Saksassa asuvalla tädilläni oli miehensä oli Alaskassa mökki 70-luvun puolesta välistä 90-luvun puoleenväliin. Myös heidän ystävillään/sukulaisilla oli mökkejä siellä. Karhuja liikkui paljon ja jokaisella oli susikoirat ja aseet. Harrastivat kalastusta ja metsästystä. Monta kertaa oli pihassa mustakarhuja ja muutaman kerran harmaakarhuja. Kun Alaskaan asti lähdetään, niin siellä oltiinkin sitten pari kuukautta. Lentoliputkin menopaluu yms. mobilisointiin maksoi pelkästään +5000 D-markkaa 70/80-luvun taitteessa, joten ei käyty vaan nopeasti pistäytymässä.
Joten siellä sai varansa pitää. Paikalliset asukkaat olivat tietysti varautuneet karhujen varalta. Nalleja/karhuja ei saa nuin vaan lahdata, olet oikeassa siinä. Vai rationaalisemmin suhtaudutaan alaskassa mitä täällä.
Uutinen vuodelta 2011 venäjältä, onko sitten urbaanilegendaa vai totta:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 23647.html
En lietso karhu/petovihaa, vaan suhtaudun rationaalisesti sillä tietämyksellä, mitä minulle on kerrottu Alaskasta yms. ja kun pihapiirissä on kuvattu karhu tai karhuja. Melkoinen läjä kuvia Alaskasta tuli pentuna ja aikuisiällä plärättyä.
Viittasit aikaisemmissa viesteissä Kimmo Kinnusen kohtaamaan karhuemoon ja pentuihin. Kimmo ei unohda ikinä kohtaamista:
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artik ... la/5903854
Wanderlei César Da Silva. Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa hermoja.