Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Alueen säännöt
Täällä keskustellaan kaikesta wanhasta kalastukseen liittyvästä. Wanhat uistimet, välineet ja kaiken maailman tunnistuskysymykset. Kalamies.com foorumin yleissäännöt
Smakine on ihan oikeassa, väkäsellinen villakuore se todennäköisesti on. Tehty yleensä siirtokuvalla, liimattava kylkikuvio ja , ja selkä maalattu mustaksi ja lakkaus.
Olisko selkä maalattu uudelleen, kun on punainen. Näytti kuvassa niin isolta luulin 60 milliseksi, luin tekstin paremmin, 35 mm pituus. Pyrstö tehty ohuesta siimasta ja niputettu kuvan mukaan, niinkuin villakuore-tasurissa on.
Käsittääkseni Villakuoretta on tehty 1965-1975 välisenä aikana.
Viimeksi muokannut Sostakovits da Silva, 09:30:10 15.01.2013. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Wanderlei César Da Silva. Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa hermoja.
Kiitoksia vastauksista. näin amatöörin silmään näyttäs toi punanen väri alkuperäseltä. Tarkkaan kun katselin niin näyttäs että on valun jälkeen maalattu kokonaan punaseksi, sitten punasen päälle vatta maalattu keltasella(kuultaa läpi) ja kyljistä vain "hiottu" maali pois.Toi kylkikuvio näyttää ihan stanssatulta/kiinteältä ja tota punasta väriä on myös "suomujen /urien" pohjalla ,mistä se ei hiomalla ole lähtenyt? Tiedä sitten? Onkos toi Pirttiniemi se "Ässän" tekijä?
Saattais olla peräti ihan ensimmäisiä jos se Pirttiniemen tekeleitä on. Mielestäni nuo suomut ovat olleet muotissa eli ei ainakaan villakuoreen muottia ole käytetty.. muuten tyyli on kyllä Pirttiniemeltä vähintään "opiskeltu" Voin tietenkin olla ihan hukkan teilläkin, faktaa ei ole tarjolla, mutuilua sitäkin enemmän Niin ja on villakuoretta tehty myös 50mm rungon mitalla, mullakin on yks sellainen.
juu ja on Pirttiniemi se ässän tekijä
Joo, suomut ovat varmasti muotista tulleita; yleensähän nuo ovat tehty siirtokuvalla ja selkä maalattu mustaksi.
Niimpä tais ollakin, että oli 50 ja 35 mm malli. Mustasta siimasta niputettu pyrstö viittaisi vahvasti Pirttiniemeen.
Wanderlei César Da Silva. Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa hermoja.
ville/willen kiila on lähtöisin Tampereelta, vaikka olisikin esim Porvoossa tehty. Onko niklattu? Onko messinkiä, kuparia vai vaikkapa pronssia? Voisiko olla kirjasin metallia, mikä "painanne" selän peräpäässä?Vaikea sanoa näin kaukaa. Pistä nettiin niin huudetaan kilpaa. Sanoisin, että Tampereelta vaan kenen tekemä, onkin jo toinen juttu. Kali35.
jjm:lle, että ylimmäinen on "Lennun"tyttären. Seuraava sarja "junamiehen" "sahalahdelta" ja sarjasi "sillanpääläisiä" on Sillanpään puntareita. kali35.
Eli maalattu raato olisi siis Suomen Kalastusväline Oy:n Tupsu-Suikki, ikä edelleen kysymysmerkki. Löytyisikö tähän arvauksia.
Metallikiila sitten hankalampi tapaus. Itsekin ole kuvien varassa, vieheet kaukana mökillä. Tähänkin kaipaisin ikä arvausta.
Kuvia toljottelemalla seuraavat havainnot "kiilasta":
- Todennäköisesti niklattu, kokonaan metallia, jonka sahattuihin päätyuriin koukut on juotettu.
- Metalli kuparia tai pronssia, vihreä patina on hyvin tummaa (auttaako tämä metallin tunnistamisessa?)
- Molempien koukkujen juotosurissa jämiä punaisesta maalista. Alkuperäistä vai myöhemmin lisättyä, eos.
- Ala- ja ylälenkki juotettu metalliin läpi porattuun reikään.
- Leveämmässä päässä oleva painauma mysteeri, tulee mieleen viilapenkistä puristaessa jäänyt painauma.
Kiitokset tähän astisesta.
Ei ole ihan ensihätään lähdössä huutokauppaan, ukin isän peruja ovat.
Tässä valokuva vuodelta 1943. Siinä on Tamperelaisia tasapainopilkkejä. Eräs herra Curt Lindhe Ruotsista oli lukenut v 1941 Sportfiskaren-lehdestä että eräs herra, J. Skurnik Tampereella, käytti eräänlaisia tasapainopilkkejä, jotka olivat osoittautuneet erittäin hyviksi Suomen järvissä. Lindhe onnistui pääsemään kirjeyhteyteen tämän J. Skurnikin kanssa ja sai suureksi ilokseen joitakin erityyppisiä Tampereen pilkkejä.
Näin Lindhe toteaa:
"Vakuutan että yllätyin, kun aukaisin lähetyksen. Osoittautui, että pilkit olivat paljon pienempiä kuin miltä ne näyttivät aikakauslehdessä, missä juuri koko teki minut hieman epäileväksi. Ja ne olivat erinomaisen hyvin tehtyjä, joten oli todellinen nautinto katsella niitä. Pieni kuore, kokoelman koristus, oli todellinen taidonnäyte. Kun asetti sen pöydälle, oli melkein laskemaisillaan käden sen päälle, ettei se pääsisi pyristelemään lattialle".
"Uusi pilkki oli iloinen yllätys, ja tuskin voisin vastaisuudessa ajatella käyttäväni mitään muuta niillä syvyyksillä, joilla niillä voi kalastaa. Käyttämällä hyvin ohutta siimaa sain kalaa jopa seitsemän metrin syvyydestä. En ole vielä ennättänyt kalastaa tällä pilkillä kovin monissa vesissä ja saanen vielä monia uusia kokemuksia sen parissa. Mutta että se nykyisin on ihannepilkkini, se on minun tunnustettava. Kokoelmassa jonka sain Tampereelta, oli myöskin kaksi muuta tyyppiä, muuan, joka lähinnä muistutti pientä rantakalaa, ja eräs, joka on kömpelömpi ja jonka nähtävästi pitäisi esittää hauenpoikasta. Sitä kutsutaan myöskin haukikiikuksi. Sain niillä kaikilla ahvenia, mutta ensimmäinen osoittautui ehdottomasti parhaimmaksi. Eikä ihmekään, sillä mikä ahven voisi vastustaa pientä kuoretta, joka keikistelee aivan sen kuonon edessä".
Tässä lisäksi ote Curt Lindhen kirjeestä jonka hän on joulukuussa 1942 lähettänyt herra J. Skurnikille:
"Minun täytyy nyt kirjoittaa ja kertoa hiukan kuinka kalastus on onnistunut näillä hienoilla tasapaino-kuoreilla, joita sain viime syksynä. Mitä enemmän vanhenee kalastajaurallaan, sitä herkuttelevaisemmaksi tulee menetelmien ja kalastustarpeiden suhteen, ja minun täytyy vilpittömästi sanoa, että nämä tasapaino-onget ovat nyt kokonaan voittaneet sydämeni. Valitsen kalastaessani tasapainopilkkejä suunnilleen niinkuin englantilainen valitsee perhoja perhorasiastansa. Vaalealla hiekkapohjalla käytän tummempia malleja, joita sain viime keväänä, ja muulloin tasapainokuoretta, suurempaa tai pienempää tyyppiä. En juuri koskaan ongi syvemmältä kuin kolmesta, neljästä metristä ja usein on minulla ollut tilaisuus mielihyvin istua ja katsella kuinka ahven on näykkinnyt avannossa. Istuin kerran ylhäällä Värmlannissa ongella ja näin koko kuoreen häviävän 700 gramman ahvenen kitaan, paikalla, jossa ei ollut kuin pari desimetriä syvyyttä jään ja pohjan välillä. Sinä päivänä saavutin muuten parhaan ennätykseni kuoreella, 157 ahventa. Suuri osa oli tietysti pieniä, ja laskin puolet takaisin järveen. Oli lauhkea ilma, jolloin ahven ui aivan lähellä rantaa. Seuraavana sunnuntaina olin samalla järvellä, mutta ilma oli muuttunut, niin etten kuoreella tavoittanut ahvenia jotka silloin oleskelivat syvällä. Oli pakko käyttää ketjupilkkiäni ja löysin kalat 7-8 metrin syvyydestä. En saanut kovin paljon, parikymmentä, mutta enimmäkseen komeita. Söivät aika tylsästi, niin että sitä tuskin huomasi. Silloin toivoin hartaasti, että minulla olisi ollut painavampi tasapaino-onki. Eikö niitä ole olemassa? Viime sunnuntaina olin eräällä järvellä kotipaikkakunnallani ja sain ensimmäisen kerran hauen kuoreella. Muuten "rautakala" kelpasi parhaiten sinä päivänä. Oli aurinkoinen päivä ja valoista jään alla, niin että kala näki pilkin hyvin, vaikkei se kiilläkään. On erittäin hauskaa, kun on mahdollisuuksia vaihtaa syöttiä olosuhteiden mukaan. Olen saanut joukon kyselyjä tamperelaisesta tasapainonorssista sen jälkeen, kun ahvenkirjani oli ilmestynyt, mutta olen ollut pakoitettu antamaan kaikille ikävän vastauksen, ettei sitä ole saatavissa Ruotsissa. Hankkikoot itse jonkun hyvän ystävän Tampereelta".
"villeWille" Kyllä se kiila on mitä suuremmalla tod.näk. Kali 1945 tai ennen tehtynä. Pieni mahdollisuus on että se on tamperelaista "sotevaa", siis joku 4500:sta tamperelaisesta viilarista. Vesanto ja Porvoossa tehdyt pääasiassa"kirjasinmetallia" ja maalattuja kuten ylläolevasta puntarisarjasta näkyy.Siinä se "kiila" on maalattu "Vesanto", Koska Skurnikki toimitti ne puntarit Ruotsiin ennenkuin Vesanto meni Porvooseen.
Tuo 40-luvulta oleva kirjeteksti kyllä laittoi hymyilyttämään ainakin minua. Tuli vähän sellainen "sukupolvien yli kurkoitus"-olo ainakin tuon vieheen valinnan haasteellisuuden ja huolellisuuden osalta.
Tarvisin asiantuntijoiden apua näiden tunnistamisessa. Toisessa kuvassa ylempi on Tuulos, mutta onko alempi ja miltä luvulta? Ja toisen kuvan kaikki 3 tasuria tuntemattomia. Kaks alinta ilmeisesti saman tekijän ja ylin vaikuttaa Lennulta. Olenko täysin hakoteillä?
Nimeä en tiedä, mutta olen noin 90 % varma, että olen nähnyt tasurin tällä foorumilla ennenkin. Juuri tuo vihreähkö selkäväri, koukut vahvat väkäselliset, pyrstö aitoa piisamia.
Ostoilmoituksella luulisi löytyvän.
Wanderlei César Da Silva. Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa hermoja.
Niin ja on villakuoretta tehty myös 50mm rungon mitalla, mullakin on yks sellainen.
