Kalaystävällisempi jerkki säädettävällä painolla

[Jatra]

Jos aiheesta on jo keskustelua, linkittäkää toki, itse en noviisina löytänyt.

Pidempään perhoja sitoneena on jo jonnin aikaa kiinnostanut kokeilla valmistaa vieheitä myös koneonkihommiin, ja vastikään jerkkailuun tutustuneena viehetyyppi vaikuttaisi sekä käytöltään että valmistukseltaan sopivalta ensimmäiseksi omavalmisteiseksi pulikaksi, kun puutyösali on käytössä, muttei esim. koeuittoallasta. Tuossa viikonlopun haukireissulla väkäsellisiä kolmihaaroja puikkareitten suupielistä repiessä alkoi kiinnostaa mahdollisuus valmistaa hieman kala- ja käyttäjäystävällisempiä vieheitä pakkiin, kun perholla heitellyt kaveri irrotteli ylimääräiset ja liian pienet yksilöt noin minuutissa ja meillä muilla välineillä kalastelleilla meni samaan toimitukseen moninkertainen aika, eikä vapautetut kalatkaan varmasti olleet yhtä pontevia, kun väkäsetöntä yksihaaraa maistaneet lajitoverinsa.

Alkoi viritä mielessä ajatus jerkistä, jossa olisi vain yksi suurehko yksihaara, tai vaihtoehtoisesti kaksihaara vieheen takaosassa kiinteästi, hieman tasurityylisesti mutta koukun kita alaspäin. Onko tuollaisia kukaan valmistanut, tai miltä kuulostaa? Viehe tulisi tarttuvuuden maksimoimiseksi muotoilla varmaan takaosaltaan voimakkaasti kapenevaksi, ja koukku kiinnittää niin, että kiinnityslenkki ja koukun varsi olisivat kohtisurassa toisiaan vasten, jotta tartuttavuus olisi edes kohtuullista? Onko tämän tyyppisiä joku tehnyt, tai löytyykö esimerkkejä jotka kertoisivat idean mahhdottomaksi toteuttaa niin, etteivät saalismäärät tippuisi merkittävästi? Tartutus varmasti olisi huonompaa, mutta toisaalta vapautettavat kalat pääsisivät huomattavasti nopeammin takaisin uimasille ja myös pohja- sekä kasvitärppien määrä vähenisi.

Ajattelin käydä hakemassa tänään muutaman suunnitelmaan sopivan koukun, ja veistellä pari erilaista aihiota, voisi sitten pistää pari kuvaa tuomaroitavaksi.

[Jatra]

Eli tuollaisen aihion pyöräytin pikaisesti, odottelee viikonlopun yli että epoksi kuivuu ja puutyösalin ovet taas aukeavat:



Koukku on 0/8 kokoinen halpis, jonka katkaisin lenkin tyvestä ja jengasin noin sentin matkalta. Langan vahvuus on vajaa 3mm ja reikä aihiossa 2mm, välissä epoksia. Tartuttavuutta ajatellen koukun kita saisi kyllä olla ehdottomasti suurempi, saatan ennen testailua väännellä sitä hieman ja testata sitten samalla, miten muokattu koukku kestää. Mieluiten sijottaisin saman tyyppisesti kaksihaarakoukun, mutta ei sattunut sopivaa käteen mistään. Maanantaina tarkoitus kokeilla rakenteen kestävyyttä, ripustan vaijerilla johonkin ja sitten painoa koukulle - jos kestää n.30kg rasituksen, hyväksytään ja pääsen harjoittelemaan jerkin painotusta.

Kun tuota aihiota värkkäilin, kävi ilmi että samalla pajalla on joku puuhastellut joskus kymmenisen vuotta sitten vaappuja, ja pienellä varastojen penkomisella löytyi mm. balsaa, runkolankoja, koukkuja, folioita ja propionaattilakkarouheita sekä valkoisia että kirkkaita, ja muuta vaappuvälineistöä, jota myös jerkkejä rakennellessa voi hyödynnellä. Iloisimpana yllätyksenä kaapin pohjalta kuitenkin löytyi Badger-merkkinen kynäruiskusetti! Eiköhän tästä vielä harrastus saada...

[kokki_83]

mielenkiintoisen näköinen kapula pistäs lisää kuvia sit ku toi tosta alkaa valmistua

[Jio]

Hyvän näköinen tsydeemi, laita infoa ja kuvia tulemaan projektin edetessä!

[Jatra]

Pistetään nyt sitten jatkoa tarinalle, ilmottakaa ihmeessä jos menee hölmöilyn puolelle!

Eli liitosten kestävyyttä lähdettiin kokeilemaan seuraavanlaisella asetelmalla:



Nokkasilmukkaan on kiinnitetty pienellä pultilla ketju, ja koukusta roikkuu ketjulla yksi kymmenen kilon punnus ja kaksi erilaista kiinnityslaippaa, pienempi noin 5kg ja suurempi kympin luokkaa. Painoa on varmasti yli 20kg mutta kuitenkin alle 30kg. Sitten vaan setti ilmaan, heiluttelua ja rykimistä eestaas:



Tarkotus oli testata koukun ja nokkasilmukan pysyvyyttä vieheessä, koukun kiinnitys on kerrottu aiemmin ja nokkalenkki on "tavallinen" lyhytvartinen, vajaan sentin kierreosalla, vaikka monissa lähteissä suositellaan pitkävartista. Varren pituus ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi, vaan lenkin muut ominaisuudet pettivät riittävällä yrityksellä ensin:



En nyt sitten tiedä, pitäisikö hommata niitä viehekäyttöön tarkoitettuja lenkkejä vai ei. Tuossa testissä hetkellinen rasitus on ollut kuitenkin varsin reilusti yli tuon 25kg, kun vastusta pompoteltiin ees sun taas. Kalan käsittelyssä en usko olevan minkäänlaista riskiä lenkin oikenemisesta, ja luulisin että maapallotärpissäkin pettänee jokin muu osa ennen tuota lenkkiä, vaikka käyttäisi millaisia siimoja ja perukkeita. Koukku vaikuttaa hintaansa nähden todella laadukkaalta, jousti testissä jonkun verran, mutta rujosta käsittelystä huolimatta palautui lähes ennalleen. Timanttiviilaa kyllä tarvii, sekä kärki että väkänen. Kun aihio osottautui rakenteeltaan kalastuskäyttöön kestäväksi, alotettiin painotuskokeilut. Kun viehe on lähtökohtaisesti kalaa ajatellen suunniteltu, päätettiin myös painotukseen valita ituhippeilijähengessä lyijyä ympäristöystävällisempi valinta, eli 10mm rautatanko. Kyllähän tuohon nyt mahtuu. Kuvassa myös vääntynyt lenkki:



Kahdella pienimmällä tangonpätkällä palikka ei suostunut lähtemään pintakalvosta mihinkään, ja korvaamalla toinen pienistä tuolla keskikokoisella oli mielestäni enemmän sinking kuin suspending, eli aika tarkkaa puuhaa tuo painotus - lyijyn kanssa marginaalit on ilmeisesti uskomattoman pieniä, kun tuo rautatankokin on millimetreissä mitattava, jotta haluttu uppoamisnopeus saavutetaan. Tiedä sitten, miten tuo kevyempi painotusmateriaali vaikuttaa uintiin, kun paino asettuu laajemmalti vieheen rungolle. Tätä etenemisvauhtia asia selvinnee vasta keväällä. Kun tuo ensimmäinen aihio on saanut sen verran kyytiä, että vieheeksi siitä ei enää ole (mm. painotusreiät ei ole keskilinjalla ja muutenkin aika summissa tehty), piti vielä nopsasti pyöräyttää seuraava evoluutioversio aiheesta, eli viisi kappaletta aihioita hieman muokatulla profiililla. Pituus 13cm ja valmistusmateriaali mäntylauta:



Sen verran muutoksia on suunnitelmiin tulossa, että pitkällisten eri kulmista tapahtuneiden ihmettelyjen ja useamman kalakaverin kanssa käytyjen spekulaatioiden jälkeen koukuksi tulee kaksihaara. Tuon kokoisia kaksihaaroja kun ei hyllystä löytynyt, pitää ne tehdä itse. Ensimmäiset kokeilut tuostakin aiheesta on jo tehty, mutta ennen kun oikea teho pistehitsiin löytyi, oli osa koukunvarresta puurona, joten kuvia tulee myöhemmin. Kun koukkuja tulee kaksi, on myös väkäset tarkoitus viilata hyvin pieniksi/olemattomaksi. Sen verran epäileväinen taidan silti olla, että ruuvaan mahapuolelle lenkin, ihan vaan varmuuden vuoksi...

[Jio]

Hienoa, lisää!

[Mikey]

Todella mielenkiintoista touhua. Komppaan Jioa!

[Staskiewicz]

Mites tässä tämä kalan "kampeamis"-ongelma? Tuosthan saa tehtyä myös varmasti todella hyvän ruohosuojakoukkutsydeemin! ANTAA PALAAAA!!!

[Jio]

Tuli mieleen, että eikös tuon kalaystävällisyys kärsi kaksihaaraisesta koukusta?
Suosittelisin myös vaihtamaan oikeaan "vieheenvalmistuskäyttöön" tarkoitettuun nokkalenkkiin, koska nuo kaupan silmäruuvit tuppaavat hapettumaan ja ruostumaan yllättävän äkkiä.

Voin tällä puheella lahjoittaa muutaman "oikean" silmäruuvin projektin testikäyttöön osoitetietoja vastaan.

[Jatra]

Tuli mieleen, että eikös tuon kalaystävällisyys kärsi kaksihaaraisesta koukusta?

Toi on kyllä ihan totta, alkuperäinen idea tuossa kärsii, vaikka toisaalta normi jerkissä on tyypillisesti kuusi koukun haara, niin kaksihaaraisella olisi vaan kolmannes tuosta. Yksihaaraa soveltaessa pitäisi vaan ehkä löytää jostain laajakitaisempia koukkuja, harkitsin valmiiksi väkäsettömiäkin haukikoukkujakin, mutta kokeilukäyttöön nuo on turhan hintavia. Sen lisäksi Partridgen soveltuvasta mallista kaveri sanoi, että on perhokäytössäkin todella ronkeli vastaiskun suhteen, niin sillä vähän epäilen, josko tuossa omassa rakennelmassa sellaisilla olisi mitään mahdollisuutta saada luupäätä tartutettua.

Tänään itseasiassa tein muutamia kokeiluja tuon kaksihaara-asian kanssa, ja kiinnitys ainakin noihin olemassa oleviin protoihin on huomattavasti hankalampaa kuin yksihaaraisen. Kiinteän kaksihaaran valmistaminen suunnitelman mukaan hitsaamalla tuhoaa myöskin täysin vääntöjäykkyyden, joten ainakin se pitää unohtaa.

Tuota kampeamisasiaa koitin pohdiskella, mutta en oikeen ole päässyt mihinkään lopputulokseen. Varmaan ihan normi lenkillä kiinnitetty yksihaara pysyisi väsytellessä paremmin, kuin kiinteästi vieheessä oleva, mutta tuollaisella konstruktiolla tartuttamisen luulisi olevan täysin mahdotonta kun koukku lärpyttää kontrolloimattomasti. Luulisi että koukun huolellinen sijoittaminen vedon eli siiman suuntaisesta ainakin auttaisi pysymistä, ja toisaalta tuo että koukun vartta on esillä hiukan mutkaa pidemmältä, voisi ehkäistä kampeutumista.

Lopullisesta ratkaisusta riippumatta voisi kuvitella, että aggressiivisesti vieheeseen käyvä yli kahden kilon hauki jäisi kohtuu helposti koukkuun, noiden kitaan kun yleensä uppoaa koko viehe. Pienempiähän ei tarvitse edes tartuttaa, mutta vähän huolestuttaa passiivisemmat kalat jotka saattaa kahdella kolmihaarallakin olla vain yhdessä haarassa suunpielestään roikkumassa.

Vapaasti voi spekuloida, ihan mutupohjaltahan tässä mennään kun ei kukaan ole vielä vastaavaa viritelmää esitellyt. Kokeilemalla varmaan selviää...

Edit: Koukkuhommailun lisäksi porailin reiät noihin uusiin protoihin ja viimeistelin hiukan aihioitten pintaa. Kuvia en ehtinyt räpsimään, enkä aloittaa pohjalakan sulattelua, kun piti tehdä tilaa jollekin kurssiryhmälle joka tuli pajalle temmeltämään. Jos huomenna ehtisi laittaa lakan sulamaan, voisi ensviikolla olla ehkä pari maalausvalmista kikotinta valmiina.

[konepyorailija]

Eikö sinne perään voisi laittaa kahta yksihaaraista koukkua erikseen kiinni hitsaamatta niitä toisiinsa? Näyttäisi ainakin tilan piisaavan, ja niin saisit koukkujen harotuksenkin säädettyä helposti kiinnitys vaiheessa...

Itselläni ei kyllä usko riittäisi yhteen yksihaaraiseen tuon rungon muodon vuoksi, näyttää kuin koukku olisi piilossa eikä siihen voi mitenkään tarttua
Jos koukkuja olisi kaksi niin kärjet tulisi aihion ulkopuolelle sivuista ja toden näköisyys tartutukseen paranisi satakertaiseksi... Tämä siis vain omaa kuvitelmaa eikä välttämättä mitenkään todenmukainen miete....

[Jatra]

Itselläni ei kyllä usko riittäisi yhteen yksihaaraiseen tuon rungon muodon vuoksi, näyttää kuin koukku olisi piilossa eikä siihen voi mitenkään tarttua

Jep, samalta se näyttää omaan silmään, niin senpä vuoksi suurempikitaista koukkua himoitsinkin. Mutta koska koukut on mitä on, niin kokeilen muuttaa tuota runkomallia sen verran, että tuo koukun kiinnityspiste tulisi vähän alemmas. Samalla saisi kohdistettua paremmin tuota nokkalenkin ja koukun linjaa, ja voisin kokeilla Jion sivuilla näkynyttä jerkin reunojen jyrsintää, itse kun olen tähän mennessä suhistellut nauhahiomakoneella, ja jyrsimellä taitaisi tulla aikalailla tasalaatuisempaa jälkeä.

Toki tuo kahden koukun erikseen kiinnittäminen on käynyt itselläkin mielessä, mutta vaatisi hiukan erilaista runkoa taas, tai samaan pisteeseen kiinnittäessä vaatisi vaihtoehtoisen kiinnitysmetodin. Saa nähdä, koitan nyt kuitenkin ekaa satsia uittokuntoon ihan vaan yhdellä koukulla, mutta tosiaan muutan tuota runkomallia ensin.

[superleets]

hanki joku tosi iso 3 haara koukku ja leikkaa siittä lenkki poist mihin laitetaan uistin rengans ja upota se siihen 1 haara koukun tilalle samalla tavalla

[Pali]

2-haaraisen saa helposti katkaisemalla yhden haaran 3-haarakoukusta.

Toinen idea. Voisiko uistimessa olla joku pidike joka pitää 1-haarakoukun halutussa hyvän tartuttavuuden mahdollistavassa asennossa normaalitilnateessa. Kalan tartuttua koukku saisi vapautua pidikkeestä. Näin kala ei pääse kampeamaan. Koukku siis olisi koko ajan omassa lenkissään. Pidike voisi olla esim. magneetti tai joku venttiilikumin tyylinen.

[vlasek]

Onko tuon koukun pakko olla kiinteä? Aattelin vaan notta, ku nuo koukut ei kuitenkaan oo ikuisia, ni tuon perskoukun mentyä tärviölle menee sitte koko jerkki. Luulis, että ns vapaana tartuttaa ihan riittävän hyvin?

Aattelin ite koklaavani ykshaarasia seuraavaks, ku tulee vaihettua koukut jerkki ja haukipeleihin. Kait nuita jotku käyttääpi?

[Jatra]

Onko tuon koukun pakko olla kiinteä? Aattelin vaan notta, ku nuo koukut ei kuitenkaan oo ikuisia, ni tuon perskoukun mentyä tärviölle menee sitte koko jerkki. Luulis, että ns vapaana tartuttaa ihan riittävän hyvin?

Onhan noitakin juu joskus näkynyt, mutta vaikea sanoa tartuttavuudesta kun en ole kokeillut. Irrotin tuosta ensimmäisestä koeversiosta tuon jengatun yksihaarakoukun ihan pyörittelemällä, niin kyllä toi vaihtaminenkin onnistuu, vaikka epoksiakin on välissä. Jos haluisi tehdä helposti vaihdettavia, niin pitäisi vaan varmaan koittaa valmistaa viehe niin, että lakkapinta ei ole koukun varressa kiinni. Ajattelin kuitenkin valmistaa ainakin muutaman nyt kokeillulla yksihaarakoukkukonseptilla valmiiksi asti. Muutin mallia hieman, niin että koukun kärki tulee paremmin esille, paperiversio aiheesta:



Tuon vieheen pituus on jotakuinkin 14cm ja paksuus 24mm. Kun lähdin hommaan perse-edellä-puuhun-taktiikalla, ja myös painotan vieheen totutusta poikkeavalla materiaalilla, niin päätinpä myös kokeilla painon asentamista erilailla kun löytämissäni tarinoissa aiemmin. Eli keskiviivan alapuolelle piirretyt kaksi vaakasuuntaista viivaa markkeeraavat painotukselle kairattavaa aukkoa. Tältä se näyttää luonnossa:



Ajatuksena on, että painottaessa viehettä voin hakea terästangolle vieheen uppoamisasennolle otollisimman kohdan pituusakselilla, ennen kuin lyön paketin epoksilla sekä pakkelilla ja/tai 10mm pyöreällä rimalla kasaan. Vatsalenkillisessä vieheessähän tuollaista konstruktiota ei voi ihan samalla idealla toteuttaa. Painotusaukko on kokonaisuudessaan muutaman millin keskilinjan alapuolella, kuten kuvasta näkyy. Tältä nuo viimeisimmät aihiot näyttää profiililtaan:



Tällä kertaa käytin kulmien pyöristämiseen jyrsintä, jotta niistä tulee keskenään mahdollisimman vastaavia, ainoastaan pyrstön kapeneva osuus on nauhakoneella pyöristelty. Ei ihan yhtä mielenkiintoisia muodoiltaan, kun ensimmäinen versio, mutta ajatuksena on koittaa tehdä malli, joka on mahdollisimman helposti tehtävissä täysin vastaavaksi uudelleen, jos vaikka sattuu onnistumaan. Silmämääräisesti pyörytetty kapula on vähän turhan hankala tuon kannalta. Tällä kertaa myös porasin kaikki reiät ennen palikan minkäänlaista muotoilua, jolloin mitottaminen on helpompaa.

Noista neljästä kolmessa oli muoto ja reikien sijainti riittävän hyvin toleranssissa, että näytin niille vielä hieman santapaperia, jonka jälkeen laitoin valkoista propionaattia porisemaan tinneriin. Ajattelin tällä kertaa pohjalakata aihiot huolellisesti, jotta ne ovat käyttökelpoisia vielä vesiämpäristä päästyäänkin... Seuraavana ohjelmassa siis kynäruiskuharjoituksia ja tositoimiin pääsee taas kun lakka on tekeytynyt.

[mylläri]

Eikö tota vois tehdä putkeen(=putkiperhotyylillä)? Koukku ois ikään kuin kiinteä, mutta vaihdettava.

[SYP]

Eikö tota vois tehdä putkeen(=putkiperhotyylillä)? Koukku ois ikään kuin kiinteä, mutta vaihdettava.

Ihan samaa mietin miekin. Tuon vaihdettavan koukun lisäksi etuna olisi, että tärpin jälkeen koukku irronnee rungosta. Näin ei tulis koukun kampeamis ongelmaa...

[SLN]

Eikö tota vois tehdä putkeen(=putkiperhotyylillä)? Koukku ois ikään kuin kiinteä, mutta vaihdettava.

Ihan samaa mietin miekin. Tuon vaihdettavan koukun lisäksi etuna olisi, että tärpin jälkeen koukku irronnee rungosta. Näin ei tulis koukun kampeamis ongelmaa...

Tän kaltaistako ratkasua tarkotatte? http://www.raumafinlandlures.fi/

[Jatra]

Toi putkiperhorakennekin on käynyt mielessä, mutta ainakin tässä vaiheessa luovuin ideasta jostain syystä - yhtenä syynä ainakin se, ettei niin pitkää poranterää sattunut löytymään, jolla voisi pituussunnassa pulikan lävistää. Tuo Nokkelan rakenne on niin omintakeinen, etten lähde kopioimaan, kun en kuitenkaan yhtä hienoa systeemiä saa aikaan.

Mutta näistä mietteistä, putkiperhoista ja tavallisista yksihaaroista kiinnitettynä tavalliseen silmukkaan, tuli jostain mielen syövereistä kuva, joka ehkä vaan syntyi, tai sitten olen joskus nähnyt moisen viritelmän: lenkkiruuvi, uistinrengas ja yksihaarakoukku, ja koko paketin päälle soveltuva silikoniputki tai kutistesukkaa. Koukun kärki pysyisi halutussa suunnassa ja ei vetkultaisi aivan hervottomana vastaiskun aikana, mutta rakenne joustaisi väsytyksen aikana niin, ettei hirmustunut hauki saisi käytettyä koko viehettä vipuna. Kenties jatkotutkimuksen arvoista? Ainakin viehe pysyisi suunnitellun kaltaisena, koukku olisi vaihdettavissa, tartuttavuus ei merkittävästi huononisi kiinteästä asennuksesta ja kampeamismahdollisuus pienenisi. Ainakin teoriassa. Taitaa olla Motonet-reissu edessä...

[SYP]

Eikö tota vois tehdä putkeen(=putkiperhotyylillä)? Koukku ois ikään kuin kiinteä, mutta vaihdettava.

Ihan samaa mietin miekin. Tuon vaihdettavan koukun lisäksi etuna olisi, että tärpin jälkeen koukku irronnee rungosta. Näin ei tulis koukun kampeamis ongelmaa...

Tän kaltaistako ratkasua tarkotatte? http://www.raumafinlandlures.fi/

miun idea oli tuon taiteilemani kuvan mukainen



Putkien materiaaleista pikkasen. Tuo paksumpi putki , joka tarkoitettu koukun kiinnitykseen tulisi olla silikoni/muoviputkea, jolloin erikokoiset koukut saisi työnnettyä tukevasti rungon sisään..

Toivottavasti tuo kuva aukas miun ajatusta hiukan.

[vlasek]

Uusimmassa erässä oli hieman aihetta sivuava Akon juttu. Oli tuosta Eumerin heittoperhosta, jossa on koukku ikäänkö kiinteänä aparaatissa. Akon mukaan ei pitäs olla vaikutusta tarttumiseen lerppuuko koukku vapaana vai ei.

Tuo putkivaihtoehto onpi mielenkiintoinen.

[mk74]

Sen verran mielenkiintoinen aihe,että..
Samaa viritelmää on tullut proto-asteella hahmoteltua,mutta jäi aikoinaan tosiaan proto-asteelle.
Kapulat löytyy jostain varaston syövereistä,löytyy jos oikein jaksaa penkoa.

Lähtisin matkaan SYP:n kuvan mukaan.

Mutta mietteitä mitä tullut tuumattua.
Läpi menevä putki voisi olla samaa kaliiperia loppuun asti,koukku kiinni letkunpätkällä.
Tietenkin koukun koko vaikuttaa jaksaako pysyä letkussa.
Teräsvaijerista peruke kapulan läpi koukulle.
Ja pisteenä iin päälle; perinteiseen mahalenkin kohtaan kiinnitys sopivan paksuisesta rosterilangasta väkäset, tulis samalla vaikka ruohosuojattu.
Tossa paintilla sutattu hahmotelma:

putkijerkki.png (12.34 KiB) Katsottu 11406 kertaa

[Jatra]

Hienoa, että aihe herättää spekulointia! En muilta hommilta ehtinyt tänään muuta projektiin liittyvää, kun käydä urkkimassa miten propionaatti sulaa, ja kyllähän se sulaa. Varmaan sulaisi ilman erillistä tarkistelemistakin.

Pitääpä käydä kurkkimassa jossain tuota erälehden juttua. Sinällään luulisi, että tilanne on kuitenkin vähän eri perhossa kun jerkissä, heittoperhon kova osa on kuitenkin halkaisijaltaan koukun kitaa pienempi, niin voisi olettaa tuon vaikuttavan koukun tarttuvuuteen. Jerkissä taas koukun kuvittelisi voivan tietyissä asennoissa jäädä rungon taakse "piiloon", niin ettei kärki saisi riittävää otetta juuri mistään. Mutta paha sanoa.

Tuo "putkijerkki" rakenne vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta tosiaan. Muutama ongelma kuitenkin on, ihan käytännön asteella jo tuo poranterä, jos pisimmästä kohtaa viehettä pitäisi kairata läpi. Ratkaistavissa kyllä, mutta erilaisilla virityksillä esim. mahdollisuus pilata aihioita tai katkoa poran teriä kasvaa. Toinen olisi koukun kiinnitys siimaan ja siimaan kiinnitys vieheeseen. Ratkaislu olisi varmaan solmia esim. predatoria koukkuun ja etupuolella uistinlenkkiin, ja tuon paketin voisi sitten kiinnittää ihan normi viehelukkoon joka perukkeen päästä löytyy. Perukkeen katkomista ja koukun solmimista perukkeeseen saan tehdä riittämiin koskillakin, ja tuo puruperuke on huomattavasti kalliimpaa kuin 0,15-0,20mm monofiili, joten ainakin tuon homman aion jättää kaislikon kupeessa tekemättä.

Ratkaisuja olisi varmaan satoja, helpoimpana tehdä nuo pulikat valmiiden ohjeiden mukaan. Kun tälle tielle kuitenkin on lähdetty, niin asiat selvinnee vaan kokeilemalla. Eiköhän kevätkauteen mennessä ole vähintäänkin pakillinen erimallisia, toimivia, vähemmän toimivia ja aivan toivottomia kuvia pakillinen!

Edit: Tuolla jossain kalareissuketjussa osui silmään juurikin tuollainen nokkela, johon oli vaihdettu ihan yksi yksihaarakoukku. Ja haavissa asti oli kala. Tosin tarinassa oli alkupäässä mainintoja useasta irti päässeestä kalasta, mutta irtoava kala täytyy olla koukutettu ensin, eli on se kai tarttunut.

[Jatra]

Päivitelläänpä vähän, ettei näytä siltä että homma on jäänyt kesken, vaikka projekti taitaa olla ihan tavallista jerkin rakentamista jo. Nimeksi voisikin muuttaa vaikka vieheenvalmistamisen perusteita kantapään kautta, sen verran monimutkaisten vaiheitten kautta alkaa löytyä perusteet puuhastelulle. Monille varmaan ihan itsestäänselvyyksiä, mutta toivottavasti joillekin samojen asioiden kanssa painiskeleville hyödyllistä.

Muut kuvat meni aika poskelleen kännykän kameralla, tästä saa varmaan vähän selkoa missä mennään:



Eli pohjalakkaus kolmeen palikkaan OLI valmiina, ja pohjalakattuna sitten hain sopivan painotuksen. Tarkkaa on, 63mm pitkällä 10mm terästangolla palikka jäi pintakalvoon, ja 65mm pitkällä upposi kuin kivi. Hitaasti, n.10cm/sekunti, uppoava tuli kuvassa näkyvällä 64mm pitkällä painolla. Kivasti ainakin ämpärissä tuo kepukka väristeli kylkiä upotessaan, eli ainakin jossain määrin toimiva muoto.

Asioita, joihin aloittelijan(itseni siis äärimmäisen vahvasti tähän luokkaan laskien ) kannattaa kiinnittää huomiota:

Propionaatti EI oman näkemykseni mukaan peitä juuri mitään työstöjälkiä - ajattelin parhaan maalaustuloksen saavuttamiseksi hioa valkoisen pohjalakan nro 320 hiomapaperilla mataksi, mutta täydellisen tasaisuuden saavuttamiseksi oli paikoitellen hiottava niin paljon, että lakka meni puhki. Eli uusi kierros pohjalakkaa vaaditaan, mutta kannattanee työstää tässä vaiheessa, koska olisi ikävä huomata rumia naarmuja tms. epätasaisuutta pintalakan jälkeen, jolloin ei paljoa ole enää tehtävissä. Eli pohjatöitten merkitystä ei voi näissäkään hommissa vähätellä.

Painotusreiän/reikien piilottaminen on hankalaa hommaa. Nämä kolme nyt valmistuvaa palikkaa kittasin ihan autokitillä - joo, voi varmaan halkeilla jos puu pääsee elämään kymmenysmilliäkään, ja joo, on ikävää kuivatella ja tasoitella. Suurimpana ongelmana vieheen tiheyden muutos, eli nyt ei kitin vaikutusta uppoamisnopeuteen ole huomioitu. En ole ihan varma, miten nuo on yleensä peitetty, mutta itse ajattelin nyt, kun tarvittava painotuksen määrä ja jerkin kaava on tiedossa, kokeilla sellaista että upotan painotuksen puuhun siinä vaiheessa, kun aihiota ei ole vielä sahattu muotoon, eli suorakaiteen muotoiseen palikkaan poraan tarvittavat reiät (myös lenkkiruuvien) ja sitten hakkaan painotuksen puuhun ja 10mm puutappia epoksilla ryyditettynä perään. Tämän jälkeen vieheen voi muotoilla ja työstää valmiiksi, ja vältetään reilusti hinkkaamista, kun palikasta tulee kerralla lakkausvalmis. Tällä systeemillä voin myös nostaa painotuksen sijaintia vielä pari milliä lähemmäs keskilinjaa, jolla voisi löytyä hiukan lisää väristelyä uppoamiseen.

Ja niinkun kuvastakin näkyy, koukku on nyt ihan perinteisesti lenkkiruuvilla ja uistinrenkaalla vapaana heiluvana vieheen takana. Ainakin nyt valmistuvan kolmen palikan erän teen tuolla systeemillä, ja jos ehtisi vielä uintiin tän kauden aikana, niin voisi tehdä muutoksia kokemusten perusteella, jos ei ehdi niin puuhastelen varmaan seuraavaa erää jollain muulla systeemillä. Tähän versioon tuon vapaana heiluvan koukun voisi vielä ryydittää parilla schlappenilla ja muutamalla nipulla marabouta, niin saisi eloa pyrstöön. Tuohon ratkaisuun päädyin osin helppouden takia, ja osin noiden muutaman Jiolta saadun helan ansiosta - ne on hemmetin hyvän näkösiä. Suuret kiitokset!