Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Alueen säännöt
Täällä keskustellaan kaikesta wanhasta kalastukseen liittyvästä. Wanhat uistimet, välineet ja kaiken maailman tunnistuskysymykset.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

pilkkikauden lopetus numero 2..
kampäkki vielä jäille. (tänään pilkillä)
paluu "talvimaahan" luntakin löytyy maastosta (purokuva)
eli samoissa maisemissa, samat 2 lampea kävin.
eilinen lämpöaalto ja etenkin hyvin lämmin yö oli tehny tehtävänsa:
jään rakenne romahtanu 2 päivässä.
jää aika sohjoa. pienet alueet oli vielä hmm.. kohtalaista rakenteeltaan.
erikoiset kevätjäät. ulkoisesti näyttää ok;lta: vaalealta. mutta: hämää (ei oo..)
johtuu ehkä ? jää etupäässä eriasteista jäätynyttä sohjoa (kirkkaan teräsjään osuus pieni)
samasta syystä rakenne heikkenee nopeasti.
tavallaan hmm.. jää ei puikkoudu, vaan menee märäksi sohjoksi.

vapoina Fig "stickan"
herkkä ja tunnokas. toimi nyt hyvin kun voi paljain käsin pilkkiä.
hanskoilla en saa hyvää tuntumaa.
kärki saisi olla hivenen pidempi omaan makuun.

ja pikku Hokki "sintti"
Hokissa kätevä mormun söilytyslokero (kuva)
Hokin kärjen olen vaihtanu.ei alkuperäinen.

vavat ehkä 1970 - 80 lukua.

onko kausi oikeasti nyt ohi. niin ajattelin.
vaikka pilkkijäitä vielä jäi (vähä..) ja yöpakkaset tekee paluun.
mutta eiköhän ollu tässä. kait..

kaira piti piilottaa (naamioida..) pyöräillessä lammille. ei herätä niin huomiota "kesäkeleillä"
tämä on opittu vuosien varrella.
jotku ulkoilee melkein kesäkamppeilla.
ja.. joku painelee kairan kanssa.
Liitteet
vielä lammilla....12.....jpg
vielä lammilla....1.....jpg
vielä lammilla....4.....jpg
vielä lammilla....3.....jpg
vielä lammilla....6.....jpg
vielä lammilla....7.....jpg
vielä lammilla....8.....jpg
vielä lammilla....11.....jpg
Viimeksi muokannut jlahti, 08:18:57 14.04.2021. Yhteensä muokattu 7 kertaa.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

edelliseen.

keskelle ja vastarannalle ei ollu lammella mitään asiaa.
joutsenkin joutui kahlailemaan sohjossa.
eli jällä oli muitakin..
Liitteet
vielä lammilla....9.....jpg
vielä lammilla....10.....jpg
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

pilkkikauden lopetus, tai siis pilkkikauden päätös numero 3..
eli tänään lammella pilkillä.
"piti" vielä kerran.
kolmas kerta toden sanoo.
oikeasti kauden vika pilkkireissu.

vapana mustarunkoinen pienempi Delfin.
puola ei muistaakseni alkuperäinen. alunperin ollut kai läpinäkyvän vihreä.
tuntuma on että vapa ollu itsellä 1980 luvun (lopulta) lähtien.
näinollen olisi nykyinen väri lanseerattu ensin pienemmässä koossa.
huom. musta puolan vapautusnuppi. yleensä keltainen.
tehtiinkö ensimmäiset mustalla ?

vähän kuvaselvennystä.
- piti kairaa matkalla taas piilotella (polkupyörällä lammelle) "sniper veil" naamiointi kairalle.
tämäntyylinen: https://www.ghilliesuitwarehouse.com/pr ... niper-veil
olikohan tämä USA vai Englannin ylijäämää. tämä ollu kyllä suojaamassa jotain besakanistereita. haisee bensalle. tai haisi. parissa vuodessa käry hälvenny..

- ensimmäinen pilkkireikä. hyvää jäätä. oikeasti aika hyvää. no valkattukin paras kohta, joka aika pieni. varjosta jos poistui: jää ihan höttöä. pysyttelin suosiolla aika turvallisilla alueella. välillä hiippailin vähän alueen ulos. jossa jää loppu. mutta teknisesti olisi parhassa kohdassa jäätä vielä hetken jatkossakin. aurinkorannalla peli selvä: lainehti.

- perus pieniä ja pienehköja appuroita. syönti aika huono. ei pidempiä putkia ja paljon tyhjiäkin reikiä. värikoukulla (terästettynä toukalla)

- aurinkoranta auki.

- vika kuva: pitkospuut jäälle. asetettu odottamaan kevättä 2022.. vai viritelläänkö niitä vielä tällä sesongilla. no ei. (kai.. )

suurin osa lammista ja järvistä täällä kokonaan sulanu auki. tai aukeamassa. tämä vähän erikoistapaus.
Liitteet
pilkkikauden lopetus....1.....jpg
pilkkikauden lopetus....19.....jpg
pilkkikauden lopetus....3.....jpg
pilkkikauden lopetus....4.....jpg
pilkkikauden lopetus....9.....jpg
pilkkikauden lopetus....10.....jpg
pilkkikauden lopetus....11.....jpg
pilkkikauden lopetus....12.....jpg
pilkkikauden lopetus....23.....jpg
pilkkikauden lopetus....20.....jpg
Viimeksi muokannut jlahti, 01:25:42 17.04.2021. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

ja.. edelliseen
jatketaan teemalla: oli jäällä muitakin.
olikohan jotain ötököitä jäällä, kun pitkään kierteli ja selvästi kiinosti jään pinta.
ja mitä siinä oli. ehkä.
Liitteet
pilkkikauden lopetus....16.....jpg
pilkkikauden lopetus....13.....jpg
pilkkikauden lopetus....14.....jpg
Avatar
Sostakovits da Silva
Ilmo Tampio Lounasheimo
Viestit: 8464
Liittynyt: 13:21:01 27.04.2005
Paikkakunta: Urpoland-Penninpyörittäjien kylä

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja Sostakovits da Silva »

Aika sissitoimintaa Jlahdelta. Itse päätin kauden jo miltei 3 viikkoa sitten. Kun tietää omat paikkansa, niin pystyy sitten liikkumaan "huonoillakin jäillä". Tosin kevätjää osaa olla aika petollinen, hauraasta kevätjäästä on vaikea nousta ylös. Taitaa vaan kevättä kohti heikentyä ahvenen otti, valmistautuu kutuun ja paikat muuttuu särkikalavaltaiseksi, vaikka kuvitellaan, että viimeiset jäät on ne parhaat ahvenen kalastukseen.
Olin ottamassa kuvia reilu viikko sitten sunnuntaina Eerolan rannassa vanajavedellä. Tuli siihen hitusen vanhempi mieshenkilö, joka oli lähdössä kajakoimaan järvelle. Tuli sitten puhetta, niin tuumasi, että tipahti tuonne Pekolan rantaa tammikuussa, yhdistin miehen ylen uutiseen ja sanoinkin, että taisi olla juttua putoamisesta ylen verkkosivuilla. Oli lähteyt retkiluistelemaan vanajavedelle, tipahti Pekolan rantaan. Tuli melkoine selviämiskamppailu, melkein 10 min avannossa, rikkoi jäätä 20 metriä, ennenkuin pääsi kierähtämällä jäälle viimeisillä voimilla. Tuumasi, kun hän painaa vielä 100 kiloa, niin avannosta nousu oli vaikeata, kun jää oli niin huonoa, että rikkoontui koko ajan.
150 metriä rantaan kieriskellen ja sitten vielä autolle kävelyä 3,5 km. Kun mökeille menevä tie menee väärän suuntaan, niin oli joutunut kävelemään ylimääräisen lenkin ja kävelyä tuli noin 3,5 km autolle takaisin eerolan rantaan. Kännykkähän oli kastunut heti ja oli poissa pelistä. Itse tuumiskelin, että yleensä retkiluistelijat käyttää tuommosta 40 litran reppua, joka kelluttaa ja sinne on pakattu vaihtovaatteet. Tuumasi, että ei hänella ollut semmoisia. Kun on tottunut avantouimari ja usko ei loppunut, niin selvisi ns. säikähdyksellä. Kova kunto on pitänyt olla.
Putoamispaikka oli tuossa vanajavedellä kalliosaarten niemen takana, kävin tänä vuonna usean kerran pilkillä samoilla mestoilla. Itse en lähde ylittämään selkää ennen kuin on riittävän jäätynyt, virtaukset voivat olla alueella hyvinkin voimakkaita, varsinkin jos on juoksutus käynnissä Lempäälän suunnalla ja on sadellut vielä lisäksi erityisen paljon, niin virtaukset nousevat koviksi jään alla.

Ei Jlahti ollut yksin jäillä sentään. Oli siellä kaverikin. Joskus pilkillä hauholla olisko ollut jotain tammi-helmikuuta, niin ilmestyi yhtäkkiä jostain jäältä öttiäinen, joka näytti ihan isolta hämähäkiltä, ui kairan reijän yli, nappasin kuvan, kuva ei ole enää tallessa. Näin jälkikäteen, olisko ollut vesihämähäkki tai jättisukeltaja. Vuodenaika vaan mietitytti, kun oli talvi jo hyvässä vauhdissa, että pirustako ilmestyi jäälle.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/2 ... an-kylvaja

https://yle.fi/uutiset/3-11732774
https://paikkatietojentuottajat-koekayt ... a/10142265
Wanderlei César Da Silva. Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa hermoja.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

joo. tuttu kauden lopetuspaikka.
pitää jäät myöhään (edellisenä päivänä, ennen tuota vikaa käyntiä olin toisella isolla lammella heittelemässä. ei jäitä olenkaan)
ainut mikä tuolta puuttuu: kirkas vesi. on normaalia ruskeahkoa vettä. "joka imee lämpöä"
mutta muuten profiili aika täydellinen.


ihan loppukausi perustuu että pysyttelee varjorannalla.
vähän liikkumista. porailemalla (ja kalastamalla) etenemiset.
tavallaan vähän tylsää jumittamista ja syöntikin ihan loppukaudesta vähän hiipuu.
mutta jotain tunnelmaa vetäytyä ihan loppukaudesta vielä lammen kätköihin pilkille.

ja tarvitaan vähän hulluuttakin jos kauden ihan loppuun käy.
(tänävuonna jäi hieman vajaaksi..)


tippumisvaara pitää tiedostaa. eikä suhtautua liian kevyesti. henkisesti koittaa valmistautua..
mitä ei oikein pysty tehdä oikeasti. aina on niin tapauskohtainen. ja yllätys. vaikka ehkä odotettavissakin.
tippuminen fyysisesti raskas suoritus. jossa monta elementtiä jotka vaikeuttaa.

esim. yksi olennainen on: hengitys..
- kylmässä hengitys muuttuu nopeaksi hmm.. "pintahengitykseksi" kun jääkylmä vesi ympäröi kehon. ja kylmä "hyökkää"
ihan aluksi kylmä ei tunnu kylmältä. alun.. Adrenaliiniryöpyssä. mutta kylmä tulee kyllä hetkenpäästä.
(ehkä rutinoitunu avantouimari tämän voi ohittaa)
- ponnistelu avnnosta märin vaatein fyysinen ponnistus. joka vaatii happea.
- ja kun uudestaaan jää pettää: lojahtaa kasvioilleen veteen. vaikeuttaa hengitystä. kun ponnisuksen jälkeen hapensaanti estetään naaman veden alla käydessä.. ainakin hengitysrytmi häiriintyy.
- vielä kun fiilis: nyt pitää oikeasti päästä ylös ! ei auta rauhalliseen hengitykseen..

on jo vahvoilla tippumisessa jos voi hengittää rauhallisesti, syvään. hyvällä luontaisella rytmillä.
on/olisi kaikki muu sitten helpompaa.

tippumiseen voi suhtautua: coolisti, pelästyä, tai joutua paniikkiin.
en ole pystyny suhtautumaan. täysin iisisti.
aina pelästyny. ainakin hetkeksi.
mutten ole joutunu paniikkiin.

nämä siis jos polskii avannossa pidempään.
vähän eri asia jos "dippaa"= tippuu, mutta heti pääsee kierähtämään heti ylös.
tai ihan rantaveteen lojahtamiset. mistä pääsee nopeasti rantaan.

jäihin tippuminen tosi yksilöllistä miten suhtautuu.
joillekin ihan arkijuttu. jotku saa kammon (kerran tiputtuaan)
ja kaikki siltä väliltä.

tippumiset myös erilaisia. joskus helppoja joskus tuntuu että viikatemies ihan kannoilla...

ja sitten pitää muistaa että "heikoilla jäillä liikkuminen" yksi hehkuttelun muoto kalastuksessa.
siis jutuissa. jotku näillä hehkuttelee. ei aina totta. itse joskus todennu tämän kun itse ollu jäillä. muttei hehkuttelijaa ole näkyny missään.
(jälkeenpäin kertoiltu että ollu jollain päivämäärällä, näin on käynyt muutaman kerran)
ja kun rutinoituneen "heikoilla jäillä pelottomasti" liikkujan kanssa alkaa keskustelemaan eri tippuimisista.
ei kokemuksia. selviää että ei ikinä (edes) ole tippunu jäihin.
mutta kuitenkin kertoilee kovia päivämääriä ja seikkailuja heikoilla jäillä.
ehkä yhtälö mahdollinenkin.
aina kannattaa suhtautua hieman epäilevästi juttuihin.

ehkä heikoilla jäillä liikkumisessa on vähän samaa kun jotku kiipeää vaarallisille vuoriolle..
ei tavallaan mitään järkeä. mutta kuitenkin.,

itse ole vain 3 kertaa tippunu. siis silla että avannossa oltu pitemmän aikaan.
kaikki erilaisia tapauksa.
2 x merellä. 1 järvellä.
lammella en kertaakaan. paitsi ihan rantaan.
kerran tipahdin polkupyörön kanssa.. olin taluttamassa pyörää jäälle. kaikki tavarat vielä pyörässä.
ajattelin että näin saan jaettua painoa.. mutta ei auttanu koko setti jäihin. niinku mäkin..
siinä olikin edessä miettimistä kun pyörä pohjassa. ite keskellä metsää ja kulkuneuvoa tarvitsin 20 km paluumatkaan. sain lopulta pyörän ylös. puuha piti märän kylmettyneen kropan lämpimänä..

jälkikäteen ajatellen pahin oli kun ei ollu enään mitään kiirettä päästä avnnosta ylös:
olin jo tippunu uudestaan tarpeeksi monta kertaa.
ei jaksanut enää yrittää. ei ollu enää kylmäkään. eikä huvittanu.
jotenkin vinksahti asetelma päälaelleen.
ajatteli koko tilannetta ironisen huvittuneena.
ja lillu kiireettömästi vain avannon reunalla.
joku koitti muistuttaa että yritä. mutta sysäsi sen ajatuksista pois.
"heräsin" ulkopuolisen huutoihin että yritä avannosta ylös..
mä koin sen melkein loukkaukseksi.. ei mitään kiirettä, mitä siellä huutelet ja jankaat samaa..
mutta monesti uudistettu käsky yrittää ja apu käynnisti tilaneen että pääsin ylös.
ilman ulkopuolista huutelijaa olisinko enää yrittäny ylös..
olisko loppuhiipuminen tapahtunut yhtä lepposissa merkeissä lillutellen vedessä.
ehkä voi jäihin jäätyminen (hukkuminen ?) olla joskus aika armollinenki ?

edellisenä päivänä oli tullut kauden alotusennätys (jota tuskin koskaan rikon) lokakuun 20 päivä. uudellamaalla.
se reissu keskeyty kun kaveri tipahti. ja oli pakko lähteä kesken päivän pois.
mun vuorio oli sitten seuraavana päivänä..
näistäkin hulluista reissuista olisi enempi juttua. mutta venähtää jo pitkäksi.


muutenkin sekavaa jäsentämätöntä pähkäilyä tuli. varmaan kirjoitusvirheitä täynnä.
mutta näistä olisi aika paljon juttua. omista ja muiden tippumisista.
ja onko näistä ollu juttua aiemminkin täällä ? (noi sitten uusintana tuli)
Viimeksi muokannut jlahti, 22:22:40 19.04.2021. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

poisto.
(vähän meinasin täydentää ylläolevaa. mutta teki uudestaan koko saman litanian tähän..)
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

no. laitetaan tähänkin jotain..

retkiluistelijan kertomus:

mulla oli sama juttu tuon pahimman tippumisen kanssa. tavallaan rikoin uraa. (no ekan kerran tipuin jo aiemmin)
aina petti jäänreuna kun yritti ylös. suunilleen samanmoisen avantouran tein jäähän..
välillä oli jo tavallaan kuivilla muutta vajos takas jäihin.

yksi syy oli takaa hyökyvä vesi.
kun itseään avannon reunalta kampeaa ylös. ponnistaa . yläkroppa jo kuivilla. heikko jää taipuu.
takaa hyökkää vesi jäälle, tuo vesiaalto hankala, joka painaa ja rikkoo jäät.

mitä isommaksi avanto pääsee. aallon voimakkuus lisääntyy. siltä ainakin tuntuu.
jos avanto pieni, tavallaan siististi tipahtaa melkeinpä kyynärpäiden varaan. tuota aalto-ongelmaa ei huomaa. kun sitä ei ole. vielä..

no koko tarina tästä:

edellisenä päivänä enkka kauden alotuksesta. keskeyty kun kaveri tipahti.
seuraavana päivänä uudestaan. polkupyörän kanssa.
kaverin ei lähteny (niin ei autolla)
oli luvattu vesisadetta. kaveri ei innostunu. kommentilla "ei jäät ainakaan paremmat" oikeassa oli..
järvi lähialueen "aloitusjärvi" jossa syysjäillä aika kuhina porukkaa.
nyt ei rannassa kuin kasi urhoollista..
mä ja hmm.. "vaneripakkimies" pilkkijällä oli todella vaneripakki. itsetehty. ja tällä nimellä pilkkijää kutsuttiin. veteraaniosastoa. se alko aina kertoilemaan jotain ikivanhoja 1970 luvun juttuja. no oli kiini tässäkin päivässä. tasapainomiehiä.

sen kanssa hivuttauduttiin yhdessä jäälle. ongelmana että näytti olevan vain yksi kohta josta pääsi jäälle. pitkän rantakaislikon läpi.
vaikka kaislikko heikentää, ei parempaakaan paikkaa ollut.
jäätiin suosiolla jumittelemaan muutaman kymmenen metrin päästä rannalle.
syönti huonoa. ei voinu kunnolla istua kairanreijällä avannon reunalla penkillä. (jää taipui kuopalle ja avannosta pulppusi vettä jäälle, tämä merkki että oikeasti ohuilla jäillä)
piti kauempaa kurotella avannolle.

kaverikin tuli kuitenkin. myöhemmin puolenpäivän aikaan.
katsomaan pääsinkö.
oli pilkkikamat mukana. ja hivuttautu mukaan jäälle.
kolmistaan hetki pilkittiin, oikein mitään ei tapahtunu.
haikailtiin järven toiselle puolelle jossa tunnetut "bravuuripaikat"
mutta järven selän ylittäminen niissä olosuhteissa..

alkoi sääennusteissa luvattu vesisade.
kaveri kokosi kamat ja sanoi että lähtee pois, kun vielä pääsee.
se taitava jäillä liikkuja. katselin mitä reittiä vetäytyy pois.
pitkään meni. koitti monta reittiä ennenkuin pääsi rantaan.
ei pelokas jäillä. kuitenkin aikaa meni. ajattelin että vaikea oikeasti päästä rantaan.
mutta keskityin pilkintään. vesisateessa..
aloin pohtimaan: vesisateet vie jäät. seuraaviksi päiviksi. nyt pääsisi vielä korkkaamaan järven toisella puolella olevan "bravuuripaikan" yksin, kaikessa rauhassa.
kaikki olisi tarjolla rohkealle..
tein päätöksen. reppu selkään ja yrittämään yli.
huikkasin lasikuitupakkimiehelle suunitelmista ja lähdin.
alkuun tein pari tunnustelureikää edetessä. mutta ajattelin että näin menee ikuisuus selän yli. lyhyt syyspäivä loppumassa.
ajattelin ettei koereikiä. suorinta reittiä vauhdilla yli.
pelotti suoraan sanoen. mutta toteutin suunitelman.
no tipahdin selällä.. pääsin heti ylös. olin jo valmiiksi kastunu vesisateessa. nyt avannossa..
en luovuttanu. jatkoin matkaa. en edes tyhjänny saappaita aluksi. vaan jatkon hyökkäystä yli.
kunnes pysähdyin istumaan. ja tyhjäämään saappaita. ranta kaukana..
pelottavan kaukana. aloin vetöytymisen takas. ei ollu kanttia jatkaa.
vaneripakkimies ihmetteli. oli seurannu mun etenemistä.
mä olin viilettäny selällä "tikku-ukkona" kaukaisuudessa. kun yhtäkkiä olin hävinny. ja ilmestyin taas.
se oli ihmetelly..
mutta selitys löyty jäihin tippumisesta. olin hetkeksi häipyny todella maisemasta. olin järvessä.
kunnes nousin ylös ja jatkoin matkaa..

vaneripakkimieskin alko tehdä lähtöä pois. vesisateessa jäät kuulemma alkaa loppua.
seurasin sen rantaan vetäytymistä. hankalaa oli tälläkin kokeneella veteraanilla.
jäin yksin järvelle. vähän kolkko tunnelma. ja märkä. ja.. kylmä.
mäkin päätin lähteä pois enenaikoja..
rantautuminen todella hankalaa. jäät aivam loppu.
mitään kunnon reittiä ei löytyny. monta kertaa vetäydyin kun jää alko painua. pääsin karkuun vajoamista.
kunnes tipahdin.. jossain yrityksessä.
siitä olkoi tuo pitkä kamppailu jäissä.
vaneripakkimies oli autoa pakkailtuaan jäänyt seuraamaan mun rantautumista ja tippumista.
se huuteli ja lietsoi mua rannalta yrittämään..

tuli lopulta auttamaan.
veti kairalla ylös. tai siis ojensi ja mä tarrasin siihen.
mun kairalla. olin kairan aina heittäny jäälle eteen. ettei tule kairamenetystä.
jäälle lopulta päästessä meinasin vajota vielä uudestaan. mutta pääsin kierimään ja ryömimään avannosta pakoon.
mutta kaira tippu avantoon.
mähän en heti meinannu vieläkään lähteä rantaan. vaan jäin haikaiemaan tippunutta kairaa.
vaneripakkimies melkein vihaisena sanono "unohda se kaira ja äkkiä rantaan"
pakko oli totella.. ja oli oikeassa..

reppu pelastui. ja muut kamat.
hanskat oli menetetty.- jossain vaiheessa ne lähteny.
toinen hanska oli jällä avantouran puolessavälissä.
repussa oli varahanskat . märät.
niinkuin mäkin. kokonaan..
vääntelin rannassa vaatteita kuivaksi.
vaneripakkimies ehdotteli autokyytiä. äkkiä lämpimään.
mutta vakuuttelkin että ei tässä mitään..
kyllä mä pyörällä poistun. en rantaan pyörää jätä. polkemista ei ollu kun reilu 10 km.
vaneripakkimies oli epäileväinen mun pyöräilyoperaatiosta.
sain lopulta sen vakuuttuneeksi. pyöränselkään ja menoks.
niin kovasti kyllä kiitteli avusta.

kylmä oli paluu.. alakroppa oli onneksi armollisesti käytännössä tunnoton.
mikä tavallaan helpotti. ihmettelin miten pystyn polkemaan vaikka ei mitään tuntumaa..
täyttä vetäytyminen. ehkä siuinä veri kiersi senverran että kroppa ei täysin kylmettyny.
kotipihassa kävely hankalaa. kun hyppäsi pyörnselästä.
kuin olisi unohtunu kuinka kävelään. hoippumista. melkein ryömimistä..
jalat ei "oikein" kontrollista.

kotona kuuman suihkuun. peittoihin kaikki villapaidat ym päällä.
kroppa kuitenkin ihan jäässä. en kylmää saanu karkoitettua.
levoton yö. tärisin horkassa kovassa kuumeessa koko yön.
ihme kyllä seuraavana päivänä kuume ja kylmyys hävisi.
oli vain päivän aivan voimaton olo. muttei muita jälkiseuraamuksia.
kairankin sain myöhemmin "ongittua vedestä"

oikolukematonta "raakatekstiä"
mutten viittiny paljon tarkastaa..

lisäys:
kuvituskuva.
samoista maisemista. siis sama järvi.
ja jääseikkailussa esiintyvä kaveri.
mutta tässä ei olla pilkillä.
pilkkikausi jo ohi. kevätttä.
mutta jäällä kuitenkin.
oikeasti en muista mistä kyse. ja miten kävi. ei sitten kai mitään tramaattista.
mutta arvaan: jokisuun sulalle menossa heittelemään keväällä.
jäitä pikin.. ei tarvitse metsänkautta rymytä kiertotietä. onko niin fiksu ratkasu..
mä oon kääntyny takasin ottamaan yhden kuvan.
kun mun etenemisura kuvassa lopuu.
tuossa ei syvää. uppoaisi vyötäröä myöten.
paperikuvasta. onkohan ysäri alkupuolta.
Liitteet
järvellä..........1......................................jpg
järvellä..........2......................................jpg
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

ja edelliseen..
mä pilkillä samalla järvellä.
syysjäillä.
Delfin pilkkivapa. näyttäisi olevan vanhempi versio ilman pyöriviä nuppeja. (vai onko pikkuDelfin ?)
no.. kuvakin jo vanha olisko myöskin 1990 ihan alkua ?

tuolla pilkittiin välillä pusikoissa ahvenia.
jotku koko vuoden.
mutta hyvä ratkasu etenkin kirkkaalla kelilä ohuilla alkujäillä.

valkoinen liivi:
nytkin valmiudessa, en tainnu kuitenkaan koko talvena käyttää.
vanhin jäljelläoleva kalastusvaate..
ostettu 1970 lopussa. taI 1980 ihan alku. joutsenen untuvaliivi.
joskus oli "aina" pilkillä käytössä.
suojaa selkää. lisätaskuja pilkkihaalareiden kanssa.

kerran meinasi tiet liivien kanssa erota. oikeasti ei ollu lähelläkään..
unohtu madepikkkireissulla 90 loppupuolella autoon.
autoilija soitti seuraavana kesänä ja kertoi tarinan:
kevään mittaan oli alkanu ihmetellä autotallin pahaa hajua ja lähdettä.
syyksi paljastui lopulta mun valkoset liivit,,
ja niiden povariin jääny syöttikalapussi.
ja kyseli mitä liivien kanssa tehdään.
mikään poisheittäminen ei käyny kysymykseenkään.

alkuun hajun karkottaminen tuntui epätoivoiselta.
mutta pääsi lopulta eroon.
ja siis edelleen täydessä valmiudessa.
toki vetskari hajonnu. mutta nappisulkukin.

muistaakseni kuva ollu aiemminkin., ehkä joutsen tarinakin,.
Liitteet
järvellä.........4......................................jpg
järvellä.........6......................................jpg
Viimeksi muokannut jlahti, 16:46:44 20.04.2021. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

muut tippuu:

sama järvi. alkutalvi. 1990 luku.
itse sillai vapaalla jalalla että pääsin käymään pilkillä vapaasti.
ja kävin. n. 10 päivän putki heti jäiden tulosta.
ja putki oli jatkumassa, taas rannassa.
rannalla tuttu veteraani kalastaja joka oli myöskin käynyt melkein jokapäivä.
muttei oltu vielä kohdattu. etäältä vain huomioinu.
nyt vaihdettiin kuulumisia. kummatkin pilkittiin tasapainolla. eli näkökulma sitä kautta kauteen sama.
sillä oli kuskina joku tuntematon n. 40 -50 vuotias tyyppi.
innokkaan oloinen, muttei vaikuttnu oikein "pilkkimieheltä" (ehkä olikin)
ja oli todella kuskina. veteraani "tasapainomies" pienessä maistissa. (niinku muutenkin aika usein, ei vaikuttanu kalastukseen)
"kuski" kuunteli innokkaasti meidän juttuja.
ei ehkä huomioinu että 10 päivän kalatapahtumat tiivistetty yhteen..
ei mikään erityisen hyvä alotus ollu. mutta jotain joinakin päivinä.


siinä meidän kalajuttuja kuunnellessa sille tuli jo hoppu jäälle. ja tuli väliin ehdittelee "tasapainomiehelle" : lähdetään jo.
mutta tasapainomies sanoi vain mene edeltä. tulen sitten perästä.
meillä ei kiirettä kun pilkinnät kuulu arkiseen päiväohjelmaan..
"kuski" jäi kuitenkin rannalle, ja huuteli sieltä: kestääkö jää.

asiallinen kysymys: rantajäät muutama kymmenen metriä heikot. ja päivä päivältä oli heikentyny.
vedet oli noussu ja syöny rantajäät huonoon kuntoon. keskellä vielä ok.
rantaan joutui rakentamaan pitkospuut. siis pitkät n. 20 m ainakin.
ja rantajäiden heiketessä puita lisäiltiin.
mullakin alkutoimet rantaan tullessa: hakea metsästä lisää tukipuita.
keskikohdilla oli erityisen heikko kohta. jota mennessä ja etenkin tullessa jännitti.
kohdan joutu "juosten hiipiä"
siihen ei saanut enään tarpeeksi tukea. vaan puita pitkin piti edetä mahdollisimman nopeasti. kokoajan vajotti.
jolloin nopea eteneminen vaikeutui. kun saappaat alko miltei hörpätä.
missäännimessä ei voinu pysähtyä.

vähän turhan reteästi sanoin "kuskin" epäilyihin: kestäähän se. mutta varoo keskikohtaa.
siis kohtaa mikä vajotti. ja piti päättäväisesti edetä.
ja siihenhän kuski tipahti.. pysähtyi kun vesi nousi saappaanvarren yli.

"kuski" alkoi karjua täyttäkurkkua APUA !
ja kauhea kauhominen jäissä.. eikä päässy ylös.

"tasapainomies" ei tähän reagoinut mitenkään jatkoi mulle vain jotain kalajuttua.
päätin että en minäkään, jos ei kerran kaveriaan auta.
huuto ja avannossa riehuminen jatkui.
jatkui myös tasapainomiehen kalajutut.
syrjäsilmällä seurasin jäälle vähän huolissaan.
multa meinasi loppua pokka. ja olin jo lähdössä jäälle apuun.
tavallaan vakavakin tilanne. samalla huudot nauratti. (mutten nauranu, sain pidäteltyä)
kohdassa itseasiassa ei syvää vähän yli vyötästen, korkeintaan kainaloon.
vaikka oli aika ulkona.

lopulta tasapainomies keskeytti ja karjas jälle kuskille: lopeta se huutaminen ja tule rantaan !
yllättäin huuto loppu. ja.. kuski kapusi pitkospuiden avulla avannosta ylös. toimi osaavasti hyvin.
se oli kai tarkkaan katsonut opetusfilmejä. kieppu, ryömmi ja luikerteli jäällä ihan iilimatona..
ei todellakaan noussu ylös koko matkalla rantaan..
eikä vielä rannassakaan, vaikka oli kuivalla maalla.
siinäkin vielä ryömi..
ei mikään naurun asia. vaikka tavallaan olikin. oli vaikeiksia pitää pokka. (mutta pidin)
tasapainomies sanoi nyt melkein jalkoihin ryömineelle kuskille. nyt hiljaa. melkein kuiskaten:
nouse nyt ylös siitä.
mäkin koitin kuskille sanoa jotain osaanottavaa ja kannustavaa. oikeasti. häpesin mun huvittuneita ajatuksia.
kuski ei puhunu mitään.

osat vaihtu. kuski joutu matkustajan paikalle kun tasapainomies joutu lähteä viemään märkää ja kylmettynyttä kuskia kotiin.
mä lähdin metsään tekemään lisää pikospuita.
reilun satsin.

( tasapainomies oli entinen kilpaheittäjä. kilpaura oli kai joskus 1950 - 60 luvulla. kalasti ihan arkenakin mm. Record 2100 sella. muistaakseni )
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

ja.. vielä yksi kuvakulma.
luultiin,, että tippunut jäihin.

nyt mennään 1980 luvulle.
sama järvi edelleen.
ensijäät.
eri tyyppien kanssa. 2 kaverin.

jostainsyystä kumma kyllä ei muita pilkkijöitä kun me.
en muista oliko erityisen ohuet jäät. oliko edes kauden eka kerta.
sää poikkeuksellinen. erittäin kova tuuli. ehkä se jättänyt muut kotiin.

pilkkipäivässä ei mitään erikoista.
kaverit pilkki ahventa ja kierteli järveä.
mä jäin jossainvaiheessa jumittelemaan johonkin, ja pilkin haukia.
ehkä aamusta asti.

illan hämärässä palailtiin rantaan.
ihankuin rannalla olisi ihmisiä, ihmishahmoja ?
ja oli. ihmeteltiin ihmisten kerääntymistä rantaan. yleensä ei ollu.

jos me hämmästeltiin .niin ihmiset katsoi sen näköisenä että mitä aaveita pimeältä järven selältä saapuu rantaan..
joku kysyi: kuulitteko avunhuutoja ?
ihmeteltiin vähän. muttei kummemmin noteerattu. kai jotain lyhytsanaista vastattiin: ei. ja..
mentiin autolle pakkailemaan kamoja poislähtöön.

paluumatkalla tuili vastaan paloauto ja jotain muutakin kalustoa.
erityisesti huomion kiinitti pelastuslaitoksen maastoauto. ja sen perässä oleva iso "alumiinibusteri"
alettiin yhdistelemään asioita: rannalla olevia ihmisiä, outoja kysymyksiä. pelastuslaitoksen venekalusto tiellä, menossa järvelle päin.
vielä kaupunkialueelta käännyttiin takasin järvelle.
ja siellä rannalla oli koko kalusto ja ihmisjoukko..

me oltiin riisuttu pilkkihaalarit ja sulauduttiin nyt siviileinä hyvin joukkoon.
hivuttauduttiin palomiesten lähettyville ja kuulosteltiin mistä kyse ?
ilmeisesti operaation johtaja säkättävä radiopuhelin kädessä koordinoi tilannetta.
rantaan oli huvittavasti asetettu iso alumiinivene valmiuteen. ihmetytti. miks.. eihän sillä jäälle pääse. kai.
ja mitä paloauto teki paikalla ?
järven rannassa oli ihka aito sammakkomies.
todella koko varustus päällä. sammakkoukko oli noin metrin ranasta jällä.
ja kertoili operaation johtajalle: näille jäille ei voi mennä. kyllä me se kopteri tarvitaan.
operaation johtaja harmissan ääneen pohti. ei saada nopeasti kopteria. armeijalta saataisiin, mutta siihenkin menisi tunti.

mä ajattelin että mitä hullua. mehän oltiin koko päivä pilkillä. miten niin jäälle ei voi mennä.
kädet taskussa (oli tullu katsomossa kylmä ilman pilkkihaalareita) liuttelin jäälle noin 10 metrin päähän ja sanoin:
täällähän on hyvät sitkeät syysjäät. voi jäälle mennä.
koko pelastushenkilöstö melkein kuorossa huusi (todella huusi) tule pois sieltä !
mä oikein pelästyin reagointia. ja vähän loukkaanuinkin.
olin tarkoittanut ihan hyvällä. niille ratkaisuksi kiireeseen ongelmaan.

koitin sanoa että oltiin jäillä koko päivä pilkillä.
ne katso ihan epäuskoisen näköisenä.
kaveritkin puuttu asiaan. ja vakuutteli että todella oltiin.
tämä rauhoitti porukan.

nyt kyseltiin oliko jäällä muita, kuultiinko avunhuutoja ?
vastailtiin kieltävästi. paitsi sanottiin ettei nyt olla aivan varmoja oliko ollut jäällä muita.
jätettiin pieni varaus. vaikka melko varmaa ettei muita ollut.
mutta ei haluttu kontolle asiaa, jos joku olikin tullut jonnekin rantajäille.

siinä hetken vielä keskusteltiin asiasta. ja kyseltiin muutenkin kuinka viimevuosina ollut keikkoja tälle järvelle.
tiedettiin ennakkoon että oli ollut. kun paikallinen klassinen kauden aloitusjärvi. jonne ensi riitteille innokkaimmat aina yritti.
mutta asia alkoi olla jo selvä ja lähdettiin pois. ei tietoa tuliko helikopteri vielä haravoimaan pimeässä jäälle.

mutta varsinainen asia varmistui paikallislehdestä. oli päässyt sinne pikku-uutisena. kukaan ei ollu tippunu jäihin.
muuten lehtiartikkeli tapauksesta ihan huuhaata..
sen perusteella jotain hmm.. lähinnä jotain pikkupoikia oli ollut leikkimässä jäällä. ja niiden huutelu oli ranta-asukkaat saanut tulkitsemaan avunhuudoksi.
leikkimässä: pilkillä oltiin..
pikkupoikia: ihan täysi ikäisiä oltiin kaikki. no. ehkä lapsenmielisiä.
huutelu/avunhuudot: oli todella voimakas tuuli, jotain kovaäänistä sananvaihtoa taisi jäällä olla kun ääni ei kovin etäälle kantanut. tämä tulkittu ehkä väärin rannassa.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

ja kerta "kiellon päälle"
ei ihan suoraan edes liity asiaan. tuli vain mieleen.
kai tämä jo vähän heikoilla jäillä liikkumisen (vähän hölmöä) hehkuttamista.

sama järvi. 1990 lukua. taas.. vai ihan kasari loppua.
syysjäät. utuista. oikeasti sumuista. erittäin huono näkyvyys.
takalaidan "bravuuripaikoilla" pilkillä.
jossainvaihessa alkoi kuulua ihmeellistä ääntä.
tasasta rytmikästä kuminaa, ryskäämistä joka taukosi aina välillä,
ja muuttui harvemmaksi. tai loppui kokonaan. hetkeksi. kunnes alkoi taas..
taisi kestää ääni vaihtelevasti useamman tunnin.
ääni ihmetytti pilkinnän lomassa ?
ennen pimeää lähdin kohti lähtörantaan pilkkimään vielä hetkeksi.
siis sankassa udussa. kunnes:
törmäsin veneeseen ! järven selkävesillä.
2 ukkoa venessä. aivan hikipäässä.
kummatkin hämmästyi yllättävää kohtaamista sumuisella järvenselällä yhtä paljon..
siis mä ja venemiehet.
sain hämmästykseltä kakistettua ihan hölmön kysymyksen: minne olette matkalla ?
oli kuulemma "verkot jääny jäihin. niitä hakemassa"
meinasin sanoa vielä jotain. mutten saanu suusta sanaakaan. ehkä hyvä niin..
lähdin kohti lähtörannan pilkkipaikkoja.
ja ihmettelin rankkaa operaatiota.
venemiehet oli pitkän matkan rikkonu jäitä veneestä käsin.
kävelin vanan reunustaa kohti lähtörantaa. tuntui loppumattoman pitkältä matkalta..
vanaa seuraten löysi sumussa suunnan lähtörantaan.
nyt selvisi mistä ääni tullu. venemiehet särkeny jäätä.
mahtava voimannäyte. tosin aina ollu vaihtomies. ehkä vuorotellu.
mietin miksei käyny kävellen hakemassa verkkoja pois..
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

ja vielä yksi muistelu.
80 lukua. sama järvi.
tähän ei liity mitään tramatiikkaa. kukaan ei tippunut.

olin syysjäillä rannassa.
todella heikon tuntuiset ohuet jäät.
periaatteessa kantoi. ainakin rannassa. mutta en uskaltanut. ei ollut kanttia lähteä jäälle.
mutten lähtenyt poiskaan. pähkäilin tilannetta. kova hinku oli jäille haukipilkille.
tätä epätietoisuutta oli jatkunut jo tunnin.

rantaan tuli auto. kyydissä 3 selvästi pilkkijää.
kuski nuorempi. 2 muuhun verrattuna.
kuskikin varmaan eläkeiän kynnyksellä. hmm.. jyskyssä kunnossa.
2 muuta laihaa jäntevää, tosi veteraania.
juteltiin jäätilanteesta. toinen vanhemmista lähti rantaan kuselle tai jotain..
jysky kuski roplasi pilkkikamoja takakontista.
toinen jäntevistä vanhuksista tuli minun kanssa rantaan.
morjestettiin, ja.. heppu käveli rauhallisen päättäväisesti jäälle.
jo selvästi rannasta ulos, ja teki koereiän.
huuteli mulle että 6 kierrosta . kestää.. (oikeasti en muista kierrosmäärää)
mutta millä kairalla mittakierrokset. umpitylsä kaira. vanhuksen hennoissa käsissä.
heppu jatko matkaa ulos rauhallisin vanhuuttaan jo hitain askelin.
mä ajattelin että ihan hulluutta.. kohta tippuu. aivan varmasti.
nyt 2 muutakin tuli rantaan ja alkoi hutamaan: Arvo takaisin. Arvo takaisin. Aarvoooo.. (vieläkin muistan etunimen)
ne alkoi melkein mua syytämään kun päästin pilkkijän jäälle.
mä en osannut tähän sanoa mitään, vaan liityin kuoroon huutamaan ja anelemaan palaamaan rantaan.

toinen vanhuksista sanoi: isoveli 96 vuotias ja melkein kuuro. ei auta enää huutaminen, on jo niin kaukana.
yllättäin. ehdotti lähetään mekin kun jää kerran kestää.
niin lähettiin.
mä tosin tahallisesti vetkuttelin lähtöä. halusin varmistikseksi toisenkin koekaniinin jäälle.
no, pikkuvelikin talsi jäälle.
me jäätiin jyskyn kuskin kanssa rantaa.
ja vähän jälkijoukoissa hivutettiin ulos peloissamme.
jysky kuski liimaantui ihan minun taakse. jää alkoi uhkaavasti rutista .
kohteliaasti koitin selittää, että pysytellään erossa että paino jakaantuu paremmin.
toimi muutaman askeleen, kun taas luikki ihan taakse.
hyvä kun eri pykinyt reppuselkään.. piti vain kiristää vauhtia ulos. että sai vähän väliä.
kumma kyllä kaikki päästiin lopulta pilkkipaikoille.
eikä kukaan tippunut..
mihinkään kovin pitkälle ei lähetty seikkailemaan. mutta kunnon pilkkipäivä kuitenkin.

muistan että sain heti ekasta reijästä hauen. haukipilkkireikärivistöstä.
ajatteli että kauden eka pilkkireikä ja heti ekassa tasapainon tiputuksessa: nasahti hauki ja tuli ylöskin.
räväkkä alku.
saaliillisesti en muista loppupäivän tapahtumia. ei kai ihmeenpää.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

....

ennen vanhaan jäiden tulo oli isokin tapaus. kun pilkkiminen oli melkein intohimona.
ennen kauden alkamista kävin/käytiin iltasin jäitä katsomassa.
miten jäätynyt, paljonko jo on,, milloinka pääsee. mitä sääennusteet luvannut.
heiteltiin kiviä, puunkappaleita jäälle ja kuulosteltiin. analysoitiin tilannetta.
hötkyteltiin rantajäiutä. kairakin saatoi olla mukana. jäänmittaukeen.
kesän jälkeen tapasi muitakin tuttuja pilkkijöitä rannassa.
käytiin läpi edellistä kautta. pohdittiin tulevaa.
joskus meni parikin tuntia illalla tuijotellen pimeää jäätyvää järvenselkää.

lisäys. tai siis poistio..#### poistelin tästä osan..####

yksi epätoivoisemmista yrityksistä (ja tavallaan onnistumisista)
sama järvi taas. heikot syysjäät taas,,
oikeasti oli niin heikot ettei päässyt. ei vain kantanut mitenkään.
nyt ei ollu henkisellä puolella kynnys jäälle pääsemiseen. oli oikeasti jäätä liian vähän.
kuitenkin oli täysi pilkkiarsenaali mukana. kauhea hinku jäille..

no... lainasin rannalla olleen veneen isohkon puisen pohjaritilän.
se jäälle. tasoittamaan painoa. ei oikein kantanut silläkään, seisten.
mutta kun asettautui mahalleen ritilälle. jo jotenkin sai siinä levynä tökittyä itseä ulos.
ulos 5 m..
varovasti nousi polvilleen ja pyöräytti reijän.
ja äkkiä levyksi makaamaan takas ritilälle. ja otti pilkkivavan kupeelta ja alkoi pilkkimään.
onnistu..

tietenkin.. "rantamies" ilmaantui paikalle. naureskeli ja heitti jotain muka huvittavia kommentteja.
ja ihmetteli miksen mene pilkkipaikoille. kantaahan jää. eikö muka kanna. no ei..
no olihan mun "pilkintäyritykset" oikeasti huvittavia. mitään kaloja ei tullu. epätoivoista touhua..
eikä ollut kanttia lähteä kauemmas oikeille kalapaikoille. eikä olis päässy. oikasti.
ritiläseikkailut taisi kestää tunnin, kunnes luovutin. ja oli pakko odotella lisäjäitä.
Viimeksi muokannut jlahti, 22:11:16 21.04.2021. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Sostakovits da Silva
Ilmo Tampio Lounasheimo
Viestit: 8464
Liittynyt: 13:21:01 27.04.2005
Paikkakunta: Urpoland-Penninpyörittäjien kylä

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja Sostakovits da Silva »

Jlahdelta ns. opettavaista tarinaa, miten hypotermia vaikuttaa.
Hypotermia on kyllä vaarallinen ja salakavala tila kropalle:
https://www.nettivene.com/artikkeli/hyp ... la_tappaja


Itse en enää viitsi seikkailla noilla aivan heikoilla jäillä, kun on tuon kaularangan välilevyjen kanssa ollut reilu 10 v ongelmaa, jos putoamisessa tapahtuu jotain, tärsky, äkillinen liike, niin voi olla, että kädet ei toimi enää ollenkaan, siis viimeisetkin voimat häviää, kun lihaksiin ei enää käskyt välity. Kun olen monasti yksin liikenteessä, ei ole apuvoimia saatavilla.
Wanderlei César Da Silva. Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa hermoja.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

hyvä linnkaus.
hyvin on ihmiskehoon rakennettu järjestelmä taistelemaan kylmyyttä vastaan.

erikoinen ilmiö tuo paradoksaalinen riisuutuminen.

itsellä yhteen meritippumiseen liittyi myös kovat kivut (oikeasti kovat)
silloin oli kelluhaalarit päällä. jos olisi heti päässyt ylös olisi ollut mahdollista jopa päästä kuivana ylös.
mutta olin kummasti ajautunut kohtaan missä ei toivoakaan kantavasta. ei löytyny kohtaa missä olisi edes päässy yrittämään ponnistusta jäälle. avannossa polskutellessa holahti hetkenpäästä puntista vedet sisää. ja kai myöhemmin toinenkin lahjekiristys petti.
olisko ilmastointiteipillä muutama kierros pitäny ?
mutta siitä huolimatta että aika kauan avannossa yläkroppaan jäi kuiva kohta. pieni alue, lähinnä olkapäät. tai toinen.

kaveri oli matkassa. oltiin varustauduttu köydellä. sille tuli käyttöä.. oli ennakkoon tiedossa että jäät erittäin hankalat ja kauas ulos "piti" päästä.
mutta ei köyden kanssakaan käynyt helpolla. mm. olin ajautunut laajaan alueeseen missä ei kantavaa. köysimiehellä vaikeuksia päästä heittoetäisyydelle. ja vaatii voimia kiskoa märkää pilkijää.. ei ollenkaan helppoa. mutta kaveri osasi.
mutta operaatio ei käyny kädenkäänteessä, helpolla. aika kauan joutu olemaan vedessä.

eli 2 kertaa kolmesta kunnon tippumisesta olen tarvinnut apua.

avantohässäkän jälkeen kuvittelin että pilkkipäivä voi jatkua.
tyhjäsin saappaat ja rutistelin vaatteista märät mitä sai.
kaveri ehdotteli poislähtöä. mutta ilmottelin että ei tässä mitään. jatketaan.
virhe.
alkuun suju pilkkiminen. mutta hetkenpäästä huomasin että jalat ei toimi.
reikien välin jouduin kävellä kairaan tukien.
ja kävely huononi tästäkin. kunnes huomasin että alakroppa täysin tunnoton.
jotenkin tönkkönä jalkoja sai "heiteltyä" mutta vaikutti että kävely/seisominen loppuu just.
jalat tuntui painavan "tonnin" joita todella hankala liikutella. eikä mitään tuntoa.
olo kuin jollain halvaantuneella. ja tilanne huononi koko ajan. ja nopeassa tahdissa.
tähän avuttomaan tilaan joutuminen pelästytti. jäänkö tänne kun kävely loppuu. rantaan 3 - 4 km.
heikkoja jäitä pitkin jossa sulia joutui kiertelemään eli matka oikeasti pidempikin.

ilmotin että pakko lähteä, kävely menee. kohta ei pysty enää liikkumaan.
äkkiä kamat kasaan ja paluumatkalle.
alkuun kävely hankalaa. hyvin hidasta. raivolla koitin edetä.
alkoi olla jo fiilis. tässäkö tää oli. tänne jäädytään. ikinä en pääse rantaan.
sitten veri alkoi kiertää jaloissa ja.. alkoi kivut.
aivan käsittämätön kipu, kipuaallot repi jalkoja.
kai kuuma veri tunkeutui jäätyneisiin lihaksiin tämän aiheuttaen, tai jotain.
tuo kova kipu toi kyllä mukanaan jalkojen toimintakyvyn.
lopulta rantaan päästyä. ja pitkän kävelymarssin jälkeen olo vakiintui normaaliksi.
jätesäkeille tuli muuta käyttöä kun niputta ahvenia. märän pilkkijän suojaksi ettei kastele auton penkkiä..

tästä tippumisesta jäi vähän kammo heikkoihin jäihin.
keväällä oli vaikeuksia uskaltaa oikein mitään.
vähänkin kun oli vihjeitä huonosta jäästä. olin ihan pelkona..
heijasti vielä seuraavanakin kautena. en saanut enää vanhaa virettä päälle.
myöhemmin tilanne ehkä normalisoitu.

mutta kyllä historiaan jäi uskaliaammat (hulluimmat..) jääseikkailut.
nykyisinhän pilkkijutut otan ihan iisisti.
en pysyiskään 1980 - 90 luvun "vauhdissa"
Viimeksi muokannut jlahti, 10:42:29 22.04.2021. Yhteensä muokattu 11 kertaa.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

laitetaan muistelu vielä toisesta meritippumisesta.

2 kaverin kanssa matkassa jotka esiintyny aiemmin. kevät merellä. ihan loppujäät. hauki täkyilemässä. olikohan ihan 1990 alkua.
kesäisen lämmintä. mutta vilakka merituuli.
loputkin jäät sai kyytiä auringon porotuksessa ja lämmössä.
puolenpäivän aikaan kaveri ilmoitti mulle että sun "reppu kohta ui" ja viittoili repun suuntaan.
olin unohtanu kalastustohinoissa koko reppujakkaran. ja todentotta kohta ui..
mä olin hölmöyksissä jättäny repun aamulla lahdelmaan tulevan puron suulle.
päivän "helteessä" sulamisvesistä muuttunu melkein joeksi.
sula laajentunu aamusta huomattavasti. kohti mun reppua.. aamulla oli ollu "hyvin" kantavaa jäätä.
tilanteet vaihtuu nopeasti.. nyt sula edenny mun repun viereen.

lähdin hakemaan reppua.
aamun jäät aivan loppu.
mutta ajattelin että kai se jotenkin hiipimällä onnistuu.
muutama metri ennen reppua tuntu ettei jäät enään kestä mitenkään..
mutta vain 2 askelta ja kurotus. yltäisin reppuun.
yritin. onnistuin.
heitin repun selkään, varovasti.. ja ponnistauduin valmiuteen että pakenen turvaan.
ekaa vetäytymisharppausta ottaessa . jäihin. petti..
avannosta ylös yrityksiä. syrjäsilmällä vlkasin kavereita. mitään apuja ei ollu tulossa.. kummatkin nauro kippurassa.
pääsin lopulta ponnistautumaan jäälle. yritin nousta seisomaan, mutta varmistukseksi tipahdin heti uudestaan.
toinen yritys onnistu ja pääsin vahvan jään alueelle.

vääntelin vaatteet kuivaksi. olin tipahtanu kevyellä varustukselka: reisitaskuhousut, joku paita ja päällä villapaita.
tyhjäsin saappaat. huolella väänsin auringonpaisteessa kaikki mahdollisimman kuivaksi. tai siis vedettömäksi. tietty kaikki ihan märkänä.
kalastus jatku. oli hyvin lämmintä ja aurinkoista. mutta se vieno merituuli tuntui nyt jäätävä kylmältä.
olin ihan jäässä. oikeasti hampaat kalkatti.. ei pelkkä sanonta. totesin..
olisi ollu pilkkihallaritkin. olin ne aamulla jättäny autoon. mutta en viitsiny niitä hakea. autolle vähän matkaa.
mutta ei mikään syy, jotenkin olin vain päättäny että näillä mennään.
iltaan mennessä olin auringonporotuksessa ja tuulessa täysin kuiva.
kuivausprosessi käynnisty tietenkin heti. mutta pari tuntia meni ennenkuin olo ok.

kuvituskuva.
lahdelmasta. kaveri poseeraa haukien kanssa. nuolen suunnassa tippumispuro. taitaa jäädä hartioiden taakse.
eri reissu. eri vuosikin. n. 1990 alkua. tuossa hyvät jäät. loppujäillä purionsuun sula työntyy pitkälle lahdelmaa.
vai.. jääkö puro kuvasta ulos. vasemmalla. en ole ihan varma.


.
Liitteet
merellä.......jpg
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

vähän välillä otsikon edellyttämää juttua..

kuninkaaliinen Delfin, Albiino Delfin, Valkoinen aave..

monta nimeä. mutta onko sellainen oikeasti olemassa ?
Ruotsin kuningas pilkkii valkoisella mysteerivavalla Kekkosen vieraana.

järkytykseksi oli viime kesänä myynnissä täysin valkoinen ! Delfin.
en saanu ostettua. yritin.. eli ei ole omassa valikoimassa.

voisiko olla sama.
eroakin on: pyöritysnupin värissä.
mutta muuten.
ja Delfineissä komponentin värit vähän elää.
vaikka yleensä Delfineissä ollaan värien kanssa aika konservatiivisia.
ei riehaannuttu eri väreistä. ottaen huomioon kuinka kauan tehty.
kauan pysyny sama väri, kunnes vaihdettu.
voi olla että joskus samaan aikaan ollu eri värisiäkin valmistuksessa (tai sitten ei)
näiden selvittäminen ei ole oikein edenny..

mutta ilmeiseti valkoinen Delfin on olemassa.
Liitteet
Valkoine aave....3.....jpg
Valkoine aave....1.....jpg
Valkoine aave....2.....jpg
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

yksi juttu melkein tippumisista:

merellä alkukeväästä. kaverin kanssa. ahvenpilkillä. ehkä 1990 luvun loppua.
vahvat jäät. luntakin nilkan korkeudelta jäällä.
oltiin ajauduttu aika erilleen. kalojen etsimistä. ei oikein löytyny.
mä hortoilin jossain selällä, jonnekin olin menossa.
yhtäkkiä tuli eteen lumeton läntti. ehkä 10 x 10 metriä. olin siinä pinnassa pieni vaalea härmä.
kiinosti.. tuo voisi kerätä ahvenia. onko joku karikko jota ei merikortissa. olisko pilkkisyvyytä (ei liian syvää)
teenpä koereijän:
astelin laikulle kaira valmiuteen. aloin kiertämään reikää.
heti läpi kun pyöräytti. mitä ihmettä.

samalla kun tajusin mistä kyse. tipahdin. tai oikastaan kaaduin.
toinen jalka jäästä läpi.
täysin omituinen tilanne:
jalka oli menny haaruja myöten läpi. olin aivan linkussa omituisessa asennossa jäällä.
siis toinen jalka kokonaan vedessä. selälläni. lukittuna siinä.
tajusin että laikulla vain ohut riite ja mä sen päällä. yhtään ei voinut liikkua.
ajattelin että jos siinä jotain rimpuilen jää pettää kokonaan.
makasin levynä kädet levällään lukittuna jäänkannella.
avannosta ja mun painosta pulppusi jäälle vettä. mitään ei voinu. eikä uskaltanu tehdä.

koitin päätä kääntelemällä katsoa missä kaveri. josko jotain apua.
kaukana näkyi pienenä hahmona.
ajattelin kuulisiko jos huutaisin. mitä huutaisin.
alanko jotain apua kailottamaan.
no en varmasti..

epävarmat tunnelmat kuitenkin riitteellä. jää painui ja kastui edelleen..
pelastus oli n. 5 m päässä. lumella. jossa hyvät jäät.
mutta mä levynä linkussa jäällä mietin kuumeisesti tilannetta.
sain kurotettua kaatuneen kairan käteen.
sen avulla pystyin hyvin hitaasti tekemään jotain liikkeitä irtautuakseni satimesta.
vaikeata oli. mutta lopulta onnistu.
muistan että liuin selälläni lumelle jotenkin "hylkeenä". en uskaltanu edes käännähtää mahalleen (ja ryömiä)
makasinkin alkuasetelmissakin selälläni.
liukumista helpotti jäälle pulpunnut vesi jota oli kertynyt loppuvaiheessa jo reilusti.

täyttä komediaa.. jos joku olisi seurannut.

menin ihan amatööri virheeseen. läikkä oli ilmeisesti ollut edellisenä päivänä sulana.
joku riite oli tullut kylmänä yönä. ja onnistuin pääsemään riitteellä ne muutaman askeleen kunnes.,
eli ilmeisesti siinä oli joku piilokarikko josta virtaukset sulattanu jäät. tai jotain.
olis saattanut olla kalaakin.
mutta häippäsi paikalta kun pääsin satimesta.
tietty saappaan tyhjennettyä ja muutenkin keräiltyä.
olin aika märkäkin maatessa pitkään vetisellä jäällä..
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

vielä tuosta merireissusta jolloin alakroppa alkoi jäätymään:

kaveri oli nähnyt mun tippumisen. kuulemma: olin ryhdikkäässä kairausasennossa kaatunut naamalleni. siis samassa kairausasennossa. en kai ollu kerennyt tehdä mitään. edes "purkaa" asentoa..
muistan vain hämmästyksen kun meinasin alkaa vääntää kairanreikää, ja kaira oli solahtanu läpi heti. sitten olinkin jo jäissä.. tai siis vedessä.

kelataan reissun alkuasetelmiin:
kaveri oli käynyt edellisenä päivänä. viikolla. samassa paikassa. ehkä ensimmäisenä pääsi. jäät kuulemma huonohkot. selällä sula-alueita. niitä kierrellen oli päässy ulos. sulat oli sinällään erottunut hyvin kun lainehti. ja itse jäällä lunta. aika reilustikin. ja lumen vankina aika epämääräset n. 5 cm merijäät.
kaloja oli löytyny. keskikoko hyvä. syönti oli ollut ok. muistaakseni 27 - 28 kg.
oli lähtenyt kesken päivän pois. tai siis paluumatkalle.
matkalla kartoittanut aluetta. etsi potentiaalisia paikkoja eri pakoilta. yksittäisin koeporauksin.
ei jäänyt "tyhjäämään" paikkoja missä kalaa. lopetti heti kun selvisi.
peitti pilkkireiän ylimääräisiltä katseilta ja jatkoi uuteen paikkaan kokeilemaan.
(ne paikat missä ei kalaa, ei tarvinnut tietenkään varjella, peittää jälkiä)

mä olin sitten mukana seuraavana päivänä mukana.
idea oli että mennään suoraan niille pakoille/matalikoille missä oli edellispäivän etsinnän perusteella ahvenia.
ja bum, bum, bum.. räjäytetään pakat ahvenista peräjälkeen. ilman turhaa etsimishaahuilua.
nyt oli viikonloppu tullut. mutta kuitenkin vähän yllätykseksi (ja pettymykseksi) paljon muita autoja parkissa jo heti aamusta.
mutta kukaan ei ollut lähtenyt ulos. kaikki oli korkeintaan parisataa metriä rannasta. huom oli ne heikot jäät.
"meidän paikat" 3 - 4 km päässä. missä kaveri edellispäivänä ollut.
pujoteltiin vain rantapilkkijöitä. niiden tekemiset ei kiinnostanut.
yksi ukko oli hivuttautunut muista hieman ulommas. se jo vähän kiinosti. käytiin haastattelemassa, kun sopivasti matkallakin.
manasi hunoja jäitä, eikä ollut oikein syöntiä. ihmetteli kun sanottiin että lähetään ulos. mutta meillä oli edellispäivän tieto jäistä.

tosin tilanne yönaikana muuttunu. enään ei sulia erottanu. koko selkä valkoinen. yöllä ollut pakkasta ja tullut uutta lunta reilusti.
kaveri sanoi muistavansa sula alueet, suunilleen.. ne voidaan edelleen kiertää.
mutta oli tullut uusia ongelmia. märkiä painauma alueita. ohuelle jäälle oli tullu jo liikaa kuormaa lumesta ja pinunut, kastunu.
niitä yritettiin kiertää. kaikkia ei voinut, vaan oli "pakko" paikoin edetä painauma alueilla.
melkein saappaanvarren paksuudelta märkää loskaa. kävellessä loskalutinan alta kuului 5 cm heikon jään murinaa, rutinaa ja valitusta..
ja loska painaumissa hylly kuin olisi suolla kävellyt. erittäin inhottavaa..
joissakin kohdissa niin paljon loskavettä ettei saappaat enää riitänyt. joutu pakittamaan. etsiä uutta reittiä.
oli helpotus aina kun pääsi kuivalle lumelle. jota sitäkin oli vielä jäljellä paikoin.

päästiin lopulta paikoille. mihin oltiin alun perin tähdättykin..
kaveri viittoili ensimmäisen ottialueen.
siihen reikiä. mutta ajattelin samalla höngällä jatkaa reikärivistöä vähän pidemmäs.
reiluin välein. ja kävelin jonkun matkaa ja aloin tehdä reikää.
siihen sitten tipahdin..

huom. alkuun mainitsin että vähän ylimielisesti pujoteltiin arkoja rantamiehiä. jotka oli sinne pysähtynyt.
siellä ne oli vieläkin. samat ukot joutui taas pujottelemaan.
nyt.. "häntä koipien välissä" märkänä, kylmettyneenä. pois vetäytyen..
Viimeksi muokannut jlahti, 12:35:40 24.04.2021. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

kuvituskuvaksi amme ahvenet..

oikeasti ei mitään muistikuvaa mihin kuva littyy. mutta on meriahvenia.

jossainvaiheessa oli tapana tyhjätä merisatsi ammeeseen ja laskea puolikiloiset.
siis tapana oli etsiä ja laskea montako tuli. näin helposti voi kaikki käydä läp potentiaaliset ylitykseti.

mutta tuosta ei voi päätelmää tehdä että mereltä saisi erityisen isoja.
ei tullu. koko loppui 600 - 700 g. siin.
mutta puolikiloinen sillai kriittinen. niitä oli.
siis oikeasti punniten. ei "silmäpuntarilla"
tiettu paljon 300 - 400 joka oikeastaan ihan peruskoko.
mutta kun lähestyttiin oikeasti puolikiloista tai yli, alko harveta.

puolikiloa rajana siitä inhottava että paljon jäi vähän alle.
mutta hyvä sillai että oikeasti puolikiloinen erottui jo selvästi massasta.

tuntui että puolikiloiset ja niiden esiintyminen enempi aluekohtaisia, kuin päiväkohtaisia.
jostain saatoi tulla hyvin kiloja, ja keskikokokin ihan ok. mutta oikeasti puolikiloiset puuttu. tai harvassa.
mietin alueita ja puolikkaiden esiintymistä niin että laskin montako puolikasta on 10 kiloa kohti. missäkin paikassa.
ei nyt hirveästi paikkoja vaihdelrtu. muutamalla alueella käytiin.
tämä punnailuinto laaantui jossainvaiheessa. vain jos oli joku selvästi isompi.
kokonaismäärä tuli useimmiten punnittua.

mulla jäi isoimmatkin pilkki meriahvenet + 700 g.
800 g. en ylittäny. vaikka lähelle pääsi pari kertaa.
kumma kyllä samoilta paikoilta tuli syksyllä jigillä isojakin.
aika usein joku venekunnasta ylitti kilon, tai ainakin pääsi hyvin lähelle. ei tietty aina.
jopa mäkin veneestä sain kilon rikki. mereltä avoveden aikaan,

pilkittiin jäältä tasapainoilla.
jälkikäteen ajatellen morrilla olis voinu tulla yksittäisiä isompiakin.
kaverihan sai parilla morrikokeilulla yli kilon appuran.

nämä siis noin + 20 v. vanhoja muisteluita.
vähän on kuvia meriahvenreissuista,
Liitteet
Amme ahvenet.........................................................................jpg
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

ja.. tämmöinenkin vähän synkkä episodi ollu. pilkkiahvenia myyty..
tämähän ei sitten tavallaan ole enää urheilukalastusta..
on poikkeus . yleensä ei myyty. tämä taisi olla kokeilu kun ei ollu enään paikka päivän ahvenille.
keksi tämmösen. oli kyllä pyöriny mielkessä kokeilla joskus. mutta ei tullu tavaksi,
mutta joinain talvina oli oikeasti ongelma mihin ahvenet. jos paljon pääsi käymään.
tuntu että kaikille mahollisille tutuille ja tuntemattomille jaeltu.

ja siis aina ei tullu ahvenia solkenaan, yleensä ei. vaan perustu siihen että pilkkipäiviä vyörytettiin reilu määrä viikkoon.

9 makkaa kilolta saanu. en muista mikä oli kauppiaan myyntihinta. silloin sen kyllä katsoin.
eli nykyrahassa vähän yli 2 e. kilo saanut appuroista.

ehkä innostuksen myyntikokeiluihin olin saanut kaverin toimista. olin joskus mukana kun se myi toisaale.
kauppias oli ennakkoon tähdentäny että ei ota pikkuahvenia.
mietittiin kuinka paljon pitää koosta karsia. vähän karsittiin.
turhaan. kauppias oli ihmeissään koosta. ihmetteli onko nämä ahvenia kun niin isoja. vai mitä on.
eli oli turha karsinta.
silloin oli kyllä kaverin ahvensatsi kooltaan erityisen hyvä.
vai oliko syksyistä jigisatoa, jolloin kokoihmettelyn ymmärtää.
ehkä oli pilkkiappuroita kuitenkin.
en muista.

ja.. vahva huom. nämä ahventeurastukset senajan meininkiä.
Liitteet
kuitti...1.......jpg
kuitti....2.......jpg
kuitti....3.......jpg
kuitti....4.......jpg
kuitti....6.......jpg
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

jääjuttuihin sopii hyvin loskapaukkujen rantaleikit: https://www.youtube.com/watch?v=XAyIoX3g5n8

ja tietty tavallaan tallan jääpsykoosit https://www.youtube.com/watch?v=kMdsslmI3Dg
ellei Soros puutu asiaan.. kerta vielä https://www.youtube.com/watch?v=sKocaNhykVg
Avatar
Sostakovits da Silva
Ilmo Tampio Lounasheimo
Viestit: 8464
Liittynyt: 13:21:01 27.04.2005
Paikkakunta: Urpoland-Penninpyörittäjien kylä

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja Sostakovits da Silva »

Ex-työkaverini, jotka Hämeenlinnasta kävivät paljonkin ongella Velkuan ja Naantalin suunnalla 80-luvun puolenvälin jälkeen. Paikathan olivat ns. neitseellisiä varmaan siihen aikaan. Ensimmäinen ahven työkaverille oli 800 grammaa ja hänelle 65 kg, neljä tyyppiä, yhteensä 200 kiloa. Ahkiot rupesi täyttymään ja värikoukkupilkillä onkivat.
Jokaiselle 10 kiloa ahvenfilettä ja loput Tampereen kalatukkuun 500 markan hintaan. Tarinan oikeellisuudesta en osaa sanoa, täältäpäin kävi merellä paljon porukkaa 80-90 luvulla. Saaliit olivat ns. kovia. Silloin taisi olla meriahven kannat olla hyvässä hapessa. Eräällä reissulla olivat eksyneet merisumun keskelle, kun olivat lähdössä pilkkipaikalta takaisin rantaan ja parkkipaikalle suuntaamaan. Onneksi joku oli tajunnut asian, kun auto oli vielä parkisssa ja soittanut auton torvea pitkään, auton torven äänen perusteella olivat osanneet suunnistaa "hernerokkasumussa" takaisin.

Hämeenlinnasta olivat 80-luvulla pilkkireissulla meriahvenia onkimassa olikohan kustavin suunnalla, heillä oli kairat, kunnes viereen tuli vanhempi herra, ei täällä kairoja tarvitse, veti isohkolla pölkyllä jäähän reijän. Eli aika hentoisella jäillä olivat liikenteessä.

Itse en ole vielä merellä käynyt pilkkiahventa kokeilemassa ja varmaan jääkin kokeilematta.

Aika ihmeellinen selviytymistarina kaiken kaikkiaan. Liukastumisesta lähti liikkeelle ja 110 kg koko painoltaan selälleen ja jää petti, ehkä liukuesteet kengissä olisi estänyt liukastumisen. Tosin jäät olivat ns. heikot, olisko terävät liukuesteet antaneet turhan liikaa painetta ohkaiselle jäälle. Tyyliin tämmöiset 7 mm piikeillä varustetut ketjuliukuesteet, jotka tuli ostettua 7 euron hintaan tokmannilta,. Kun liikkuu jääpiikin avustuksella ja kuuntelemalla jään ääniä, niin rahisevat liukuesteet olisivat olleet vain haitaksi. Liukastuminen oli todella huonoa tuuria ja sitä seurannut jään pettäminen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005103721.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vid ... #gs.z8erws
https://areena.yle.fi/1-4590206
Wanderlei César Da Silva. Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa hermoja.
jlahti
Viestit: 2316
Liittynyt: 20:30:51 12.10.2006

Re: Vanhat ja uudemmatkin pilkkivavat:

Viesti Kirjoittaja jlahti »

on kyllä hurja tuo tippumistarina.

kumma ettei avannossaolijalle yritettyn heittää jotain tukikeppiä, piikkejä ym nousuapuja.
mutta helppo spekuloida kun ei tilanteessa.
ja apuvoimat oli iäkkäitä. ja tapahtumat vyöryy vauhdilla.

liukastumisesta tuli mieleen mahdollisuus että tulkinnu väärin ?
voisi olla mahdollista että jää pettänyt, ja.. kaatunut. (viittaan tohon kun mä kaaduin porausasennossa, yllä)
välttämättä ei tipahda siististi jalat edellä. jää murtuu alla ja irtolohkare kippaa nurin. tai jotain.
voinu tietty kaatuakkin. ja siitä tullu vasta jään pettäminen.

ilmakuvasta näkee että aika ison alueen jäätä rikkonu.
täytyny olla aika ohutta, että onnistunu rikkomaan tuollaisen alueen.
ehkä holahdellu takas nousuyrityksissä. hankala nousta kun noin iso alue jo auki. (nousussa takaa jäälle hyökyvä vesi)
Vastaa Viestiin