Näyttelijä ja kalastaja Jasper Pääkkönen ilmoitti viime vuoden Linnan juhlissa lahjoittavansa Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry:lle 8000 euroa käytettäväksi koskikunnostuksiin. Kohteeksi valikoitui myöhemmin Vihtijoen Levoinkoski.

Levoinkoskea kunnostettiin kaikkiaan 200 tonnin edestä kiviä ja 80 tonnin edestä soraa.
Levoinkoskea kunnostettiin kaikkiaan 200 tonnin edestä kiviä ja 80 tonnin edestä soraa.

Valinta ei ollut sattumaa, vaan tarkan harkinnan tulos. Tietysti pohjalla piti olla maan- ja vedenomistajien myönteinen suhtautuminen koskirestaurointiin, mutta erityisesti mahdollisimman suuri kalahyöty.

Levoinkoski on nimittäin vesistön latva-alueita, jossa kalalajien määrä ja kilpailu vähenevät tukevasti verrattuna esimerkiksi järvien kyljessä sijaitsevien reittivesien virta-alueisiin. Jälkimmäisessä tapauksessa koskessa on kalaa, niin että päät kolisevat yhteen. Mutta eteläisessä ja keskisessä Suomessa valtaosa näistä on särkiä, ahvenia, salakoita ja vastaavia lajeja.

Latva-alueilla taas valtakalaksi pääsee helposti taimen, kunhan olosuhteet ovat muuten kohdallaan. Ei ahvenessakaan ole mitään vikaa, mutta sitä ei luetakaan uhanalaiseksi kalalajiksi kuten taimen on Suomessa Kuhmosta etelään.

Levoinkoski ja Vihtijoki ovat Karjaanjoen vesistön latva-alueita ja kalalajeja on huomattavasti vähemmän verrattuna järvien ohessa sijaitsevien reittivesien virta-alueisiin.
Levoinkoski ja Vihtijoki ovat Karjaanjoen vesistön latva-alueita ja kalalajeja on huomattavasti vähemmän verrattuna järvien ohessa sijaitsevien reittivesien virta-alueisiin.

Kiveä ja soraa

Uittoperattuun Levoinkoskeen lisättiin kunnostuksen yhteydessä 200 000 kg kiveä ja 80 000 kg kutusoraa. Kylpyammeen pohjaa tasaisuudessaan muistuttanut koski muuttui kiven ja soran sokkeloiseksi mosaiikiksi. Kutualueiden määrä ja kalanpoikasten suoja-alueet monikymmenkertaistuivat.

Perkauksen jäljiltä tasaiseen koskeen tehtiin poteroita, joissa viihtyvät isommat kalat ja pienemmätkin, kun ne pakenevat esimerkiksi harmaahaikaroita ja minkkejä.

Levoinkoski sai uuden elämän Jasper Pääkkösen ja Markus Penttisen yhteistyön myötä.
Levoinkoski sai uuden elämän Jasper Pääkkösen ja Markus Penttisen yhteistyön myötä.

Tuotto paranee

Tällaisessa vesistön latva-alueen koskessa taimentuotto voi jopa moninkertaistua. Vasta sorasta kuoriutuneen taimenen ensimmäiseksi tehtäväksi ei tule elintilan raivaus ja taistelu ruuasta lukemattomien muiden kalalajien kanssa. Sen kimpussa ei ole ensimmäisestä päivästä alkaen ahvenarmada ja hauetkin ovat harvassa.

Vesistöjen toimivissa latvakoskissa saatetaan päästä helposti kymmeniin taimenpoikasiin aaria kohden ja puroissa jopa kolminumeroisiin lukuihin. Toki latvavesien kosket ja purot ovat pinta-alaltaan pienempiä verrattuna suuriin jokiin, mutta tämän korvaa usein pienvesistöjen pituus. Esimerkiksi moni puro voi olla kilometrikaupalla “lohikalakelpoinen”.

Peratun Levoinkosken tuotto oli ennen kunnostamista noin kymmenen taimenpoikasta aaria kohden ja on kumma, jos tätä lukua ei saada nousemaan reilusti. Jasper Pääkkönen iski siis rahalahjoituksellaan kätensä varsinaiseen kalakultasuoneen.

Juuri kunnostettua ja pohjaltaan monipuolista uomaa. Kaivurin aiheuttama veden sameus häipyy nopeasti virtauksen myötä.
Juuri kunnostettua ja pohjaltaan monipuolista uomaa. Kaivurin aiheuttama veden sameus häipyy nopeasti virtauksen myötä.

Koko vesistön kehittäminen takaa parhaan tuloksen

Levoinkosken kaltaisen latvakosken kunnostaminen on parhaimmillaan, kun se kytketään koko vesistön kehittämiseen. Vihtijoki kuuluu Karjaanjoen vesistöön, jossa on toteutettu monia vastaavia hankkeita tai niitä on vireillä, kuten esimerkiksi Karkkilassa. Näihin kuuluvat myös vesistön jo rakennetut lähes kymmenen kalatietä ja valmisteilla oleva yhteyden palautus mereen Mustionjoella.

Lohjanjärvestä mereen laskeva Mustionjoki on padottu neljällä vesivoimapadolla, mutta näillä tietoa kahteen alimpaan saadaan kalatiet vielä tämän vuoden puolella. Kahden muun padon kalatiet ovat kaavailuissa. Lisäksi mereen vaeltaville kaloille tarvitaan turvalliset vaellusratkaisut ohi vesivoimaloiden silppuavien turbiinien.

Tulevaisuus

Isoja meri- ja järvivaelluksen läpikäyneitä lohikaloja nousi Karjaanjoen vesistön latva-alueille vielä 1950-luvulla ennen kuin Mustionjoen padot nousivat lopullisesti. Näitä saatiin myös vapavälinein.

Tämän palautuminen tulevaisuudessa ei ole utopiaa, sillä suuret muutokset ovat mahdollisia, jos niiden eteen tehdään työtä. Tornionjoen ja Vantaanjoen 2000-luvulla toteutuneet “lohikalaihmeet” ovat esimerkkejä.

Viime aikoina koskikunnostushankkeita on “rikastuttanut” yksi nilviäislaji, mikä saatiin tuntea myös Levoinkoskella. Tarkemmin sanoen vuollejokisimpukat, jotka ovat uhanalaisina suojeltuja. ELY-keskus vaati myös Levoinkoskessa simpukkakartoituksen ja niiden siirtämisen pois kunnostuksen alta. Tästä esityöstä saatiin kiittää Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n EU-freshabit-hanketta.

Teksti MARKUS PENTTINEN
Kuvat ANTTI ZETTERBERG

Edellinen
Seuraava