Eli oltiin viikonloppuna jigireissulla ahvenen ja kuhan perässä Turun lähisaaristossa. Tämä sattui perjantaina, jolloin lunta tuli välillä kovan tuulen kanssa kuurottain. Ajoittain oli ihan kiva ilma, ja sitten taas tuli hetkellinen rankka lumikuuro.
Yhden lumikuuron aikana kävi niin, että heitin jigin ja luulin siiman katkenneen, koska heiton jälkeen siima jäi sojottamaan kohti taivasta noin 30 asteen kulmassa. Ajattelin, että tuulenpuuska nosti siiman ylöspäin ja kiroilin samalla menetettyä jigiä. No, kelaillessani siimaa takaisin huomasin, että onhan se jigi siellä. Samalla kelaillessani tunsin sormissani pienen nipistyksen. En kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota - ajattelin, että johtuu siitä kun oli aika kylmä ilma.
Jigi tuli vedestä ihan normaalisti, mutta sitten tunsin jonkinasteisen nipistyksen myös varpaissa. Sen jälkeen aloin tutkailemaan vapaa tarkemmin ja huomasin koskettaessani vavan aihioon, että sain sen verran kovan tällin, että sormissa jo tuntui ikävälle. Tämän jälkeen vapa-kelasysteemistä alkoi kuulua selvää ritinää ja rätinää, ja kun kosketin vapaan, sain aikamoisen sähköiskun. Laitoin vavan nojaamaan veneen kaidetta vasten enkä koskenut mokomaan. Siinä se sihisi yksinään kuin kiukkuinen kyy.
Tuli jotenkin absurdi olo keskellä aavaa merta karikon reunalla. Näinkö niitä ihmisiä ufojen toimesta viedään
Kun tuo myräkkä meni ohi, vapakin rauhoittui, niin että antoi vielä muutaman ahvenen.
Myöhemmin selvisi, että ilmassa oli ilmeisesti ollut ukkosta/sähköä vaikka mitään jyrinää tai salamoita ei näkynyt. Hiilikuituvapa tietysti johtaa sähköä, kuten korkkikahvakin sen jälkeen, kun on sateesta märkä. Siiman käytös tuntui erikoiselta. Onko jollakin tietoa kuitusiimojen sähkönjohtavuudesta? Tuon heittoni jälkeen kävi niin, että kaikki löysä siima heiton jälkeen sojotti suoraan ylöspäin, vähän kuin tukka, kun on saanut kunnon tällin.
Olenkohan onnekas, kun olen tätä ylipäätään kertomassa...
Toivottavasti ei ikinä ite joudu moiseen.. Eipä siihen ukkoseen oo aina niin vakavasti tullu suhtauduttua 
