Tuo Erä-lehden jutussa ollut "Ahon vapa" voi olla Ahon peruja, tai sitten ei. Missä lieneekään nykyään? Eipä ollut tästä juttua Enskan kanssa viime kerralla tavatessamme muutama vuosi sitten ja tutkiessamme hänen Ahonius-kokoelmaansa.
Juhani Ahon välineistä kun liikkuu jos jonkinlaista harhaluuloa ja -tietoa. Olenkin rinnastanut "Ahon vapojen" autenttisuuden katolisen kirkon pyhäinjäännöshistorian aitoihin Kristuksen ristin kappaleisiin... joiden puumäärästä rakentaisi varmaan ainakin yhden rantasaunan.
Näkemistäni kokoelmissa esillä olleista "Ahon vavoista" kaksi on - ehkä - kuulunut oikeasti Juhani Aholle. Toinen on Iisalmessa Aho-museon seinällä oleva järeä 2-kätinen greenheart (Anderson & Son's "Dunkeld"), toinen Aholan kokoelmissa oleva Milwardsin 2-kädenvapa.
Edellinen saattaa olla Ahon ensimmäinen lohivapa, tohtori Lybeckin ohjeiden mukaan hankittu. Vavan toinen kärki on poikki, mikä istuisi myös Lohilastuissa mainittuun tapaturmaan, jossa Aho kertoo ko. vavan kärjen katkenneen takaheitossa venäläisten jäljiltä jääneeseen piikkilankapaaluun hänen "rietaantuessaan" yrittämään liian pitkää heittoa.
Milwardsin vapa on puolestaan malliltaan noin 20-luvun alkupuolelta. Se voi kyllä olla hiukan vanhempikin, jolloin J. Ahon omistus on mahdollinen, tai sitten se on monen muun Jussin välineeksi väitetyn tavoin Heikki Ahon hankkima.
Iisalmessa Aho-museon seinällä Hardyn sälebambuvapa (kahden käden Murdoch-virvelivapa) on valmistettu noin 10 vuotta Jussin kuoleman jälkeen. Sama pätee Juhani Ahon Perhokerhon hallussa olevaan Super Silex -rullaan, joka on ilmeisesti ostettu juuri tähän vapaan. J.A.-kerhon kokoelmassa on toisaalta hieno Hardyn "Bethune" -siimakuivuri, joka ikänsä puolesta on todennäköisesti kuulunut Juhani Aholle, kuten ehkä myös seuralla olevat perhot.
Aholan kokoelmissa olevat perhot, peltinen viehepakin sisus sekä uistimet voivat hyvinkin olla Juhani Ahon peruja.
Tästähän puhuttiin tällä palstalla viime vuonna, jolloin postasin mm. seuraavaa:
... Uskon myös, että Iisalmessa Juhani Ahon museon seinällä oleva sälebambuinen 2-kätinen Hardyn Murdoch -virvelivapa (ei nimimerkkini lyhyempi ja kevyempi Wee-malli, vaan tukevampi lohivapa) on hankittu aikoinaan tuon kelan pariksi (sarjanumeron mukaan ikä täsmää). Sekin siis lienee Heikki Ahon hankinta, vaikka onkin esillä tietenkin "Juhani Ahon vapana". Myös museota olen informoinut asiasta jo vuosia sitten, mutta en tiedä, ovatko siihen mitenkään reagoineet.
Aikoinaan huutokaupassa myytiin välineet (joissa ei ollut vapoja), jotka Enska R. myös osti, eivät olleet Juhani Ahon, vaan Rudolf Ahoniuksen jäämistöä.
Usein kuulee jollakulla hallussa olevasta Juhani Aholta Huopanalla lahjaksi saadusta vavasta. Voi toki ollakin, että vapa on saatu Aholta, mutta Huopanalla kalasti sekä Ahon vuosina että seuraavien noin 40 vuoden vuokra-aikana suuri määrä muitakin, jotka epäilemättä myös lahjoittivat välineitään paikallisille. On luonnollisesti inhimillistä, että perheessä perintökaluna sukupolvesta toiseen siirtynyt Huopanan "onkiherralta" saatu vapa tai kela muuttuu ajan myötä Ahon lahjaksi.
Tietenkin se on ollut Ahon vapa!
Kuka Sumelius, Bruun, Karpio tai Holm?
Ketäs ne sellaiset ovat olleet?
Juhani Ahon kalavehkeet siirtyivät pääosin Heikki Ahon omistukseen isän kuoleman jälkeen. Heikki oli erittäin aktiivinen koski- ja perhokalastaja, joka hankki myös itse laatuvälineitä mm. Englannista. Osa näistä on sitten päätynyt perikuntien kautta eteenpäin "Juhani Ahon välineinä".
Ahon välineistä tiedetään melkoisella varmuudella seuraavaa:
- Ensimmäisellä Huopanan kalamatkallaan Aho yritti kalastella sälebambuvavalla, jonka oli saanut I. K. Inhalta palkkiona kirjoitelmasta tämän toimittamaan julkaisuun. Vapa oli aika heikossa kunnossa, mutta palveli myöhemmin Ahon poikien vapana Huopanalla.
- Aho onki Huopanalla kahden käden vavoilla. Vaikka 1-kätiset kiinnostivat, ei hän Huopanan-vuosinaan sellaista omistanut. Viimeiseksi jääneellä kalamatkallaan vuonna 1920 hän tosin kalasti Conni Rosenlewiltä lainaksi saamallaan tämän edellisenä talvena ostamalla 10½-jalkaisella Hardy Tournament -vavalla. Perimätiedon mukaan seuraavana talvena Aholle tilattiin samanlainen... joka sitten päätyi kelan, siiman ja perhojen ohella arkkuun. Kyseinen vapa Perfect-keloineen on yhä olemassa (olen sitä Huopanan vanhalla sillalla heilutellutkin, en tosin kalastanut...
) ja kuuluu Rosenlew-kokoelmaan, joka on K-S Perhokalastajien omistuksessa.
- Ahon alkuaikojen päätyökalu oli yllä mainittu greenheart-masto. Myöhemmin hän sai (ilmeisesti) Wasastjernalta kevyemmän Hardyn 2-kätisen sälebambun. Tämä lienee ollut 14-16-jalkainen "Gold Medal".
- Lastussa "Lohivapa" mainitaan Hardyn "Extra Light" -vapa. Ei ole tietääkseni tiedossa perustuuko lastu tarkasti tositapaukseen vai onko se yhdistelmä, muokkaus vai kokonaan fiktiivinen tarina. Aho kuitenkin tarjosi sitä markkinointimielessä Hardylle, mutta firma ei kaiketi tarttunut tähän. Voi myös olla, että edellä mainittu W*:lta saatu vapa oli G.M:n sijasta juuri tämä malli.
- Juhani Aholla näyttäisi olevan yhdessä kuvassa (greenheart-vavassaan) Renforsin iso alumiinirulla. Sellainen on Iisalmessa kiinnitettynä em. Heikki Ahon virvelivapaan. Se saattaa siis olla todellakin J. Ahon keloja.
Tulipa pitkä sepustus, mutta omaan "lievähköä" kiinnostusta tähän aiheeseen.