Arvon onkurit!
Olen pitkään lueskellut tämän palstan loistavia raportteja, joiden innoitamana ajattelin itsekin raapustaa jotain muille luettavaksi.
Kerrotaan alkajaisiksi vähän taustoja:
Kaksi pilkkimiestä muutti vuosi sitten Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle. Intohimoisten kalastajien ainoa ongelma oli se, että löytyykö pk-seudulta hyviä pilkkivesiä? Joku olisi varmasti ajatellut, että meri on lähellä ja sieltä on mahdollisuus saada isoja potteja. Ajattelimme asiaa kuitenkin hieman eri tavalla, ja vaihtoehtoja jäi lopulta kaksi:
suunnata tutuille ja turvallisille pilkkipaikoille Keski-Suomeen tai tankata autoon vähän enemmän polttoainetta ja kääntää auton nokka kohti itää. Ja näin kun kaksi tyhmää päätä lyödään yhteen, syntyy todella järjetön idea: lähdetään sokkona, ilman tietoakaan kalapaikoista, ajamaan kohti Puruvettä
. Ja matkaahan pk-seudulta Puruveden tarunhoihtoisille ahvenpaikoille tulee aika paljon... Ajatuksena oli tehdä pari reissua, mutta viime talven saldoksi tuli lopulta 12 reissua. Kymmenet ja kymmenet lumihangessa tarvotut kilometrit alkoivat parin vaikean reissun jälkeen tuottaa tulosta ja kalaakin saatiin, jopa todella hyvin
. Mutta niistä reissuista en ala nyt raportoimaan, sillä siitä tulisi loputtoman pitkä postaus.
Mutta sitten asiaan ja itse rapsaan!
Tämä kausi tuli avattua Puruveden osalta sunnuntaina. Tarkkaa tietoa jään paksuudesta ei ollut, mutta reissuun lähdettiin silti. Kello soi 02.50, termari täyteen kahvia ja uniset, mutta innokkaat kalamiehet auton kyytiin.
Jäälle päästiin hämärän aikaan ja muutama testiporaus rantaan osoitti, että jäätä ei liikaa ole. Jatkoimme silti lähemmäs kalapaikkoja ja selällä olikin jo reilummin jäätä. Ei muuta kun siimat veteen!
Jo ensimmäiset reiät osoittivat, että kalaa on liikkeellä. Kaveri kerkesi onkia pari minuuttia ensimmäistä reikää, kun hän huusi selkäni takaa, että nyt tälläsi painava kala. Rauhallinen väsytys ja jäällä pötkötteli todella komea ahven! Ajattelin, että parempaa aloitusta kaudelle ei voi olla. Ensimmäinen syönti oli lyhyt, minkä aikana jäälle saatiin puolenkymmentä hyvää filekoon ahventa, joiden joukossa oli tuo kaverini saama avauskala 43,5cm/1160g
Itse siirryin hieman lähemmäksi kaverini kalareikää ja pudotin Sillin monsterin avantoon. En kerennyt edes termaria ottaa repusta, kun pohjasta lähti nousemaan viisi paksua viivaa kohti monsteria. Huusin kaverille, että nyt... ja siinä samassa tunsin painavan tällin. Helikopteri pyörimään ja kala oli hetkessä jään päällä, mahtava fiilis! Pudotin tasurin takaisin veteen siinä toivossa, että loput kalat olisi vielä alla, mutta reikä oli jo hiljentynyt. Hetken ongittuani, oli aika hieman fiilistellä ja mittailla kalaa. Strategisiksi mitoiksi saatiin 42cm/970g.
Jo aikaisemmin syksyllä olimme kaverini kanssa päättäneet järjestää leikkimielisen, kaksiosaisen kilpailun: kauden ensimmäinen sekä kauden isoin ahven Sillin monsterilla palkitaan, ja palkintona tietenkin Kotipizzan monsteri-pitsa. Toivottavasti tällä kalalla ei voiteta tuota kilpailun toista vaihetta, mutta voittajan on kuitenkin helppo hymyillä
Tässä vielä lyhyt video tärpistä:
Kalalla ei hirveästi ollut mahdollisuuksia ja kaikukin sai "vähän" osumaa tyylipuhtaan kärkkärin ansiosta 
Päivä jatkui rauhallisena, mutta päätin pysyä samalla alueella. Onnistuinkin vielä toistamiseen monsterilla viereisellä reiällä. Pitkän hiljaisen hetken jälkeen kaikuun ilmestyi yksinäinen viiva, joka lähestyi tasuria lujaa vauhtia ja otti sen suuhunsa. Tiesin heti, että taas on vauras yksilö kokeilemassa onneaan. En kuitenkaan antanut armoa, vaan nopeilla liikkeillä kala putkeen ja jään päälle.
Tällä kertaa kärkkärissä oli enemmän ruutia ja kaiku lähti tangentin suuntaan
. Harmi, että tästä ei ole videomateriaalia akun loppumisen takia. Kalan mitattuani se osoitautui veljään pienemmäksi, 40cm/840g.
Loppupäivä menikin lähinnä fiilistellessä ja samoja reikiä kyttäillessä. Muutama pannuahven nousikin vielä jäälle ennen pimeän tuloa. Rannassa oli tyytyväisiä kalamiehiä, loistava kauden avausreissu oli takana, vaikka kiloa en itse rikkonutkaan
Kotiin päästyäni oli vielä perattava kalat ja perkauksen jälkeen kello näytti "vasta" 23.00.
Pitkähän tästä tuli, mutta toivottavasti jaksoitte lukea!
