Pitkään siinä meni, mutta Näin tässä sitten kävi!

[VKu]

Voin kertoa, miten minut saatiin vuosikymmenien heittokalastuksen jälkeen tähän perhohommaan. Työkaveri on erään seuran sihteeri ja perhofriikki, kesäisin Tenollakin päivätolkulla perhostaa. Lounaskeskusteluista se alkoi pari vuotta sitten. Lupasin sen enempää ajattelematta hommata perhovehkeet. Unohdin asian miltei heti. Mutta kaveri ei unohtanut. Alkoi tulla painetta. Yhtenä kesänä olin Keskisessä ja soitin, että siinä on joku valmis Vision-setti myynnissä. Kaveri meni ihan hiljaiseksi, ja viimein puhelimesta kuului hapan kommentti: "Ehkäpä kuitenkin jotain muuta." Minä taisin punottaa siellä kaupassa 300 kilometrin päässä. Eihän tässä nyt sen tähden, kunhan näin vain, enpä ollut ostamassakaan...

Meni joku aika. Eräänä keväänä sitkeä kaveri soitti, että Tyrskytaimenessa on nyt hinta ja laatu kohdallaan. Menin sinne. Ostin Orvis Power Matrixin ja Battenkill III:n, perukkeita ja siiman. Kaverini tuli vastaan ja väänsi minulle ensimmäiset perhot.

Kaveri koulutti minua hyvin ankarasti Mustikkamaan kalliolla useita tunteja. Olin nöyrä ja oppimishaluinen, vaikka käsi kyllä puutui. Sitten menimme reissuun. Minulla kävi uskomattoman hyvä tuuri, sillä sain eka reissulla Karkkilassa taimenen. Nukarista vedin tyhjää, samoin Verlassa. Mutta reissut ovat aina hauskoja.

Heräsin lajiin Ounasjoen varressa Enontekiön Raattamassa. Taimenta ja harjusta oli kiinni koko ajan. Taimenet olivat kaikki poislaskettavia. Mutta harjuksista tuli jo syömäkaloja. Siellä ei olisi tehnyt jollain lipalla juuri mitään. Kun paistelin harria kodassa, olin myyty.

Vielä on paljon opiskeltavaa. Ensimmäistä sumukorentoretkeä on suunniteltu huhtikuun alkuun.