Etkö ehdi kalaan töiden jälkeen? Onko kalastuspaine liian kova omilla kotivesilläsi? Makaavatko kuhat liian syvällä päiväsaikaan? Kokeile kalastusta iltapimeällä ja hyödynnä pimeyden etuja.
Istun kaverini Pontus Bengtssonin veneessä ja kello lähenee puoltayötä syyskuisena tyynenä ja tähtikirkkaana iltana. Pimeys peittää kaiken näkyvistä lukuun ottamatta kaikuluotaimien ruutujen paistetta. Tunnelma on maaginen.
Pontus on onnistunut aiemmin illasta löytämään muutamia hyvän kokoisia kuhia, mutta ne ovat olleet nirsolla päällä eivätkä innostuneet niille tarjotuista jigeistä. Suuntaamme samalle paikalle nyt muutamaa tuntia myöhemmin ja pyrimme hyödyntämään täydellistä pimeyttä niiden ottihalujen laukaisemiseksi.
Yön saalistaja iskee
Pontus ajelee hiljaa tyyntä järvenselkää ja tuijottaa herkeämättä luotaimia. Ravintokalaa on paljon näkyvissä ja siellä täällä niiden lähettyvillä kuhan kaari piirtyy luotaimeen. Eräs kaari kiinnittää Pontuksen huomion, sillä se on huomattavasti suurempi kuin muut.
”Nyt löytyi todella iso kuha, kokeillaan onko sillä syöntihaluja?”, Pontus sanoo tiputtaessaan jigin veteen ja seuratessaan taitavasti veneellä isoa kuhaa, joka oleskelee noin neljän metrin syvyydessä.
Jigi piirtyy selkeästi suoraan kalan läheisyyteen. Kuha ui rauhallisesti perässä, mutta ei tee mitään iskeäkseen. Minuutit kuluvat ja kalastus tuntuu jämähtäneen asemasodaksi. Kumpikaan ei aio perääntyä.
Kuha iskee salamannopeasti
Pontuksen vapa taipuu lähes veteen asti. ”Nyt on todella iso kuha kiinni”, hän huutaa. Pontus pumppaa kalaa rauhallisesti ylöspäin, mutta kala liikkuu todella vauhdikkaasti, eikä hän saa pidettyä siimaa tarpeeksi kireällä, jolloin koukku ei pääse pureutumaan kunnolla koviin suupieliin.
Kuha nousee pintaan, oksentaa edellisen saaliskalan ja heilauttaa pyrstöään hyvästiksi. Olemme hämillämme tästä tempusta ja alkuhämmästelyjen jälkeen jo hieman hymyilyttää. Havaitsemme vielä kuhan oksentaman noin 35-senttisen hauen kellumasta pinnalla ja emme voi muuta kuin todeta, ettei mikään jigi ole liian iso suurelle kuhalle.
Alku on aina hankalaa
Pontuksen kanssa viime syksynä tekemäni retki ei toki ollut ensimmäinen pimeässä tehty vertikaalijigireissu. Kokeilin lajia pimeässä jo 2010-luvun alkupuolella. Meillä oli teoria, että kirkkaammissa järvissä kuhat nousisivat lähemmäs pintaa syvyyksistä, joissa ne oleskelevat päivisin.
Teoria ei kuitenkaan toiminut käytännössä, emmekä onnistuneet saamaan ainuttakaan kalaa ylös asti muutamista tärpeistä huolimatta. Täysin pimeässä veneen liikkeiden seuraaminen oli vaikeaa ja lisähankaluutta toi järvissä oleva keijusto eli plankton, joka esti kuhien kunnollisen havaitsemisen silloisilla kaikuluotaimilla. Kokeilut hiipuivat pikkuhiljaa menestyksen puutteessa.
Onnistumisista uskoa tekemiseen
Pimeällä järvenselällä ollessamme Pontus kertoo täysin vastaavista ensikokemuksista omalla kohdallaan, hän tosin jaksoi uskoa tekemiseen eikä luovuttanut vaikka kokikin lajin vaikeaksi.
”Vuonna 2015 sisukkuuteni pimeäkalastuksen suhteen palkittiin. Eräs kerta jäi hyvin mieleen kun järvellä oli noin 10 venettä ja syönti oli kaikilla todella heikkoa. Illan mittaan veneet häipyivät ja jäin yksin kalastamaan. Kalastin täysin pimeässä ja onnistuin saamaan 6,5- ja 7,5-kiloiset kuhat. Sen jälkeen olen suhtautunut erittäin luottavaisesti vertikaalijigaukseen pimeällä, toki luotainteknologian kehityskin on auttanut paljon”, Pontus kertoo.
Pimeällä kalastamisen edut
Vaikka pimeässä kalastuksessa on omat hankaluutensa, kuten edellä mainitut veneen käsittely ja plankton, tarjoaa pimeä myös etuja.
Etenkin kovan kalastuspaineen omaavissa vesistöissä on pimeän aikaan huomattavasti rauhallisempaa kuin päivisin ja kalojen ottihalukkuus on todennäköisempää. Lisäksi päivätöissä käyvän ei tarvitse kiirehtiä kalaan, kun voi ajoittaa reissun iltaan.
Suurhaukia ja revontulia
Olin todella latautunut ennen reissuamme, sillä edeltävänä iltana Pontus oli saanut 95-senttisen ja 9,12-kiloisen kuhan. Emme kuitenkaan onnistuneet saamaan veneeseen tällä kertaa yhtään suurkuhaa, sillä pikkuhauen oksentanut suurkuha pääsi karkaamaan.
Sen sijaan saaliiksi tuli suurhauki noin seitsemästä metristä sekä pieniä ruokakoon kuhia. Vaikka suurkuha oli tällä kertaa kalastajia ovelampi, ei se himmentänyt yhtään upean illan ja yön magiaa. Päinvastoin.
Oli todella upea katsoa hiipuvaa valoa ja tähtitaivaan syttymistä taivaalla kuun kajastaessa tyynestä vedenpinnasta. Kaiken kruunasivat revontulet, joita ei Etelä-Ruotsissa kovin usein näe. Eikä 120-senttisen hauen saaminen ole todellakaan arkipäivää.
Kärsivällisyyttä
Kuhien vertikaalikalastus pimeällä vaatii kärsivällisyyttä, sillä kuten päivälläkin, on kaloilla tietyt syöntijaksot myös pimeässä. Joskus tärppiä saa odotella hyvinkin kauan vaikka kalat olisivat löytyneet nopeasti. Pimeällä etenkin kuhien on havaittu lähtevän seuraamaan jigiä useammin kuin päivällä.
”Voit kalastaa vaikka läpi yön, mutta olen huomannut, että kuhien paras syöntijakso on heti auringonlaskun jälkeen ja siitä muutama tunti pimeää”, Pontus kertoo omista kokemuksistaan.
Hän myös neuvoo sulkemaan mahdollisuuksien mukaan veneestä kaikki ne valot, jotka näkyvät pinnan alle, jotta kuhat eivät häiriinny ylimääräisistä valonlähteistä.
Pimeällä pienempää ja räminää
Olin itse ajatellut tarjota pimeässä suurempia ja tummempia jigejä, mutta Pontus suosittaa käyttämään pienempiä ja lisäämään räminäkapseleita lisä-ärsykkeeksi.
”Pieni jigi, jossa on räminäkapseli, on osoittautunut kaikkein toimivimmaksi. Tämä korostuu etenkin huonolla syönnillä, jossa joudun pitämään jigiä passiivisen kalan kuonon edessä. Saan luotua vavan liikkeellä ääntä räminäkapselin kuulilla, joka on usein aktivoinut kalan iskuun”, Pontus selvittää.
Veneen käsittely pimeässä
Sysipimeässä kalastus vaatii kokeneellekin hieman totuttelua veneen liikkeisiin ilman kunnolla näkyvää horisonttia. Tämän takia hyvin ja selkeästi toimiva GPS-plotteri on pimeän kalastuksessa ehdoton niin oman sijainnin kuin kalan seuraamisenkin kannalta.
Vertikaalikalastuksessa paras sää on mahdollisimman tyyni, joten tuulisella säällä pimeässä ei edes kannata lähteä yrittämään niin kalastuksen kuin turvallisuudenkin takia.
Sesonki on nyt
Niin kuhat kuin hauetkin tankkaavat syksyllä talven varalle ja ne ovat todella hyvässä kunnossa tarjoten hyvän vastuksen siiman päässä.
Pontus kertoo, että hän on onnistunut saamaan hyviä kuhia jopa joulukuussa, jolloin vesi on vain pariasteista ja maassa on lunta. Mitä kylmemmäksi vesi menee, sitä vähemmän vedessä on planktonia ja kalojen havainnointi helpottuu.
Syyskuussa ja lokakuussa säät ovat vielä siedettäviä, joten vesille kannattaa mennä jo vaikka samana iltana kun olet lukenut tämän artikkelin.
Teksti ja kuvat JÖRGEN LARSSON
Käännös ANTTI ZETTERBERG
