Etusivu » Ismete-kalastus tarjoaa elämyksiä jäällä
Pilkkiminen

Ismete-kalastus tarjoaa elämyksiä jäällä

0 Shares

Teksti ARI LAINE Kuvat ARI LAINE & TERO RUOHO

Talvi on avoveteen tottuneelle kalastajalle ankeaa aikaa, taimenta ei pääse joelle kalastamaan, eikä haukiakaan merelle heittämään. Pikkuisten ahventen pystypilkintä ei oikein kiehdo. Mitähän keksisi?

Leuto alkutalven aamu, taivas pilvessä, lämpötila nollan kieppeillä. Aamuhämärissä marssivat 11 ismete-kalastuksesta kiinnostunutta kalamiestä sekä 1 kalanainen järven jäälle kahden ammattioppaan jalanjäljissä. Kahdessa vedettävässä ahkiossa kulkeutuu mukana kaikki tarvittava; kairat, ismete-onget, syötit ja muut tarvikkeet. 

Toinen oppaamme, Tero Ruoho, kertoilee rauhalliseen tapaansa käytännön vinkkejä varsinaiseen kalastukseen liittyen. Kuuntelen korvat höröllä, sillä itselläni ei tästä lajista ole mitään kokemusta. 

Bongasin viikkoa aiemmin Facebookista ilmoituksen järjestettävästä ismete-kurssista, ja innostuin heti ajatuksesta. Hinta oli varsin kohtuullinen, kurssiin kuuluivat vielä opetuksen lisäksi kaikki tarvittavat välineet sekä grillatut makkarat lounaaksi jäällä. 

Esivalmistelut

Ensin Tero näyttää kaikille, miten syöttinä käytettävä särki rigataan oikein. Tarkoituksena on koukutta-minen niin, että hauki on mahdollisimman vaivaton vapauttaa koukuista. Tero käyttää ismete-kalastuk-sessa VMC:n väkäsetöntä kolmihaarakoukkua koossa 1/0 tai 2/0. Oppilaille tutuksi tulevat myös ”vippa”, eli tärpinilmaisin, syöttikalan oikeaan syvyyteen virittäminen, pitkävartiset pihdit sekä kidanavaaja. 

Ismete-välineistöön kuuluvat ismete-onget, vapatelineet, tärppivipat ja kairat. Kalusto on kätevintä kuljettaa ahkiolla.

Käytäntöön

Tero surauttaa kahdeksantuumaisella akkukairallaan reiän noin kymmensenttiseen jääkanteen. Viimeisenä viritellään vapateline ja vippa sekä lasketaan syöttikala avantoon haluttuun syvyyteen. Kello huitelee hieman yli aamukymmentä, kun ensimmäinen tärpinilmaisin singahtaa pontevasti pystyyn otin merkiksi. 

Ensimmäisen väsyttelyvuoron arvonnassa voittanut Juha nostaa vavan telineestä, kiristäen samalla jarrua. Sitten vapa ylös, ja tiukka vastaisku. Kala kiinni! Muutaman minuutin ajan siimaa kiskotaan edestakaisin, kunnes hauki saadaan avannon reikään. 

Tero nostaa kalan niskasta rauhallisesti ammattimiehen ottein ja irrottaa pihdeillä koukut hauen luisesta kidasta ja laskee sitten kalan vapautusmatolle mitattavaksi. 92-senttinen paksu hauki, arvioimme painoksi 6-7 kiloa. Hieno aloitus!

Ehkä vartti vierähtää edellisestä, kun jo seuraavan väsyttelyvuoron voittanut pääsee tositoimiin. Jälleen väännetään muutama minuutti kalan kanssa, kunnes 84 cm hauki pääsee kaverikuvaan. Ja hetken päästä kala jatkaa matkaansa takaisin paikallista särkikantaa harventamaan. 

Kolmannen hauen jälkeen syönti sitten heikkeneekin varovaiseksi närppimiseksi. Peräti 10 kertaa vippa laukeaa, mutta yksikään kala ei pysy kiinni. Suurta särkisyöttiä pureskellaan ja tönitään, mutta erittäin varovaisesti. On aika pitää tauko makkaranpaiston merkeissä.

Tero Ruoho näyttää miten särki rigataan oikein.

Iltapäivällä tapahtuu

Makkaranpaiston merkeissä kyselimme oppailtamme Terolta ja Ville-Matti Blomqvistilta lajin saloista ja aina silloin tällöin joku vippa pongahtaa ylös tärpin merkiksi, mutta yksikään hauki ei jää kiinni. Vasta myöhemmin iltapäivällä alkaa taas tapahtua, ja pari kalaa käykin näytillä. 

Juuri kun olemme pakkaamassa varusteitamme ahkioihin, laukeaa pisimmällä meistä oleva vippa ja vuorossa oleva seuraava väsyttäjä juoksee loskaisella jäällä kohti avantoa. Tämä kala jo pysyykin kiinni, vapa on aivan mutkalla kaverin vääntäessä kalan kanssa. ”Nyt on iso ”, huutaa Tero ja säntää kohti avantoa. 

Mutta sitten, äkkiarvaamatta, vavan kärki suoristuu…ja jännitysnäytelmä on ohi. Mitä ihmettä, irtosiko hauki? Ei, vaan siima poikki. Ilmeisesti monofiili oli aiemmin hankautunut avannon terävään reunaan ja vaurioitunut ja siima napsahti poikki kalan syöksyessä kovaa. Tuloksena on hetken jäätävä hiljaisuus avannolla. ”Se olisi ollut selkeästi päivän suurin”, Tero toteaa hiljaa. 

Rigattu särki. Koukun tarkoitus on pitää syötti kiinni, mutta irrota kuitenkin nopeasti kiinnittyäkseen petokalan kitaan.

Tero Ruohon vinkkejä Ismete-kalastukseen

Tero Ruoho kiinnostui ismete-kalastuksesta lähes kymmenen vuotta sitten, kun naapurimaastamme Ruotsista alettiin saamaan upeita haukia talvellakin. Pitkään pilkkimistä harrastaneena Tero vakuuttui huomatessaan, että kalojen keskikoko oli talvella ongituilla hauilla puolet karkeampaa kuin kesähaukien. Alkuaikoina välineitä tuunailtiin paljon itse, ja virityksiä oli kaikenlaisia. Pikkuhiljaa markkinoille alkoi tulla kunnon välineitäkin talviongintaan. 

”Omalta yhteistyökumppaniltani Rapalalta tuli kattava mallisto myös ismete-välineisiin, joita ahkerasti käytettiin ja testattiin jäällä”, Tero mainitsee. 

Myös jääkairat ovat ottaneet aimo harppauksia viime vuosina. 8” ja 10” Mora Ice ja Strikemaster ovat kehittäneet koneporaamista jäällä aivan uudelle tasolle terien ja sähkömoottoreiden myötä. 

C&R –kalastuskin onnistuu talvella, kunhan on välineistö kunnossa ja tietoa sekä taitoa aiheesta. Liian kovilla pakkasilla voi keskittyä muuhun kuin jääkalastukseen. Sopiva pakkasraja lienee noin miinus viiden asteen paikkeilla, riippuen toki myös tuuli -ja jääolosuhteista. 

Liian ohuelle tai huonorakenteiselle jäälle ahneesti kairaamaan lähteminen ei kannata, joten jäätilanne on hyvä selvittää ennen jäälle lähtemistä ja pukea mieluiten kuivapuku alle ja jäänaskalit kaulaan.

Ahkiota hyödynnetään usein myös ”ammeena” kalalle ennen vapautusta ja mittausta. Ruokakalankin voi silloin tällöin ottaa valikoivasti parin kolmen kilon hauesta. 

Ismeteen liittyy olennaisesti myös sosiaalisuus. Jäällä on usein leiri, jossa grillataan ja juodaan kuumaa, pilkitään sekä heitetään kalastusläppää. Usein mukana on myös tuulisuoja tai jääteltta. Syöttikalat ongitaan jo kesällä pakkaseen tai käytetään katiskaa. 

Talvella ongitaan lisää täkyjä käyttäen mäskiä kalojen houkutteluun. Nykyään tosin särkikalojakin voi hyvällä tuurilla löytää marketeista tai kalakaupasta. Pakastamatonta syöttikalaa ei tulisi siirtää vesistöstä toiseen tautiriskin vuoksi. Kuolleen syöttikalan uimarakko puhkaistaan esimerkiksi jäänaskaleilla tai veitsellä, jotta se vajoaa haluttuun syvyyteen.

Tero kertoo, että mieleen painuneimmat kalat ovat usein asiakkaiden saamia. Ennen korona-aikaa kävi myös paljon ulkomaisia turisteja, jotka halusivat jäälle koska eivät olleet koskaan sellaista nähneetkään. Ja kun täkyyn vielä nappaa metrikala, tulee tästä ikuinen muisto. 

”Henkilökohtaisina elämyksinä muistan, kun juuri avantoon pudotettuun täkyyn on heti iskenyt iso hauki, tai kun koko setti on sujahtanut suoraan avantoon heti kalan tärpistä…”, Tero muistelee hymyssä suin. 

Tero Ruoho

- Mainos -