Saihan se forelli houkuteltua minut tuonne, tällä/kin kertaa, KYLMÄLLE luomalle. Aamulla, kaheksan jäläkeen jo tarpousimma pajuluoman jäällä, noukat kohti särkkää ja suursaaliita.
Sevain, tuo forelli, melekein juoksunnytkää kun mennä säplitti, niin mullahan keitti syyläri melekein heti. Ja pohkeet veti jummiin, kun niillä sorelin kanooteilla koitin lipiskoija vauhissaan minnäi.
Niemennoukassa oli pakko pittää pikku paussi, kun melekein vaahto lenti suusta, ja pipan alta tuli höyryä ku ukkopekalla.
No päästiinhän me sinne särkälle aikanaan, ja vanttuut intua täristen oottoon makkeata mälliä, ja eiku plumps. Sen jäläkeen tieten alako kauhia riuhtominen, tarjolla oli Kuusamolaista räisäistä, oli Sillin suikuloita kevennetystä lähtiin, oli mosarie, tasarie, liitsukkata, lutikkata, morrie ja surrie. Eikä mittään, pyrrkele!
Toistasattaa rammanen raitapaita erehty leppäkerttuun jossaki välissä, ja siihen juuessein miesten isovisu ootto-onkeen nappas kala. Lippu leuhahti pystyyn, ja minäpoika pistin juoksuksi.
Tämä on sitte taivahan tosi, ettei esmes hannibalin kannate ruveta ollenskaa nokertelleen, että hopiatukkako muka juossu olis! Kumma se vain on, että unehtuu nuo maalliset vaivat, ku jottain mukavata on luppeissa.
No hätähousuhan minä olin tuossa, ku menin ootoolle. Aattelin että se kala on jo nielly mällit perille asti, vaan ovelus piti suussa, ja makusteli sitä, kumminä onneton sinne jo kerkesin vemputtaan.
Ropsaus kävi siimassa kun nostin siitä, ja kala tieten kätsriliisas ittensä. Tässä sitä nähhään, että viisaampi vettää pitemmän korren kalatouhuissahin.
Siinäpä sitten tojotat vanttuut suorana, nulona, ja koitat selittää, ettei mullolis juuri haluttanukkaan kallaa.
Siinähän me sitten hippastiin ees takasi, ja taas takasi, eikä kallaa ei!
Kilipailevan kalakommuutin isäntä sai outolla yhen pullean kirren, vauvanpaska pelas taas.
Iltapuoleen alako luomanperä jähtymään nimensä mukaseksi, kylymäksi, ja luovutimma touhun kannattamattomana. Forellin tuskanen ilime oli osasyynä kans tuossa luovuttamisessa. Tais olla vähänniinku holotna.
Päivä oli komia kun mikä, ettei kyllä harmita yhtään kalanpuute, näillä vuosin ei vaan tuo Aurinko jaksa vielä lämmittää, mutta se kuuluu tähän vuenaikaan, se.
kärppäpelit on loppu,kelekkiä ei oo 
eiköhän sitä lähetä jo siianpyyntiin tuossa parin viikon päästä,kun saa nuo työ"kiireet"alta pois.
KÄRPÄT 
