vlasek kirjoitti:Taidan skipata. Siinä vaiheessa, ku laji menettää kosketuksensa täysin luontoon ja terve pelko muuttuu epäterveelle tasolle aletaan liikkumaan niissä sfääreissä, missä susikysymyksen kanssa Suomessa. Se valitettavasti myös purkautuu ihan silmittömänä luonnon epäkunnioittamisena.
On myös niitä, joilla ei ole muuta, ku kiima päästä tappamaan. Tää sama ihmisbiojätetyyppiryhmä käy Afrikassa kaatamssa harvinaisia lajeja pelkästään sen takia, että saa jonkun pään takan lieppeille. Ihmisperse on ehkä se virallisempi termi tällä lajityypille.
Suomessa on onneks paljon luontoa kunnioittavia ja tiedostavia metsämiehiä, jotka noudattaa lakia ja joilla on järki päässä.
Susi ei kuulu kenenkää rivarin, tai omakotitalon pihalle, mutta pihaks ei voida imo laskea monen hehtaarin mettää. Suomesta on jo aikanaan tapettu loppuun majava. Tällästä toimintaa jos aletaan harrastamaan, pitäs vähintääkkin ymmärtää, mikä sen majavan funktio on vesistölle. Ekosysteemit on laajojja kokonaisuuksia. Susien vähiin käyminen vaikuttaa myös haaskoista hengittäviin lajeihin ja tästä voidaan mennä ketjussa ties kuinka pitkälle. Intiaanit ja monet alkuperäiskulttuurit ymmärsi tämän. Ruutiaseiden ongelma on, että se ei välttämättä valikoi lajin heikointa yksilöä.
Susien luvallisessakin kaadossa pitäs olla 100% varmuus siitä, että Alfat jää henkiin. Muuten niitä pihasusia on taatusti entistä enemmän, koska kyky pyydystää sakkaa. Toinen on myös se, että pitäs tapahtua sekoittumista homogeenisyyden sijaan. Afrikassa on leijonista valitettavia esimerkkejä, ku reviiri on katkennu ihmistoiminnan takia.
Se on tietty vaihtoehto, että tapetaan kaikki. Mut ne neropatit, ketä heittelee mosia toivon mukaan ymmärtää, mikä vaikutus tuolla on metsille, muiden lajien sairauksille ja siitä aina pitkälle eteenpäin.
Videogalluppi Turuust:
http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/84 ... n+luontoon
Ja Iisalmessa gallup:
http://www.iisalmensanomat.fi/gallupit/
Onneks täällä ei ole leijonia, kun vaan jääkiekkokaukalossa vaihtelevalla menestyksellä. Majavan funktiosta en osaa sanoa muuta,kuin että kyseinen laji tapettiin sukupuuttoon ja henkiin herätettiin siirtoistutuksilla, mutta kanadan majavan ja euroopan majavan risteytyminen ei oikein onanistunut:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2005/06/02 ... arkkitehti
Mutta tämä ei ole majava ja leijonakeskustelu, jatketaan
imo susihukkasista.
Näin susifoorumi kertoo alfoista, betoista ja omegoista.
SUSILAUMA JA SEN HIERARKIA
Peruslauman rakenne
Sudet elävät kiinteinä pareina, jotka lisääntyvät yleensä vuosittain. Lauma on susien elämisessä perusyksikkö. Susilauma on tavallisesti perheyhteisö, joka muodostuu johtavasta susiparista (nk. alfapari), niitten eri-ikäisistä jälkeläisistä ja muutamista tulokassusista.
Muunlaisiakin laumarakenteita tunnetaan, mutta ne ovat olennaisesti harvinaisempia. Yksinäiset sudet ovat tavallisesti laumasta karkotettuja vanhoja yksilöitä. Tai sitten nuoria 1 - 5 vuoden ikäisiä synnyinlaumansa jättäneitä susia, jotka pyrkivät muodostamaan uuden, oman laumansa.
Kaikkia syitä siihen, miksi nuori susi tulee karkotetuksi synnyinlaumastaan, taikka lähtee siitä, ei täysin tiedetä.
Alfapari johtaa laumaa ja lisääntyy:
Laumassa susilla on tarkka arvojärjestys - vanhemmat sudet ovat arvoasteikossa ylimpänä. Laumaa voi johtaa joko johtajauros taikka -naaras. Johtajaparia laumassa kutsutaan alfapariksi. Alfaparin uros ja naaras edustavat laumassa voimaa ja suuruutta. Tämän johtavan pariskunnan liitto on elinikäinen.
Pääsääntöisesti vain alfapari saa susilaumassa jälkeläisiä. Vakiintuneissa laumoissa sisäinen säätely rajoittaa lisääntymisen yleensä alfaparin etuoikeudeksi. Susilaumassa arvoasteikossa matalimmalla ovat nuorimmat sudet.
Helmi- maaliskuun aikana jotkut susilauman jäsenistä voivat saada häädön, sillä kiima-ajan koittaessa laumassa tehdään tilaa nuoremmalle sukupolvelle eli alkukesästä syntyville pennuille.
Alfa, Beta ja Omega:
Susille annetaan nimiksi näitä kreikkalaisia aakkosia sen mukaan, mikä on niiden asema lauman hierarkiassa eli arvoasteikossa.
Alfa on ensimmäinen kirjain kreikkalaisessa aakkostossa. Alfa-uros ja Alfa-naaras johtavat laumaa. Beta-susi on laumassa eräänlainen johtavan parin lähin apulainen - muun lauman yläpuolella oleva. Betan aseman tärkeys korostuu lisääntymisjaksolla ja se osallistuu erityisen aktiivisesti Alfa-parin jälkikasvun hoitoon.
Beta-susien asema voi laumassa vaihdella, se voi olla tärkeämpi taikka vähäisempi, tapauksesta riippuen.
Alhaisimmassa asemassa laumassa on Omega, jollaisia laumassa on yksi. Omegat joutuvat ottamaan kaikilta muilta lauman jäseniltä eniten kurinpitoa ja ylemmyyden osoituksia. Omega on lauman leikkisin jäsen, ja poistaa laumasta sen sisäisiä jännitteitä tällä ominaisuudellaan."
Susilauman elämää reviirillään
Susilauman elinpiiri eli reviiri vaihtelee kooltaan hyvin suuresti, riippuen mm. ravinnon saannista. USA:ssa Minnesotan valkohäntäpeuroja vilisevissä metsissä reviirin halkaisija on vain 10 - 15 kilometriä, Suomen ja Luoteis-Venäjän havumetsissä 25 - 40, arktisilla alueilla 60 - 80 kilometriä.
Susireviirien pinta-alat vaihtelevat Suomessa 1 000 - 1 300 km² välillä ja käytännössä reviiri on noin 30 x 40 km kokoinen alue.
Susilauma puolustaa tarvittaessa kiihkeästi omaa reviiriään - vieraat susilaumat häädetään niitten alueelle yritellessä voimakeinoin pois. Sudet merkitsevät asuinalueensa rajoja virtsaamalla hajumerkkejä maastoon.
Siellä, missä susien esiintymistiheys on suuri, muodostuu reviirien välisille alueille sudettomia puskurivyöhykkeitä, mikä vähentää laumojen välisiä yhteenottoja.
Laumadynamiikan merkitys
Sudet eivät muodosta laumaa vain seurallisuuttaan, eivätkä höykytä siinä alempiarvoisia vain huvikseen. Lauman perustarkoitus on yrittää pitää sudet hengissä - siksi lauma on olemassa, ja siksi vain parhaat ja vahvimmat sudet ylenevät johtamaan laumaa.
Laumassa keskinäisistä arvojärjestyksistä käydään myös sudenhännänvetoa - ja arvoasemat voivat vaihdella. Etenkin lisääntymisaikana ovat mahdollisia yhteenotot, joissa lauman sisäisistä asemista taistellaan. Vanhempi susi voi tällöin menettää yhdessä hetkessä korkean asemansa laumassa, tai jopa henkensä - taikka päinvastaisessa tapauksessa, sen asema vain vahvistuu.
Aggressiivisemmat yhteenotot ovat harvinaisempia, tavallisimmin sudet pitävät yllä suhteita laumassa toisiinsa omalla keskinäisellä kielellään.
Saturaatiopiste
Susikannan saturaatio- eli kyllästyspiste tarkoittaa sitä, että jollakin tietyllä alueella susia on jo niin paljon, että kaikkien reviirien ollessa vallattuja - yhtään enempää susia ei alueelle mahdu, vaan on tässä tilanteessa osan susista lähdettävä liikekannalle etsimään uusia asuinalueita
Susilauman suuruus
Yhtä reviiriä hallitsevien susien määrä vaihtelee yleensä kolmesta viiteentoista eläimeen. Yhden lauman koosta ei saa täyttä varmuutta, jos lauman näkee yhden kerran, sillä kaikki laumalaiset eivät aina liiku yksissä. Mitä enemmän susia seuduilla on, eli mitä suurempi on susien esiintymistiheys - sitä suuremmiksi kasvavat myös laumat. Myös tarjolla olevien saaliseläinten koko määrittää lauman suuruutta.
Itä-Suomessa vuosina 1999 - 2004 tutkituissa perhelaumoissa on ollut talvella keskimäärin 7,0 yksilöä. Laumakoko on samaa luokkaa kuin Skandinavian susikannassa ja suurempi kuin esimerkiksi Puolassa tai Italiassa. Eräänä syynä voi olla se, että tärkeimmät saaliseläimet ovat lehtimetsävyöhykkeellä pienempiä.
Fennoskandiassa laumakoko on samaa luokkaa kuin Alaskassa hirveä pääasiallisena ravintonaan käyttävillä susilla. Suurimmissa itäsuomalaisen tutkimusalueen perhelaumoissa oli 12, pienimmissä kolme sutta. Suurin tunnettu susilauma luonnossa on tavattu Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa - siinä oli 32 sutta.
Laumakoolla on selkeä yhteys lauman historiaan. Parin ensimmäisen pentueen syntymistä seuranneena talvena keskimääräinen laumakoko on 5,4 yksilöä. Myöhempien lisääntymisten jälkeen lauman koko on ollut tutkituissa laumoissa keskimäärin 8,4 sutta.
Laumassa elämisestä on sudelle monenlaista hyötyä - suurikokoisen hirven saalistaminenkin käy joukolla helpommin.
Ei aina laumaelämää - vaan susipareja - taikka yksineloa
Susikanta on organisoitunut perhelaumoihin ja pareihin sekä yksinään kuljeskeleviin yksilöihin, jotka ovat tavallisesti nuoria, omaa elinaluetta ja pariutumiskumppania haeskelevia susia. Perhelaumoilla ja pariskunnilla on reviiri.
Vaikka susien kohdalla korostetaan sitä, että ne ovat laumaeläimiä - niin kuitenkaan ihan kaikki sudet eivät sitä selväpiirteisesti ole. Susipari voi elellä myös omissa oloissaan, ilman muiden, vanhempien susien seuraa. Tällainen elintapa on yleistä Venäjän havumetsävyöhykkeen pohjoisosissa ja myös Välimeren maissa. Pariskuntana eläessään sudet saalistavat niin pienikokoisia eläimiä, että saaliin kaatamiseen ei tarvita lauman joukkovoimaa.
Yksinään elelevien reviirittömien susien osuus kannasta Suomessa on noin 15 - 25 %.
Liikkuminen
Sudet liikkuvat paljon, niin lauman jäsenet reviirinsä alueella kuin yksittäiset nuoret sudet etsiessään itselleen kumppania ja omaa reviiriä. Nuoret yksilöt kulkevat pitkiä matkoja ja ne voivat päätyä satojen kilometrien päähän synnyinreviiriltään.
Maailman pisimmän tiedossa olevan matkan teki Etelä-Norjassa vuonna 2003 GPS-pannoitettu susi, joka vaelsi linnuntietä 1 100 km päätyen Suomeen Saariselän alueelle vuonna 2005.
Poronhoitoalueen itäosissa ja muualla Suomen itärajalla sekä sudet että kaikki muutkin pedot liikkuvat usein molemmin puolin rajaa. Raja-alueilla ne ovat siis kahden maan kansalaisia.
Rajoja ylittäessään pedot joutuvat kulkemaan erilaisten aitojen ali ja läpi. Verkkoaidan alituskohtia voi olla useissa eri paikoissa. Samanlaisia rajoja ovat myös paliskuntien raja-aidat ja peura-aita poronhoitoalueen etelärajalla Suomussalmen ja Kuhmon rajalla.
V...u mitä kommunisteja. Helppohan se on, ku täppi laskeutuu, ku suunitelmataloudessa näissä kepuammateissa ja samalla tietenkin pitää olla lihava byrokratia, että agraarivirkamiehiä voidaan suojatyöllistää tarpeeks.
