Ja asiaan. Oma kauteni aukesi viime torstaina ja saalis oli yksi hauentumppi. Kaverina ollut Samtheman sen sijaan nosti veneeseen peräti kaksi hakkia ja yhden vähempiarvoisen sivusaaliin, eli 1,5kg taunon. Tuosta reissusta onkin kuvia ja kommentteja toisaalla, joten mennäänpä männäviikonloppuun.
Kallelin ja Kestin kanssa puskettiin merelle lauantaiaamuna. Keli oli komea, auringon näytellessä naamaansa ihan kivasti ja tuulenkin ollessa varsin vaisua laatua. Pintaveden lämpötila vaihteli jostain neljästä aina jonnekin 12 asteen tietämiin, josta vähemmänkin nokkelat voivat jo arvailla paikkaamme

Toiveikkaassa hengessä aloimmekin virpoa vuosien varrella hyviksi havaittuja kalapaikkoja. Koska kala ei heti tuntunut olevan erityisen ahneella otilla, niin jatkettiin muille hyviksi tiedetyille kevätmestoilla ja niidenkin osoittautuessa "tyhjiksi", jatkettiin jälleen uusille, mutta koetelluille paikoille. Kalaa vain ei näkynyt, ei kuulunut.
Tuli siinä hakattua kutupaikoille johtavia salmia, rantoja ja niemiä. Kutumestojen edustoja, edusmonttuja, penkkoja ja jopa kutumatalia. Sisäselkien reunojen rantakivikoita, kaislikoita ja niiden edustoja sekä reunapenkkoja. Loppuviimeksi kokeiltiin kalastaa "mistä vain", mutta turhaa sekin. Välillä jopa "luisteltiin"

Vieheitä tuli käytyä läpi sen verran, kuin nyt kolmeen mieheen ehdittiin. Kaikki tavallisimmat viehetyypit perhoja lukuunottamatta tuli kokeiltua ja värejäkin oli tarjolla sen verran kuin nyt kolmeen koirankopinkokoiseen viehepakkiin/-laukkuun mahtuu. Edes omatekeleet eivät tällä kertaa kelvanneet

Päivän saalis-saldoksi jäikin joukko sävähdyttäviä "tärppejä" ja varovaisempia "pusuja", joista vain muutama luokiteltiin "jokseenkin varmoiksi tälleiksi". Yksi viehekin jouduttiin irrottamaan


Seuraavana päivänä lähdettiin sitten innolla pääsiäiskalaan, kun "paha karma oli jo kärsitty". Ilmapuntarikin oli kivunnut hitusen eilisestä ja ilma oli eiliseen verrattuna sumuinen/utuinen ja koleahko. Tuulikin oli hiukan vireämpi ja ilma "haisi hauelle". Lisäksi Kest oli tulomatkalla auton etupenkillä "langennut loveen" ja "saanut näyn", että kalaa tulisi vieheellä jossa on oranssia ja että Kallel saisi ison

Aloitus oli eilisen toisinto paikkojen suhteen ja tuloksenkin. Edellisen päivän perusteellisemmasta hieronnasta poiketen nyt kuitenkin liikuttiin enemmän ja kalastettiin paikat hiukan nopeammalla temmolla, sillä nyt ei enää vain "päästelty talven paineita", vaan tosiaan yritettiin löytää edellisenä päivänä hukassa ollut aktiivinen kala. Eilisiin paikkoihin siis liittyi hyvä joukko uusia paikkoja, mutta miltei turhaan.
Tällä kertaa saatiin hitaalla uitolla ja pitkillä pysäytyksillä sentään muutamia varmoja kalakontakteja, mutta kunnon tartutukset loistivat edelleen poissaolollaan, puhumattakaan veneeseen asti tulleista kaloista. Selvää kuitenkin oli, että hidas ja superhidas uitto olivat ainoita tapoja saada kala edes lievästi kiinnostumaan "teknomuonasta". Tällä kertaa uhrattiin edellistä päivää enemmän aikaa myös 3-6m rinteille ja montuille, mutta hiukan yllättäenkin ainoat kalakontaktit tulivat 0-3m patjasta. Alkoi myös hahmottumaan, että sen oranssin lisäksi


Kyseinen aluehan on haastava ja kiinnostava monessakin mielessä, mutta erityisesti juuri lämpötilakerrostuneisuudesta johtuen. Lahdelta kun löytyy tähän vuodenaikaan useimmiten ainakin kolme eri tiheyden omaavaa vesikerrosta, jotka eivät välttämättä sekoitu kovinkaan hyvin toisiinsa. On tietysti talvisen kylmää suolaista merivettä. Sen lisäksi saattaa löytyä erittäin kylmää makeaa vettä. Ja lopuksi tietysti 10-14°C lämmintä merivettä. Kaikuluotaimen lämpötilanäyttö voi siis helposti näyttää jopa toistakymmentä astetta enemmän lämpöä, kuin missä muutaman metrin veneen alla uivat hauet todellisuudessa oleilevat. Harppauskerroksiakin tosiaan saattaa löytyä kaksin kappalein, eli sekä lämpötilasta, että suolapitoisuudesta johtuvat tiheuksien rajapinnat saattavat löytyä samasta vesipatjasta, mutta eri syvyyksistä. (tämä kappale kuitenkin pelkkää kuulopuheeseen perustuvaa mutua, sillä en ole asiaa itse mitannut/tarkistanut)
Toveri Ravunsyötin puhelinvihjeestä siirryttiin evästauon jälkeen erääseen "lahdelmaan", jossa vedensyvyys vaihtelee pääosin välillä 0-4m. Täällä vesi ei myöskään ollut lainkaan lämpökerrostunutta, vaan sama n. 7°C lämpötila oli jokseenkin muuttumaton läpi koko vesipatjan. Paikka antoikin jälleen pari varovaista kontaktia sen merkiksi, että "kotona ollaan, mutta ei kiinnosta". Erittäin hitaalla, mutta vaihtelevalla uitolla ja reiluilla stopeilla sai Kallel kuitenkin lopulta yhden mamman koettamaan sinisen Busterin purtavuusominaisuuksia (vrt. Kestin ennustus


Tuohon "torpedointiin" paikka sitten hiljenikin, vaikka voitte arvatenkin uskoa, että alue sai hetken aikaan piiskaa ihan uusin voimin. Tuossa vaiheessa kävi seuruettamme nöyryyttämässä vielä pari "TV:stäkin tuttua" kalamiestä inkkarikanootissaan. Olivat herrat R.S ja T.M saaneet perholla (jossa oranssia, vrt. Kestin ennustus



Saman alueen läheisyydestä sitten löytyi pienehkö saari jonta takana on tynkäkaislan täyttämä minilahdukka. Sieltä Kallel sai kauniin "keskiketterän" hauen seuraamaan samaista busteria. Oli hauskaa katsoa, kun komea kala seurasi viehettä matalassa vedessä ja pari kertaa jopa tukisti busteria varovaisesti kuitenkaan tarttumatta. Pyörteet olivat mahtavia ja kalattomat kalamiehet saivat jälleen kiemurrella ylimääräisen adrenaliiniannoksen aiheuttamassa kiihotustilassa.
Tuon jälkeen palattiin vielä "koukunsyöjänlahteen" morjenstamaan Ravunsyöttiä joka kaverinsa kanssa oli surauttanut paikalle kuultuaan "itäväylän" olevan auki. Pitkähkön "kommenttituokion" jälkeen erkanimme jälleen ja kalastus jatkui. Mitään erityisempää ei tuosta reissustakaan ole enää kertoa, sillä kalatta me lopultakin jäimme. Hieno viikonloppu kuitenkin, eikä missään tapauksessa mikään hukkareissu. Kiitokset viellä herroille Kallel ja ”ennustajaeukko” Kest, sekä myös Ravunsyötille ystävineen.
Tämä raportti tyypilliseen tapaan taas hiukan venähti. Ei näiden kuitenkaan tällaisia tarvitse olla, joten laittakaa muutkin omianne tänne, olivatpa sitten mallia "romaani" tahi "tekstiviesti". Aina on hauska lukea muiden kokemuksista kalavesillä.
t. Tyrä