Kalan käsittely, kuvaaminen ja vapautus

Kalastuskulttuuri on muuttunut vuosien varrella hurjasti. Nykypäivän teknologia ja tekniikka ovat mahdollistaneet entistä helpomman kalan dokumentoinnin. Vielä 15-20 vuotta sitten kuului asiaan, että kehukala vietiin kotiin kuvattavaksi ja esiteltäväksi vaimolle sekä kylän miehille. Siihen aikaan kalakuvatkin olivat hyvin erilaisia. 

Vielä tänäkin päivänä saattaa tulla tuulahdus menneisyydestä, kun joku laittaa jakoon vanhan saaliskuvan, jossa poseerataan kylpyhuoneessa ennätyshauen kanssa, tai kiloahven on nostettu keittiön tiskipöydälle ja viereen on nätisti aseteltu norttiaski antamaan mittasuhteita sanomalehden kanssa. Kukapa ei haluaisi esitellä saalistaan, siltä osin kulttuuri ei ole muuttunut mihinkään. 

Tässä on onnistuttu vangitsemaan tilanne, eli kalamiesten riemu hienosta saaliista

Sitten tulivat digikamerat ja älypuhelimet

Kalan dokumentointi helpottui, ja asenteet muuttuivat. Välttämättä kalaa ei tarvinnutkaan tappaa, vaan siitä sai otettua helposti kuvan vesillä, ja jos kala ei ollut ruokakalaksi sopiva, sen saattoi jopa vapauttaa.

Uusi tekniikka ja hienot välineet eivät tietysti vielä takaa onnistuneita kalakuvia. Ensimmäinen askel on opetella käyttämään kalustoa, jolla kuvaat. Oppimisen kannalta on hyvä miettiä, miksi kuva onnistui, ja ennen kaikkea miksi kuva epäonnistui. 

Onnistuneet pönökuvat on yleensä kuvattu mahdollisimman läheltä, jolloin saadaan saaliista näyttävän näköinen. Tähän yhdistettynä kalan tuominen hieman irti taustasta saadaan kalan kokoa korostettua entisestään, mikä tuntuu olevan jo normi nykypäivänä. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos joudut jälkeenpäin rajaamaan kuvaa reilusti, se on otettu liian kaukaa. Pieni pelivara kannattaa kuitenkin jättää, jos joudutkin suoristamaan kuvan horisonttia, jolloin myös kuva rajautuu hieman. Horisontin suoruus kannattaa huomioida jo kuvausvaiheessa. 

Allekirjoittaneen mallisuoritus poseerauksesta. 70 cm meritaimen sopivasti ojennettuna, muttei liikaa. Kuva otettu F/4,5 aukolla 24mm polttovälillä. Tarkennus osunut kalaan, niin että kalamies näkyy taustalla kohtuullisen tarkkana.

Kuvaajan tulisi olla suurin piirtein samalla korkeudella kuvattavan kanssa

Ylhäältä otettu kuva pienentää kohdetta, ja taas alhaalta otettu kuva suurentaa ja vääristää mittasuhteita. Näitä kuvakulmia voidaan tietysti käyttää myös tehokeinoina, jos haetaan tietynlaista kuvaa. 

Myös kameran objektiivin polttovälillä on suuri merkitys. Mielestäni laajakuvaobjektiiveilla, joiden kinovastaavuus on laajimmillaan 24-28 mm, saadaan kalasta näyttävät pönökuvat, joissa kala näyttää kookkaalta, mutta kuva ei vääristy liikaa. 

Jos kuva otetaan todella laajalla polttovälillä, alkavat horisontti, kala ja kalastajan kasvot muuttua kaarevaksi ja luonnottoman näköiseksi. Jos taas lähdetään zoomailemaan pidemmillä polttoväleillä (yli 50 mm), kalan koko pienenee suhteessa kalastajaan. 

Kala on juuri nostettu kameran eteen ja kohta sen on taas vedessä.

Objektiivin polttoväli kertoo miten laaja tai kapea kuvakulma on

Hankalaksi aiheen tekee se, että kameroissa on erikokoisia kennoja. Ammattikäytössä olevat, ja yleisesti arvokkaamman pään kamerat ovat ns. fullframe, eli täyden kennon kameroita. Sen lisäksi, että näissä on suurempi kenno, ovat nämä kamerat yleensä myös fyysisesti suurempia. Enemmän harrastelijakäyttöön suunnatut kamerat ovat yleensä ns. croppikennoisia (APS-C), eli kameran kenno on pienempi, jolloin joudutaan käyttämään tiettyä kerrointa, jotta saadaan selville vastaava kinokoko. 

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa oman artikkelin, mutta ei mennä tässä niin syvälle. Karkeasti croppikennoisessa kamerassa hyvä polttoväli kalakuviin on 15-20mm. Läheltä kuvattaessa ei kannata käyttää liian pientä f-lukua (suurta aukkoa), sillä jos tarkennus osuu kalaan, kalamies näkyy vain sumeana taustalla, ja jos taas tarkennus on kalastajassa, kala näkyy epätarkkana etualalla. Toisaalta tällä voidaan sumentaa sopivasti taustaa, jos halutaan ettei kuvista tunnista paikkaa josta kala on saatu. 

Sama kala kuvattuna ensin läheltä 24 mm polttovälillä käyttäen F/4 aukkoa ja sitten kaukaa 100 mm polttovälillä käyttäen F/2.8 aukkoa.

Sopivan aukon valinta

Jos vain valaistus sallii, sopiva aukko pönökuviin on n. F4-F6,3. Itse tykkään myös hieman taiteellisemmista kuvista, jotka on otettu kaukaa pitkällä zoomilla. Suurta aukkoa eli pientä f-lukua kannattaa käyttää, kun haluaa erottaa kalastajan ja kalan selkeästi taustasta. Näissä kuvissa näkyy luonnollisemmat mittasuhteet, jolloin saalis näyttää usein hieman pienemmältä kuin pönökuvissa.

Suurella aukolla saadaan kalastaja sekä kala irti taustasta.

Liikkuva kohde on aina haastava kuvattava

Sitä ei kannata jättää yhden kuvan varaan. Usein kala liikkuu kesken poseerauksen ja kalastajan naama saattaa vääntyillä tai silmät mennä kiinni. Jos olet ottanut vain yhden tai kaksi kuvaa, suurella todennäköisyydellä otit sen juuri väärällä hetkellä. Kun otatkin sen yhden kuvan sijasta vaikka 10 kuvaa, jokin kuvista on usein se onnistunut otos. 

Täydellinen kalakuva syntyy, kun kuvaaja sekä poseeraaja hallitsevat homman

Tottunutta kalankäsittelijää on helppo kuvata. Kuvaaja voi myös antaa kuvattavalle ohjeita, ja päinvastoin. Ihminen harvoin tuntee oloaan mukavaksi kameran edessä, siksi luonnollisempi kuva tulee, kun kuvattava joko katsoo kalaan tai kuvaajan sivussa olevaan henkilöön. 

Pieni hymy tai nauravat kasvot välittävät katsojalle sitä tunnetta, jota hetkessä usein koetaan. Muista aina tarkentaa kuva, joko kalan silmään tai vaihtoehtoisesti kalastajan lähimpään silmään. Itse suosin kalan silmään tarkennusta. Yleensä katse kiinnittyy nimenomaan kalaan ja kalan päähän ensimmäisenä, onhan kala kuvan pääosassa. 

Kalan voi ojentaa niin, että kalan pää on käännetty hieman kuvaajaa kohti, jolloin kala usein pääsee parhaiten oikeuksiinsa kuvassa. Suurta kalaa on kuitenkin turha ojennella linssiin kiinni, kalan koon kyllä huomaa, kun se on oikeasti suuri. 

Sama kala eri kuvakulmista. Ensimmäinen kuva otettu ylhäältä päin, jolloin tämä 9 kg hauki ei tule oikeuksiinsa. Toinen kuva otettu kala hieman ojennettuna ja samalta tasolta, jolloin se näyttää huomattavasi kookkaammalta.

Älä pidä kalaa liian kauan poissa vedestä

Tärkeä neuvo vastuulliseen kalakuvaamiseen on mahdollisimman lyhyt ilma-altistus kalalle. Itse pidän nyrkkisääntönä n. 10-20 sekuntia. Usein pyydän kesken kuvauksen kalastajan laskemaan kala takaisin veteen, ja tämän tulisikin olla kuvaajan vastuulla. 

Kalamies on yleensä saaliistaan niin täpinöissä, ettei välttämättä itse huomaa laskea kalaa takaisin haaviin riittävän nopeasti. Välissä on hyvä katsoa kuvat, ja jos kamerasta löytyy onnistuneita ruutuja kalan voi vapauttaa, jos taas kuvia tarvitaan lisää voi kalan nostaa vielä uudestaan kameran eteen. 

Tässä tuleekin tärkeäksi hyvä haavi tai hauenkalastuksessa yleistynyt punnituskehto. Haavin tulisi olla tarpeeksi suuri ja havaksen syvä, jotta kala on helppo laskea sinne, ja sillä on tilaa hengittää haavissa. Muista, ettei verinen tai ruohikossa koivunlehdillä marinoitu kala näytä kuvassa hyvältä. Kun kala on puhdas ja hyvinvoivan näköinen, kuvasta välittyy myös saaliin kunnioitus, oli kala menossa sitten paistinpannulle tai takaisin jatkamaan sukua! 

Muistilistaa kalan kuvaamiseen

  • Kuvaa saalis mahdollisimman läheltä, jotta saat siitä näyttävän näköisen
  • Pysy samalla korkeudella kuvattavan kanssa
  • Objektiivin polttoväli  määrittää miten laaja tai kapea kuvakulma on
  • Ota aina mahdollisimman monta kuvaa
  • Älä pidä kalaa liian kauan poissa vedestä, jos aiot vapauttaa sen

Teksti VILJAMI HUHTALA Kuvat VILJAMI HUHTALA & HANNA HUHTALA

Aina kalaa ei tarvitse nostaa edes vedestä kuvaa varten.
Edellinen
Seuraava