Haukivieheiden sota

Alueen säännöt
Palsta heittokalastuksesta. Keskustelun aiheina heittokalastukseen soveltuvat kalapaikat, välineet, vieheet, kalastustavat jne.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt
Salattu
Viestit: 125
Liittynyt: 13:08:10 30.06.2010

Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Salattu »

Tällänen vähän hupailukysymys mutta mikäs on paras haukiviehe heittokalastukseen kaikenkokoisille hauille? Eli siis yksi malli ylitse muiden. Tai jos nyt erityisesti tarvetta niin vaikka 2 eri mallia, toinen huonompaan syöntiin tai kuumempaan veteen toinen.

Ja mikä näistä kovin: Bete Krododil, Kuusamo Räsänen, Kuusamo Professor.

En nyt hae varsinaisesti pro-suurhauestaja juttuja vaan just sellasia "perinteisiä" ottiviehe keskusteluja.

Omia kokemuksia niin räsänen 7cm kyl siihen tarttuu nälkänen hauki jos tuuria on. 2 Professoria omistan kumpaankin kerran nuori hauenpoikanen puraissut. Ja krokodiili 8cm on toistaiseksi ollut ahvenviehe outoa kyllä.
Avatar
Toku
Kauneussalongin yksisilmäinen kummitus
Viestit: 2566
Liittynyt: 13:31:48 26.04.2005
Paikkakunta: Riisimäki

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Toku »

Räsänen oli oman hauenkalastuksen alkuaikoina se ykköstykki :)
Yksi iso pelastaa päivän!
Avatar
pikeye
DR. Philli
Viestit: 1372
Liittynyt: 22:55:26 21.08.2006
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja pikeye »

Jos koko avovesikausi pitäisi klaarata ainoastaan kahdella viehemallilla, omista käyttövieheistäni pöytään jäisivät kumiviehe Savage Gear Real Eel 20 cm sekä tailbait Strike Pro Wolf Tail Jr. uppo (paddle-pyrstöllä). Jos kolme väriä per malli sallitaan, Real Eelista firetiger, ruskea ankerias sekä tussattu kokopunainen olisivat pakollisia. Wolf Tailista sitten paskis, Jeppan ja jokeriksi musta (oma tussiväri).

*Jos mallistoa olisi lupa kasvattaa peräti kolmeen erilaiseen vieheeseen, nyt kuluvan hellekauden näyttöjen perusteella mukaan pääsisi ilman muuta myös lusikka Sebile Onduspoon 9 cm, värit kokohopea, kulta ja punainen. Aivan älyttömän hyvin kalastava "taimenmallinen", rämisevä muovilusikka, jolla tuntuu saavan tapahtumia aina, kun vieheen veteen päästää. Varsinkin tuolla kokohopeisella aurinkoisina iltapäivinä-alkuillasta...

--pikeye
Viimeksi muokannut pikeye, 09:53:07 27.07.2014. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Avatar
vlasek
Provoileva muskelipökiö
Viestit: 13103
Liittynyt: 00:09:58 02.09.2007
Paikkakunta: Träshscandal

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja vlasek »

Ja mikä näistä kovin: Bete Krododil, Kuusamo Räsänen, Kuusamo Professor.
Proffa siniaffen kuosilla.

Oma suosikki junnuvuosilta on kyä silti Turku Spoon.
"Jävla skogsfinnar, flytta tillbaka till mongoliet
Avatar
Samthefisherman
Viestit: 2817
Liittynyt: 21:16:30 07.10.2005
Paikkakunta: Vantaa-Savonlinna

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Samthefisherman »

Kuparinen käärmejakki 20 g oli junnuna (70-luvulla) ykköstykki Saimaalla rusehtavan veden puolella.
Avatar
Jäpäkyörä
Vanhempi savolainen hauen pamputtaja
Viestit: 7405
Liittynyt: 16:06:19 22.04.2005
Paikkakunta: Pieksämäki

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Jäpäkyörä »

Kyllä ne oli sininen ja vihreä krogotiili. Ne antoi tavaraa.
On sev verta töitä, että haju housussa pyssyy.
Kielj-kiärylöitä/Unto Eskelinen
Salattu
Viestit: 125
Liittynyt: 13:08:10 30.06.2010

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Salattu »

Noh ilmeisesti kukin viehe antanu tavaraa... Onko siis tilanteissa missä yksi ottiviehe ei toimisikaan ja joku toinen viehe vetäisin sukkana kalaa? Vai onko se oikeasti sama kunhan joku laatuviehe sopivassa värissä siiman päässä?

Ja mitenkäs, onko oikeasti kuinka suuri hyöty kalastaa eri tyyppisillä vieheillä, kuten lusikoilla, vaapuilla, lipoilla, kumimadoilla? Vai voisiko saman asian hoitaa millä tahansa. Lusikoissa ja kumimadoissa on kyllä hyvä kun saa vaihtelevia syvyyksiä haltuun, ja vaappu varmaan sitten pinnalla toimii parhaiten?
Avatar
pikeye
DR. Philli
Viestit: 1372
Liittynyt: 22:55:26 21.08.2006
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja pikeye »

Salattu kirjoitti:Noh ilmeisesti kukin viehe antanu tavaraa... Onko siis tilanteissa missä yksi ottiviehe ei toimisikaan ja joku toinen viehe vetäisin sukkana kalaa? Vai onko se oikeasti sama kunhan joku laatuviehe sopivassa värissä siiman päässä??
Tällaiset "mitkä kolme viehettä ottaisit autiolle saarelle" -keskustelut perustuvat aina pakostakin vieheisiin, jotka ovat osoittautuneet hyviksi pitkällä aikavälillä, siis usein, parhaimmillaan monenlaisissa olosuhteissa ja eri kalastajien käytössä. Kyse on siis ns. tilastollisista ottivieheistä, jollaisia varmaan joka kalastajalla on tiedossa ainakin joihinkin tilanteisiin. Mutta se varsinainen ottiviehe siis on selviteltävä aina vasta vesillä. "Ottiviehe" on siis minulle se viehe, joka kelpaa kaloille parhaiten kyseisellä kalareissulla. Sama viehe voi toki olla tehokas myös seuraavalla reissulla tai jopa koko kesän ajan, mutta lähtökohtana on siis varautua selvittelemään ottivieheet joka kalapäivälle erikseen.

Toki voin pistää sen yhden krokodilin perukkeeseen jo kotona ja repiä päivän kaikki kolme haukea sillä, jolloin ottiviehe oli siis tiedossa jo etukäteen. Mutta tällöin jää kokonaan arvoitukseksi se, mikä olisi ollut päivän saalis jos viehettä olisikin vaihdeltu pitkin päivää.
Salattu kirjoitti:Ja mitenkäs, onko oikeasti kuinka suuri hyöty kalastaa eri tyyppisillä vieheillä, kuten lusikoilla, vaapuilla, lipoilla, kumimadoilla? Vai voisiko saman asian hoitaa millä tahansa. Lusikoissa ja kumimadoissa on kyllä hyvä kun saa vaihtelevia syvyyksiä haltuun, ja vaappu varmaan sitten pinnalla toimii parhaiten?


Olisin sillä kannalla, että eri viehetyyppien edustajia on hyvä olla mukana vesillä ainakin jokusia, koska haukiin tuntuu tehoavan hieman erilainen ärsyke eri päivinä. Tarkoitan siis tässä erilaisia vieheitä, joita kaikkia pystyy kumminkin käyttämään tehokkaasti samalla kalapaikalla, siis samassa syvyydessä. Eli metrin syvyiselle kalapaikalle melko pintauintisia vieheitä, ja syvemmälle siirryttäessä sitten muita. Yksi viehemalli on yleensä parhaimmillaan jollain syvyysalueella, eli kalastavuus heikentyy jos vaikkapa kelluvaa vaappua on pakko kelata mataluuden vuoksi niin hiljaa, ettei se enää ui kunnolla. Tai raskasta lusikkaa joutuu uittamaan matalassa liian lujaa, jotta kylmänkankea keväthauki ehtisi sen perään. Jne.

Oma tapani on lisäksi haalia eri viehemalleista samoja perusvärejä, jolloin voin vesillä siis heittää vaikkapa ensin hopeista lusikkaa ja perään samanväristä lippaa, jotta näen selvemmin erot itse viehemallien tehoissa. Jos kala sitten kerrasta toiseen ottaa mieluummin lusikkaan, uskon tilanteen ja pistän lipan syrjään. Toki jatkan selvitystyötä värien osalta heittämällä samaa lusikkamallia muissa väreissä palaten aina välillä takaisin siihen hopeiseen, jotta pysyn kärryillä sen tehoista. Oikeastaan tilanne on veneessä se, että väri vaihtuu huomattavasti useammin kuin viehemalli, koska väri on kalantulon kannalta useimmiten tärkeämpi. Yleensä alkuun kokeilen yhdestä viehemallista useampia värejä läpi muutamassa eri heittopaikassa, ennen kuin alkaa ehkä tuntua tarpeelliselta kokeilla jotain toisenlaista viehemallia.

Veneessä laitan jo kalatapahtumia antaneet vieheet eri "vaihtopenkille" kuin tyhjää pyytäneet killuttimet. Löytyneitä ottivieheitä silmäilemällä saan hiljalleen vahvistusta sille, millaisiin vieheisiin kala tänään puree, eli mikä on nyt se "päivän juttu" jolla kalaa tulee. Ottivieheiden läjä on yleensä sen verran pieni, että siihen päässeillä vieheillä tuppaa olemaan keskenään jotain yhteistä, esim. samantyylinen värimaailma. Tai sitten kaikki ovat tyypiltään jerkkejä, koska muunlaisilla ei tule (tai muita ei ole edes kokeiltu...). Toki niitäkin päiviä on, jolloin kalaa saa vain jollain yhdellä viehekappaleella, tai sitten lähes kaikki tarjottu toimii ainakin jotenkin. Jälkimmäistä en muista kyllä kokeneeni, sillä huippupäivinäkin ne parhaat vieheet tuppaavat nousemaan esille. Vain yhden ottivieheen päiviä on ollut tänäkin kesänä.

--pikeye
Viimeksi muokannut pikeye, 06:48:27 10.02.2015. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Salattu
Viestit: 125
Liittynyt: 13:08:10 30.06.2010

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Salattu »

Pikeeye, kuulostat sen verta pro:lta et kyselen ny viel tarkentavasti:

Eli ymmärrän kyllä ton pointin todella hyvin tuosta syvyysjutusta. Mutta kysymys kuuluukin, että mitenkäs jos on vaikka yks sininen krokotiili, musta räsänen ja ahven professor, niin eikös periaatteessa kaikkia voisi käyttää samantyyppisessä tehtävässä. Vieheet olisi siis sellasia samankokosia about jne, ainoastaan malliltaan erilaisia. Voisko se olla niin tarkkaa, että räsäsen vihreä toimiskin mutta ei professorin vihreä tai krokotiilin, olettaen että kalastaja ei nyt erityisiä virheitä tee? Pitäiskö viehevalinnassa siis lähteä liikkeelle pikkusen isommista eroista?

Itellä on justiisa vähän ton kaltai tilanne on vähän kaikenlaista mutta onhan ne periaatteessa samantyyppisiä vieheitä joten valikoimaa aika paljonkin. Tällä hetkellä oon kantanu settiä jossa on pari heittoperhoa, aika monta lusikkaa, yks isompi ja yks pienempi vaappu, yks vetouisteluproffa ja yks zaltti sekä yks pikkukalalippa. vaihtelen kyl usein hieman kokoonpanoa mut justiisa tollei vähä sekavaa. Mut siis idea on et on vähän monenlaista väriä ja sit just perhot ja pari vaappua tuo erilaista otetta. Tiedä sit mihin suuntaan kehittäis lyötyy varastosta kaikenlaista pientä.
Avatar
pikeye
DR. Philli
Viestit: 1372
Liittynyt: 22:55:26 21.08.2006
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja pikeye »

Salattu kirjoitti:Pikeeye, kuulostat sen verta pro:lta et kyselen ny viel tarkentavasti:

Eli ymmärrän kyllä ton pointin todella hyvin tuosta syvyysjutusta. Mutta kysymys kuuluukin, että mitenkäs jos on vaikka yks sininen krokotiili, musta räsänen ja ahven professor, niin eikös periaatteessa kaikkia voisi käyttää samantyyppisessä tehtävässä. Vieheet olisi siis sellasia samankokosia about jne, ainoastaan malliltaan erilaisia. Voisko se olla niin tarkkaa, että räsäsen vihreä toimiskin mutta ei professorin vihreä tai krokotiilin, olettaen että kalastaja ei nyt erityisiä virheitä tee? Pitäiskö viehevalinnassa siis lähteä liikkeelle pikkusen isommista eroista?
Heh, sanotaan nyt vaikka että olen lähinnä aktiivinen harrastelija, jolla on kesälomallaan aikaa osallistua keskusteluun... :) Mukavaahan näistä íkuisuusaiheista on joskus turista, kun samalla selventää asioita itselleen...

Minusta hyvä lähtökohta on jo se, että vesillä jaksaa vaihtaa uistinta tarpeeksi usein, varsinkin jos mitään ei meinaa tapahtua. Ja jos kalaa alkaa tulla jollain kappaleella toistuvasti, siinä on oltava silloin "jotain", mikä toimii, ja sen "jonkin" hoksaaminen on se juttu.

Viehe on toki hauen näkökulmasta aina osiensa summa eli kokonaisuus, ts. ottiviehe liikkuu oikealla tavalla, on hahmoltaan uskottava ja värinsä puolesta erottuu sopivasti siinä valaistuksessa, ääntää kiinnostavasti jne. Mutta tuossa vieheen ottavassa kokonaisuudessa voi olla yksi osatekijä, jonka mukanaolo saa koko paketin kalastamaan hyvin, ja juuri sen selvittäminen antaa kalastajalle mahdollisuuden löytää pakistaan lisää ottivieheitä sille päivälle, kenties jopa sellaisen jolla saa samoilta paikoilta vieläkin paremmin kalaa tai jopa isompia kaloja. Viehekokeilujen jatkaminen hyvän kalantulon aikanakin kannattaa, sillä joitakin tunteja myöhemmin tämänhetkinen "kuuma" viehe alkaa kenties jo jäähtyä, mutta jo löydetyistä ottivieheistä jollakin voi pysyä kalantulossa kiinni. Tämän vuoksi juuri itselläni(kin) on tapana keräillä kalatapahtumia antaneita vieheitä veneessä yhteen paikkaan ja hakea niistä sitä yhteistä juttua, sillä löydetty "resepti", trendi on usein käyttökelpoinen loppupäivän ajan. Vaikkapa jonakin aurinkoisena kevätpäivänä sameassa vedessä trendiksi voi kokeilujen kautta tulla "keltaisen-vihreän sävyiset kumivieheet toimivat", jolloin olosuhde kannattaa painaa mieleensä ja kokeilla samaa toistekin vastaavissa oloissa. Näin vuosien myötä kalastajalle alkaa kertyä takaraivoonsa niitä arvokkaita nyrkkisääntöjä eli yleistietoa, jonka pohjalta viehevalintaan ja -valikoimaankin alkaa tulla uudenlaista järjestelmällisyyttä mukaan. Vieheitä alkaa ostaa ja ottaa vesillekin entistä enemmän erilaisia olosuhteita ja käyttötarkoitusta silmälläpitäen.

Mitä "juttuja" sitten vieheestä tulisi tarkastella? Viehetyyppi, siis toimiiko nyt lusikka, lippa, vaappu tms. Joka tyypissä on sitten monenlaista mallia, esim. noissa lusikoissakin on leveitä ja kapeita, painavia ja ohutpeltisiä, muovisia jne., ja joka malli liikkuu kalan silmissä omalla tavallaan. Väreistä olikin jo puhetta, eli jokaisesta käyttämästäni viehemallista hankin mielelläni ainakin puolenkymmentä perusväriä, tärkeistä malleista enemmänkin, ja pyrin pitämään kaikkien viehemallien värivalikoimat suunnilleen toisiaan vastaavina. Näin minulla on vaikkapa loppusyksyn synkkinä päivinä mahdollisuus esitellä hauille sitä perinteistä punamustaa väriä erilaisilla viehehahmoilla ja uintitavoilla, jos siis kala osoittaa kiinnostusta ko. väriä kohtaan jo jonkun vieheen kohdalla. Hyvä viehemalli tukee siis hyvää väriä (tai toisinpäin). Haukivieheessä katson paljolti värin yleisilmettä, siis onko se tumma vai vaalea (sään valoisuus huomioiden siis), onko väri luonnollinen vai räikeä (tähän vedenväriin), haluaako kala nyt metallista välkettä vai onko loisto sille liikaa, onko voimakas kylkiraidoitus hyväksi jne.

Jos siis vesillä selviteltävien "juttujen" osalta nuo viehetyyppi/-malli ja väri olisivat tärkeimmät tekijät, muitakin toki on, mutta niiden vaikutusta on mielestäni jo vaikeampaa varmuudella todeta. Näitä ovat esim. vieheen ääni (kaikki vieheet ääntävät jotenkin), haju tai hyvän vieheyksilön tunnistaminen (tehdasvieheissäkin on kappele-eroja materiaaleissa jne.). Ainakin itse keskityn siksi lähinnä noihin ulkonäköseikkoihin, eli miten viehe liikehtii ja missä värissä. Harvemmin mukanani edes on montaa kappaletta samaa viehettä, kovista vieheistä siis. Pehmeistä kumivieheistä on toki hyvä olla ainakin varakappale kustakin...

Kyse on siis pohjimmiltaan vain tehojen maksimoinnista, joten jos kalastajalle itselleen riittää yhden ruokakalan saaminen, vieherumbaa ei vesillä juuri tarvita. Pitkän päivän tehokas kalastaminen isolla vesialueella ja mahdollisesti siis eri olosuhteissa edellyttää sitten isompaa viehearsenaalia.

Jos tähän megaplätinän loppuun yrittäisin vielä sanoa jotain tuohon lusikkaesimerkkiisi, niin jos sinulla on Räsänen, Kroko ja Proffa ja kaikki samassa värissä, noidenkin paremmuusjärjestys vesillä voi vaihdella päiväkohtaisesti. Jos väri on kaikissa kerran sama (kuppipuolen metallia myöten, lusikan uidessahan molemmat puolet näkyvät), ottiviehe voi noista kolmesta olla vaikkapa se, joka mallina sopii omaan uittotapaasi parhaiten. Tai sitten esim. Proffan leveä potku on joissakin oloissa kalalle mieluisampi kuin Räsäsen tai Krokon kapeampi esitys. Kiinnostavaa olisikin tuolloin nähdä, miten Proffa kalastaisi muissa väreissä, jos niitä olisi vain mukana... :)
Salattu kirjoitti:Itellä on justiisa vähän ton kaltai tilanne on vähän kaikenlaista mutta onhan ne periaatteessa samantyyppisiä vieheitä joten valikoimaa aika paljonkin. Tällä hetkellä oon kantanu settiä jossa on pari heittoperhoa, aika monta lusikkaa, yks isompi ja yks pienempi vaappu, yks vetouisteluproffa ja yks zaltti sekä yks pikkukalalippa. vaihtelen kyl usein hieman kokoonpanoa mut justiisa tollei vähä sekavaa. Mut siis idea on et on vähän monenlaista väriä ja sit just perhot ja pari vaappua tuo erilaista otetta. Tiedä sit mihin suuntaan kehittäis lyötyy varastosta kaikenlaista pientä.
Valikoiman pohjahan kuulostaa jo ihan hyvältä. Jos nuo kaikki viehemallit ovat itsellesi mieleen, siis niiden uittaminen tuntuu luontevalta, osaat käyttää kutakin mallia sille sopivissa oloissa ja kalojakin tulee, voisi olla hyvä idea panostaa joka mallissa värivalikoiman laajentamiseen. Mieluummin siis melko rajallisesti tuttuja viehemalleja joissa kumminkin monipuolinen väripaletti kuin sekalainen pakki, jossa viehemalleja on valtavasti ja kaikki eri väreissä.

Mitä värejä hauelle sitten kannattaisi ostaa? Ehkä toisen viestin arvoinen kokonaisuus... :D Aiempia keskustelujakin löytynee hakemalla.

--pikeye
Viimeksi muokannut pikeye, 06:58:14 10.02.2015. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Salattu
Viestit: 125
Liittynyt: 13:08:10 30.06.2010

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Salattu »

Noniin kirjotin ny uusiks ton hätäsen viestin.

Elikkä tekniikka et uittais tosi paljon erilaisia vieheitä, ja testais eri paikkoja, niin mietinpä vaan miten tän kaiken pystyy yhes päiväs tekee, varsinkin jos muutama tunti rupee olee jo sopiva määrä vireen ja mukavuuden puolesta.

Aloitetaanpa yksittäisen vieheen uittamisesta: Eikös siinä pitäis kokeilla erilaisia syvyyksiä, nopeuksia, taukoja, nykäsyjä. Sitten näitä kokeiluja pitäis saada useaan kohtaan arvellulla ottialueella. Seuraavaksi joku toinen sävy vastaavasta vieheestä. Sille sama rumba. Sitte ehk jotai "huonompia" sävyjä vois nopeemminki koittaa. Noh sitten ottaa toista viehemallia. Siit ehk pari sävyä. Sitte kolmas viehemalli jne.

Tossahan menee älyttömästi aikaa jos yhtä paikkaa haravoi kymmenillä vieheillä, ja samalla paikkojakin haravois useita. Jos siis yhdistäis tarkan uittamisen ja oletuksen siitä et oikea viehe on avain, niin ei kyl millää enää kerkiäis kattoa ku 1-2 pienikokosta paikkaa.

Uskoisin että ton idea onkin enempi, että se tehostaa kalastusta jos jo on jossakin paikassa mistä haukia nousee, ja tietää minkälaista uittoa ne haluaa. Mut täällä päin iso järvi ja soutuvene ni ei voi oikee kaikkialle mennä, ja ei oo viel ainakaa löytyny sellasta varmaa paikkaa aina vähän tuurista kiinni, esim jos salakat rantamatalassa pintautunu voi hauetki tulla jahtaamaan jne. Kysymys onkin omalla kohdallani siitä, et sais edes yhden kalan kalareissulla, kuin että maksimois kalan määrän. Cr-kalastus ei kovin terveellistä kaloille olekaan, 1 riittää hyvin, toki jos pienen tms saa niin onhan se tärkeää vapauttaa mikäli vain mahdollista.

Eli oisko minkälaisia ajatuksia jos menee epätoivoiseen paikkaan, miten sieltä sais kalan tehokkaimin?
Avatar
pikeye
DR. Philli
Viestit: 1372
Liittynyt: 22:55:26 21.08.2006
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja pikeye »

Mikä sitten on kenellekin paljon vieheitä? Liikaa niitä on mukana kai vain silloin, jos koko valikoimaa ei kykene enää käyttämään järkevästi, kun jatkuvasti erilaista viehettä uittamalla oikein mikään ei tunnu enää toimivan kunnolla ja keskittyminen itse kalastukseen hajoaa. Omalla kohdallani pystyn yhden kalapäivän aikana hanskaamaan puolenkymmentä viehemallia ja käyttämään vedessä 10-15 eri väriä siten, että kalastaminen tuntuu vielä mielekkäältä koko ajan, mutta kuulemani mukaan joillakin kokeneilla voi olla mukana pari sataakin viehettä (joista vedessä käy päivästä riippuen ehkä neljännes). Kyse lienee pohjimmiltaan siitä, millaisiin olosuhteisiin kalastaja voi odottaa vesillä törmäävänsä, ja muutoksiin varautumisesta. Jos vaikkapa lähtee reissuun pienellä satsilla hyviä vieheitä, joiden värit sopivat kirkkaisiin vesiin, on keljua huomata paikanpäällä veden olevankin tuulten vuoksi samentunutta kaikkialla, jolloin tarvittavat räikeät vieheet ovat kaikki kotona. Viehemäärä tuppaa siis paisumaan helposti juuri värivalikoiman, ei niinkään viehemallien vuoksi.

Joka tapauksessa kalastaja kehittyy hiljalleen vesillä paremmaksi "arvaajaksi", eli viehevalinnat alkavat osua reissuilla nopeammin kohdalleen ja päivän aikana tapahtuvat muutokset olosuhteissa kuten sään kirkkaudessa tulee rekisteröityä automaattisesti, eli kalastuksen aikana tavallaan haistellaan koko ajan tilannetta ja kaloilta saatua palautetta. Jos ollaan kalapaikalla tilanteessa, jossa hauet ottavat raivolla vieheeseen A, vieheellä B saa ehkä muutaman kalan ja vieheellä C ei tapahdu mitään, on A:n tyylisiin vieheisiin panostaminen silloin kannattavaa (ja B saattaa ehkä parantaa otettaan myöhemmin samana päivänä tai sään muuttuessa). Salatiedettä touhu ei siis ole, vaan täysin harjoiteltavissa oleva asia.

Samaten tutuilla vesillä pääsee kohtuulliseen kalantuloon kiinni usein vähemmillä vieheillä kuin aivan uusilla alueilla, joilla on varauduttava vähän kaikkeen, varsinkin jos pohjatietoa alueesta (syvyydet, kasvillisuus, vedenväri yms.) ei ole käytössä. Oma juttunsa on sitten viehepuolella muuttuvat tarpeet vuodenaikojen mukaan, eli alkukevään ja loppusyksyn kylmiin vesiin tarvitaan hieman toisenlaista kalustoa kuin kesällä. Kotona varastossa oleva viehemäärä voi olla siis isokin, mutta vesille pääsee mukaan vain "tarpeellinen" määrä (jonka rajaaminen voi olla huvittavakin ikuisuusongelma).

Jos hauki-pari päivässä on itselle aivan riittävä tavoite, niin vieheongelmaahan ei ole. Kymmenkunta perusuistinta mahtuu vielä yhteen vieherasiaan, ja kalansaannin osalta esim. tavallisilla haukilusikoilla pärjää suurimman osan avovesikautta. Lähinnä alku- ja loppukaudesta alle +5°C asteen veteen olisi hyvä varata lisäksi hidasuittoisia viehetyyppejä, kuten painotukseltaan pysäytyksessä melko leijuvia vaappuja tai näitä uudempia kumihärpäkkeitä, miksei heittoperhojakin, jos ne vain lentävät omalla vavalla kohtuudella.

--pikeye
Viimeksi muokannut pikeye, 15:44:54 28.07.2014. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
pikeye
DR. Philli
Viestit: 1372
Liittynyt: 22:55:26 21.08.2006
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja pikeye »

*Heh, edellistä viestiä naputtaessani Salattu ehti täydentämään omaansa samanaikaisesti, joten lisää pukkaa sitten vielä minultakin:
Salattu kirjoitti:Elikkä tekniikka et uittais tosi paljon erilaisia vieheitä, ja testais eri paikkoja, niin mietinpä vaan miten tän kaiken pystyy yhes päiväs tekee, varsinkin jos muutama tunti rupee olee jo sopiva määrä vireen ja mukavuuden puolesta.. - - menee älyttömästi aikaa jos yhtä paikkaa haravoi kymmenillä vieheillä, ja samalla paikkojakin haravois useita. Jos siis yhdistäis tarkan uittamisen ja oletuksen siitä et oikea viehe on avain, niin ei kyl millää enää kerkiäis kattoa ku 1-2 pienikokosta paikkaa.
Joo, oikeassa olet. Muutamassa tunnissa ei ihmeitä tehdä, mutta harvemmin kannattaakaan jämähtää edes puoleksi tunniksi paikoilleen, jos kalatapahtumia ei pian ala tulla. Itselläni tässä auttaa tietynlainen kovapäinen luotto siihen, että jos paljon haukea kalastaneena olen hakeutunut otolliseen paikkaan, olosuhteet ovat suunnilleen kohdallaan kyseiselle paikalle ja vieheetkin ovat periaatteessa kelvollisia, jo muutaman perusvärin tyhjä kokeilu riittää minulla paikanvaihtoon. Jos siis oma perusosaaminen on riittävän kohdallaan eikä alue ole vuodenaikaan nähden aivan pielessä, jonkun kalatapahtuman saa tuoreesta heittopaikasta yleensä jo muutamalla heitolla. Väsytystaktiikkaa, eli saman heittosektorin pommitusta monenlaisilla vieheillä harrastan lähinnä silloin, jos viimeaikaisten käyntien perusteella olen edelleen aivan "satavarma" kalojen läsnäolosta, mutta aavistelen olosuhteiden perusteella erittäin nihkeää syöntiä (eli viehevalinnan pitää osua täysin kohdalleen kelvatakseen). Joskus tosin hiljaisuudessa voi olla kyse ihan siitäkin, että ollaan sinänsä oikeilla paikoilla yrittämässä, mutta hauet ovat vain siirtyneet hieman sivummalle tai syvemmälle esim. muuttuneiden tuulten vuoksi, eli ne ovat edelleen jossain lähistöllä.
Salattu kirjoitti:Kysymys onkin omalla kohdallani siitä, et sais edes yhden kalan kalareissulla, kuin että maksimois kalan määrän. Cr-kalastus ei kovin terveellistä kaloille olekaan, 1 riittää hyvin, toki jos pienen tms saa niin onhan se tärkeää vapauttaa mikäli vain mahdollista.

Eli oisko minkälaisia ajatuksia jos menee epätoivoiseen paikkaan, miten sieltä sais kalan tehokkaimin?
Kyllä sen "pakkohauen" saaminen voi toisinaan oikeastikin teettää töitä, eikä aina millään voi onnistua. Tuntikausien tyhjän takomisen jälkeen saatu pienempikin kala on silloin työvoitto, joskin puuduttavahan sellainen kalapäivä on. Omalla kohdallanikin mennyt alkukesä oli uusilla kalavesillä todella hankalaa, kun haukien pääjoukko katosi meikäläiseltä kudun jälkeen useammaksi viikoksi lähes täysin. Silloin yksi-kaksi kalaa illassa oli ihan arkirealismia. Kun kaikki kalapaikat olivat yhtä epätoivoisia, en keksinyt muuta kuin koluta niitä lävitse mahdollisimman paljon illan aikana ja uittaa myös äkkiseltään "vääränlaisia" vieheitä.

Jos vesialue on riittävän monimuotoinen siihen, että heittokalastamallakin voi etsiä kaloja eri paikkatyypeistä saman päivän aikana, ratkaisu voi olla siinäkin. Eli kalastetaan alkuun vaikkapa kaislanreunoja metrin-parin syvyydeltä muutamissa paikoissa. Jos ei tapahdu mitään, aletaan koluta kivikoita. Jos edelleen ollaan nollilla, aletaan haravoida syvempää vettä jigeillä tai mennään kaislikon sisään ruohikkovieheillä. Jne. Haukia on koko vesialuetta ajatellen vähän kaikkialla ainakin ranta-alueilla, mutta se aktiivinen, hanakka kala saattaa löytyä olosuhteiden mukaan tietyntyyppisistä paikoista. Viehepuolen "reseptin" lisäksi pitäisikin keksiä myös "paikkaresepti", eli millaisilta paikoilta kaloja nyt löytyy. Ehkä tärkein juttu on aloittaa kalastus aina sieltä, minne tuuli osuu, oltiinpa millaisella paikalla tahansa. Tuulen puuttuminen tekee hyvästäkin kalapaikasta vaikean.

Jos kalaa ei kerta kaikkiaan meinaa löytyä mistään oman pelialueen sisältä, voisi olla tarpeen tehdä jokin kertakaikkinen muutos, esim. siirtyä rantavesien heittokalastuksesta uisteluun syvemmällä. Tämä pohjaa ajatukseen siitä, mistä alussa oli puhe, eli jos oma tekeminen on perushyvää eikä kalaa kuulu, se oma tekeminen ei enää riitä, jolloin kalastustavan vaihto kokonaan on jo kannattavaa. Joku voi vaihtaa suosiolla kalalajiakin, eli siirtyy kalastamaan vaikkapa ahventa. Omalla kohdallani uistelu tai kalalajin vaihto eivät tule edes kysymykseen, joten rehellinen haukinolla on meikäläiselle se vähiten huono vaihtoehto... :)

--pikeye
Salattu
Viestit: 125
Liittynyt: 13:08:10 30.06.2010

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Salattu »

Jooh, iteki huomaan kyl nyt keskustelun myötä et taktiikkani on muuttunu tehottomammaksi. Pitää tosiaan hieman vähentää heittoja per yksi viehe. Esim kerrankin aikana jolloin saalista tuli enemmän olin yhdellä lahdella. Eka ja toka viehe ei tulosta heitin aika vähän per viehe mut uitin tarkkaan. Sitte 3 tai 4 oli jo jackpot ja suurhauki 1200g nousi ylös musta/kupari räsäsellä. Joskus myös hauetki saattaa ihan ekalla heitolla vaik napata ku vaihtaa paikkaa tai näykkästä.

Tähän pitänee enempi taas siirtyä. Vaikee löytää vaan balanssi milloin 1 viehe on tarpeeks testattu, jotai vinkkiä? Monta heittoa pitäis vaikka tehä yhteen ruohikon reunaan 10m mittaiseen? Tai jos on karikon kupe niin monta heittoa sellasee tarvitaa, varmaa muutamakin riittäis per viehe?

Ja sitten se toinen juttu, eli pitäis keksiä loogiset vieheet joilla vois helposti haravoida. Eli yks salakkaimitaatio pintoville, sitte just em. räsänen, sitte varmaa jotai vaaleampaa ja sit ärsyä. Sellaset perusvieheet joihin vois suht varmasti luottaa eri säissä joku kourallinen. Tykkään kyl käyttää erikoisvieheitä kuten valtaviakarvahäntäturreja, usko palas kun 4cm liitsiin puras hauki. Mut justiisa kokeilevia vieheit pitäis kans olla vaa joitain ja sitte jos ei ne pelitä ni vaikka perusvieheisiin. Pari ruohikkoviehettäkin on mukana.

Elikkäs, saa myös heittää tarkkoja tai suuntaa-antavia ehotuksia millasilla vieheillä kandeis haravoida? Ja mikä olis hyvä määrä sellasia ns. varmempia haravointivieheitä. Sitten vois olla joitain kokeiluvieheitäkin mut niitähän ny keksii helpommin, varmaankin lasken ne karvaturrit vaikka siihen kategoriaan.
Avatar
pikeye
DR. Philli
Viestit: 1372
Liittynyt: 22:55:26 21.08.2006
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja pikeye »

Heh, nyt aletaan olla jo alueella, jossa on niin paljon tietynlaista kalastajakohtaista "perstuntumaa" ja aavisteluja mukana, ettei kaikkea osaa oikein kertoa sanallisesti näin kotisohvalta katseltuna. Mutta jos yrittäisin kuvata omaa yleistä taktiikkaani, niin tässä jotain yleistä:

- Viehetestaaminen on yksin vaikeampaa kuin tasaveroisen kalakaverin kanssa. Tarvitaan siis enemmän viehevaihtoja per paikka, jotta päästään samaan kuin kahdestaan heiteltäessä, jos siis kumpikin varoo heittämästä samanlaista tavaraa kuin toinen ainakin niin kauan, kun kalantuloon ei ole päästy kiinni. Yksi hauki on vasta "sattuma" ja kaksi haukea samalla viehellä on vasta kiinnostava tapaus, eli aivan heti ei kaveria kannata lähteä matkimaan viehevalinnoissa. Jos kaveri sen sijaan alkaa napsia jollain samalla vieheellä kaloja eri paikoista, vaikka kaikenlaista muutakin edelleen kokeillaan, alkaa näyttöjä yhden ottivieheen löytymisestä jo olla. Sille kannattaa etsiä kilpailijoita. Sama toki yksinkin touhuttaessa, eli kaloja jo antanut viehe on tavallaan se, mihin muiden vieheiden tehoja kaiken aikaa verrataan. Jo löydettyä ottiviehettä uitellaan aina välillä, varmuuden vuoksi, jotta nähdään sen toimivuus. Yhden ottivärin paras teho tuppaa hiipumaan illan edetessä, tai esim. kesken kaiken pilvistyvä taivas voi "pilata" juuri hetki sitten auringossa pelanneen värin. Siksi testaamista tarvitaan pitkin päivää. Toki jossain vaiheessa voi todeta kokeiluja tehdyn riittävästi, ja käyttää loppureissun niitä jo löydettyjä ottipelejä vaikka vuorotellen (jolloin ehkä niistäkin yksi saattaa olla se kaikkein tehokkain, se sen reissun paras viehe). Keskivertopäivänä näitä hyvin toimivia pelejä löytyy ehkä pari-kolme, hyvänä päivänä useampiakin, ja oikein heikkona ottipäivänä ne muutamat irtohauet tulevat kaikki jollain yhdellä ainoalla vieheellä, vaikka esim. samaa ottiväriä olisi tarjolla muissakin viehemalleissa...

- Päivän alussa, kun havaintoja ei siis vielä ole, pistän veneessä yhteen virveliin esim. jerkin, toiseen näin kesällä lusikan, kylmän veden aikaan vaikkapa kumivieheen. Aloitusvärit valitsen näppituntumalta sään ja vedenvärin mukaan, periaatteella kirkkaassa vedessä luonnollisempaa väriä ja sameassa räikeämpää. Kirkkaalla säällä vaaleampaa, pilvisellä tummempaa. Heitän näillä aloitusvieheillä otollisilta vaikuttavia paikkoja läpi muutamia, ja jos mitään ei tapahdu, vaihdan värit toisenlaisiin, pitäen viehemallit vielä samoina. Vaalea luonnollinen väri voi siis vaihtua astetta tummempaan, toiseen vapaan voi mennä puolestaan joku värikäs viehe. Taas pari paikkaa läpi, viehemallitkin voivat jo vaihtua, ja jos edelleenkään ei löydy kaloja, voi olla tarpeen alkaa tarkastella omia paikkavalintojaan. Itse koen meren puolella edelleen haasteellisimmaksi hoksata, miten kalat sijoittuvat tuuleen nähden päiväkohtaisesti, eli miten suorassa tuulessa ja kovassa aallokossa kala haluaa olla. Nyt helleaikaan on auttanut ainoastaan kaikkein hapekkaimpien tuulikivikoiden kalastus, missä liian lämmin vesi ei ole vielä kaloille sietämätöntä. Toisaalta jääkylmässä kevät- ja syysvedessä kala saattaa hakea suojaa paikoista, jotka näyttävät muulloin aivan mitättömiltä ja jäävät kalastamatta.

- Yhdellä heittopaikalla tarvittavien heittojen määrä riippuu itselläni lähinnä veden kirkkaudesta ja lämpötilasta, jossain määrin myös kalojen halukkuudesta. Kirkkaassa vedessä kala näkee vieheen kauempaakin, eli heittoja voi roiskia harvemmin välein kuin kovasti samenneessa tai ruskeassa vedessä. Jos siis ajattelen kalalle olevan hankalaa havaita viehe, läpikäyn aluetta tarkemmin kuin kirkkaissa vesissä, jossa esim. rantakaistaletta voi haravoida vaikkapa viiden metrin tarkkuudella. Joskus heittelen vain alueen parhaimman näköisiin kohtiin, joissa arvelen kalan olevan kyttäämässä. Jos vesi on hyvin kylmää, kala saattaa vaatia useampia heittoja lähelleen "tajutakseen" tarjouksen. Toisaalta joku alkuun tyhjä heittopaikka saattaa eka kalan jälkeen muuttua ottipaikaksi, kun sen yhden hauen potkiskelu herättää lähellä muutkin hauet ottipäälle. Eli kalastaja voi synnyttää syöntihetken itsekin vaikka keskellä päivää, näin käy aika useinkin hyvillä paikoilla. Jos taas kalat lähinnä seurailevat tai käyvät vain tökkimässä viehevaihdoista huolimatta, tulkitsen kalan olevan arkaa tai muuten halutonta ottamaan, jolloin saatan pysyä paikalla ja jatkaa ottivieheen hakemista. Voin kokeilla tässä vaiheessa myös uittaa tuttujakin vieheitä erityisen kovaa tai hiljaa. Joskus toki voi olla helpompaa siirtyä muualle, sillä ottihaluiset kalat saattavat olla silloin toisaalla. Saatan ehkä palata "hankalalle" paikalle myöhemmin, jos muualtakaan ei onnista, sillä olosuhdenmuutos tai illan eteneminen saattaa herättää ne aiemmin vaisut kalat.

- Uittoaikaa saavat viehetyypit vaihtelevat itselläni vuodenajan, eli vedenlämpöjen mukaan (kaikuluotain käytössä aina tämänkin vuoksi). Jääkylmässä alle +5 asteessa heitän nykyään mieluiten kevyitä kumivieheitä, jonkin verran myös jerkkejä, ja uittamisen hitauteen on kiinnitettävä erikseen huomiota. +5-10 asteessa jerkkien vilkkaus alkaa kasvattaa niiden tehoja, ja uittonopeus voi olla jo melko normaalia. +10-15 asteessa hauenkalastus on olevinaan "helppoa", ts. lähes kaikki toimii ainakin jotenkin, melko vilkkaatkin vieheet alkavat olla käyttökelpoisia, ja kala saa nopeankin vieheen halutessaan kiinni. +15-20 on jo kesälämpöä, jonka loppupäässä uimavesissä pienet ja vikkelät lusikat ja lipat ovat parhaimmillaan, ja rivakka kelausvauhti saattaa olla jo tarpeen jotta kala kiinnostuu vieheistä. Jerkkejä voi uittaa rajuakin siksakkia. Yli +20-asteen lämpötila voi aiheuttaa jo ruokahaluttomuutta, jolloin vilkkaat pienehköt vieheet ovat perustavaraa ja lisäksi voi kokeilla outoja yllätysvieheitä oudosti uittaen, jos mikään ei tunnu auttavan. Itse suosin erikoisempia värejä, kuten kokomustaa tai punavalkoista, jotka kirkkaassa vedessä erottuvat kalalle "kilometrin päähän". Helteillä kohtalainen tuuli suoraan kalapaikoille on aivan ehdoton edellytys, joten tyyninä kesäpäivinä tai tuulen käydessä alueelle väärältä suunnalta jään ehkä suosiolla kotiin.

--pikeye
Viimeksi muokannut pikeye, 11:02:16 29.07.2014. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Salattu
Viestit: 125
Liittynyt: 13:08:10 30.06.2010

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Salattu »

Noh, järjestelin tossa nyt haukirasian. Mietin alkuun et tekiskö jopa 2 rasiaa jne. Mut sitte muistin taas miten sellasta epätoivosta siit kalastuksesta tulee. 16 viehettä tipahti viel lopuks 12, joista 2 yksin soutu-uistelua silmällä pitäen.

Listaan nyt huvin vuoks mitä siis on:
-5 lusikkaa, räsänen krokotiili jerkkiprofessor
-2 heittoperhoa
-2 ruohikkoviehettä, jakki ja minnow
-2 soutuuistelujuttua invincible 12cm ja professor 11cm
-1 matalavaappu, rapala long cast 10cm väritys salakka

Lusikoissa löytyy sellasia hyviä perusvärejä ahven sininen musta ja sitte punertavampi/kupari ärsyke tumma sää ja sit kellertävämpi/hopea kirkas sää niillä tarkotus kopasta sellai yleisharavointi. Ruohovieheet hyvin räikeitä. Soutuuistelujutut on tollasia suht luonnonmukasia. Matalavaappu maksimaallisen salakka imitaatio. Ja perhot on tollasii jotai röyhelöitä.
Jätin pois zaltit alkuu teki mieli ottaa niitäkin mutta noh eka vähensin kahtee lopulta pois kokonaa ku mietin sit et ne on painavia ja hankalia niin ehk nois perhoissa on jo tarpeeks tollast käsialaviehettä, pitää kumminkin perehtyä siihen et löytyis sopiva uittokin. Sit oli kans mielessä kumisammakkoa yms, vois ehk kiusallaa ottaa yhen oikee vihreän(musta niistä tylsempi sellai jigimäisempi) jos vaik kaislikon mörkö erehtyis. xD

Ja tosiaan taustalla itellä on se ajatus et vieheet olis sen verta kattavia et sais yhden kalan löydettyä ja koukutettua. Eli periaatteessa se ei oo mun kannalta kovin merkityksellistä olisko joku vielä ihan ministi parempi, enempi sellaset yleislinjat. Sitä en tiedä et toisko joku viehetyyppi kuten lippa tai zaltti tai jigi jotain mitä noi ei viel olleskaan tarjoa, kommentoikaas sitäkin.

Miltäs kuulostaa setti? Saa aina jotai ehdotella muutoksiakin.
makke2
Viestit: 132
Liittynyt: 22:00:20 20.08.2011

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja makke2 »

Jos pitäisi saada ruoka hauki jostain soutuveneellä. veden lämmöt olisi 7c tai enemmän.

2kpl räsäsiä ahven ja mustaviiru
1kpl proffessor nro1 kupari väri
2kpl minnow spoon väreinä vaikka oranssi ja matta särki
2kpl reef runner spinnerbait. puna-musta sekä viher-kelta
1kpl abu painopää lippa
2kpl mepps lippoja metalli kuoseissa
2kpl storm suspeja väreinä sinistä ja luomua
lopuksi kourallinen 4 tuuman jigejä 7 ja 10g päillä
helmiäinen, chartreuse, keltainen ja oranssi

Jos tuolla ketjulla en yhtä ruokahaukea saa myönnän mieluusti tappioni.
Kyseinen paketti on helposti saatavilla edukas ja kattaa väreiltään ja uinneltaan useita tilanteita.
Ei varmasti toimi aina mutta hyvin usein kyllä.
Avatar
pikeye
DR. Philli
Viestit: 1372
Liittynyt: 22:55:26 21.08.2006
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja pikeye »

Salattu kirjoitti:Noh, järjestelin tossa nyt haukirasian.
--
Listaan nyt huvin vuoks mitä siis on:

-5 lusikkaa
-2 heittoperhoa
-2 ruohikkoviehettä
-2 soutu-uistelujuttua
-1 matalavaappu

Ja tosiaan taustalla itellä on se ajatus et vieheet olis sen verta kattavia et sais yhden kalan löydettyä ja koukutettua. Eli periaatteessa se ei oo mun kannalta kovin merkityksellistä olisko joku vielä ihan ministi parempi, enempi sellaset yleislinjat.
--
Miltäs kuulostaa setti? Saa aina jotai ehdotella muutoksiakin.
Tuossahan on jo sellainen vielä helposti hallittava, monipuolinen lajitelma vieheitä, jotka kehtaa vaikka kaikki käyttää uimassa reissun aikana. Sehän se pointti juuri on, se vaihtaminen siis, eli ei tahkota jääräpäisesti jollakin valmiiksi päätetyllä "parhaalla" uistimella, jos kalat ovat eri mieltä.

Jos kalastettuna on jo muutamia paikkoja samalla vieheellä, ja yhtään kalatapahtumaa ei ole tullut, on syytä vaihtaa jo tarjousta. Itselläni tulee tietynlainen tunne siitä, että jotain olisi pitänyt jo tapahtua työmäärään nähden, jos paikat ja keli ovat ihan ok. En koskaan syytä "huonoa syöntiä" tai tuomitse uutta paikkaa tyhjäksi vain yhden-kahden uistimen jälkeen, jos reissu on vasta alussa eikä ns. päivän syönnistä ja erityispiirteistä ole vielä käsitystä. Toki jotkin ns. luottovieheet (= mallit, värit) saavat minullakin eniten uittoaikaa, ja päivän alussa pyöritän vieheissä ja paikoissakin yleensä enempi "peruspeliä", ihan nähdäkseni miten sillä pärjää niissä oloissa. Jos sitten tunnin-parin jälkeen alkaa näyttää siltä, että nyt on tulossa heikompi päivä tai harvinaisempi huippupäivä, omaa toimintaa voi muuttaa tätä silmälläpitäen. Vaikeana päivänä on jaksettava "skarpata", siis oltava huolellisempi vähän kaikessa tekemisessään saadakseen niitä kallisarvoisia tärppejä, ja hyvänä päivänä kalaa tuntuu puolestaan olevan vähän kaikkialla, muuallakin kuin niillä alueen "kuumimmilla" paikoilla, ja pelivaraa on moneen suuntaan. Silloin on helppoa tuntea osaavansa hauenkalastuksesta ehkä jotain... :)

*Minusta tuntuu, että olen nyt kertoillut suunnilleen sen, minkä voin teoriassa toiselle kalastajalle aiheesta antaa. Helpompaa olisi aina lähteä vesille ja "ajatella ääneen" sitä, mitä milloinkin on tekemässä, mutta toivon mukaan näistä pitkistä viesteistäni on ollut edes jotain iloa. Siirryn tästä nyt taustalle ja annan tilaa toisille keskustelijoille. Onnistuneita viehevalintoja ja sen myötä kireämpiä siimojakin!

--pikeye
Avatar
vlasek
Provoileva muskelipökiö
Viestit: 13103
Liittynyt: 00:09:58 02.09.2007
Paikkakunta: Träshscandal

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja vlasek »

Voittiks Åbo Spoon tän sodan? Miksei muka ois voittanu?
"Jävla skogsfinnar, flytta tillbaka till mongoliet
Salattu
Viestit: 125
Liittynyt: 13:08:10 30.06.2010

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Salattu »

Noh nyt viel tälläi teemaan sopiva kysymys siis, eli onko kellään kokemusta 14cm zalt vieheistä noi on kait suspi tai uppoava, niin millaset syvyydet ja kalapaikat se on sopiva?? Toimiikohan kesäaikaan? Oisko uittovinkkejä tai värivinkkejä? Kuinka vauraita kaloja näihin pitäis olettaa tulevan?
Avatar
pikeye
DR. Philli
Viestit: 1372
Liittynyt: 22:55:26 21.08.2006
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja pikeye »

Salattu kirjoitti:Noh nyt viel tälläi teemaan sopiva kysymys siis, eli onko kellään kokemusta 14cm zalt vieheistä noi on kait suspi tai uppoava, niin millaset syvyydet ja kalapaikat se on sopiva?? Toimiikohan kesäaikaan? Oisko uittovinkkejä tai värivinkkejä? Kuinka vauraita kaloja näihin pitäis olettaa tulevan?
Minulla ei ole Zalteista kunnollista käyttökokemusta kuin kokeilujen verran joskus vuosia sitten, joten yleisesti:

Peruskokoisen 14 cm Zaltin, varsinkin uppoavan, "perinteistä" käyttöaikaa on kylmän veden kalastus alkukeväällä ja uudelleen loppusyksystä, kun tavoitellaan haukia hieman syvemmältä esim. 2-4 metristä ja viehe olisi saatava uimaan kalastavasti jo hitaalla vedolla. Osaava kalastaja käyttää Zalteja toki muulloinkin, joskin näin kesällä matalapaikkoihin helppokäyttöisempiäkin vieheitä varmaan on, eli en pitäisi Zaltia varsinaisena "perusvieheenä" hauelle esim. pienempien lusikoiden ja normivaappujen rinnalla.

14 cm pituus ei tuon muotoisessa vaapussa ole vielä liian suuri kilon-parin peruskalallekaan ainakaan hyvänä kalapäivänä, mutta itse viehemallin ominaisuudet - varsinkin uppoavana - sopisivat mielestäni paremmin siihen kylmään kauteen. Zalteja on toki saatavana kevyempinäkin aina reilusti kelluvaan, vilkasuintiseen saakka ja myös pientä 11 cm kokoa (sitäkin eri painoisina), joten jos kiinnostaa kokeilla, sinun käyttöösi tämä koko kelluvana alkaisi olla kohdallaan. Itsellänikin oli noita jokusia joskus, ja kaloja tuli kesälläkin.

--pikeye
makke2
Viestit: 132
Liittynyt: 22:00:20 20.08.2011

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja makke2 »

14cm zaltilla on tullut haukia 1-9kg väliltä. Itse käytän zaltteja veden ollessa alle 10 astetta.
Uitossa käytän kahta tyyliä
. jerkki vavalla tapahtuvaa lyhyttä nykimistä, tämä saa 14cm zaltin poukkoilemaan levottomasti niin sivu kuin pysty suunnassa. pysäytyksiä kannattaa käyttää muutaman metrin välein =3-10 kammenkierroksen välein.
Toinen tyyli on perus hitaan kelauksen yhteyteen tehdyt nykäykset vavalla tai kelalla. tarkoitus on saada zalt kääntymään sivuttain ja pysäyttää siihen 1-3 sekunniksi.

Se miten zalt toimii sinun välineilläsi joudut itse opettelemaan.veneen tai laiturin vieressä uitat näköetäisyydellä zalttia,
kunnes löydät liikkeen jolla viehe kääntyy sivuttain joka kerta.
Ja eiku kalastamaan.
Salmo.
Viestit: 57
Liittynyt: 03:59:13 13.08.2008
Paikkakunta: Saimaan tyhjennyskunta

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Salmo. »

Kuka muistaa missä pilipali uistinlajitelmassa toi lusikka oli myynnissä.
Oli ilmeisesti n,3-5v sitten myynnissä ja 4uistinta rasiassa, Patriottii ja Masterii veikkaan, Googlailin, kuvahaulla ei löytynyt. Hyvin pikku,,,Hauki tuohon iski
Liitteet
Tuolla lusikalla tuli lähes kymmenen haukee 30-70cm väliltä.
Tuolla lusikalla tuli lähes kymmenen haukee 30-70cm väliltä.
lusikka.jpg (81.39 KiB) Katsottu 10919 kertaa
Nap vaaput
Viestit: 303
Liittynyt: 19:27:48 09.11.2012

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Nap vaaput »

Tokmannilla näkyi olevan tuon näköisiä Aromin/Atomin mallisia uistimia, joissa tosin ei ole tuota punaista silmää. Eivät ole kalliita, vaikka eivät missään setissä nyt olleetkaan. Kts tuolta kuvia, http://www.scandinaviantackle.com/produ ... IXc2cnQr9s , tai tavaraa itseään Tokmannilla.
Pipari
Riskisijoittaja
Viestit: 220
Liittynyt: 06:36:56 13.04.2007
Paikkakunta: Espoo

Re: Haukivieheiden sota

Viesti Kirjoittaja Pipari »

Pike eye tuossa selittikin kaiken oleellisen viehetyypin, uittotyylin ja värin valinnasta, mutta lisäisin vielä yhden asian liittyen kaislikoiden (ja muiden suht suoraviivaisten rantojen) kalastustapaan.

Eli kun tulet kaislikon lähelle. Heitä pari kolme heittoa sen toiseen päätyyn ja sen lähelle (viehettäkin voi vaihtaa). Tämän jälkeen souda vene siihen kohtaan minkä olet juuri kalastanut ja ala heittämään kaislikon myötäisiä heittoja. Tällöin saat kokeiltua yhdellä heitolla (olettaen että viehe ei tartu leviin tai kaisloihin) sen kaislikon sillä vieheellä koko heittopituuden matkalta. Voit heittää vielä toisenkin heiton samalla vieheellä pari metriä kaislikon ulkopuolelle, edelleen kuitenkin kaislikon myötäisesti. Toista sama vielä yhdellä tai kahdella muulla vieheellä jotka soveltuvat uintisyvyydeltään siihen paikkaan. Jos kaislikko on pitkä niin siirry kaislikon reunaa etteen päin sen verran, että pääset kalastamaan seuraavan kalastamattoman kohdan ja jne. Näin saat testattua koko kaislikon muutamalla heitolla niin, että jokainen siinä kaislikossa oleva kala on ainakin jotenkin huomannut vieheesi. Tämän jälkeen vaihda kaislikkoa ja tee sama eri vieheillä uudessa paikassa. Noudata pike eyen ohjeita vieheiden testauksessa ja kun ottiviehe on löytynyt (ja ruokakalaa ei vielä ole tullut) voit aina palata niihin kaislikoihin joissa et testannut sitä ottiviehettä ollenkaan.

Mutta tosiaan tämä tyyli soveltuu lähinnä kaislikoihin.

Väreistä vielä sen verran, että itse tykkään aloittaa aina luomuväreillä jotka niillä vesillä missä minä kalastan ovat silakka, ahven, hauki, kuha ja erilaiset särkikalat. Se mitä luomujen jälkeen kokeilen perustuu yksiarvisten ja menninkäisten lohikäärmelaboratoriossa tekemiin tieteellisiin sateenkaaritutkimuksiin (tai siihen millä kaveri on saanut) :)
Vastaa Viestiin