Säästä suuret kalat - parannat kalakantaa

[Royal Trude]

Viestinä kansanedustajille ja päättäjille: ylämitalla on väliä!

Tuore Helsingin yliopistossa tehty tutkimus osoitti, että ensi kertaa kutevilla ahvenilla ei ole juuri merkitystä lisääntymisen kannalta.

Ensikutijoiden munien ja niistä kuoriutuneiden poikasten kuolevuus oli lähes sataprosenttista. Sama ilmiö on havaittu monella muullakin kalalajilla eri puolilla maailmaa.


Kuitenkin yleisenä käsityksenä tuntuu olevan, että kaikkien emokalojen mätimunat ja niistä kuoriutuneet poikaset ovat samanarvoisia. Siksi kalastuksen säätelyssä lähtökohdaksi on usein asetettu se, että kalojen pitäisi antaa kutea ainakin kerran ennen pyydystetyksi tulemistaan.

Tällöin kalastus kohdistetaan suuriin kaloihin ja oletetaan, että näin menetellen aiheutetaan vähemmän vahinkoa kuin pyytämällä pienikokoisia kaloja. Esimerkiksi alamittasäädökset pohjautuvat tähän lähtökohtaan.

Ei-kalastetussa kalakannassa kuolevuus on suurinta nuorilla kaloilla ja pienenee kalojen kasvaessa. Voimaperäinen kalastus kääntää tilanteen päinvastaiseksi. Kalojen saavuttaessa kalastuskoon saattaa pyynti karsia valtaosan niistä pois.

Asian tekee huolestuttavaksi se, että suurilla emokaloilla on lukumääräisesti enemmän ja kookkaampia mätimunia kuin pienillä kaloilla. Iso mätimuna sisältää runsaammin ruskuaista kuin pieni, jolloin kuoriutunut poikanen voi sinnitellä vararavinnon turvin pitkään tilanteessa, jossa pienestä munasta kuoriutunut poikanen riutuu hengiltä.

Joillakin lajeilla isojen emokalojen poikaset kasvavat jopa kolminkertaisella nopeudella ja kestävät ravinnon puutetta yli kaksinkertaisen ajan nuorten emokalojen jälkeläisiin verrattuna.

Lisäksi on havaittu, että vanhat emokalat ovat kokeneempia ja menestyksekkäämpiä kutijoita; ne lisääntyvät pidemmän aikaa ja tuottavat myös kookkaampia poikasia kuin ensikutijat.

Suurta huomiota on viime vuosina herättänyt se, että isojen yksilöiden kalastus pienentää kalakannan kasvunopeutta, hedelmällisyyttä ja perinnöllistä monimuotoisuutta. Koon suhteen valikoivat pyydykset, kuten verkot, poistavat ensin nopeakasvuisimpia yksilöitä, jolloin jäljelle jäävistä yhä suurempi osa on hidaskasvuisia. Kalastus jalostaa kalakantaa tällöin väärään suuntaan.

Suomessakin on havaittu tästä esimerkkejä muun muassa eräissä kuhakannoissa: niissä on paljon pieniä ja keskikokoisia kaloja. Tällöin tehdään helposti johtopäätös, että kalakanta voi hyvin, koska lisääntyminen toimii. Kuitenkin kun kalastusta on muutettu isoja kaloja säästävään suuntaan, on havaittu saaliin kasvaneen ja alkaneen koostua aikaisempaa suuremmista kaloista.

Ruotsin Hjälmaren-järvellä kuhan alamittaa nostettiin 40 senttimetristä 45:een vuonna 2001. Samalla verkon pienintä solmuväliä kasvatettiin 50 millimetristä 60:een. Vuosien 1996–2000 keskisaalis, 59 tonnia, nousi 153 tonniin vuosina 2001–2007. Viereisellä Mälaren-järvellä pyyntikokoa ei muutettu ja kuhasaalis pysyi entisellä tasolla.

Pyyntikoon muutos kasvatti myös kuhien keskikokoa. Vuonna 2008 rysäsaaliissa olleiden kuhien keskikoko oli Hjälmarenissa 53 senttimetriä ja 1 492 grammaa. Mälarenin vastaavat luvut olivat 45,6 senttimetriä ja 923 grammaa. Hjälmarenin kuhat olivat keskimäärin siis yli puoli kiloa painavampia.

Pyyntikoossa tapahtuneiden muutosten ansiosta Hjälmarenin kuhakanta on nyt aikaisempaa vakaammalla pohjalla. Tästä syystä järvelle on myönnetty muun muassa Marine Stewardship Councilin sertifikaatti kestävästi suoritettavasta kalastuksesta. Palkinnon jakoperusteina ovat kalakannan tila, kalastuksen vaikutus ympäristöön ja kalakantojen hoito.

Edellä luetellut esimerkit osoittavat, että kannattaisi pyrkiä tilanteeseen, jossa varsinkin pitkäikäiseksi elävien lajien kannoissa on riittävästi kookkaita yksilöitä, koska ne ovat ratkaisevan tärkeitä kalojen lisääntymiselle. Kookkaat yksilöt kasvattavat kalansaaliita ja vaikuttavat suotuisasti vesiluontoon.

[DC]

Tämä, kun ymmärrettäisi härmälandiassakin!

[vlasek]

Todennäkösesti semmosella 10-vuoden lägillä. Vaikka sitä, ei lakiin ole kirjattu, mikäänhän ei estä toimimasta asian suhteen ns rationaalisella ja älykkäällä tavalla, mikä on aina vähintään vaihtoehto.

[-K-]

Järkiperäisen valikoivan kalastuksen linjoilla jatketaan ja ylämittoja kannatetaan. Haluan kuitenkin "hieman" edellisiä kommentteja tarkemmin perustella tuota jokaisen kalastajan henkilökohtaisen valinnan merkityksiä.

Tälläkin foorumilla on paljon vapaa-ajankalastuksen "edelläkävijöitä", jotka vaikuttavat kaikkein voimakkaimmin ja nopeimmin kalastuskulttuurin kehittymiseen. Iso osa tämän hetken kalastuskulttuurin edelläkävijöistä on valikoivan kalastuksen kannalla.

Samaisella foorumilla on kuitenkin myös paljon heitä, jotka vastustavat valikoivaa kalastusta ja heitä jotka liikkuvat jossain välimaastossa. Toivoisin että tämä aihe kuitenkin herättäisi varsinkin monen välimaastossa liikkuvan ajattelemaan tuota henkilökohtaista vaikuttamisen mahdollisuutta. Sillä kun todellakin on vaikutusta mitä juuri Sinä päätät tehdä kalakantojen edistämiseksi.

Jokainen tämänkin ketjun lukijoista edustaa omassa lähipiirissään jonkin asteista kalastuksen asiantuntijaa, joten teidän henkilökohtaisilla ajatuksilla ja toimilla on merkitystä sitä kautta hyvinkin moneen vähemmän kalastavaan. Lisäksi suurin osa teistä kuuluu jotain vesialuetta hallinnoivaan kalastusseuraan tai osakaskuntaan. Teillä on vesialueenne hallinnointiin vaikuttavana henkilöinä jopa suorempi vaikutusmahdollisuus oman vesialueenne kalakantojen edistämisessä, kuin kärjistettynä vaikkapa asiasta vastaavalla ministerillä (taitaa tällä hetkellä olla nimeltään Jari Koskinen?)

Kalakantoja elinvoimaisuutta edistävissä toimissa ja säännöissä nopein vaikutusmahdollisuus on kalastajilla, sekä kalastajien kautta vesialuetta hallitsevalla taholla (osakaskunta, seura, yhteisö, tms.).

Esimerkiksi taimenkantojen osalta suurin osa makeanveden potentiaalisista kalastusalueista on jonkin vesialuetta hallinnoivan tahon päätöksen alla. Suureen osaan noista tahoista on myös, joko suora tai minimissäänkin välillinen, vaikutusmahdollisuus nimenomaan kalastajilla.

Ihanne tilanteessahan Suomen laki määrittelisi optimaaliset lait, säädökset ja rajoitukset Suomen kaikille vesialueille. Kaikilla noilla vesialueilla lain tulisi myös ottaa huomioon kaikki vesialuetta hyödyntävät intressiryhmät, sekä luonnollisesti kaikki eliöstöt. Jokainen aivan varmasti ymmärtää että tämä ei ole mahdollista ylimpien päätäntäelimien hallinnoinnin kautta. Lakien, säädösten ja rajoitusten tulisi toimia optimaalisella tavalla, aika ja paikka huomioiden. Kalakannat vaativat jatkuvaa alueellista seurantaa ja nykyisellään ihmisen toimesta tapahtuvien tukitoimenpiteiden jatkuvaa alueellista hienosäätämistä. Se mikä toimii vaikkapa Ruotsissa, ei välttämättä toimikaan meillä Suomessa. Meillä on mm. toisistaan poikkeava kalastuskulttuuri, joka sinällään jo vaikuttaa merkittävästi alueellisiin eroihin, puhumattakaan isommista aluekohtaisista muuttujista. Pienemmässä mittakaavassa sama lainsäädännöllinen ongelma on myös aivan meidän omien rajojemme sisällä.

Henkilökohtaisesti en ensisijaisesti lähtisi syyttämään ylimpiä päättäjiä Suomen kalakantojen heikosta tilasta, vaikka en nykyisten lakien tai säädöksien kannattaja olekaan. Mielestäni tässä on sama tilanne kun syyttäisi tietämätöntä idiootiksi. Uskon vahvasti siihen että vesialueiden aluekohtaisilla hallinnollisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa myös tulevaisuuden lakien ja säädösten syntyyn. Jos tietämätön ei taas pitkälläkään aikavälillä opi, niin silloin voidaan puhua idiooteista. Mutta kun meillä on tälläkin hetkellä niin miljoona näkemystä kestävästä kalastuksesta, että ei ole pienintäkään mahdollisuutta "opettaa" päättäjiä laatimaan kaikille vesialueille yhtenäisiä lakeja tai säädöksiä. Joten ainakin henkilökohtaisesti jätän tällä hetkellä päättäjien idiootiksi määrittelemisen käyttämättä, vaikka nyt ajoittain heitä tietämättöminä pidänkin...

Mitä sitten voi yksittäinen kalastaja tehdä oman "intressialueensa" kalakantojen eteen?

Hallitukseen, ministeriin, eduskuntaan tai kansanedustajaan on meistä harvalla kovinkaan suora vaikutusmahdollisuus. Ja vaikka olisikin, ei valtio ole kykenevä laatimaan kaikille vesialueille optimaalisinta laki- ja säädös-kokoelmaa. Joten kyseiseen vaikutuskanavaan tuskin kannattaa kovin suuria panoksia asettaa, jos tahtotilana on saada aikaan nopeita ja mukautuvia muutoksia.

Pieniä yksittäisiä kehitystoimenpiteitähän on lukematon määrä ja tuo määrä kasvaa sekä jalostuu joka ainoa sekuntti. Tärkeintä olisi löytää ensisijaisesti yhteinen tahtotila muiden vesialueesta päättävien henkilöiden (kalastavia hekin...) kanssa. Jos suurin osa noista vesialuetta hallinnoivista ihmisistä ymmärtää, että ilman kalakantojen hyvinvointia ei voi olla kalastajien kalastuksellista hyvinvointia, ollaan jo puolessa välissä tietä. Loppu puoli matkasta kuluu niiden yksittäisten keinojen ja toimenpiteiden selvittelyyn, ehdottamiseen, hyväksymiseen ja käytäntöön panemiseen.

Olen henkilökohtaisesti saanut ollut mukana muuttamassa erään Pohjois-Päijänteen vesialueella sijaitsevan kalastusalueen kalastussääntöjä. Sääntöjä on muutettu pitkällä aikavälillä, niin että ne vastaisivat paremmin kalastusalueella vaikuttavan taimen- ja kuhakannan elinolosuhteisiin. Muutos on ollut hidasta ja valmista ei ole vielä tänä päivänäkään, tuskin valmista koskaan tuleekaan? Maailma ja kalojen elinolosuhteet ovat kuitenkin jatkuvan muutoksen alla. Suurin muutos mitä vesialueellamme on tapahtunut on ollut asenteellinen. On oikeasti ollut hienoa huomata muutos kalastajien asenteissa. Meitä valikoivan kalastaksen kannattajia on nykyisellään jo todella paljon! Uskallan väittää että vesialueellamme kalastavista henkilöistä ylivoimainen enemmistö on nykyään valikoivan kalastuksen linjalla niin asenteissaan, puheissaan kuin käytännön toimissaankiin. Tämä muutos vaikuttaa välittömästi kalastusalueemme kalakantoihin. Tähän muutokseen ei ole tarvittu Suomen lakia, vaan monen kalastajan henkilökohtainen asenteellinen muutos. Jos tarkastellaan viimeinen viisi, kymmenen tai viisitoista vuotta taaksepäin, on koko suomalaisen kalastuskulttuurin asenteissa tapahtunut todella merkittävä muutos kohti valikoivaa ja kestävään kehitykseen uskovaa kalastusta.

Vesialueemme kohdalla muutos asenteissa on tarkoittanut sitä että on ollut edes mahdollista muuttaa sääntöjä kalakantoja edistävään suuntaan. Ilman yleistä hyväksyntää on mahdotonta rakentaa pitkäaikaista kehitystä. Jos muutokset eivät miellytä muita päätäntään vaikuttavia henkilöitä/tahoja, tullaan "päättäjät" vaihtamaan. Jolloin on taas astetta haastavampaa saada aikaan toivottua kehitystä. Vesialueemme kohdalla muutos tarkoitti sitä, että ensin tuli alamittojen nostaminen mahdolliseksi, seuraavaksi hyväskyttiin poikas- ja mäti-istutukset tuki-istutusmuotoina (muutos on merkittävä kestävän kehityksen kannalta). Lista pienemmistä kehitysehdotuksista ja sääntö- tai suositusuudistuksista on erittäin pitkä. Toissavuonna vesialueemme hyväksyi käyttöön välimittarajoituksen (kalalajille määritelllään sekä alamitta, että ylämitta), aluksi kuhan ja harjuksen osalta ja kuluvalle vuodelle sama välimitta hyväksyttiin myös taimenen osalta (taimenen osalta 50-60cm ainut sallittu saaliskoko , rasvaevälliset taimenet kokonaan rauhoitettuja). Tällä hetkellä kaikki vesialueemme urheilukalastuksellisesti merkittävimmät kalalajit ovat välimittamallin piirissä. Tästä välimitasta sain nyt kimmokkeen vuodatukselleni...

Välimitta ja kaikki muut vesialueellamme tapahtuneet muutokset ovat kuitenkin vain yksittäisiä muutoksia. Ne vaikuttavat kukin omalla painoarvollaan kalakantoihin, osa enemmän ja osa vähemmän. Se mikä kuitenkin mahdollistaa tuon kestävän kehityksen on ollut asennemuutos. Tulevaisuudessa meillä on mahdollista muuttaa sääntöjä kalakantoja tukevaan suuntaan juuri niin kuin kulloinenkin tilanne vaatii. Suurin osa kalastajista (eli vesialueen hallinnollisista päättäjistä) on antanut tukensa kalakantoja kestävästi kehittävään suuntaan.

Viduilemalla ja syyllistä etsimällä muutosta ei saada aikaan isoissa massoissa, se on ainakin varma. Osaan se toimii, mutta suurimmalle osalle nousee ainoastaan "karvat pystyyn". Yhteinen näkemys on ainakin omasta mielestä ainut mahdollisuus kohti laadukkaampaa kalastusta. Mitään radikaaleja ja nopeita alueellisia suunnan muutoksia ei myöskään kannata yrittää, koska asenteet muuttuvat hitaasti.

Loppukaneettina kaikille teille omia vaikutusmahdollisuuksianne epäileville. Vaikuttakaa omilla henkilökohtaisilla valinnoilla kalakantojen tilaan. Jakakaa omaa näkemystänne paikan tullen otolliseen maaperään (vidduilulla tai paasaamisella ei otollista maaperää tavoiteta...) ja olkaa valmiita kuulemaan vaihtoehtoisia näkökantoja. Ottakaa selvää oman intressialueenne hallinnoivasta tahosta ja selvittäkää kuinka teillä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Samat lainalaisuudet pätevät vaikuttamiseen minkä tahansa kalalajien ja minkä tahansa vesialueiden osalta.

Hauen- ja ahvenenkalastajien osalta olen kuullut esim. vastaavia välimittamalleja, vaikka mikään laki, säädös tai sääntö ei niin ole määritellyt. Se kertoo mielestäni aika paljon kalastuskulttuurissamme vallitsevan ilmapiirin tilasta! Suomalainen kalastuskulttuuri on todellakin valmis isoillekin muutoksille. Lopetetaan toisten kalastajien, toisten intressiryhmien tai lakiasäätävien syyllistäminen ja tehdään itse tuo muutos jokainen omalla tahollaan, tässä ja nyt.

Tästä tuli nyt pitkä ja turhan setämäinen vuodatus, mutta toivottavasti osa pääs tänne saakka ja toivottavasti edes jollain sytty lamppu. Te kelle tää oli vanha juttu, ni sori ku jouduitte kahlaamaan näin kauan...

Kiitos ja hyvää yötä!
-K-

[tapio300]

Paljonko on kuhan välimitta teillä? Varaukseton peukku tuolle tekstille.

[vlasek]

tässä maassa on "hieman" tapana tuudittautua päättäjiin. Lähes joka-asiassa. Maa, jossa ei tapahdu ympäristörikoksia, koska lainsäädäntö on löyhä. Pohjoismaiden löyhin. No tuohan korreloi kalastuslainsäädännön kanssa. Mitään ei silti voi tehdä muka ns ite? Voipas...

http://yle.fi/uutiset/ymparistorikostut ... sa/6172880

Lampi, johon viskattu öljyjyä ja akkuja, poliisilla ei resursseja, vihjaa lammen omistajalle, joka tuon materian oli metsänsä lampeen todennäköisesti kätkenyt, että on tapahtunut ympäristörikos. Liioittele. Seuraavana päivänä akut poissa. Mukavahan se ois, jos ois ollu joku joka tommosesta idioottimaisesta toiminnasta antais edes luunapin, mutta

Puunhalaamista-kö? Mielestäni isänmaallista. Vastaavasti oman vastuun tiedostaminen, siihen sitoutetut järkevät alamitat ja fixu kunnioittava käytös kalastettavaa vesistöä kohtaan. Kukaan ei tässä täydellinen? Parantaa voi aina. Luulen. Ei löydy vieläkää joka uisteesta yks haarakoukkua, vapautukseen tarkoitettu kalannahkaa vähemmän polttava puuvillahansikas on vielä kaupan hyllyllä...Ajoittain kala tulee nostettua turhaan vedestä..Älyttömän paljon opittavaa niin kalastuksen kuin älyllisen toiminnankin kanssa.

Nimimerkki K:n kanssa pitkälti samaa mieltä. Sopiva vittuilu sopinee silti kalastukseen. Kyä mun mielestä kiro-onkijoita, ahneujsrajapyykin ylittäneitä ja mitan venyttäjiä saa nälviä. Ja kyllä sinne lainsäätäjillekin pitää ajoittain hieman kritiikkiä laittaa. Pitää myös osata kattoa omaa toimintaa kriittisesti, ja jos ihan vakavissaa lähtee hyökkimään jotain toista intressiryhmää kohtaan, kandee huomioida, että siihen omaan intressisakkiin saattaa kuulua vielä niitä, jotka ei välttämättä käyttäydy nykystandardien mukaisesti. Eräs joki herättää vuosittain semmosta kevyttää myötähäpeää. Itseasiassa yks toinenkin. Ehkä jopa kolmas.

Aika lyhyessä ajassa kuitenkin tapahtunut melko paljon hyvää. Ehkä vois silti tapahtua aika paljon vielä enemmänkin. Vesistöjen, ympäristön ja kalalajien tila vois kohentua. Kuka muun tuon tekee, ku kalastajat? Mun mielestä suomalaisella vapaa-ajankalastajalla on oikeus vaatia laatua kalastettavalta vedeltä. Se osottaa imo intressin, joka on se, joka tuo muutoksen, jos on tuodakseen.

Jenkeissä murretaan patoja. Jos ennusmerkit pitää paikkaansa 5-vuoden päästä ruottissa, ja ehkä 10 vuoden päästä meillä suomessa.

[-K-]

Meillä on tällä hetkellä välimittoina kuhalle 45-60cm, harjukselle 35-40cm ja taimenelle tuo mainitsemani 50-60cm.

Vlasekille,

Rehellinen ja tasapuolinen vit*uilu kuluu miesten elämään kuin byrokratia Suomen hallintoon. Se on virkistävää, rentouttavaa ja ilmapiiriä puhdistavaa. Kaikille asioille on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Vit*uilun paikka on tilanteissa ja asioissa, joissa ei lopputuloksella ole kummallekaan osapuolelle suurta merkitystä, tai kun vit*uilu on sarkastista ja molemmat osapuolet omaavat yhtenevän asenteen tai mielipiteen.

Vit*uilun hyödyllisyyden määritteleminen riippuu tietysti myös paljon siitä kuka sitä määrittelee ja mikä on vit*uilijan perimmäinen tarkoitus vit*uilulle. Onko se kontekstissa olevan asian kehittäminen/edistäminen, vai kenties jonkin sisäisen mielihalun tyydyttäminen esim. konfliktihakuisuudella?

Rehellisesti sanottuna asiallisella ja perustellulla julkisella kyseenalaistamisella saavutetaan pitkässä juoksussa 100-varmasti enemmän kuin uhkailulla, vit*uilulla ja katteettomilla lupauksilla. Tämä siitäkin huolimatta että tosimiesten koulussa toisin opetettiin.

Vit*uilu synnyttää konflikteja ja muutosvastarintaa, joka ei todellakaan edistä tässä tapauksessa ja asiayhteydessä minulle henkilökohtaisesti tärkeää asiaa. Ja voin todellakin kertoa henkilökohtaisesti nauttivani sekä suorasta että epäsuorasta vit*uilusta. Jotkut ovat joskus väittäneet minun jopa osaavan kyseisen taiteenlajin. Monesti olen myös pahoittanut tuntemattomien mielen sopivalla vit*uilullani, joskus tahallisesti, usein täysin tahattomasti, niin sanotusti bona fidé.

Tekstini ei todellakaan ollut tarkoitettu miksikään kukkahattutäti-julistukseksi, vaikka siitä setämäinen syntyikin. Asia on vaan mulle henkilökohtaisesti sevverta tärkeä, että en halua hidastaa vit*uilemalla kehitystä pelkästään omia mielihaluja tyydyttääkseni. Jokainen kuitenkin edistäköön omaa asiaansa kuten parhaaksi näkee. Meillä on varmasti sama päämäärä, mutta eri kulkuvälineet…

[Royal Trude]

Sellanen sivukommentti tuahon "päättäjiin", että todelliset päättäjäthän ovat kalastuskunnat. Kalastuslaki sinällään on laki, joka säätelee perusraamit, ja siitä päättävät hallitus & eduskunta, mutta se todellinen päättäjäporukka on vesioikeuden haltija, joka voi tehdä halutessaan lisärajoituksia ohjatakseen kalastusta oikeampaan suuntaan, vaikkapa juuri säästämään isommat kalat jo yllä mainituista syistä.

-K- tuossa yllä kiteytti pitkän kaavan mukaan asian hyvin enkä voi kuin peukuttaa, vaikken facebookia käytäkään.

[Kesis]

Sellanen sivukommentti tuahon "päättäjiin", että todelliset päättäjäthän ovat kalastuskunnat. Kalastuslaki sinällään on laki, joka säätelee perusraamit, ja siitä päättävät hallitus & eduskunta, mutta se todellinen päättäjäporukka on vesioikeuden haltija, joka voi tehdä halutessaan lisärajoituksia ohjatakseen kalastusta oikeampaan suuntaan, vaikkapa juuri säästämään isommat kalat jo yllä mainituista syistä.

Näinhän se on ja sitä tärkeämpää olisi tämän "nykyaikaisemman" kalastuskulttuurin imeytyminen vesioikeuden haltijapiireihin.

[vlasek]

Tuo sillisalaattimaisuus tästä koko hommasta melko haastavana noin kalakantoja silmälläpitäen tekeekin. Kymi ja heittolaituri on aika kosminen esimerkki. Lyhyellä siirtymällä eri meno. Eikä oo mitenkään edes kauhean poikkeava keissi.

[eshoo]

Nää asiat, tutkimukset, mielipiteet yms. pitää saada "suuren yleisön" tietoisuuteen!

Itse kuulun "pieneen yleisöön", joka näillekin sivuille sattui puolivahingossa n. puoli vuosikymmentä sitten (älkää tuijottako liitymispäivää - se kertoo ekasta keskuteluun osallistumispäivästä enemmän).

Täällä pyöriminen ja kaiken maailman keskusteluiden / väittelyiden lukeminen on mua (ja velimiestä) opettanu aika reippaasti. Esim. muutama vuosi sitten meillä pidettiin suurhaukea yleisesti tappajana ja vahingollisena kaikelle "arvokalalle" (meidät jopa palkittiin "Vuoden ympäristöteko"-palkinnolla kuhakisassa, kun tapettiin 8,4 kg ja 5,2 kg hauet).

Ei enää - olen oppinut ison hauen vesistön kalakantaan vaikuttavan "hoidollisen" puolen: heikot sortuu elon tiellä...

Yleisesti (minäkin vielä muutama vuosi sitten) taidetaan herkemmin tappaa se isompi kala (suositaan alamittaa ennemmin kuin lisääntymiskykyä), kuin se "sopivampi" ruokakala, jonka ensikudut menee ns. reisille.

Iso peukku Koolle!

Nimim. Sana leviämään!