Chili tahnaa
Alueen säännöt
Kuinka tehdään maailman paras kalasoppa?.... Mitä tarvitaan savolaiseen kalakukkoon. Kaikki reseptit ja murkinavinkit...
Kalamies.com foorumin yleissäännöt
Kuinka tehdään maailman paras kalasoppa?.... Mitä tarvitaan savolaiseen kalakukkoon. Kaikki reseptit ja murkinavinkit...
Kalamies.com foorumin yleissäännöt
Näitä riittää. Se lukee joka jaksaa ja viitsii:
Chilipään kevääseen ja elämään yleensäkin mahtuu toisinaan kaikenlaisia harrastukseen liittyviä yllättäviäkin tapahtumia ja tapaamisia. Olinpa näet tässä toissapäivänä kasvimaalla tökkimässä täydennystä sipulipenkkiin joka oli tullut epähuomiossa tehtyä niin isoksi, että viikkoa aiemmin istutetut neljä kiloa istukkaita ei riittänyt sitä täyttämään. Luonnollisestikaan en voinut jättää valmista penkkiä tyhjänpantiksi joten ostin pari kiloa lisää istukkaita, jotka eivät sitten mahtuneetkaan penkkiin ja joutunenkin jatkamaan penkkiä jne… kunhan ehdin, mutta nyt takaisin asiaan. Olin siis tökkimässä eloisaa sipulinsiementä kasvimaan neitseelliseen multaan kun pihaan poikkesi naapurin nuorenrouvan äiti. Tuo terhakka mummo on naapurissa lapsenlikkana kun nuoripari häämatkailee kreikassa (2 lasta tehty harjoitusmielessä jo ennen avioitumista)
Siinä niitä näitä rupatellessa kiertyi keskustelu aikanaan myös pihassani nököttävään kasvihuoneeseen ja siellä kasvattamiini herkkuihin. Lueteltuani kaikki tomaatit, kurkut, kurpitsat ja maissit, päätin tehdä mummoon vaikutuksen mainitsemalla, että kasvatan myös niinkin eksoottista ja outoa herkkua kuin chiliä. Arvelinkin seuraavaksi joutuvani vastailemaan joukkoon asiantuntemattomia ja ”tyhmiä” kysymyksiä aiheesta ”miten semmosta turkinpippuria oikein osaa lainkaan annostellakaan niin vähän, että suu ei pala”. Toisin kuitenkin kävi ja tämä riehakas 60+ seniori alkaakin tivata minulta, että mitä lajikkeita oikein kasvatan. ”Oho mummuhan on hiukan hajulla asiasta” ajattelin. Latelinkin seuraavaksi pitkän litanian vierasperäisiä chilinnimiä pudottaakseni mummukan takaisin maanpinnalle ja saadakseni hänen silmiinsä asiaankuuluvan nöyrän ja kysyvän ilmeen suuren tietämykseni johdosta.
”Jaa habaneroakin” tuumi tämä röyhkeä ihminen kun listani eteni tuohon orgaaniseen dynamiittiin asti. ”Se on sitten hyvää ihan paljaaltaankin syötynä ja olen sitä itsekin joskus ruukussa kasvattanut” tuumi tuo rikkiviisas daami seuraavaksi. Siinä vaiheessa luonnollisesti jo tiesin, että mummukalla on nyt kyllä menneet puurot ja vellit sekaisin. Hienotunteisena ihmisenä en kuitenkaan alkanut oikomaan kunnianarvoisan vanhuksen dementiahoureita vaan nyökyttelin vain kohteliaasti. Rouvan sitten aikanaan poistuttua, tuli mieleeni muuan tuuma. Minähän voisin poiketa naapuriin viemään hänelle pullollisen omaa ”chiliglyseriiniäni”. Oppisipahan tuo julkea ”iso(ttelija)äiti” olemaan turhaan mainitsematta pyhän habaneron nimeä. Luonnollisesti minun pitäisi ensin varoittaa aineen ylimaallisen tulisesta poltteesta jotta vilpittömässä koulutusmielessä toteuttamani hanke ei muuttuisikin äkkiä syövyttävällä aineella tehdyksi tapoksi.
Niinpä sitten varustauduin kumihanskoin, hengityssuojin sekä suojalasein ja lusikoin pienen lasitölkin täyteen tuota omaa valoaan hehkuvaa helvetillistä keitosta joka sisältää lähes puhdasta white bullet habaneroa. Kiikuttelin sitten purkin varovasti hiipimällä naapuriin ja koputin selin oveen päin seisoen varovasti ovea. Kun tuo kaikkien liioittelijoiden isoäiti sitten tuli avaamaan, niin esitin asiani ja tuomiseni. En suostunut antamaan tuota räjähdysherkkää lastia hänen mahdollisesti vanhuudenheikkoudesta vapiseviin käsiinsä vaan kannoin sen itse keittiön ruostumattomalle tiskipöydälle. Sitten aloitin vuolaan ja seikkaperäisen varoituspuheen ja päätin sen ehdotukseen, että hän annostelisi ainetta esim. hammastikulla n. muuripadalliseen ruokaa ja maistaisi sittenkin äärimmäisen varovaisesti ja varaten valmiiksi käsille joitakin litroja jäätelöä ja/tai jugurttia yms. ”kitapalonsammutuskalustoa”.
Tuo ymmärtämätön kuunteli varoitteluni vinosti hymyillen ja rouhaisi sitten purkin auki ja kohotti sen nenälleen nuuhkaisten syvään. Siinä vaiheessa minulle selvisi, että oikukas kohtalo oli täydelleen riistänyt hänen hajuaistinsa, sillä hän ei oitis pudonnutkaan tajuttomana lattiaan vaan loihe lausumaan, ”aah, onpa ihanan raikas habaneron tuoksu”. Ennen kuin ehdin saada ääntäkään myötätunnon mykistämästä suustani oli tuo onneton jo sovittamassa purkkiin saunakauhan kokoista ruokalusikkaa jonka survaisi samalla liikkeellä kukkupäisenä avoimeen kitaansa. ”Do diin, linnaan tässä sitten kuitenkin jouduttiin vanhuksen taposta sillä tuota ei vanha pumppu kestä”, ajattelin alistuneesti tarkkaillen samalla vääjäämättömästi seuraavia kuolinkouristuksia.
Vaan mitä vielä. Teräsmummo vain maiskutti huuliaan ja totesi, ”Voi että on hyvää ja aika vahvaakin sinä olet tästä saanut. Habaneron makukin tuntuu todella selvästi”. Jatkaen edelleen vuolaita kehujaan tiiraili hän samalla minua selvästi vahingoniloinen virne suupielessään. Minä tietenkään en juuri todeksi tullutta ihmettä omin silmin todistaneena saanut sanaakaan suustani. Kun viimein hiukan tasaannuin järkytyksestäni, niin sain sentään kysyttyä, että missä hän oli oppinut syömään chiliä tuohon tapaan. ”No joo, tulihan sitä nuorempana asuttua jonkin aikaa Chilessäkin ja siellä tuli totuttua aika tuliseenkin ruokaan” Että semmoinen tapaus tällä kertaa.
Minut on siis nöyryytetty, häpäisty, hämmästytetty, punnittu ja köykäiseksi havaittu ja lisäksi ihan itse ja auttamatta tein itsestäni täydellisen pellen. Ai niin, minulla on muuten myös ihan uusi idoli. Isona minäkin haluan tulla CHILIMUMMOKSI.
ps. tämä tarina on kuin onkin silkkaa totta.
Chilipään kevääseen ja elämään yleensäkin mahtuu toisinaan kaikenlaisia harrastukseen liittyviä yllättäviäkin tapahtumia ja tapaamisia. Olinpa näet tässä toissapäivänä kasvimaalla tökkimässä täydennystä sipulipenkkiin joka oli tullut epähuomiossa tehtyä niin isoksi, että viikkoa aiemmin istutetut neljä kiloa istukkaita ei riittänyt sitä täyttämään. Luonnollisestikaan en voinut jättää valmista penkkiä tyhjänpantiksi joten ostin pari kiloa lisää istukkaita, jotka eivät sitten mahtuneetkaan penkkiin ja joutunenkin jatkamaan penkkiä jne… kunhan ehdin, mutta nyt takaisin asiaan. Olin siis tökkimässä eloisaa sipulinsiementä kasvimaan neitseelliseen multaan kun pihaan poikkesi naapurin nuorenrouvan äiti. Tuo terhakka mummo on naapurissa lapsenlikkana kun nuoripari häämatkailee kreikassa (2 lasta tehty harjoitusmielessä jo ennen avioitumista)
Siinä niitä näitä rupatellessa kiertyi keskustelu aikanaan myös pihassani nököttävään kasvihuoneeseen ja siellä kasvattamiini herkkuihin. Lueteltuani kaikki tomaatit, kurkut, kurpitsat ja maissit, päätin tehdä mummoon vaikutuksen mainitsemalla, että kasvatan myös niinkin eksoottista ja outoa herkkua kuin chiliä. Arvelinkin seuraavaksi joutuvani vastailemaan joukkoon asiantuntemattomia ja ”tyhmiä” kysymyksiä aiheesta ”miten semmosta turkinpippuria oikein osaa lainkaan annostellakaan niin vähän, että suu ei pala”. Toisin kuitenkin kävi ja tämä riehakas 60+ seniori alkaakin tivata minulta, että mitä lajikkeita oikein kasvatan. ”Oho mummuhan on hiukan hajulla asiasta” ajattelin. Latelinkin seuraavaksi pitkän litanian vierasperäisiä chilinnimiä pudottaakseni mummukan takaisin maanpinnalle ja saadakseni hänen silmiinsä asiaankuuluvan nöyrän ja kysyvän ilmeen suuren tietämykseni johdosta.
”Jaa habaneroakin” tuumi tämä röyhkeä ihminen kun listani eteni tuohon orgaaniseen dynamiittiin asti. ”Se on sitten hyvää ihan paljaaltaankin syötynä ja olen sitä itsekin joskus ruukussa kasvattanut” tuumi tuo rikkiviisas daami seuraavaksi. Siinä vaiheessa luonnollisesti jo tiesin, että mummukalla on nyt kyllä menneet puurot ja vellit sekaisin. Hienotunteisena ihmisenä en kuitenkaan alkanut oikomaan kunnianarvoisan vanhuksen dementiahoureita vaan nyökyttelin vain kohteliaasti. Rouvan sitten aikanaan poistuttua, tuli mieleeni muuan tuuma. Minähän voisin poiketa naapuriin viemään hänelle pullollisen omaa ”chiliglyseriiniäni”. Oppisipahan tuo julkea ”iso(ttelija)äiti” olemaan turhaan mainitsematta pyhän habaneron nimeä. Luonnollisesti minun pitäisi ensin varoittaa aineen ylimaallisen tulisesta poltteesta jotta vilpittömässä koulutusmielessä toteuttamani hanke ei muuttuisikin äkkiä syövyttävällä aineella tehdyksi tapoksi.
Niinpä sitten varustauduin kumihanskoin, hengityssuojin sekä suojalasein ja lusikoin pienen lasitölkin täyteen tuota omaa valoaan hehkuvaa helvetillistä keitosta joka sisältää lähes puhdasta white bullet habaneroa. Kiikuttelin sitten purkin varovasti hiipimällä naapuriin ja koputin selin oveen päin seisoen varovasti ovea. Kun tuo kaikkien liioittelijoiden isoäiti sitten tuli avaamaan, niin esitin asiani ja tuomiseni. En suostunut antamaan tuota räjähdysherkkää lastia hänen mahdollisesti vanhuudenheikkoudesta vapiseviin käsiinsä vaan kannoin sen itse keittiön ruostumattomalle tiskipöydälle. Sitten aloitin vuolaan ja seikkaperäisen varoituspuheen ja päätin sen ehdotukseen, että hän annostelisi ainetta esim. hammastikulla n. muuripadalliseen ruokaa ja maistaisi sittenkin äärimmäisen varovaisesti ja varaten valmiiksi käsille joitakin litroja jäätelöä ja/tai jugurttia yms. ”kitapalonsammutuskalustoa”.
Tuo ymmärtämätön kuunteli varoitteluni vinosti hymyillen ja rouhaisi sitten purkin auki ja kohotti sen nenälleen nuuhkaisten syvään. Siinä vaiheessa minulle selvisi, että oikukas kohtalo oli täydelleen riistänyt hänen hajuaistinsa, sillä hän ei oitis pudonnutkaan tajuttomana lattiaan vaan loihe lausumaan, ”aah, onpa ihanan raikas habaneron tuoksu”. Ennen kuin ehdin saada ääntäkään myötätunnon mykistämästä suustani oli tuo onneton jo sovittamassa purkkiin saunakauhan kokoista ruokalusikkaa jonka survaisi samalla liikkeellä kukkupäisenä avoimeen kitaansa. ”Do diin, linnaan tässä sitten kuitenkin jouduttiin vanhuksen taposta sillä tuota ei vanha pumppu kestä”, ajattelin alistuneesti tarkkaillen samalla vääjäämättömästi seuraavia kuolinkouristuksia.
Vaan mitä vielä. Teräsmummo vain maiskutti huuliaan ja totesi, ”Voi että on hyvää ja aika vahvaakin sinä olet tästä saanut. Habaneron makukin tuntuu todella selvästi”. Jatkaen edelleen vuolaita kehujaan tiiraili hän samalla minua selvästi vahingoniloinen virne suupielessään. Minä tietenkään en juuri todeksi tullutta ihmettä omin silmin todistaneena saanut sanaakaan suustani. Kun viimein hiukan tasaannuin järkytyksestäni, niin sain sentään kysyttyä, että missä hän oli oppinut syömään chiliä tuohon tapaan. ”No joo, tulihan sitä nuorempana asuttua jonkin aikaa Chilessäkin ja siellä tuli totuttua aika tuliseenkin ruokaan” Että semmoinen tapaus tällä kertaa.
Minut on siis nöyryytetty, häpäisty, hämmästytetty, punnittu ja köykäiseksi havaittu ja lisäksi ihan itse ja auttamatta tein itsestäni täydellisen pellen. Ai niin, minulla on muuten myös ihan uusi idoli. Isona minäkin haluan tulla CHILIMUMMOKSI.
ps. tämä tarina on kuin onkin silkkaa totta.
Nuorten kalakerho etsii lahjoituksina käyttökelpoista tai korjauskelpoista kalastustavaraa. Yksäriä minulle, niin kerron lisää.
Chilisoosin keittämisen valmisteluja. Pöydällä ainakin Sweet chocolate, California sweet, Super red, Orange habanero, Red savina habanero, Piri piri, Fresno, Aji amarillo ja White bullet habanero:
Nuorten kalakerho etsii lahjoituksina käyttökelpoista tai korjauskelpoista kalastustavaraa. Yksäriä minulle, niin kerron lisää.
Kun nyt päätin aloittaa chilin kasvatuksen, etsiskelin netistä siihen liittyvää matskua. Löyty aika hyvät sivut tualta --> http://www.saunalahti.fi/~thietavu/
Etiopiassa kaikki muu on paskaa paitsi kusi...
Rupee itteeki polttelemaan tuo rehujen kasvattelu.
Taodanpa lähtee ettimään niitä siemeniä!
T: Sami
Taodanpa lähtee ettimään niitä siemeniä!
T: Sami
Devonit ja niihin liittyvä kirjallisuus kiinnostaa.
Tuolta löytyy tekeleitäni.
http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... 17&t=53652
Tuolta löytyy tekeleitäni.
http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... 17&t=53652
- hopeatukka
- Saitanivan sieni-insinööri
- Viestit: 3758
- Liittynyt: 06:22:11 30.03.2006
- Paikkakunta: Kuusamo
-
- Herr Doktor
- Viestit: 7038
- Liittynyt: 13:19:15 22.04.2005
- Paikkakunta: Privat område. Mene pois.
Äsken kävin hakemassa postin, ja sieltähän löytyi sellainen satsi epäilyttävän näköistä siementä, että Amsterdamin kahviputiikin pitäjäkin olisi kateellinen. Kyseessä siis 12 eri lajikkeen chilisiemeniä, joista iso kiitos Uisteluparonille! Alkukesästä, jos jumala sua, paska lentää ja polttaa rakkuloita rectumiin lentäessään.
Jag fiskar. Pappa betalar. Samma på finska.
Mikey kirjoitti:Äsken kävin hakemassa postin, ja sieltähän löytyi sellainen satsi epäilyttävän näköistä siementä, että Amsterdamin kahviputiikin pitäjäkin olisi kateellinen. Kyseessä siis 12 eri lajikkeen chilisiemeniä, joista iso kiitos Uisteluparonille! Alkukesästä, jos jumala sua, paska lentää ja polttaa rakkuloita rectumiin lentäessään.
Jos sulta tulee joskus siementä niin voin niitä ottaa.......
Eilen tuli pikku viljelmä perustettuu.
Josko niistä etes osa lähtis toimimaan.
T: Sami
Josko niistä etes osa lähtis toimimaan.
T: Sami
Devonit ja niihin liittyvä kirjallisuus kiinnostaa.
Tuolta löytyy tekeleitäni.
http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... 17&t=53652
Tuolta löytyy tekeleitäni.
http://www.kalamies.com/foorumi/viewtop ... 17&t=53652