Euroopan Unionin SUP-direktiivin (single-use plastic products) eli puhekielessä pillidirektiivin tarkoituksena on vähentää kertakäyttöisten muovituotteiden, kuten muovipillien, aiheuttamaa roskaa, edistää näiden tuotteiden kiertotaloutta ja yhtenäistää muovituotteiden sääntelyä jäsenvaltioissa. Koska kyseessä on direktiivi, valtiot päättävät, miten se toteutuu kansallisessa laissa.

Kalastuksen osalta direktiivi perustuu ennen kaikkea EU:n merialueilla olevaan ja merenrannoille ajautuneeseen ammattikalastuksen tuottamaan jätehaittaan, kuten verkkoihin, poijuihin, köysiin ja rysiin. Suomen merenrannoilla näitä rojuja ei juurikaan näe, ja siksi lain pitäisi olla Suomen olosuhteita vastaava.

Valitettava näky kaupunkien rantavesissä. 
Kuva Antti Zetterberg.

Kertakäyttövieheet

Puolitoista vuotta sitten EU luokitteli kaikki kalastusvälineet, joissa on vähänkin muovia kertakäyttötuotteiksi. Kuusamon Uistimen toimitusjohtaja Kimmo Korpua painottaa, ettei suomalainen kalastustarviketeollisuus valmista kertakäyttötuotteita, vaan kestävän kehityksen mukaisia tarvikkeita. 

”Vapaa-ajankalastaja huolehtii kalastustarvikkeistaan. Uusia vieheitä ei osteta joka kalareissun jälkeen eikä kelvottomia heitetä luontoon. Vaikka vieheessä on muovia, ei se silti ole kertakäyttöinen. Ympäristökeskus on tutkinut, että Suomen kaikilta rantatyypeiltä löytyneistä jätteistä kalastustarvikkeista johtuvaa roskaa on vain 0,06 prosenttia, eli 10 000 roskasta kuusi on kalastuksen jätettä”, Korpua sanoo. 

Vaikka monissa uistimissa on muovia, ei eivät silti ole  kertakäyttöisiä ja moni ottipeli säilyy isältä pojalle. Kuva Janne Koivisto.

Tuottajavastuu

Kalastusvälinevalmistajille tulee myös tuottajavastuu joulukuusta 2024 alkaen. Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että muovituotteita markkinoille tuovien yritysten on järjestettävä jätteenkeräys, kansalaistiedottaminen sekä viranomaisille raportointi. Korpua sanoo direktiivin olevan taloudellisesti merkittävä, jos vieheen tekijöistä tehdään jätteenkerääjiä. 

”Meille on kerrottu, että laista pyritään tekemään mahdollisimman kevyt. Tuottajavastuun laajentaminen niin, että siivoaisimme roskat luonnosta ja kuljettaisimme jätteet direktiivin mukaisesti merisatamien jäteastioihin ei näytä toteutuvan esitetyssä muodossa. Esimerkiksi Kuusamon lähin satama on Oulussa, 200 kilometrin päässä. Sinne ei kukaan lähde viemään siiman pätkää, vaan kyllä se joutuu kotinurkilla muovin keräykseen”, Korpua toteaa.

Erilliskeräys ja suhteettoman laaja tuottajavastuu kurittaisi jo ahtaalla olevaa suomalaista kalastusvälineteollisuutta, joka kamppailee olemassa olostaan halpatuonnin ja piraattikaupan kanssa. 

”Kun samaan lakiin niputetaan ammattilaiset ja harrastajat, joudumme valmistajina kärsimään liiaksi. Kalastusvälineille on tulossa myös vähimmäiskierrätysaste, joka vaikuttaa niin tuotteisiin kuin tuotannon kustannuksiin”, Korpua kertoo.

Kuusamon Uistin ja Rapala ovat tiiviisti yhteydessä ympäristöministeriöön, suomalaisiin EU-edustajiin ja kansanedustajiin tuoden esiin tuottajien näkökulmaa. Korpua pitää mediaa hereillä, sillä nyt on kyse kotimaisen kalastustarviketeollisuuden tulevaisuudesta. 

Loppujen lopuksi jokaisen lisäkustannuksen maksaa kalastusta harrastava, ja siksi lain tulee olla kohtuullisin kustannuksin toteutettava, luontoa suojeleva ja myös harrastusta edistävä. Pillidirektiiviksi kutsutun lainsäädännön on oltava valmis 3. heinäkuuta 2021.  

Ammattikalastuksen tuottama jätehaitta ei Suomessa ole onneksi iso ongelma, sillä kalastajat huolehtivat pyyntivälineistään hyvin.

Teksti ANNA-MAIJA AHOKAS
Kuvat ANNA-MAIJA AHOKAS & JANNE KOIVISTO

Edellinen