Yli sadan vapaana virtaavan kosken Kuhmo kiinnostaa luonnollisesti taimenen ja harjuksen tavoittelijoita. Hauen perässä harva on tähän saakka Kuhmoon lähtenyt. Kannattaisi kyllä.

Suomesta on viime vuosina menty suurhauen perässä erityisesti Saksaan, Rügenin saaren ympäristöön. Paitsi sen jälkeen, kun kotimaisen hauenkalastuksen vaikuttajapersoona, nokialainen Mikko Salonen sai Kemijoesta 16,54-kiloisen hauen.

Salosen hauki sai aikaan valtavan kansanvaelluksen Kemijoelle. Ja varmasti syystä. Isossa joessa on isoja mahdollisuuksia, ja se on helpommin ja edullisemmin saavutettavissa kuin Rügen. Kemijoki ei kuitenkaan ole Suomen ainoa ison hauen sisävesikohde. Sen kertoo muun muassa Hauenkalastajat Open -haukikisa, jonka suurhauista merkittävä osa saatiin useista eri sisävesistä.

Keltainen väri tuntui toimivan. Tässä Hot Baitfish -värinen "Junnu-Pigi".
Keltainen väri tuntui toimivan. Tässä Hot Baitfish -värinen “Junnu-Pigi”.

Unohdettu Kainuu

Kainuun maakunta on pinta-alaltaan Suomen kolmanneksi suurin (22 687 km2). Ja asukasluvultaan toiseksi pienin (74 000). Toisin sanoen siellä on paljon tilaa ja vähän ihmisiä. Vaikka Kainuu on syrjäisellä itärajalla, sinne on kuitenkin 300 kilometriä vähemmän kuin Kemijoen kalapaikoille. Ja melkein puolet vähemmän kuin vaikkapa Inariin.

Tämänkertainen reissu lähti liikkeelle kun Kuhmonkoskien kalastustapahtumien ja -matkailun puuhamiehenä toimiva Juhani Kyllönen esitteli meille ajatuksensa Kuhmon vesille suunnatusta haukisafarista. Päätimme ottaa haasteen vastaan ja suuntasimme Kainuuseen. Imua lisäsivät Juhanin muistelut siitä, miten suurilla kaloilla paikallislehden kalakisa on eri vuosina voitettu.

“Kyllä siellä vuosittain on 14-15 kilon haukia. Jonain vuonna se voitettiin 17 kilon kalalla”, Kyllönen kertoili. Valitettavasti paikallislehti ei vastannut tiedusteluumme kalatilastoista.

Perinteisesti Kuhmoon tullaan taimenkalaan, kuten teki Pekka Hattunenkin kaverinsa kanssa.

Safarikokeilu

Haukisafarin ideana oli kokeilla kalastaa kahden päivän aikana sekä jokisuvannoissa että järvillä. Reittivalinta tarkoitti samalla sitä, että laskimme pari koskea soutuveneellä. Laskuihin mahtui vauhtia ja pari vaarallista tilannetta, kun meiltä muun muassa katkesi ensimmäisen kosken alussa airo.

Vara-airojen avulla pääsimme jatkamaan matkaa ja kalastamaan suunniteltuja paikkoja. Kokeilimme erilaisia vieheitä ja saimme muutamia kaloja. Jerkillä ja pehmovieheellä pienempiä, pikkuriikkisellä Lotto-lipalla puolestaan hiukan niitä suuremman.

Illan mittaan haukien kiinnostus näytti olevan varsin selvästi keltavoittoista. Mika tosin sai savukalan värisillä muutaman, mutta minä ja Ari saimme jokseenkin kaikki kalat keltavoittoisella (Hot Baitfish -väri) Pig Shad JR -kumilla. Jokunen tapahtuma tuli myös keltakylkiseen (Hot Olive, HO) Rapala Glidin’ Rapiin. Suurin kala oli tässä vaiheessa 79-senttinen.

Illan hämärtyessä hankkiuduimme yöpymistä silmällä pitäen autiotuvalle, joka osoittautui melojien täyttämäksi. Tämä takaisku tarkoitti myöhäisillan venematkaa suoraan päätepaikkaan ja suunnitelmien muutosta.

Tummien vesien hauet ovat kuvioinniltaan uskomattoman hienoja.
Tummien vesien hauet ovat kuvioinniltaan uskomattoman hienoja.

Pajakkajoella paukkuu

Kuhmon keskustan läpi virtaavan Pajakkakosken loppuliuku antoi edellisenä kesänä muutaman hauen, ja tarinat joen mahdollisuuksista vetivät puoleensa. Päätimme paikata kesken jääneen safarin kalastamalla Pajakkajokea ensin rannalta ja myöhemmin veneellä. Mika jäi koskialueen heittolaiturille, kun me Arin kanssa suuntasimme kahluuhousuinemme kauemmas suvannolle.

Kirjoittaja ja Pajakkajoelta kahlaamalla narutettu 108-senttinen.
Kirjoittaja ja Pajakkajoelta kahlaamalla narutettu 108-senttinen.

Olimme heittäneet kymmenisen minuuttia, kun aloin pohtia ääneen, miten metrihauki otettaisiin tuollaisessa paikassa ylös. Samassa Finnish Disco -väristä Pig JR -kumiani rouhaistiin melko tuntuvasti. Vahva, virtavedessä elänyt hauki teki muutaman rajun syöksyn, mutta antautui lopulta mitattavaksi ja kuvattavaksi. 108-senttinen tummanpuhuva leopardi balsamoi safarin keskeytymistä varsin mukavasti.

Ari napsi tämän jälkeen kolme kalaa Lotto-lipalla. Ne kaikki olivat 80 sentin paikkeilla, eli suurempia kuin ”oikeilla haukiuistimilla” edellisenä päivänä saadut.

Vavanrakentaja Ari Takkunen

Kuhmon reissujuttuja tehdessämme tutustuimme helsinkiläiseen Ari Takkuseen. Moni tuntee miehen LPM Lures -merkin takaa ja varsinkin erinomaisesti pyytävän, käsityönä tehdyn SB-jerkin luojana. Harvempi sen sijaan tuntee Arin vavanrakentajana.

Tarve tehdä itse omat vavat syntyi, kun kalastusvälineliikkeiden runsaasta vapatarjonnasta ei tahtonut millään löytyä itselle sopivaa vapaa. Vapaa, jossa samanaikaisesti olisi sopivan mittainen takakahva, ohut korkki sekä vielä oman maun mukaiset sidokset.
Takkusen tekemiin tyylikkäisiin ja hienotoimisiin Dilligaf-nimellä kulkeviin vapoihin pääsimme tutustumaan jo ensimmäisellä Kuhmon reissulla. Tie kalamiehen sydämeenhän käy vapa-aihion kautta – ja näin kävi meillekin.
”Käytän pääosin Bushido-aihioita, jotka ovat hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia. Jos tilaaja haluaa vapansa tehtävän jonkun muun valmistajan aihiosta, onnistuu toki sekin. Vaparenkaiksi valitsen American Tackle Microwaven tai FUJI Torziten tuotteita. Ne ovat kevyimmät ja niissä on pienin kitka. Ja näin ollen ne ovat myös kalleimmat.”

Vavantekofilosofiaa tiedusteltaessa Ari jakaa rakentamansa vavat kolmeen luokkaan

  • Hifistely: mahdollisimman kevyet ja tunnokkaan – eli kalliit
  • Järkivavat: Järkevän hintaisista osista kasatut, tilaajien mieltymysten mukaan valmistetut käyttövavat
  • Fiilistely: Esimerkiksi pikkujoelle sopivat, perhovapa-aihiosta tehdyt avokelavavat, joiden aihio taipuu ”butista” asti Takkunen ei itsestään suurta ääntä pidä, mutta laadukkaita ja loppuun asti ajateltuja vapoja syntyy senkin edestä.

Ari Takkunen Kuhmossa.

Valikoivia haukia

Rannalta heittäminen ja etenkin kalan saaminen rannalta on mukavaa, mutta rajallista ja aika työlästä. Kun saimme Juhanin veneen Pajakan suvantoon, alkoi tapahtua. Illan aikana saimme runsaat 20 haukea, joista suurin ylös tullut oli sekin metrin ylitys, 104 cm. Hyvin todennäköisesti pitelin itse aamulla saamaani kalaa illalla vielä uudelleen, tällä kerralla Glidin’ Rapissa. Kala oli monta kertaa lähellä, joten sen selässä oleva jälki oli hyvin nähtävissä. Kala kuitenkin irtosi puolittaisessa hypyssä, joten lopullinen varmuus jäi saamatta.

Vieheiden suhteen homma oli Pig Shad JR:n täydellistä ylivoimaa. 80 prosenttia päivän kaloista tuli ”Junnu-Pigeillä”, vaikka paljon muitakin kokeiltiin. Myös värien suhteen kala oli käsittämättömän valikoivaa. Ensin toimi edellisen päivän keltasävytteinen Hot Baitfish.

Kun aurinko meni pilveen, alkoi punavatsainen ja kupariselkäinen Jeppan antaa tapahtumia. Sateessa oranssivalkoinen Nemo oli aivan ylivoimainen ja loppuillan aikana keltavatsainen papukaijaväri Parrot antoi päivän parhaan sarjan, suurimpana tuo 104 cm kala.

Oppaalle tonttia

Seuraavana päivänä päätimme tutkia vielä syrjäisessä Lentiirassa sijaitsevan Änättikosken. Hieno koski antoi muutaman harjuksen ja muun muuassa 53-senttisen taimenen, mutta haukia ei tältä pistolta saatu. Änättikosken suvannosta olisi veneellä varmasti natsannut, mutta hivenen tulvivat rannat tekivät suvantoalueen heittämisestä ylivoimaista.

Taustatiedot ja muutaman päivän pikaretki antoivat kuitenkin olettaa, että löytämätöntä haukipotentiaalia Kuhmossa on vaikka kuinka paljon. Sen virkistyshyödyntäminen ei kuitenkaan ole ihan helppo nakki. Taimenkoskia pystyy koluamaan rannalta ja muun muassa niiden suvantoja pystyy paikka paikoin heittämään rannalta. Vene tuo kuitenkin aivan oleellisen edun, joten sellainen olisi hyvä olla käytössä.

Kuhmon alueella toimii tiettävästi vain yksi kalastusopas, joka on keskittynyt koskikalastusopastukseen. Yhtään hauenkalastusopasta Kuhmossa ei ole, mutta vapaata toimintatonttia tällaiselle varmasti olisi. Uskoisin, että asiaan perehtymällä ja venekalastusta tarjoamalla voisi rakentaa uuden kiinnostavan matkailupalvelun. Mikä toimii Kemijoella, toiminee Kuhmossakin.

Hotelli Kainuun kalastuspaketti

Perinteisesti kalareissujen majoitus tapahtuu mökissä tai tosi erämeiningillä teltassa. Yhä useampi kalastaja haluaa kuitenkin arkikiireiden jälkeen vain nauttia kalastuksesta, eli mennä aamupalalla valmiiseen pöytään, yöksi lakanoiden väliin ja jättää loppusiivoukset muiden huoleksi. Kuhmon keskustassa, pääkadun varrella sijaitseva Hotelli Kainuu pyrkii tarjoamaan vastauksen näihin toiveisiin.
”Emme kilpaile mökkien kanssa vaan tarjoamme erilaisen vaihtoehdon sille, joka haluaa, että sauna on valmiina ja ravintolasta saa lämpimän ruuan”, kertoo hotellinjohtaja Kirsi Piirainen Hotelli Kainuulla on muutama valmis kalastus- ja majoituspaketti, joihin sisältyy huoneiden lisäksi opastettua tai omatoimista kalastusta valinnan mukaan. Osa hotellin huoneista on myös suunnattu kalastajille: kalastusvälineiden säilytys huoneessa on helppoa, valoisa perhonsidontapaikka löytyy huoneiden välittömästä läheisyydestä sekä kahluuvaatteille on oma kuivaushuoneensa.
Olemme kahtena vuotena majoittuneet hotelli Kainuussa ja voimme sitä vilpittömästi suositella. Kainuulaissävytteinen aamiainen on maittava ja monipuolinen, huoneet ovat siistejä, parkkitilaa löytyy, ja jos ei koko päivää huvita kalastaa, baarin telkkarista voi vaikka katsoa ajankohtaisia urheilutapahtumia ja samalla vaihtaa kuulumiset muiden kalastajien kanssa.

Lisätietoa www.hotellikainuu.com


Teksti NIKO SATTO
Kuvat NIKO SATTO SEKÄ TESTIRYHMÄ MIKA NUMMISTO JA ARI TAKKUNEN

Edellinen
Seuraava