Kolmannet Lomatexin kelkkahaalarit tuli just hankittua, tuurilla sain hotonetistä iskemättömät.
Niissä aikalaisissa Lomatexin alumiinipintasissa haalareissa oli parraat taskut, niihinhän sopi pian puoli valtakuntaa ja se prinsessa povariin lämmittelleen. Eikä huurru hupun reunat kun on ahmankarvaa. On se toki vieläin tallessa, jos oikein tiukka paikka tullee.
Nämä uudemmat on taskujen puolesta huonommat, mutta hyvin tuonne tavaraa sopii ja loput reppuun.
Haalarimallin lämpöasut painii ihan eri sarjassa lämpöominaisuuksiensa kanssa mitä kaksosaset olkoon mitä vaan. Niistä kun ei hukkalämpöä vyötärön seutuvilta tule, eikä vinkka kutittele selkämystä.
Muuan syksy takaperin vinttaroin syysjäillä tuohon Kuusamon Uistimen kirpelilammelle ensimmäistä kertaa lirkutteleen, pukuna oli haltin drymaxi ja alla sen tuhannen teknistä alusasua, välipöksyä ja lämpökerrastoa niin että jätkä käveli kun michelinin ukko.
Tunteroisen siinä pilkin ja tuumailin, että huonoksi sitä on tullu kestämään kelejä kun leuat jo lotisee, eikä pakkasta ole ees kahtakymmentä. Pari reissua mie niissä pukineissa nokan päästä tippaa herutin, kunnes laitoin tuon haalarin päälle muutamana aamuna. Pakkasta oli rapia parikymmentä ja mie se vain vislailin jäällä pikku hikeä puskien.
Että opetutti se vielä vanahaakin, riekkolainen.
Viime kevväänä kun istuin harria kiusaamassa kaiken kauhiassa vesisatteessa ja loppusalla rupes jo vesi liriseen niskan kautta selekärankaa pitkin persuksiin, niin mie kerkesin säikähtää että joko pirkule loppu Lomatekstiilistä kilometrit.
Vaan syy olikin siinä, että kun syksyn kovimmat kelit hirvihommissa oli tuo päällä, niin pinnasta karkas kalvo sen kaiken kauhian verilöylyn keskellä. (maka) No se parani sillä, että otin silikonipullon kouraan ja suihkuttelin päälikankaan vettähylykivään tillaan.
Eli haalaria pilikkihommiin, viimesillä jäillä mennee keviämmätkin jos ei ihan pimiästä pimiään meinaa istua ja se se onkin tolokun touhua kun näilläkin korkeuksilla jos vapun tienoilla meinaa pimiät pilikkimällä yhistää, niin saa kellonkiertämän istua hinkuunsa.
Voi olla että oon tästä naputellu aiemminkin, vanha ei muista, mutta hyvän asian eestä pittää pikkusen ääntä pittääkkin.