Korkeajännitystä Korkeakoskella

Alueen säännöt
Kalapaikkoja, reissuraportteja ja kuvia kalareissuilta ympäri maailmaa. Kalastusmuoto vapaa...
Lasten pönöt - Lasten kanssa kalaan! - Kalamies.com foorumin yleissäännöt
Avatar
Haukikoira
Lohikissa
Viestit: 1477
Liittynyt: 17:12:39 04.05.2006
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Korkeajännitystä Korkeakoskella

Viesti Kirjoittaja Haukikoira »

Hyvä kalaväki!

Kirjoitan teille ja tälle palstalle ensimmäistä kertaa, koska ette ole aiemmin kommentoineet rapsoihini tässä topicissa.

Jostain puuntakaa, ohkaisen ilmanalan, jäsen _M_:n ylimaustettujen kertomusten sekä muun turhautumisen tuloksena tulimme Pasin kanssa siihen tulokseen, että menisimme taas korkkarille heittämään punttia, koska emme ollut ikinä aikaisemmin siellä olleet, saati moista touhua harrastaneet. Minulle tuli vielä lisänä ensimmäinen ”perho”keikka. Vaikka en vieläkään ole tähän ikään perhovehkeillä heittänyt, niin kai tuollainen putkiperho puntin jatkeena perhoksi luokitellaan??? Pasihan on hyvinkin kokenut sitoja ja lohestaja, mutta pohjoisemmissa vesissä.

Tiistaina siis tehtiin päätös reissusta. No kaikki saattavat arvata miten se voi vaikuttaa kalamiehen psyykeen, alkoi helvetillinen ”jouluaaton” odotus ja olimme satavarmoja, että seuraavan Evän kansikuvassa pönöttelemme 20-kiloisten lohien kanssa ja voimme tyytyväisin mielin palata takaisin haukien pariin….

Torstaina alkoi sitten välinevarustelu, vähän ku pohjalta Johnny Wee kaupassa, tosin tietoa ronkittiin enemmän puhelimen kuin netin välityksellä. Anssi, SamiMies, Hector, Mika, J-P lypsettiin tyhjäksi täsmäkysymyksillä tiedoista ja tavoista. Sen verta tuli pidettyä pää kylmänä, etten sentään kelaa ostanut, vaan kaivoin ”hullujenhuoneen” kaapista esille vanhan uskollisen -67 punaisen räikällisen 6000 döörin, avasin ja siistin sen ennen kuin kuskasin sen Wee-kaupan Timpalle puolattavaksi paksulla kuidulla. Pari mustaa putkea tarttui myös matkaan kera punttien, leikareiden ja 6:sen koukkujen. Toki, toki, piti yks jerkkikin ostaa. Siinä sitä sitten ihailin vanhaa uskollista, Atlantin pohjastakin kerran naarattua kiiltävänä hohtavaa punaista dööriä. Tilannetta fiilistelin vielä testaamalla räikkää kuivaharjoituksena, hyvin tuntui korisevan!

Alkoi puolentoista päivän mittainen helvetillinen ja tuskastuttava odotus. Onneksi oma ja telkkari fudis auttoi hieman unohtamaan tulevaa. Vaan, matkaan sitten päästiin Torstaina puolenpäivän jälkeen. Kamat (voiko noin sanoa?) vapa, reppu, jonka sisällä pieni loota, termari ja kaks kelaa sekä filetti takakonttiin ja menoksi kohti mainetta ja kunniaa korkkarin Salakalan kautta. Tietäjät olivat kertoneet, että sieltä voi ostaa luvan ohessa myös perhoja, joita mulla oli tässä vaiheessa kaikki 3 kpl!!!

Eka tappio tuli Porvoontiellä, kun törmättiin kuumotuksessamme johonkin uidun tietyöhön ja sen kummassakin päässä oleviin liikennevaloihin. Että voi muutama minuutti olla pitkä aika, ja se taksi Bemarikin meidän edessä ajoi sen kiertopolun varmuuden vuoksi tasan 28km tunnissa. Uidun ameba! Kalat loikkii laiturille ja me roikutaan jonkun Sipoolaisen imussa alkumatkassa.

Well, sitten tulikin varsin hauska episodi, kun tulin kysyneeksi Pasilta, että voisko se kysyä J-P:ltä jotain vinkkiä minne ajetaan ja mihin jättää bilika. No Pasi totes, et eiks sen voi jättää siihen tienvarteen, viitaten Ahvenkosken levennykseen ja minä taas en tasan tiennyt minne pitää ajella, jos korkkarille aikoo. Jep jep! Siinä sitä oltiin suuret lohituristit on the road. Alkoi pahasti tulla taas mieleen Johnnyn seikkailut. Mutta aika kierosti me, tai Pasi hoiteli sen homman, soitteli vaan muina miehinä J-P:lle, joka oli jo rannassa, kysellen ajovinkkejä ja parkkipaikka juttuja. Helvata, ekalla osattiin ja osuttiin paikalle, suoraan Salakalan parkkiin.

Housuja nostellen, Tommi-puukko vyöllä roikkuen lampsittiin sisään narikkaan ja tietysti ekaks jäätiin jerkki osastoa pällistelemään. Mihis tiikeri jne, U kow . Mutta hyvät herrat (ja naiset), minäpä en tehnyt Johnnyja ja leikkinyt tietäjää, vaan kerroin suoraan, häpeilemättä ja sumeilematta, että ekaa kertaa täällä ja moisessa mukana, sekä tarvitsevani lisenssin ja perhoja. Tuttuja oli onneksi tiskin takana, joten homma pelitti ihan åålrait, paitsi tämä perhopuoli pikkasen tökkäs. Taulussa oli näjet aika paljon tilaa, eli vähän tuotteita, joista 100% oli mustia, ehkä jotain muuta väriä saattoi olla ujosti muutamissa, mutta mulle ne oli just yhtä mustia, kun meidän chihuahuat kotona. No ostin siitä muutaman, olisko 3 kpl? Nyt mulla olikin kattava valikoima (vain) mustia putkiperhoja, mutta kuulemma niitä oli syytä olla, koska tappioita oli odotettavissa. Hankintojen jälkeen piti vielä pihassa ottaa yks puhelu J-P:lle, että minnes päin kuuluis suunnistaa, että osuu laiturille. Ei ole helppoa toi Lohen kalastaminen, ilman kännyä siitä ei kerta kaikkiaan olis tullut mitään.

Sinne me sitten laiturille valuttiin ja törmättiin Pasin duunikaveriin, enemmänkin korkkaria kolunneeseen J-P:hen. Seuraavat manööverit menivätkin paljon mukavammin, kun oli guru neuvomassa. Pikkaisen oli hankalaa, kun pitkästä aikaa piti kikkailla monofiilin ja noinkin pienten koukkujen kanssa. Eikä noita ensimmäisiä heittoharjoituksia voi myöskään ohittaa. Paljonkin heittäneenä täytyy myöntää, että vaati aikamoista keskittymistä, ennen kuin mukava itsevarmuus rauhoitti mielen ja heittäminen oli juuri niin helppoa kuin sen tulee olla. Hyvin pelitti vanha döörini ja se oli niin kaunis uusine keltaisine siimoineen kirkkaassa auringon valossa. Ens kerralla kaivan arkistojen aarteista mukaan vanhan Atlanticin, ainakin muutamaksi hetkeksi laiturille kaiteeseen nojaamaan.

Siinä sitä sitten mentiin pitkin laituria edes takas, opeteltiin uittamista ja katseltiin muiden tekemisiä. Kukaan ei kylläkään saanut kalaa, luukuun ottamatta muutamia kirrejä, mutta niitä kai ei lasketa? Silloin, kun en vielä ollut sisäistänyt nk. yläheittoa, tuli se tappio, mikä sai minut opettelemaan jotenkin hurjan näköisen yläheiton. Ensimmäisenä sen kanssa tulee mieleen, että kohta on oma perho kahvaa myöden nenän pielessä. Takaheitossa tuli nimittäin laituritärppi ja tuloksesta olisi ollut ylpeä jokainen lintulaji, jos se olisi ollut niiden pesä. Iski pakollinen kahvi/tupakkatauko, reilu 15mins, mutta tarina sai onnellisen päätöksen ilman Tommin avustusta. Muutama maailmanennätys heitto pelkällä puntilla ja takaisin hommiin, yläheittoa opiskellen ja oppien!!!!! Homma ruletti ja maailma hymyili virtaavan veden muodossa.

Ihan en muista, kauanko siinä oli hengattu tanssilavan ja voimalan väliä, kun ajattelin mennä J-P:tä moikkaamaan. Siinä lähestyessäni pääsin aitiopaikalta näkemään, kun tekijämies sai tärpin, tosin vain karkuuttaakseen sen saman tien. Tai niin hän luuli, koska, kun olin palauttamassa kaappaamaani haavia, J-P ilmoittikin: ”On se vielä täällä”. Eikä mennyt pitkään, kun se 4,5 kg taimen oli haavissa ja laiturilla. Kalan näkeminen ja vielä haaviminen sai aikaan aivoissa mukavasti uskoa ja luottoa hommaan, joten lähes raivoisasti huiskimaan kohti kakkos- ja kolmosrataa. Eka tärppi olikin huima. Pienet kivistä tuntuvat rapinat kun saivat uuden ulottuvuuden selkeällä tärpillä, hetken tuntui sille kuin perho olisi jäänyt pohjaan. Ja niinhän se olikin. Virran voima piti kuitusiimasta kohtuullisen kovaa otetta, antaen mukavasti joustoa luulotautisen kalamiehen lohisimulaation pumppaamiseen. Tätä siima käsivarren ympärille ja kävelyä poispäin perhosta tulikin sitten harrastettua pitkin iltaa. Pääosin tuloksena oli suoristunut koukku. Muutama läsnäolija ei päässyt yhtä vähällä, vaan lampsi suoraan uuden perhon, tai jopa tapsin sitomiseen, kuten myös minä alkuyöstä.

Aamusta alkava työpäivä, sekä illan pimenemisen mukanaan tuoma koleus toi varmuuden päätökselle antaa korkkarille selkävoitto 100-0 ensitapaamiselta. Lähdimme Pasin kanssa seuraamaan jo aiemmin lähteneen J-P:n latuja kohti stadia ja tietysti pummattiin se yks tärkeä kantti, missä luki Helsinki, mutta vaan sinisellä pohjalla ja me kun etsimme katseella motarin merkkiä. Uikkarit ja homma oli voitettu kanta. Mutta, mutta, eipä aikaakaan kun kalikka morsetti saapuneen testarin vuoksi. Löin kalikan Pasille luettavaksi, ja jopas poikaa nauratti, kun lueskeli Mikan lähettämää tekstaria ääneen: Pitelin tuossa jotain isoa kalaa 10 minuuttia, mutta se karkas. Yuri tai Ivan pitelee tuossa just jotain kalaa…. Terve, korkkari löi vielä siis lyötyä. Nyt tuli vastareaktio. Takas ensitilassa ja mehän otetaan se Lohi sieltä vielä, näin on jämpti!

Summa summarum: 9 tuntia joella. Tappioita tuli perhoissa Pasille 9, mulle 3, tosin Pasi sai joesta 3 muiden perhoa korvauksena. Painoja meni Pasilta 3, multa ei yhtään, mutta kumpikin sai joesta yhden ylös. Ja ehkä se tärkein, kumpikaan ei saanut kalaa. Ei siis etusivu pönöä tiedossa .

Kuten aina, kalastus on kivaa, eikä sitä malttaisi lopettaa. Vaikka olo olikin aivan hakatun oloinen, selkää ja polvia kolotti, niin tänään olisin jo valmis lähtemään uudestaan. Tiedä vaikka menisinkin?

edit: Jälkeenpäin kuultua, Mika kuittasi yön tunteina +2kg tanen ja pari kirreä lisää, sekä arvio femman hyppykarkuutuksen. On se kone ;)
Viimeksi muokannut Haukikoira, 20:48:28 13.06.2008. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Avatar
Poju
Suomen Sievin siittiö
Viestit: 1798
Liittynyt: 04:17:52 25.11.2005
Paikkakunta: Siävi

Viesti Kirjoittaja Poju »

Loistavaa luettavaa =D>

Melekee tekis miäli korkata Jonnyn jatkot, mut mää ootan uutta kirjaa
"The Reel is beautiful and has a neat abu garcia emblem that shines brightly."
Avatar
Samtheman
Pippelsman
Viestit: 7989
Liittynyt: 19:28:05 21.04.2005
Paikkakunta: Korso

Viesti Kirjoittaja Samtheman »

Hehhee, on se mp-reissu laiturillekin hyvää settiä, kun kynäniekka heiluu... Heinäkuun alussa kun käyt pari kertaa, niin voipi olla vaikeaa lopettaa. Se eka kybän nousari kun vie sielun mukanaan...
ISO uisteluvene kaupan! Nettivene 735003

Tsekkaa mun blogi: https://www.facebook.com/ruodollarokotettu/?fref=ts
Avatar
sakkeus
Yrjö Kakka
Viestit: 5745
Liittynyt: 19:21:31 21.04.2005
Paikkakunta: Kaarina
Viesti:

Viesti Kirjoittaja sakkeus »

On se, kyllä se on........ =D>
JxP
Viestit: 1
Liittynyt: 16:43:17 13.06.2008

Viesti Kirjoittaja JxP »

Kiitokset mukavasta seurasta Haukikoiralle ja muille mukana olleille.
Nyt ei muutakuin uutta reissua sopimaan :wink:
Raportin perusteella, sain varmuuden siitä, että Johnnyn seikkailut tulee luettua varmasti.
Kunhan vain saan omani käsiini!
Avatar
Ola65
Mäskimestari
Viestit: 108
Liittynyt: 16:40:48 30.05.2005
Paikkakunta: timo ta:n entinen

Viesti Kirjoittaja Ola65 »

Ai saatana ku oli hyvä rapsa ,muistuttaa aikalailla omia ekoja käyntejä ojalla :lol:
Mä jäin vaan aika pahasti koukkuun eka kerran jälkeen..
ehkä ne on noi karut erämaa olot ja luonnon rauha mikä siellä kiehtoo?
Avatar
Haukikoira
Lohikissa
Viestit: 1477
Liittynyt: 17:12:39 04.05.2006
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Haukikoira »

Pakko on näin laittaa kiitokset myös tapaamilleni tuntemattomille kalamiehille laiturilla. Mukava jossain huomata, vaikka kalastus onkin totinen laji, niin nämä tekijät olivat yhtä avoimia kun rapsassa mainitut tutut. Kaikkeahan ei tarvitse kertoa, mutta noi muutamat perusvinkit jotka takasivat tappioden minimoinnin, jos kalastaja on vain kuulolla ja ymmärtää mitä kerrotaan, olivat mukavaa kuultavaa. Ja tulihan vinkatuilta linjoilta myös kalaakin. Kiitokset myös mäen päälle Salakalaan.

ps. Lohikoirien (putki- tai perho)tekemisen opiskelu on alkava :)
pps. Uusi jäsen JxP :) Huomenna voisi olla hyvä päivä tutustua Johnnyyn. Pannu on kuumana ip.
Theemu
The Emu
Viestit: 843
Liittynyt: 11:13:59 21.11.2006
Paikkakunta: Tuusula

Viesti Kirjoittaja Theemu »

Hyvä rapsa. Siintä se lähtee,tervetuloa puntinvispaajien sekopäiseen joukkoon. :juu:
Avatar
JuurusRules
Viestit: 68
Liittynyt: 13:34:47 03.07.2007
Paikkakunta: Kuopijo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja JuurusRules »

Voi jumangeggas että oli ilo lukea rapsa mp reissusta (eikä todellakaan vahingonilo). Kun asiansa osaa niinkuin Haukikoira niin tyhjästäkin voi nyhjästä.

Kiitos!
Ei minulta mitään puutu, näillä mennään, ei mikään muutu!

http://www.viehekauppa.com/store5/
pete1978
Viestit: 240
Liittynyt: 09:05:47 01.05.2007

Viesti Kirjoittaja pete1978 »

Hieno rapsa / tuli kylmiä väreitä !
Mikakin reissustanne jo kertoi mutta hieno kuulla teidänkin ajatuksia :lol:
Koska kukakin Puntti-Paroni aikoo tulla laiturille visbaa :roll: ?

On tää hienoo.... :D
haulikko
Muotiguru
Viestit: 427
Liittynyt: 17:38:37 06.06.2006
Paikkakunta: lihakylä

Viesti Kirjoittaja haulikko »

Tänään meen iltahukiin.
Avatar
Haukikoira
Lohikissa
Viestit: 1477
Liittynyt: 17:12:39 04.05.2006
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Haukikoira »

Dodii, pikku päivitys tähän pötköön. Pikkasen sotki loman alku ym touhu kirjoittelua, mutta laitan kun kerran niin päätin.

Kolme lupaa piti tuhlata vierestä katselemiseen muiden vedellessä kalaa ojasta, saaden itse vaan univelkaa ja tappioita aikaan menetettyjen perhojen muodossa.

Neljäs lupa oli eilis yöksi ja yllättävää oli se, että edellisenä iltana väkeä oli kuulemma riittänyt ihan tunguksi asti, mutta nyt jotosta kulutti vain reilu 10 persoonaa hajaantuneena sinne tänne. Meikäläinen oli ottanut isoista pojista ja tekijämiehistä sen verran oppia, että suunnitelma päässä oli kirkas ja selkeä. Eikun sitä toteuttamaan.

Vaikeaa oli, kuten on ollut joka kerta. Juurikaan ei tapahtumia ollut, vaikka pintakaloja kävi näkyvillä säännöllisesti. Fiilistä nosti yhden veijarin tärppi ja haavittu kolmosen tane. Taas jaksoi virpoa ja uskoa tulevaan, vaikka välillä pitikin aikamoisia jumppaliikkeitä suoritella selän pyydellessä armoa moiseen toimintaan.

Ehkä yksi kovimmista jutuista oli heppu Been lohitärppi. Siinä siima vinkui virran pinnassa ja vapa niiaili kalan jurnuttaessa lähes paikallaan pohjassa, vieden aina välillä jonkin verran siimaa ulos välittämättä kalamiehen vastusteluista. Tilannetta kesti jokusen minuutin, kunnes se laukesi siihen, kun vierekkäiset tyypit huomasivat olevansa "naimisissa, ja alemman hemmon siiman kulkevan rudon kautta kohti yläkerran kundia. Erittäin aidon oloinen lohisimulaattori :)

Samaan aikaan minä sain tärpin joka osoittautui tuplatärpiksi? Ai mikä se on? No samassa perhossa, eri haaroissa oli kaksi kalaa. Salakka rokastettuna ja aapo, joka oli kaiketi sitä salakkaan tullut popsimaan. Yhdenlainen ennätys itselle oli tuokin, joten turhaan ei oltu sataa kilsaa ajettu... varsinkin kun kohta sain toisen taimeneni kymistä. Painoa oli edellisen tapaan noin 50gr? Kämmenen kokoinen lihasklimppi kävi kämmenellä meikää moikkaamassa.

Onneksi jossain välissä tekijämiehistä yksi, Late oli ilmestynyt laiturille. Nyt oli toivetta, että joku toivottaisi pitkästä aikaa, koska toivotusta ei ollut pitkään aikaan kuulunut. Ja daa daa, sieltä se tuli, "Kalaonnea" ! Nyt oli ilta satavarmasti pelastettu, ainakin tunne oli vahva. Tulos ei kyllä tukenut ajatusta, kunnes....

J-P huutaa jäätävää sanaa: Kala! Kamat ylös ja jännäämään mikä siellä on. Fisu otti aikamoiset kilarit ja pyyhkäisi kohti laituria sata lasissa, J-P:n ilmoittaessa jo, että ei ole enää. Vaan oli se ja tunki itseään laiturin alle, jengin pomppiessa ja kolistellessa rakennelman päällä. Sitkeä sissi se olikin, lähihyppy kertoi elikon olevan ilmeisesti varsin reilun kokoinen taimen, joka sitten kuitenkin otti hatkat, siiman ilmeisesti katkettua johonkin rakennelman osaan. Kaveria pikkasen syletti.. aika pitkään syletti täytyy myöntää. Taisi muutama ylimääräinen röökikin mennä???

Late ilmoitti menevänsä katsomaan fudiksen loppuun kun olin vaihtamassa perhoa. Oli jotain puhetta väreistä, joista hänmies sanoi muutamien olevan enemmän vain mukana, kun niitä oli tullut tehtyä. "Älä koskaan usko vihollista" oli faijani usein sanoma viisaus, joten siitä heti perhoa valitsemaan ja heittelemään keskivirtausta. Ja silloin, ekaa kertaa sain kiekasta ilmaan tuon sanan "Kala". Mut pärkkele, se otti hatkat! Myöhemmin sain kuulla, että olin innokkuudellani töpännyt itse sen fisun. Åårait, nyt oli tatsia ja fiilistä, eikun jatkamaan. Muutama heitto ja uusiks! "Kala"!!! Nyt pitelin sitä paikalla ja katselin mitä elukka aikoo??? Ja nyt se pysyi kiinni, ainakin tuon aloituksen.

Omituista, mutta ekana oikeasti kävi mielessä ajatus, kuinka vanha döörini suoriutuu hommasta, vaikka sillä on taneja heitelty ja saatu jo -70 ja-80 luvulla. Omituista millaisia ajatuksia noi hienot vehkeet muilla voivat tuoda mieleen. Itse kalan väsytys oli aika pliisu tapahtuma. Enempi oli ongelmaa kun piti saada se pysymään poissa laiturin alta. Melko nopeasti J-P haavi sen kuitenkin ja haaviin pudotessa tupsu irtosi pompaten taimenen suusta. Piti oikein tarkistaa, oliko suutartutus, vai pitääkö vapauttaa? Vakuuttivat, että suusta oli. Pakollisten manööverien jälkeen vaaka kellotti 4.3 kg taimenta. Pönöt ekasta kymin taimenesta ja kala naulakkoon roikkumaan. Pari tekstaria sekä huikat repussa odottaneesta jeegeristä, sekä taktinen tupakki. Olo oli jotenkin helpottunut, muttei tyydyttynyt. Lohtahan tänne tultiin hakemaan!!! Ja diili on Pasin kanssa, että ensin lohen saanut tarjotaa safkat kuppilassa. Vapa siis käteen ja kaiteelle virpomaan samaa linjaa.

Eipä pitkään mennyt kun sain kolmannen kerran kiekasta ilmoille: "Kala"!!! Joku laiturilla kuului tokaisevan, "vittu, sehän on aivan liekeissä". Minua hymyilytti. Mut, mut, pärkkele, kalan tehot katosivat varsin nopeasti tärpin jälkeen, yrittäen silti jotain kikkailuja. Kirrekö se siellä jumppasi? J-P nosti elukan kaijalle ja siinä sitä oli kohta 2 kiloa särkeä tai jotain turpaa haukkomassa henkeä :) No hetken ilmassa oli kuitenkin tunnelmata!!!!

Vaan yö tuli ja meni, aamun alkaessa valjeta, päätimme äänestää jaloilla ja lähteä kotomatkalle. Kamat nippuun ja ukot autoon, onneksi mitään mykkäkoulua ei ollut, vaan iloista mielin soviteltiin jo uutta keikkaa, joka tänään ei sitten kuitenkaan toteutunut, josko huomenna?
Liitteet
4,3.JPG
4,3.JPG (58.41 KiB) Katsottu 6127 kertaa
Avatar
RiWeHe
Muumiopönömies
Viestit: 969
Liittynyt: 19:25:20 09.10.2006
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja RiWeHe »

No Prkl! HK lähdössä ihan väärille raiteille :shock: Onnittelut kuitenkin! pitäisköhän minunkin kokeilla...?
pete1978
Viestit: 240
Liittynyt: 09:05:47 01.05.2007

Viesti Kirjoittaja pete1978 »

Hienoa Haukikoira !
Kiva oli miestä nähdä ja rupatella.
Koskas seuraavan kerran ? Itse menen tänään yöksi virpomaan.

-Pete

PS.vielä luen kirjasi :lol:
Avatar
Fuso
Neljänneks paras tietosuojavaltuutettu
Viestit: 4438
Liittynyt: 09:19:43 16.11.2005
Paikkakunta: Sammatti, Lammin talo

Viesti Kirjoittaja Fuso »

Onnittelut Haukikoira,kyllä tuo taimen lohnan voittaa,vähän isommankin. =D>
"Sentti nenässä, tuuma mulkussa ja jalka vavassa näkyy ja tuntuu".
Veikko Heiskasen lempilauseesta Arvi Mustosen vääntämä tunnuslause Neidenin siltamontulta.
Avatar
kalapata
Pinppibongari
Viestit: 807
Liittynyt: 10:27:27 22.04.2005
Paikkakunta: Kouvostoliitto

Viesti Kirjoittaja kalapata »

Hienoa H.K =D>

Mukava neitsytkala!
Rallin kuhinaa.
Vision 17
Hamekentän sentteri
Viestit: 3778
Liittynyt: 16:40:31 17.02.2007
Paikkakunta: Ylöjärvi

Viesti Kirjoittaja Vision 17 »

On se komee, meinaan taimen... 8)
Avatar
Åbo_
Vantaan soppamies
Viestit: 2012
Liittynyt: 13:32:22 14.06.2005
Paikkakunta: Vanda

Viesti Kirjoittaja Åbo_ »

Onnittelut myös täältä,no onhan syssymmällä merellä enemmän tilaa,ku Hk viihtyy joella :lol:

-Åbo-
Avatar
Walto
X - filée
Viestit: 810
Liittynyt: 14:25:47 30.12.2005
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Walto »

Katos prkle! Oonnistuminen kurarännistä, ettei olis vaan fotoshopattu? :wonk:

Onnittelut!
Ilman lihaskramppeja en saisi yhtään liikuntaa!
Avatar
Koivisto
Viestit: 1516
Liittynyt: 17:38:00 26.04.2005
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Koivisto »

Seuraavaksi kokeilemaan miltä airot tuntuu käsissä?
koivistojanne.kuvat.fi
Avatar
Haukikoira
Lohikissa
Viestit: 1477
Liittynyt: 17:12:39 04.05.2006
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Haukikoira »

Koivisto kirjoitti:Seuraavaksi kokeilemaan miltä airot tuntuu käsissä?
HÄH? Mitkäs ne ovat? Ihan tulee hintoihinsa tää homma ilman mitään lisähankintojakin.

Eilen oja taas opetti. Heti alkuun sai todistaa kun kylkikaveri jumppaa - 14kg lohen laiturille ja muutaman taimenen lisäksi vielä toinen mutta vaan 13 kiloinen lohi tuli ihmeteltäväksi.. JUST JUST, varsinkin ku omat saldot oli tasan ahven, mutta suu kala kuitenkin :)

Nyt lomille ja järvisuomeen likkaa 4v opastamaan kalastuksen pariin.
Avatar
Tapsal
Viestit: 1581
Liittynyt: 10:07:46 24.04.2005
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Tapsal »

Siitä se sitten lähtee... Onnea!
On jännittävää odottaa, kuinka isoja kaloja sitä voikaan saada...
Avatar
Haukikoira
Lohikissa
Viestit: 1477
Liittynyt: 17:12:39 04.05.2006
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Haukikoira »

Pikkaisen meinas kesälomat, jotka sijoittuvat pääosin Pieksämäen alueelle, laskea korkeajännitystä, mutta onneksi poijjaat pitivät tunnelmaa yllä käyden joella kalalla ja tiedotellen tilanteista. Kerran olin jo lähdössä ajamaan moista pätkää, mutta ”järki” tuli päähän ja tein uikkarit.

Himaan kun päästiin tuossa lauantai iltana alkoi tuttu polte jo tuntumaan kehossa, kalaan on päästävä. Normikamat kun jäivät odottamaan böndelle, niin ojalle siis veti veri, eikun väsyttämään vaimoa, josko ja koska? Lupaa tuli jo sunnuntaille, heti kun tennis olisi luukusta ohi.

Sunnuntai olikin pitkä päivä, varsinkin kun Pete alkoi lämmittää ”pannua” viestillä +20 kg lohesta, joka osoittautui vielä todeksi. Uiddu, ja miehet eivät saa toisistaan selvyyttä jossain tennismatsissa, vaan peli vain jatkui ja jatkui… Onneksi sade pilasi pelin ja pelasti minut, joten pääsin seiskan jälkeen lähtemään tien päälle kohti korkkaria. Pirtistä lisenssi ja äkkiä rantaan kamoja kasaamaan. Samulin iltapäivällä saama +12-kiloisen päiväkirjamerkintä sai lisää virtaa kroppaan.

Ilta ysin maissa alkoikin tapahtua, ukkoa juoksi laiturilla, kuka vapa, kuka haavi kädessä ja kaloja karkasi, mutta välillä nousikin laiturille asti. Ja kolahtihan se minullekin ja sain kiekaista tuon alajuoksun puolen tyhjentävän sanan ”KALA” ilmoille. Vaan, eipä pysynyt, pikkasenko taas syletti! Ja niinhän siinä kävi, ettei oman deadlineni 01.00 mennessä kalaa itselle tullut, vaikka niitä muut vetelivätkin, kuten yks hemmo. Juuri kun nostin vikan heittoni ylös, niin samasta linjasta heppu vetäs seuraavalla tittisen. Kivasti joki taas koulutti! Onneksi oli lupa ja lisenssi myös maanantaille. Reissu oli sovittu tehtäväksi oppi-isieni Mikan ja Peten kanssa, Pasinkin ollessa tulossa. Pitkä matka hiljaista pimeää tietä taittui kotiin huomista odotellen….

Maanantai 7.7.2008 Päivämäärä muistoihin

”Pitkä” aamupäivä meni kivasti likan kanssa itiksessä haahuillessa kunnes koitti aika lähteä matkaan, JEE! Tunne oli kova ja fiilis korkealla. Harmiksi Pasin reissu jäi väliin työesteiden vuoksi, mutta Mika ja Pete olivat jo puolikasta päivälupaa tuhlaamassa. Pirtistä lisenssi mukavan rupattelun ohessa taskuun ja tunsin olevani enemmän kuin valmis koitokseen. Tuli yhdelle hemmolle portaita valuessa kerrottua, että femman lisähinnalla sain lupaani vielä kalatakuun ja kalaonnen toivotukset, joten olin Johnnymaisesti sanottuna Saletissa

Saaliskirjan tutkiminen alusti kulkua tanssilavalle kamoja rakentamaan ja valitsemani perho sai ansaittua huomiota Peteltä hänen todetessa ”Vittu, onpa ruma perho! Mistä helvetistä sä olet tollasen löytänyt?” Oja ottaa, oja antaa totesin hymyillen ja hipsin radalle 18, jossa edellisenä iltana olin saanut vähän maistaa sitä, mitä joki voi tarjota.

Muutama tunnustelu heitto pituuksien ja virtauksien suhteen, kun sain selkeän tärpin, tuntui kuin sydän olisi pysähtynyt hetkeksi kello 18.05. Vapa pystyyn ja tuijottamaan kärkeä tuleeko sieltä signaalia vastapelurista. VITTU!!! Pump Pump Pump!!!! KALA!!!!!!!!

Alakerta laiturista tyhjeni hetkessä, kun vain pitelin kalaa paikalla, kuten oli neuvottu aiempien karkuutusteni jälkeen. Ja sitten lähdettiin, ensin kala, ja minä perässä, hitaasti mutta varmasti kala teki mitä halusi, minun ja vanhan punaisen kuustonniseni myötäillessä matkan tekoa kohti alajuoksua. Eipä pitkään mennyt kun ensimmäinen hyppy tuli. Lohi veti komean yli metrisen loikan, pudoten pyrstö edellä veteen meikäläisen päivitellessä Hälytystä ja pellehermannia pidellen vavasta, kuin alamäki ajaja fillarin stongasta. Hetkessä olin jo välilaiturilla jumppaamassa kalan kanssa, joka jatkoi uimahyppy esityksiään. Olin satavarma, että se lähtee ennen haavia, tai ajaa siimat ylälaiturin kulman alle ja katkoo siimat. Pulssi oli vaarallisen lähellä tehtaan ilmoittamaa ylärajaa, olihan kyseessä elämäni ensimmäinen Lohi!
Minuutteja meni, kala tuli ja meni, tuli ja meni, tosin lähdöt lyhenivät kerta kerralta, kunnes se sai sellaiset säpsyt, että ryysis söi minulta peukalosta sormenjäljet minun pidellessä peukaloa puolalla. Sitten se tapahtui, kuului tuo aika paljon tunnetta lamauttava lause ”ulkoa kiinni!” Vieläkin pystyn tuntemaan sen pettymyksen tunteen No kala otettiin pikkaisen krouvimmin kiinni ja perho käännettiin haavissa poskesta irti, ennen kuin aloin elvyttämään sitä.

Jumalauta, sehän oli minun ensiloheni ja silmäpuntarilla kympin kantturoissa, joten pakkohan siitä oli ainakin kuva saada, joten Pete otti siitä pikapönön kännykällä Hetken huljutus, ja louhi näytti minulle pyrstöä heilauttaen sitä minulle minun moikatessa sitä hanskallani takaisinpäin Olin mä silti onnellinen, oikeasti olin Tunne oli vapauttava, mutta vaativa jatkamaan kalastusta.

Pete ja Marko lähtivät pirttiin nälkäänsä tappamaan muiden vasta-argumenteista huolimatta, koska tapahtumia tuntui olevan. Saihan minun väsytyksen aikana yks hemmo ruodon alle 12kg lohen alalaiturilta. Minulle riittivät kahvit, rööki ja muutama puhelu ja palasin takaisin radalle 18.

Eka heitto meni ihan susille, kun kädet olivat kai vieläkin vähän vapinoissa. Toka meni juuri sille linjalle jota hain, kun samassa kohdassa taas tuli se omituinen tunne, onko tämä tärppi? Vapa pystyyn ja silmät killissä tuijottamaan vavan kärkeä potkiiko pohja vai ei? Aika pitkään meni, ennen kuin sieltä tuli ilmoitus: Täällä lohi, kukas siellä? Sydän potkas kuohua ja virtausta vereen, kunnes aivot muistuttivat ilmoituksen tekemisestä, KALA!!!! Voisin väittää, että alajuoksun puolella ilmeet olivat jopa epäuskoisen oloisia heidän tuijottaessa minua. Tämä tuntui painavammalta kuin edellinen, lohi vain juroi pitkin pohjaa kunnes sekin sai päähänsä, että tämähän voi olla hengenvaarallista leikkiä ja lähi uimaan määrätietoisesti kohti kotiaan, merta. Minä loikin perässä merta kohden, ollen taas jo hetkeä aiemmin tutuksi tulleella paikalla välilaiturilla. Siinä sitä oltiin ja seistiin vapa tanassa kuin Sven Dufva, huudellen rukiveeriä tuntemattomalle vastapelurille, joka vähät välitti minun mielipiteistä kukkoillen jonkassa, kuten itseään huvitti!! Käsivarsissa alkoi tuntua edellisen ja tämän kalan tuomat treenit, oppimaton kun olin….

Tämä kala ei juuri hyppinyt, juroi vaan, meni ja meni pysyen pitkään poissa silmien alta. Pääkopassa jännitys tiivistyi koukutuksen sijainnin tiimoilta. Olisiko tämäkin kylkikala? Viimein kala tuli näkyville ja saimme Mikan kanssa huomata tartunnan olevan laillinen ja hyväksyttävä! Nyt vasta paineet kohosivatkin, kun pelko karkuutuksesta hiipi ihon alle. Sissos saatana kuinka voi ihminen ehtiä miettiä kaikenmoista pienessä ajassa

Pari lähtöä laiturin läheltä piti kokea, ennen kuin Mika haavi Lohen, ensimmäisen virallisen Loheni kuiville. Siinä se mötkötti laiturilla kirkas kaunis noin seiskan Lohi. Pakolliset manööverit suoritettiin tanssilavalla ennen pönöjen ottamista ja tietysti pari kuvaa myös kännyllä, joista yksi oli ihan pakko laittaa pirttiin ruokailijoille, en tiedä menikö pyttikset väärään kurkkuun, kun multimedia saavutti määränpäänsä

Mukava yllätys tuli puntarilla, kun vaaka kellotti tauluun 8.6kg , naru pyrstöön ja kala roikkumaan naulakkoon, minun poistuessa tanssilavalle palautumaan koettelemuksesta ja tietysti samalla soitellessa muutamat puhelut. Diilin mukaan Pasin kanssa ensimmäisenä lohen korkkarilta saanut tarjoaa toiselle safkat. Pasi oli Mikalta kuullut jo ekasta tapahtumasta jonka ilmoitin kylkikalaksi, mutta tästä toisesta ei tiennyt mitään, koska kuvitteli lähettämäni multimedian esittävän ensimmäistä kalaa. Hämmästys oli mukavan osanottava ja iloinen puhelimen toisessa päässä. Josko torstaina olisi Pasin vuoro???

Ilta meni aamu neljään kalastellessa ja tapahtumia seuratessa. Tartutuksia, karkuutuksia, talutuksia, sekä tietysti haavituksia. Pete sai kokeilla 3 kertaa, Mika kerran, mutta pitkään, harmiksi eivät onnistuneet haaviin asti saamaan kalojaan.

Kotiin lähdin 04 maissa, iloisena, mutta väsyneenä. Missio Lohi korkkarilta oli saatu minun osaltani onnellisesti päätökseen saldon ollessa 2 kuhaa, kaks istukas taimenta, kaks turpaa, ahven, salakka, taimen 4,3 kg ja lohi 8,6 kg.

Oikeasti, istuisin vieläkin kaiteella ihmettelemässä tappioita ja muita joen mysteereitä ilman oppi-isiäni Mikaa ja Peteä, sekä muita kalakavereita ja –miehiä, jotka avuliaasti ovat opastaneet tämän lajin parissa niin välineiden, varusteiden, sekä muiden hankintojen ja tietojen suhteen.

SUURKIITOS kaikille teille! Tämä tarina päättyy tähän, mutta voi olla, että jotain nähtyä ja koettua tulee olemaan Johnnyn tulevissa tarinoissa:)

ps. Kalastus korkkarilla ei kuitenkaan pääty, jos soppii

HooKoo
Liitteet
8,6.jpg
8,6.jpg (58.03 KiB) Katsottu 5199 kertaa
Lohi.jpg
Lohi.jpg (49.81 KiB) Katsottu 5202 kertaa
Avatar
RiWeHe
Muumiopönömies
Viestit: 969
Liittynyt: 19:25:20 09.10.2006
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja RiWeHe »

Iso käsi hk:lle!! Nätti kala :juu:
Avatar
jojo
Viestit: 717
Liittynyt: 17:43:58 06.05.2005
Paikkakunta: hki

Viesti Kirjoittaja jojo »

Onnittelut myös täältä.
Mitä mulle kuuluu???
Vastaa Viestiin