Perhonsidonnan takkuaminen.

[vlasek]

Niitä päiviä, ku lanka katkeilee jatkuvasti, mudler päät ei miellytä, lakat kaatuu lattialle, tarvittavat matskut on hukassa...Tänään. Olutta kiitos. Olkaa hyvä. nam.

[krisse]

Eikös tommonen ole jo ihan perus asetelma normi sitomiselle? Kaikki menee yleensä päin penaalia, mutta kalja kuitenkin maistuu. Mulla oli muutaman vuoden pause sitomisessa ja kyllä se pääsääntöisesti hankalaa on. Tatsi on turha raju tai sitten langat on hapertuneet Tein pari päivää sitten päätöksen, että pakolliset väännän ennen kauden alkua ja sitten sen jälkeen mennään ostoperhoilla ja pummimalla.

[vlasek]

No ei. Joskus tuntuu niin mielekkäältä, ajatus virtaa ja lanka käpertyy kauniisti sekä ryhdikkäästi koukulle. Spigotti laulaa sulosointua ja taustalla tuoksuu vastajauhetuista pavuista myllätty kahvi.

[krisse]

[vlasek]

Syntyy vielä erään R-nimimerkin paljon puhumia ns sutkakkaita perhoja, mut ei tänään. No jos ylihuomenna sit.

[Jäpäkyörä]

Melkein vuoteen en ollut spigottia kädessä pidellyt.
Oli pakko vähän harjoitella, ennenkuin menin pitämään perhonsidontanäytöstä paikalliseen kalastustarvikeliikkeeseen. Samanlaisia sutturoita tuli kuin ennenkin.

[silis]

Mul on ollu inspiraatio kateissa koko talven ja penkistä on tullu vaan kuus perhoa.
Onneks on noita vanhoja.
Mä oon tykänny sitoa aina reissulle muutaman perhon lisää, eli eiköhän niitä taas jossain vaiheessa ala taas siunaantumaan.

[vlasek]

Pitäs jostain joo koitta kaiveskella se sisäinen kuulapää.

[Jäpäkyörä]

Kaveri ei koskaan sido ennakkoon perhoja.
Sillä on pakit ja vermeet mukana. Vasta kalastuskohteessa sitaisee ottiperhon fiiliksen mukaan.

[silis]

Mul ei ois kärsivällisyyttä rannassa alkaa sitomaan.
Tekispä mieli kalaan!!!

[Royal Trude]

Mää tein kauan tota samaa ku Jäpäkän (ainoa) kaveri. Perhorasiat sitten täyttyivät ja asiat muuttuivat ja jätin sidontavehkeet kotio. Kulutan nykyään enemmän ei-kalastus-aikaa kalalla ollessani maisemiin tutustumiseen ryyppäämiseen ja sidon kotona.

Motivaatio on aina hukassa nykyään keskitalvella, jo parin vuoden ajan. Löytyy aina parempaa tekemistä... Sitten kun jäät lähtee niin tulee kiire tarkastaa toutainperhot ja sitoa niitä muutama. Mitään massasidontoja ei isojen perhojen osalta tule järkättyä.

Kun kesäkuu tulee ja juhannus lähestyy niin vasta silloin alkaa viime hetken siikaperhosidontaturnaus. Kaikki nuhjaantuneet pois ja uusia tilalle. Enää ei sidota kymmeniä erilaisia perhoja vaan paria hassua mallia vaan, eri koossa ja väreissä...

[Kuulapää]

Se on jännä homma tuon motivaation kanssa. Itellä ainut aika kun sidonta ei suoranaisesti kiinnosta on loppusyksy, koska sillon loppuu kalahommat mieluisissa muodoissa, ja tapahtuu kokonaisvaltainen siirryntä pilkkimiseen ja metsästykseen. Se on silleen henkisesti raskasta aikaa muutenkin, koska kelit on harmaat, tihuuttaa vettä, vituttaa ja mielessä pyörii vaan ne kaikki reissut mitkä jäi tekemättä. Siitä kun pääsee tuonne tammikuulle, ehkä helmikuulle, niin tilanne muuttuu ihan täysin. Motivaatio on hukassa sieltä marraskuusta tammikuun puoliväliin tai loppuun, ja sen jälkeen on vaan kyse siitä, että antaako ranne sitoa vai ei. Jos jotain näinä vuosina on oppinut niin sen, että väkisin ei pidä vääntää ainuttakaan sutia, vaan kaikkeen pitää olla mielenkiinto ja palo. Toisaalta rytmiäkään ei saa kadottaa, vaan spigotti pitää tuntua kädessä tutulta aina, ts. kuukausittain tulee jotain tehtyä vaikkei varsinaisesti tarvekaan olisi. Kevät ja kesä menee sitten sitoessa ihan täysin, koska se on vaan niin kivaa, ja aina on jotain uutta mitä opetella.