9/0 Penn Senator 115 (yleiskela) = edelleen luokitellaan 50 lb kelaksi.
Vasta 10/0 - 12/0 on IGFA:n mielestä keskiraskas = 80 lb
ja 14/0 - 16/0 on luokassa raskas merikela = 130 lb
Vertaamalla kelaa noihin vanhoihin arkkikeloihin, saat tuon vähän hämärän kokoluokan selville edes suurinpiirtein. Tuota samantyyppistä taulukkoa ovat muuten käyttäneet myös Fin-Nor ja Everol omassa tuotannossaan.
Edelleen: Kuitusiimat ovat muuttaneet tilannetta, keloistakin on tullut pienempiä, mutta umpimetalli rakenteisina taas vastaavasti suhteessa painavampia. Ehkäpä voisi käyttää luokitteluun myös kelan painoa nykyisin ?
Siimoissa on sama tilanne, ne on vain joskus sovittu johonkin sopivaan kokoluokkaan. Kehitys on sitten tehnyt luokitukselle sen, että sekin on jo enää aika suuntaa antava jäänne menneisyydestä:
Siimat
6 lb = 0,22 mm monofiilisiima (joskus myös 0,20 mm) = xx punottu
12 lb = 0,31 mm monofiilisiima (joskus myös 0,30 mm) = xx punottu
20 lb = 0,40 mm monofiilisiima = 0,23 mm punottu
30 lb = 0,50 mm monofiilisiima = 0,28 mm punottu
50 lb = 0,63 mm monofiilisiima (joskus myös 0,65 mm) = 0,36 mm punottu
65 lb = xxx mm monofiilisiima = 0,41/0,43 mm punottu
80 lb = 0,81 mm monofiilisiima (joskus myös 0,80 mm) = xx punottu
130 lb = 1,06 mm monofiilisiima (joskus myös 1,00 mm) = xx punottu
Nämä eivät ole mitään tarkkoja tietoja, kunhan olen itse itselleni kerännyt näitä (huom!!) hyvin epämääräisistä lähteistä. Olisi suotavaa, jos muut palstalaiset näitä korjailisivat, tarkentaisivat ja lisäilisivät. Voidaan myös sanoa, että kelan minimi siimanpaksuus on sellaisen siiman paksuus, mikä ei enää mahdu puolan ja kelan rungon väliin.
Vastaavien vapojen suhde viehepainoon (tämäkin hyvin karkeasti, korjatkaa kiitos)
12-20 lb = 100 - 300 gramman pilkki
20-30 lb = 150 - 400 gramman pilkki
30-50 lb = 200 - 600 gramman pilkki
Edelleen erikoisen hämärä onkivapojen taivutuskäyrän suhde vieheen tai lähinnä sen heitettävän lyijypainon painoon:
2,50 lb = 10 - 50 grammaa
2,75 lb = 20 - 60 grammaa
3,00 lb = 30 - 80 grammaa
3,50 lb = 40 - 100 grammaa
Taivutuskäyrä on siis se käyrä, missä pitkän ongenvavan pää kääntyy 90 asteen kulmaan alaspäin, kun vaakatasossa olevaa vapaa kuormitetaan. Isompi luku = jäykempi vapa. Monet käyttävät pitkiä ja jäykkiä karpinkalastus onkivapoja pitkinä hauenkalastusvapoina.
Koukkukoot:
Omatekoisten pilkkien koukkukoot kerättynä usean vähän paremman pilkkivalmistajan luetteloista. Malli on se kolmikulmainen ja vähän käyrä banaani - ruotsalais - Bergmann -pilkki. Tiedätte, se meripilkkien arkkityyppi. Valamalla siihen kylkeen lisäsilmukan tai tekemällä siihen poralla reiän, siitä voi tehdä "inchiku" -pilkin. Niistä silmällisistä "trailer" -palloista taas voi sitten tehdä "kabura" tai "tai kabura" tyyppisiä jigejä, kannattaa googlata kuvahaulla nuo sanat. Inchikua käytetään pehmeämmin kuin speed jiggauksessa sitä pilkkiä käytetään, se on siis välineille ystävällisempi versio samasta asiasta. Laittamalla mustekalan eteen vielä lasikuulan sitä voi käyttää kilkuttimena. Edelleen kabura ja "tai kabura" -jigit sopivat paremmin tavallisille kalastusvälineille. Riittää, kun noita lähinnä raahaa pohjassa vähän kevyesti niitä kohotellen. Näin kelan takasalpa ei sano sopimusta irti ensimmäisen puolen tunnin aikana. Oikeastaan mikään monofiilisiimojen aikakaudella syntynyt kela ei kestä kuitusiimalla tempomista. Asia on hyvä hahmottaa ennen kuin pilaa oman kelansa. Mainitusta syystä olen itse ollut toistaiseksi vielä monofiilisiimojen käyttäjä. Senatoreissa on mangaanipronssi -koneisto ja vain yksi takasalpa koneistossa. - Enkä oikein tiedä, mitä pitäisi jatkossa tämän asian suhteen tehdä. Keloja en todellakaan halua pilata.
Banaani - Ruotsalais - Bergmann -pilkkien koukkukoot:
Paino - Pituus - Koukkukoko (kolmihaara versiona):
75 g = 12,5 cm = 2/0
110 g = 13,7 cm = 4/0
175 g = 16,2 cm = 6/0
250 g = 17,5 cm = 8/0
400 g = 17,8 cm = 10/0
Tuosta eteenpäin niin suurta kuin löytyy. Lähinnä se on aina noin 10/0 tai 12/0.
Jos kolmihaaran korvaa yksihaaraisella, niin itse laitan heti 2 numerokokoa suuremman koukun. Vähintäänkin. - Tästäkin asiasta voisi mielellään keskustella kiitos.
T -.-
Rannalta heittämisessä tarvittiin ennen kuitusiimojen aikakautta aina se pitkä "isku" -peruke, joka otti vastaan sen heittämisen aiheuttaman repäisevän voiman. Asia oli niin itsestään selvä asia, ettei sitä edes tarvinnut mainita. Nyt tilanne on aivan toinen, koska kallis kuitusiima täytyy aina voida pelastaa, siitä perukkeesta tehdäänkin aina heikompi kuin siitä siimasta. Nykyisin kannattaa vielä rannalta heittäjän selvittää itselleen, mikä on "lead lift". - Itse en ole tuollaisia vielä kokeillut.
Re: Pauna, siima, vapa, lb
Demotaan nyt vielä esimerkillä, niin vastaukseen tulisi vähän enemmän käytännön järkeä.
Jos valitset kelaksi tuollaisen keskimääräistä merikelaa edustavan 112H:n, niin se on luokiteltu 20 naulan luokkaan. Voit makusi mukaan silloin valita sille vavan joko 12-20 naulan luokasta, tai halutessasi myös 20-30 naulan luokasta. Silloin valinta ei mene ihan aivan metsään. Väärä valinta (ei tasapainoinen sellainen) on silloin jos vavaksi valitaan esim. jokin 30-50 naulan vapa. Silloin nuo eivät ole enää "pari".
Kela painaa tuon noin 700 grammaa, ja se on ehdottomasti isoin kapistus mitä viitsii kannatella käsissään pitempiä aikoja. Tämä on hyvä huomata.
Vavaksi tuollaiselle kelalle voi silloin valita joko:
Pitkän rannalta heitto vavan jostain noin 4 metrin luokasta. Kyseinen kela ei ole muuten välttämättä ensisijainen valinta heittokelaksi, vaikka se siinäkin hommassa toimii ihan hyvin. Niitä on kuitenkin kuulalaakeroituja ja siimaohjaimellakin varustettuja keloja olemassa. Heittämisessä kelan pienuudestakin on aina hyötyä. Joissakin keloissa on myös valmiina se magneettijarrukin. Ja avokela on aina helpompi heittää, josko raskas viehe käy vähän etusormen päälle. Sen sormen voi kuitenkin suojata ja vaikka teipatakin.
Samaa vapatyyppiä edellisen kanssa edustaa "uptide" vapa jonka pituus on vaikkapa noin 2,7-3 metriä. Käyttötarkoitus tuolla on täysin sama kuin edelliselläkin, se on vain lyhyempänä vähän kevyempi käyttää. Ihan hyvä kompromissi.
Vavan edelleen lyhentyessä sen nimeksi tulee esim. jokin "Boat Combo" ja silloin sen pituus on esim. 7-8 jalkaa. Edelleen käyttö on juuri kuten tuo nimikin sen sanoo. Tuollaisen vavan voi jo viedä veneeseen, ja sillä voi jopa yrittää myös heittääkin sieltä.
Vavan lyhentyessä tuosta se pääasiallinen käyttötarkoitus tapahtuu pystysuorassa, josko tietenkin hyvällä vavalla voi myös vähän heittääkin. Mitään varsinaisia heittopituuksia ei tietenkään enää jollain 6-7 jalan venevavalla tavoitella.
Ei se nyt siis tämän "tarkempaa" ole tämäkään asia. Yleinen suuntaus on nykyisin kohti kevyempiä välineitä. Sille on perusteensa, kevyempi välineitä on kevyempi käyttää. Selvähän tuo. Siiman valinta sitten vastaavasti, ja monofiilisiiman kanssa sen perukkeen pitää olla vahvempi, kalliin kuitusiiman kanssa taas ohuempi ja heikompi kuin se pääsiima. Huomaa, että vanhat kelat soveltuvat kuitusiimalle huonosti, niiden takasalvat ovat vähän liian heikkoja siihen tempomiseen, jota toimintaa tietenkin voi myös ymmärtää välttää. Samoin vanhanaikaisten kelojen valmistus toleranssit ovat sellaiset, että 20 naulan 0,40 mm monofiilin jos korvaa samankestoisella 0,23 mm kuitusiimalla, se voi päästä puolan ja rungon väliin aika helposti. (vanha niksi on liimailla karvaista Chenille lankaa raon taakse, homma on hyvin töisevää, mutta karvat estävät siiman pääsyn lenkkinä tuosta raosta sisään) Oikein käytettynä tuollainen vanha Senatorkin on kestävä kela, mutta nykyisin voisi reunaehtona jo pitää, että oikeassa merikelassa on aina kaksoistakasalpa, ns. "double dog". Asia selviää yksityiskohtaisesti Alan Tanin sivustolta. Mielellään vielä teräksestä tehtynä kaikki ne osat mitkä siihen salpaamiseen osallistuvat. Ilmeisesti nämä laakereihin perustuvat takasalpa ratkaisut eivät todellisuudessa kestä, vaan lukituksen pitää olla kynsi lukitus.
Nämä naulamäärät siis edustavat vain välineiden keskinäisiä suuruusluokkia, joiden avulla niitä voi edes jotenkin yrittää mitoittaa sopimaan toisiinsa. Myöhemmin ihan silmä sanoo, mitkä välineet ovat keskenään parit ja kuuluvat yhteen. Myös tottumukset ja mielipiteet ohjaavat tätä parin muodostusta. Välineet ovat keskenään parit, kun ne tuntuvat käsissä hyviltä. Ei se tuon ihmeellisempi asia ole.
On myös olemassa vapoja, joissa on noita samoja naulamääriä, ja joilla ei ole mitään asiaa yrittää mennä viskomaan kyseisten oikeiden merivapojen kestämiä viehepainoja. Merivavoissa on aina runsaasti tukevia renkaita, ja ne ovat oikeastaan aivan aina kaksijalkaisia sellaisia ja vieläpä hyvin paksuilla ja runsailla sidoksilla varustettuja. Tätäkin asiaa vain täytyy yrittää itse arvostella siinä ostotilanteessa.
Toivottavasti tämä vähän auttoi.
T -.-
Jos valitset kelaksi tuollaisen keskimääräistä merikelaa edustavan 112H:n, niin se on luokiteltu 20 naulan luokkaan. Voit makusi mukaan silloin valita sille vavan joko 12-20 naulan luokasta, tai halutessasi myös 20-30 naulan luokasta. Silloin valinta ei mene ihan aivan metsään. Väärä valinta (ei tasapainoinen sellainen) on silloin jos vavaksi valitaan esim. jokin 30-50 naulan vapa. Silloin nuo eivät ole enää "pari".
Kela painaa tuon noin 700 grammaa, ja se on ehdottomasti isoin kapistus mitä viitsii kannatella käsissään pitempiä aikoja. Tämä on hyvä huomata.
Vavaksi tuollaiselle kelalle voi silloin valita joko:
Pitkän rannalta heitto vavan jostain noin 4 metrin luokasta. Kyseinen kela ei ole muuten välttämättä ensisijainen valinta heittokelaksi, vaikka se siinäkin hommassa toimii ihan hyvin. Niitä on kuitenkin kuulalaakeroituja ja siimaohjaimellakin varustettuja keloja olemassa. Heittämisessä kelan pienuudestakin on aina hyötyä. Joissakin keloissa on myös valmiina se magneettijarrukin. Ja avokela on aina helpompi heittää, josko raskas viehe käy vähän etusormen päälle. Sen sormen voi kuitenkin suojata ja vaikka teipatakin.
Samaa vapatyyppiä edellisen kanssa edustaa "uptide" vapa jonka pituus on vaikkapa noin 2,7-3 metriä. Käyttötarkoitus tuolla on täysin sama kuin edelliselläkin, se on vain lyhyempänä vähän kevyempi käyttää. Ihan hyvä kompromissi.
Vavan edelleen lyhentyessä sen nimeksi tulee esim. jokin "Boat Combo" ja silloin sen pituus on esim. 7-8 jalkaa. Edelleen käyttö on juuri kuten tuo nimikin sen sanoo. Tuollaisen vavan voi jo viedä veneeseen, ja sillä voi jopa yrittää myös heittääkin sieltä.
Vavan lyhentyessä tuosta se pääasiallinen käyttötarkoitus tapahtuu pystysuorassa, josko tietenkin hyvällä vavalla voi myös vähän heittääkin. Mitään varsinaisia heittopituuksia ei tietenkään enää jollain 6-7 jalan venevavalla tavoitella.
Ei se nyt siis tämän "tarkempaa" ole tämäkään asia. Yleinen suuntaus on nykyisin kohti kevyempiä välineitä. Sille on perusteensa, kevyempi välineitä on kevyempi käyttää. Selvähän tuo. Siiman valinta sitten vastaavasti, ja monofiilisiiman kanssa sen perukkeen pitää olla vahvempi, kalliin kuitusiiman kanssa taas ohuempi ja heikompi kuin se pääsiima. Huomaa, että vanhat kelat soveltuvat kuitusiimalle huonosti, niiden takasalvat ovat vähän liian heikkoja siihen tempomiseen, jota toimintaa tietenkin voi myös ymmärtää välttää. Samoin vanhanaikaisten kelojen valmistus toleranssit ovat sellaiset, että 20 naulan 0,40 mm monofiilin jos korvaa samankestoisella 0,23 mm kuitusiimalla, se voi päästä puolan ja rungon väliin aika helposti. (vanha niksi on liimailla karvaista Chenille lankaa raon taakse, homma on hyvin töisevää, mutta karvat estävät siiman pääsyn lenkkinä tuosta raosta sisään) Oikein käytettynä tuollainen vanha Senatorkin on kestävä kela, mutta nykyisin voisi reunaehtona jo pitää, että oikeassa merikelassa on aina kaksoistakasalpa, ns. "double dog". Asia selviää yksityiskohtaisesti Alan Tanin sivustolta. Mielellään vielä teräksestä tehtynä kaikki ne osat mitkä siihen salpaamiseen osallistuvat. Ilmeisesti nämä laakereihin perustuvat takasalpa ratkaisut eivät todellisuudessa kestä, vaan lukituksen pitää olla kynsi lukitus.
Nämä naulamäärät siis edustavat vain välineiden keskinäisiä suuruusluokkia, joiden avulla niitä voi edes jotenkin yrittää mitoittaa sopimaan toisiinsa. Myöhemmin ihan silmä sanoo, mitkä välineet ovat keskenään parit ja kuuluvat yhteen. Myös tottumukset ja mielipiteet ohjaavat tätä parin muodostusta. Välineet ovat keskenään parit, kun ne tuntuvat käsissä hyviltä. Ei se tuon ihmeellisempi asia ole.
On myös olemassa vapoja, joissa on noita samoja naulamääriä, ja joilla ei ole mitään asiaa yrittää mennä viskomaan kyseisten oikeiden merivapojen kestämiä viehepainoja. Merivavoissa on aina runsaasti tukevia renkaita, ja ne ovat oikeastaan aivan aina kaksijalkaisia sellaisia ja vieläpä hyvin paksuilla ja runsailla sidoksilla varustettuja. Tätäkin asiaa vain täytyy yrittää itse arvostella siinä ostotilanteessa.
Toivottavasti tämä vähän auttoi.
T -.-
Re: Pauna, siima, vapa, lb
Jarrun säätämisen vanha yleisohje on se, että jarruvoimaksi säädetään 1/4 -osa siiman vetolujuudesta. 20 naulan vehkeille ja siis myös siimalle sopiva jarrusäätö on siis noin 5 naulaa, eli suurin piirtein 2,5 - 3 kiloa. Pikaiseen säätöön voi käyttää vaikka vedellä täytettyä mehukanisteria, kun vavalla nostaa vaakasuoraan moista painoa, niin jarrun pitää alkaa juuri ja juuri luistaa. Silloin ollaan aika lähellä oikeaa arvoa. Se on muuten paljon enemmän tuokin, kuin voisi uskoa.
Jos tämä säätö ei riitä, niin vehkeiden mitoituksessa on vähän vikaa suhteessa siihen käyttötarkoitukseen. Jokin vanha 3/0 Senator kestää siis noin 30 naulankin siiman ja sen tuoman 7,5 naulan jarrun kireyden, mutta tuota tiukemmalle sitä ei ole mitään syytä koskaan säätää. Se takasalpa kun tosiaan on messinkiä tai mitä mangaanipronssia se nyt siis onkaan. (suomeksi: vähän kovempi ja sitkeämpi messinkiseos, kuin tavallinen. Pehmeämpää kuitenkin kuin teräs.)
Kuitusiimojen kanssa kela kuin kela voi joutua aivan kestämättömän rasituksen kohteeksi. Jos käyttäjältä puuttuu jotenkin se sisäsyntyinen taju siitä, mitä välineillä voi ja ei voi tehdä, niin niiden rikkoutuminen on jokseenkin varma asia.
T -.-
Jos tämä säätö ei riitä, niin vehkeiden mitoituksessa on vähän vikaa suhteessa siihen käyttötarkoitukseen. Jokin vanha 3/0 Senator kestää siis noin 30 naulankin siiman ja sen tuoman 7,5 naulan jarrun kireyden, mutta tuota tiukemmalle sitä ei ole mitään syytä koskaan säätää. Se takasalpa kun tosiaan on messinkiä tai mitä mangaanipronssia se nyt siis onkaan. (suomeksi: vähän kovempi ja sitkeämpi messinkiseos, kuin tavallinen. Pehmeämpää kuitenkin kuin teräs.)
Kuitusiimojen kanssa kela kuin kela voi joutua aivan kestämättömän rasituksen kohteeksi. Jos käyttäjältä puuttuu jotenkin se sisäsyntyinen taju siitä, mitä välineillä voi ja ei voi tehdä, niin niiden rikkoutuminen on jokseenkin varma asia.
T -.-
-
- Viestit: 426
- Liittynyt: 15:25:20 03.01.2010
Re: Pauna, siima, vapa, lb
Tuo /0 merkintä ei alunperin ole mikään nolla vaan sanan offshore ensimmäinen kirjain. Aikojen saatossa se on kuitenkin jossain välissä muuttunut puhekielessä nollaksi.
Re: Pauna, siima, vapa, lb
Huh... Mä tein sen! Luin kaikki viestit, osan vähän kursorisesti mutta kuitenkin. Näillä keskustelupalstoilla harrastetaan lyhyttä pikaviestintää, pidempien asiatekstien tuottajia on enää harvassa, divarit täyttyvät nykyään kirjoista kun google on keksitty jne. Mutta kun nimimerkki tle88 on selvästi asioihin perehtynyt ja kaipailee kommentointia, bongaan hänen teksteistään jonkin yksittäisen kohdan, irrotan sen kontekstistaan ja olen (periaatteesta, osittain) eri mieltä :
--pikeye
Tuolla vanhalla yleisohjeella ei nykyisten kuitusiimojen kanssa tee mitään hauenkalastuksessa. Kalastuksen aikana jarru on asennossa "kiinni", kunnes siiman märästä päästä painokkaasti toisin määrätään. Vastaiskussa kala joustaa. Samaa mieltä kyllä sitten tuosta, että kalastajan on hyvä tiedostaa siiman olevan se korkein voima esim. irrotettaessa luottoviehettä maapallosta. Punotun siiman kanssa mutta monofiilimiehen otteilla jokin väärä kohta vehkeissä saattaa pettää.tle88 kirjoitti:Jarrun säätämisen vanha yleisohje on se, että jarruvoimaksi säädetään 1/4 -osa siiman vetolujuudesta.
--
Kuitusiimojen kanssa kela kuin kela voi joutua aivan kestämättömän rasituksen kohteeksi. Jos käyttäjältä puuttuu jotenkin se sisäsyntyinen taju siitä, mitä välineillä voi ja ei voi tehdä, niin niiden rikkoutuminen on jokseenkin varma asia.
T -.-
--pikeye
Re: Pauna, siima, vapa, lb
Tämäpä selvitti asiaa paljon. KIITOS.
Luulisi että kalastus välineiden luokituksista tarvitsisi tehdä samanlaista taidetta kuin krikettipelistä ja sen säännöistä.
Samalla kyllä toivoisin väline valmistajilta että laittaisivat molemmat jutut tuotteisiin. Meinaan ei olisi vaikeaa ja nuissa pakkauksissakin on tilaa. Samoin esim. käyttöohjeisiin joissa on paljon turhempaakin asiaa. Tällöin ymmärryskin lisääntyisi.
No nää on näitä
Luulisi että kalastus välineiden luokituksista tarvitsisi tehdä samanlaista taidetta kuin krikettipelistä ja sen säännöistä.
Samalla kyllä toivoisin väline valmistajilta että laittaisivat molemmat jutut tuotteisiin. Meinaan ei olisi vaikeaa ja nuissa pakkauksissakin on tilaa. Samoin esim. käyttöohjeisiin joissa on paljon turhempaakin asiaa. Tällöin ymmärryskin lisääntyisi.
No nää on näitä
Re: Pauna, siima, vapa, lb
Pistetään tänne kun sopii niin hyvin. Eli katselin tuossa pojan vapaa ja vavassa oli ainoastaa merkintä siiman paksuudelle eli 8-17 LB. No minä sitten kyselemään kaupasta vavan viehepainoa ja minua pidettiin vähän tyhmänä ja vastattiin että bassi luokkaan. Vastasin ymmärtäväni että tällä sopii lähteä bassi jahtiin, mutta viehepaino? No semmosia mitä basseille tarjotaan. AAArrrg. No vänkäsin tiukoilla kysymyksillä jonkin aikaa mutta ei selvinnyt mille viehepainolle kyseinen vapa on. No eipä se selvinnyt edes valmistajankaan sivuilta.
Ok voin olla pöljä tietääkö kukaan mikä on ns. Bass range viehepaino? Vapa on Etelä-Afrikkalainen sensation bass zone lll. Vapa toimii ihan jees ei siinä mitään ja käytetään kyllä loppuunkin. Niin ja tosiaan en valmistajien sivuilta löytänyt, mutta sivutkin on aika surkeet.
Ok voin olla pöljä tietääkö kukaan mikä on ns. Bass range viehepaino? Vapa on Etelä-Afrikkalainen sensation bass zone lll. Vapa toimii ihan jees ei siinä mitään ja käytetään kyllä loppuunkin. Niin ja tosiaan en valmistajien sivuilta löytänyt, mutta sivutkin on aika surkeet.
Re: Pauna, siima, vapa, lb
Mitäpä sillä valmistajan suositusella tekee, ovatkin monesti aivan hatusta heitettyjä... Kokeilemallahan se selviää, että minkäpainoisia vieheitä vavalla on paras heittää.