Jäille lähdettään monista syistä. Jotkut lähtevät pyytämään mahdollisimman isoja kaloja, jotkut keittokaloja, jotkut taas lähtevät paetakseen arkea tai muuten vain ulkoillakseen. Monille reissun kohokohta on myös kalakavereiden kanssa vietetty laatuaika. Kaikki syyt, mitkä jäälle johtavat, ovat hyviä. Omalla kohdalla pilkkiharrastus on jalostunut viimevuosina yhä voimakkaammin siten, että saaliin määrällä ei ole niin isoa väliä. Aiemmin oli tavoitteena löytää isoja pannuahvenparvia ja päästä harventamaan niitä. Toki on yhä mukavaa, että tapahtumia tulee, mutta se ei ole se tärkein seikka. Suurin viehätys tulee nykyään uusien isomman ahvenen paikkojen etsimisestä ja näiden kohdekalojen jallituksesta. Juuri siinä haluan kehittyä ja onnistua. On hieno tunne olla isojen ahventen olinsijoilla, vaikkei niitä saisikaan koukutettua. Jokin erityinen viehätys siinä ison ahvenen kalastuksessa vain on, vaikka tärppien väli saattaakin joskus venähtää suhteellisen pitkäksi, jopa päivien mittaiseksi. Vai onko verkkaisempaan rytmiin mieltyminen alkavaa keski-ikäistymistä, tiedä häntä..
Nämä pohdinnat mielessäni aloitin taannoin odotetun reissun, osana tärkeää vakioporukkaamme. Kyseessä oli isojen vesien kaudenavaus, johon kuuluu aina paljon suunnitelmia ja intoa sekä haaveita kiloahvenista... Sääkin vaikutti oikein otolliselta, pitkään jatkunut pohjois-itävirtaus oli kääntynyt leudoksi etelätuuleksi. Josko kelin muutos laittaisi possuahveniin liikettä. Aloitin hämärissä matalasta, erään vedenalaisen kielekkeen päältä. Olin siitä ennenkin aamusella hyviä kaloja saanut.
Olin hädin tuskin ehtinyt istahtaa aloilleni ja tiputtaa sillin kevennetyn väliveteen killumaan, kun näin luotaimen näytöllä useamman paksun viivan. Nämä viivat eivät jääneet arpomaan, vaan nousivat kilvan kohti reilun kolmen metrin siiman päässä värisevää kevennettyä. Ensimmäisenä ehtinyt aiheutti tiukan tärpin. Kala tuli suoraan putkeen ja siististi ylös. Reissun ensimmäinen kala hätyytteli heti kilon rajaa! Onnellisuus valtasi mielen. Tipautin tasurini nopeasti takaisin väliveteen. Tätä seurasi jälleen vauhdikas nousu ja kova niitti. Nyt oli painoa edellistä enemmän. Kala jäi epäonneksi reiän alareunaan jumiin tasurin koukun otettua siihen kiinni. Tällä tavalla on moni hyvä kala mennyt menojaan. Mutta eipä mennyt tällä kertaa. Sain otuksen jäälle ja irroittelin sen. Mieli teki jo päästä punnitsemaan ja kuvailemaan upeita kaloja, koska aikomuksenani oli laskea näitä mahdollisia isomuksia myös takaisin. Päätin kuitenkin koittaa vielä nopeasti, koska mahtiahvenia oli nyt tarjolla... Pariin kertaan koettu näytelmä toistui jälleen. Pian jäällä sätki vierekkäin kolme mahtavaa ahventa. Olo oli epätodellinen ja myös hivenen ristiriitainen. Pitkin syksyä olin haaveillut näistä hetkistä ja sitten, kuin varkain, kaikki haaveilu oli käynyt toteen. Luotaimella näkyi vielä pari paksua viivaa, mutta tajusin, etten pystyisi tässä pakkasessa jatkaa onkimista, jos haluaisin vapauttaa näitä kaloja. Tilanne oli erikoinen. Siinä alla niitä nyt olisi, mutta jokin esti jatkamasta. Siinä kun muutaman sekunnin arvoin, kalat katosivat. No, nyt olisi ainakin helpompi keskittyä saatuihin kaloihin. Vaaka näytti ahventen painoiksi 1000, 1080 ja 1100g. Huomasin, että pystyisin vapauttamaan enää yhden kaloista, sen verran oli pakkanen tehnyt tehtäväänsä. Silmistään jäätyneitä kaloja en tietenkään vapauttaisi. Laskin nopeasti yhden possuista pois ja otin pari muuta ruokakaloiksi. Olihan hämmentävä aloitus.
Päivä jatkui kyttäillessä hyväksi havaitulla alueella. Aina välillä alle osui aktiivisia ahvenia, jotka olivat selvästi ajollaan. Mieleenpainuva hetki sattui puolillepäivin, kun vierekkäisiltä reiltä nousi hilemuikkukevennetyllä peräkkäin 1300 ja 1250-grammaiset possuahvenet. Nämä ja muut ylöstulleet saivat pitää vapautensa, mikä oli myös helpompi toteuttaa ilman hieman lämmettyä. Pari hyvää ruokakalaa oli jo tullut, joten totesin näillä isomusahvenilla olevan enemmän arvoa järvessä kuin lautasella.
1300g
Lopulta oli aika paketoida todella erityinen päivä: peräti viisi yli kilon ahventa ja kymmenen isoimman ahvenen yhteispaino 8,6 kiloa. Kavereille oli myös osunut hienoja kaloja, mikä lämmitti mieltä.
Pilkittäessä ison ahvenen ja hauen erottaa toisistaan siten, että ylös asti tulleet ovat haukia.
/Mikko Pohls
(8 reissua, "huonoimmillaankin" isoin 866g...)
