Avautuminen talvesta.
Alueen säännöt
Täällä keskustellaan kaikesta yleisestä kalastukseen liittyvästä.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt - Kalastus-uutisia - Etusivu uusiks!
Täällä keskustellaan kaikesta yleisestä kalastukseen liittyvästä.
Kalamies.com foorumin yleissäännöt - Kalastus-uutisia - Etusivu uusiks!
Re: Avautuminen talvesta.
Koska "himpun verran" on poltetta päästä vesille, niin tietysti täytyy tehdä kaikkensa välittömän startin varmistamiseksi heti kun jäät lähtevät. Niinpä päätin tänään painua rantavajalle hakemaan sinne syksyllä unohtuneet kalakamat ja alkaa huoltamaan niitä. Jäivät vehkeet sinne, kun emme Teugen kanssa mitenkään suostuneet uskomaan, että jäät tulisivat kesken meidän perinteistä viikon kestävää syyskalastusreissuamme. Niin vain per*ele kuitenkin kävi, että neljännen kalastuspäivän aamuna oli veneen ympärillä 5cm jäätä ja viikko jäi tyngäksi. Siitä masentuneena ei sitten viitsitty roudata kalastusvermeitäkään rantakopista lämpimään varastoon.
Painelin siis auringon-nousun aikaan rantaan ja totesin, että aurakuski on koko vi*un talven ajan käyttänyt kopin kohdalla olevaa levikettä lumenläjityspaikkana. Ei muuta kuin kipuamaan kopinkorkuisen lumivuoren yli. Puoleen väliin menikin ihan hyvin, etenin jopa jotain 2m/min, kun lumi upotti kusirajaan asti. Siellä huipulla muuttui hiukan hankalammaksi, kun äkkiä humpsahdin lumeen kainaloitani myöten. On muuten aika haastavaa yrittää ylös tuollaisesta lumipotyerosta, kun jalkojen alla ei ole mitään kovaa josta ponnistaa. Per*eleellisen reuhuamisen jälkeen sain kaivettua edessäni olevaan penkkaan sen verran koloa, että pääsin punnertutumaan pois montusta ja kierin lumivallin rinnettä alas rantakopille. Siinä vaiheessa sitten huomasin, että ovenkin edessä oli n. metri lunta. Eli ei muuta kuin takaisin vuorikiipeilemään ja noutamaan autolta lapiota.
Kiipeilyosuus meni tosin himpun helpommin kuin ekalla kerralla, koska saatoin hyödyntää lumivuoreen polkemaani kanjonia. Taktiikka oli muuten hyvä, mutta ei olisi pitänyt yrittää kulkea samaa reittiä myös sen per*eleen ansakuopan kohdalla. Tällä kertaa putosin vieläkin syvemmälle sinne holeen ja sain taas reuhtoa hyvän tovin päästäkseni sieltä pois. Lapio kuitenkin löytyi ja käytin sitä siltana ansakuopan kohdalla paluumatkalla. Taktiikka toimi, paitsi että lapiosta katkesi varsi. Katkenneella lapiolla sain kopin oven kaivettua esiin puolessa tunnissa ja olin läpimärkä hiestä. Ajattelinkin levätä kopissa yhden sauhun verran ja rupesin kopeloimaan avinta taskustani...
Olin saa*ana unohtanut sen avaimenkin autoon, joten jälleen vuorikiipeilemään. Tällä kertaa ulitin lumivuoren pehmeän laen kierimällä, enkä vajonnutkaan pehmeään lumeen. Housun- ja takintaskut sekä niska tosin täyttyivät lumella, kun kierin lumivuoren rinnettä alas. Oli siinä koiraankusettajamummolla hyvä ilme, kun minä kalsarisille ja t-paitasille riisuutuneena pudistelin lumia kamppeistani. Avaimet noudettuani noudatin paluumatkalla samaa taktiikkaa kuin tullessa, joten myös kamppeiden lumilastin poistorituaali oli sama. Alkoiu jo hiukan paleltamaankin ja kamppeet alkoivat olemaan kauttaaltaan märät hikoilemisen ja lumessaryömimisen takia. Huimasi muös ihan perhanasti.
Pääsin sentään koppiin sisään lämmitettyäni munalukkoa ensin sytkärillä ja ravisteltuani sieltä vedet ulos. Laitoin sätkän tulille ja sitä sytytelläsi huomasin, että käde vapisivat niin saakelisti, että meinasin polttaa kulmakarvani sytyttäessäni röökiä. Mittasin verensokerit ja aavistukseni osoittautui oikeaksi. Verensokeri oli 2,1mmol/l, eli tajunnan menetys alkoi olla lähellä. Kiireresti kopeloimaan taskuista sokeria, mutta turhaan. Sokeripastillit löytyivät myöhemmin sieltä lumivuoren rinteeltä. Onneksi kopissa olevassa jigipakissa oli pari ylivuotista dajm-patukkaa, jotka rouhin pikana naamaan makaavassa asennossa ja maailman pyoriessä veikeästi silmissäni.
Suunnilleen kymmenen minuutin kuluttua alkoi huimaus ja vapina asettua. Toisen suitsukkeen jälkeen aloin roudaamaan kamoja sen v:n lumivuoren yli autolle. Ihan ensin kuiten vein sinne ansakuopalle kopin seinustalla olleen pienen kuormalavan. Kamojen roudaus vaati kolme reissua, sisältäen mm. 13 vapasettiä, yli 30kg painavan lihalaatikosta tehdyn jerkkipakin, liki samanpainoisen jigipakin, kassillisen irtorasioita, muutamat pelastusliivit, sammuttimen, parit jalkineet ja sadevarusteet, läjän vapatelineitä jne... Positiivisena seikkana mainittakoon, että vaikka olin märissä vaatteissa pikkupakkasessa, niin hiki virtasi jälleen eikä palellut pätkääkään. Lopuksi etsin vielä auton avaimet sieltä lumihelvetistä ja samalla korjasin talteen ne sokeripastillit, lompakon, kourallisen kolikoita, kännykän suojakuoren (kännykkä oli pysynyt rintataskussa, enkä tajua miten se silikoonista tehty suoja oli voinut pudota hankeen) sekä läjän muuta pikkuroinaa.
Kun sain kamat mutsin talliin, niin olin ihan poikki ja päätin jättää vehkeiden huoltotoimet huomiseksi. Joka tapauksessa avovesikauden avajaiset ovat nyt minun osaltani aimo askeleen lähempänä. Väisty siis per*eleen talvi ja saavu kevät. Muuten saattaa nuppi seota, sikäli kuin siellä enää moiseen on tilaa...
Painelin siis auringon-nousun aikaan rantaan ja totesin, että aurakuski on koko vi*un talven ajan käyttänyt kopin kohdalla olevaa levikettä lumenläjityspaikkana. Ei muuta kuin kipuamaan kopinkorkuisen lumivuoren yli. Puoleen väliin menikin ihan hyvin, etenin jopa jotain 2m/min, kun lumi upotti kusirajaan asti. Siellä huipulla muuttui hiukan hankalammaksi, kun äkkiä humpsahdin lumeen kainaloitani myöten. On muuten aika haastavaa yrittää ylös tuollaisesta lumipotyerosta, kun jalkojen alla ei ole mitään kovaa josta ponnistaa. Per*eleellisen reuhuamisen jälkeen sain kaivettua edessäni olevaan penkkaan sen verran koloa, että pääsin punnertutumaan pois montusta ja kierin lumivallin rinnettä alas rantakopille. Siinä vaiheessa sitten huomasin, että ovenkin edessä oli n. metri lunta. Eli ei muuta kuin takaisin vuorikiipeilemään ja noutamaan autolta lapiota.
Kiipeilyosuus meni tosin himpun helpommin kuin ekalla kerralla, koska saatoin hyödyntää lumivuoreen polkemaani kanjonia. Taktiikka oli muuten hyvä, mutta ei olisi pitänyt yrittää kulkea samaa reittiä myös sen per*eleen ansakuopan kohdalla. Tällä kertaa putosin vieläkin syvemmälle sinne holeen ja sain taas reuhtoa hyvän tovin päästäkseni sieltä pois. Lapio kuitenkin löytyi ja käytin sitä siltana ansakuopan kohdalla paluumatkalla. Taktiikka toimi, paitsi että lapiosta katkesi varsi. Katkenneella lapiolla sain kopin oven kaivettua esiin puolessa tunnissa ja olin läpimärkä hiestä. Ajattelinkin levätä kopissa yhden sauhun verran ja rupesin kopeloimaan avinta taskustani...
Olin saa*ana unohtanut sen avaimenkin autoon, joten jälleen vuorikiipeilemään. Tällä kertaa ulitin lumivuoren pehmeän laen kierimällä, enkä vajonnutkaan pehmeään lumeen. Housun- ja takintaskut sekä niska tosin täyttyivät lumella, kun kierin lumivuoren rinnettä alas. Oli siinä koiraankusettajamummolla hyvä ilme, kun minä kalsarisille ja t-paitasille riisuutuneena pudistelin lumia kamppeistani. Avaimet noudettuani noudatin paluumatkalla samaa taktiikkaa kuin tullessa, joten myös kamppeiden lumilastin poistorituaali oli sama. Alkoiu jo hiukan paleltamaankin ja kamppeet alkoivat olemaan kauttaaltaan märät hikoilemisen ja lumessaryömimisen takia. Huimasi muös ihan perhanasti.
Pääsin sentään koppiin sisään lämmitettyäni munalukkoa ensin sytkärillä ja ravisteltuani sieltä vedet ulos. Laitoin sätkän tulille ja sitä sytytelläsi huomasin, että käde vapisivat niin saakelisti, että meinasin polttaa kulmakarvani sytyttäessäni röökiä. Mittasin verensokerit ja aavistukseni osoittautui oikeaksi. Verensokeri oli 2,1mmol/l, eli tajunnan menetys alkoi olla lähellä. Kiireresti kopeloimaan taskuista sokeria, mutta turhaan. Sokeripastillit löytyivät myöhemmin sieltä lumivuoren rinteeltä. Onneksi kopissa olevassa jigipakissa oli pari ylivuotista dajm-patukkaa, jotka rouhin pikana naamaan makaavassa asennossa ja maailman pyoriessä veikeästi silmissäni.
Suunnilleen kymmenen minuutin kuluttua alkoi huimaus ja vapina asettua. Toisen suitsukkeen jälkeen aloin roudaamaan kamoja sen v:n lumivuoren yli autolle. Ihan ensin kuiten vein sinne ansakuopalle kopin seinustalla olleen pienen kuormalavan. Kamojen roudaus vaati kolme reissua, sisältäen mm. 13 vapasettiä, yli 30kg painavan lihalaatikosta tehdyn jerkkipakin, liki samanpainoisen jigipakin, kassillisen irtorasioita, muutamat pelastusliivit, sammuttimen, parit jalkineet ja sadevarusteet, läjän vapatelineitä jne... Positiivisena seikkana mainittakoon, että vaikka olin märissä vaatteissa pikkupakkasessa, niin hiki virtasi jälleen eikä palellut pätkääkään. Lopuksi etsin vielä auton avaimet sieltä lumihelvetistä ja samalla korjasin talteen ne sokeripastillit, lompakon, kourallisen kolikoita, kännykän suojakuoren (kännykkä oli pysynyt rintataskussa, enkä tajua miten se silikoonista tehty suoja oli voinut pudota hankeen) sekä läjän muuta pikkuroinaa.
Kun sain kamat mutsin talliin, niin olin ihan poikki ja päätin jättää vehkeiden huoltotoimet huomiseksi. Joka tapauksessa avovesikauden avajaiset ovat nyt minun osaltani aimo askeleen lähempänä. Väisty siis per*eleen talvi ja saavu kevät. Muuten saattaa nuppi seota, sikäli kuin siellä enää moiseen on tilaa...
Nuorten kalakerho etsii lahjoituksina käyttökelpoista tai korjauskelpoista kalastustavaraa. Yksäriä minulle, niin kerron lisää.
-
- Viestit: 1142
- Liittynyt: 23:52:31 03.10.2009
- Paikkakunta: 00840
Re: Avautuminen talvesta.
Olipas mainio tarina tyrältä. Hyvä että ylipäätään on enään huollettavaa ajankuluks. Omat kelat on avattu kolme kertaa ja vaihdettu öljyt talven aikana. Kaikki koukut ekaks viilailtu teräviks ja kuukauden kuluttua tekemisen puutteessa heitin ne pois ja vaihdoin uusiin... Haukiperhonsidonta kärpänen puras ennen jouluu ja nyt nekään ei mahu enään minnekkään, joten meritaimen vekotitmia on tullu pari viikkoo pyöriteltyy. On se avoimen meren kutsu uskomattoman voimakas. Kilpapilkintääkin tullu 15v harrastettua, ei vaan sytytä enään. Merelle merelle, sinne kalamiehen mieli. Ja vaikka kausi yleensä tuleekin alotettuu vähintääkin kyseenalasissa olosuhteissa missä avoveden ja jäänsuhde on luokkaa 10%/90% niin ei enään täälläkään mielikuvitus riitä minne pääsis... Ja seuraavaks sääpalveluiden pariin toteamaan että sama kylmyys jatkuu ja jatkuu!
Re: Avautuminen talvesta.
Vaikka tarinan sisältö aiheuttaa myötätunnon huokaisuja, kerronta ja päähenkilön fyysinen habitus loi päähäni sellaisia mielikuvia etten osaa kuin nauraa
ISO uisteluvene kaupan! Nettivene 735003
Tsekkaa mun blogi: https://www.facebook.com/ruodollarokotettu/?fref=ts
Tsekkaa mun blogi: https://www.facebook.com/ruodollarokotettu/?fref=ts
Re: Avautuminen talvesta.
Jos ois kahvia ni ne olis nappiksella...Samtheman kirjoitti:Vaikka tarinan sisältö aiheuttaa myötätunnon huokaisuja, kerronta ja päähenkilön fyysinen habitus loi päähäni sellaisia mielikuvia etten osaa kuin nauraa
Etiopiassa kaikki muu on paskaa paitsi kusi...
Re: Avautuminen talvesta.
On siinä mulla kavereita, kun kehtaavat nauraa toisen vastoinkäymisille. Odottakaahan kun kohtaamme vesillä, puhkon perhana teidän kellurenkaanne, niih!
Nuorten kalakerho etsii lahjoituksina käyttökelpoista tai korjauskelpoista kalastustavaraa. Yksäriä minulle, niin kerron lisää.
Re: Avautuminen talvesta.
Tuosta kyllä talven tuskan aistii... Jollakin vaan se "kynä" pysyy kädessä...Tyrä kirjoitti:Koska "himpun verran" on poltetta päästä vesille, niin tietysti täytyy tehdä kaikkensa välittömän startin varmistamiseksi heti kun jäät lähtevät. Niinpä päätin tänään painua rantavajalle hakemaan sinne syksyllä unohtuneet kalakamat ja alkaa huoltamaan niitä. Jäivät vehkeet sinne, kun emme Teugen kanssa mitenkään suostuneet uskomaan, että jäät tulisivat kesken meidän perinteistä viikon kestävää syyskalastusreissuamme. Niin vain per*ele kuitenkin kävi, että neljännen kalastuspäivän aamuna oli veneen ympärillä 5cm jäätä ja viikko jäi tyngäksi. Siitä masentuneena ei sitten viitsitty roudata kalastusvermeitäkään rantakopista lämpimään varastoon.
Painelin siis auringon-nousun aikaan rantaan ja totesin, että aurakuski on koko vi*un talven ajan käyttänyt kopin kohdalla olevaa levikettä lumenläjityspaikkana. Ei muuta kuin kipuamaan kopinkorkuisen lumivuoren yli. Puoleen väliin menikin ihan hyvin, etenin jopa jotain 2m/min, kun lumi upotti kusirajaan asti. Siellä huipulla muuttui hiukan hankalammaksi, kun äkkiä humpsahdin lumeen kainaloitani myöten. On muuten aika haastavaa yrittää ylös tuollaisesta lumipotyerosta, kun jalkojen alla ei ole mitään kovaa josta ponnistaa. Per*eleellisen reuhuamisen jälkeen sain kaivettua edessäni olevaan penkkaan sen verran koloa, että pääsin punnertutumaan pois montusta ja kierin lumivallin rinnettä alas rantakopille. Siinä vaiheessa sitten huomasin, että ovenkin edessä oli n. metri lunta. Eli ei muuta kuin takaisin vuorikiipeilemään ja noutamaan autolta lapiota.
Kiipeilyosuus meni tosin himpun helpommin kuin ekalla kerralla, koska saatoin hyödyntää lumivuoreen polkemaani kanjonia. Taktiikka oli muuten hyvä, mutta ei olisi pitänyt yrittää kulkea samaa reittiä myös sen per*eleen ansakuopan kohdalla. Tällä kertaa putosin vieläkin syvemmälle sinne holeen ja sain taas reuhtoa hyvän tovin päästäkseni sieltä pois. Lapio kuitenkin löytyi ja käytin sitä siltana ansakuopan kohdalla paluumatkalla. Taktiikka toimi, paitsi että lapiosta katkesi varsi. Katkenneella lapiolla sain kopin oven kaivettua esiin puolessa tunnissa ja olin läpimärkä hiestä. Ajattelinkin levätä kopissa yhden sauhun verran ja rupesin kopeloimaan avinta taskustani...
Olin saa*ana unohtanut sen avaimenkin autoon, joten jälleen vuorikiipeilemään. Tällä kertaa ulitin lumivuoren pehmeän laen kierimällä, enkä vajonnutkaan pehmeään lumeen. Housun- ja takintaskut sekä niska tosin täyttyivät lumella, kun kierin lumivuoren rinnettä alas. Oli siinä koiraankusettajamummolla hyvä ilme, kun minä kalsarisille ja t-paitasille riisuutuneena pudistelin lumia kamppeistani. Avaimet noudettuani noudatin paluumatkalla samaa taktiikkaa kuin tullessa, joten myös kamppeiden lumilastin poistorituaali oli sama. Alkoiu jo hiukan paleltamaankin ja kamppeet alkoivat olemaan kauttaaltaan märät hikoilemisen ja lumessaryömimisen takia. Huimasi muös ihan perhanasti.
Pääsin sentään koppiin sisään lämmitettyäni munalukkoa ensin sytkärillä ja ravisteltuani sieltä vedet ulos. Laitoin sätkän tulille ja sitä sytytelläsi huomasin, että käde vapisivat niin saakelisti, että meinasin polttaa kulmakarvani sytyttäessäni röökiä. Mittasin verensokerit ja aavistukseni osoittautui oikeaksi. Verensokeri oli 2,1mmol/l, eli tajunnan menetys alkoi olla lähellä. Kiireresti kopeloimaan taskuista sokeria, mutta turhaan. Sokeripastillit löytyivät myöhemmin sieltä lumivuoren rinteeltä. Onneksi kopissa olevassa jigipakissa oli pari ylivuotista dajm-patukkaa, jotka rouhin pikana naamaan makaavassa asennossa ja maailman pyoriessä veikeästi silmissäni.
Suunnilleen kymmenen minuutin kuluttua alkoi huimaus ja vapina asettua. Toisen suitsukkeen jälkeen aloin roudaamaan kamoja sen v:n lumivuoren yli autolle. Ihan ensin kuiten vein sinne ansakuopalle kopin seinustalla olleen pienen kuormalavan. Kamojen roudaus vaati kolme reissua, sisältäen mm. 13 vapasettiä, yli 30kg painavan lihalaatikosta tehdyn jerkkipakin, liki samanpainoisen jigipakin, kassillisen irtorasioita, muutamat pelastusliivit, sammuttimen, parit jalkineet ja sadevarusteet, läjän vapatelineitä jne... Positiivisena seikkana mainittakoon, että vaikka olin märissä vaatteissa pikkupakkasessa, niin hiki virtasi jälleen eikä palellut pätkääkään. Lopuksi etsin vielä auton avaimet sieltä lumihelvetistä ja samalla korjasin talteen ne sokeripastillit, lompakon, kourallisen kolikoita, kännykän suojakuoren (kännykkä oli pysynyt rintataskussa, enkä tajua miten se silikoonista tehty suoja oli voinut pudota hankeen) sekä läjän muuta pikkuroinaa.
Kun sain kamat mutsin talliin, niin olin ihan poikki ja päätin jättää vehkeiden huoltotoimet huomiseksi. Joka tapauksessa avovesikauden avajaiset ovat nyt minun osaltani aimo askeleen lähempänä. Väisty siis per*eleen talvi ja saavu kevät. Muuten saattaa nuppi seota, sikäli kuin siellä enää moiseen on tilaa...
Haukihemmon höpinöitä... www.jyrikuu.fi
Re: Avautuminen talvesta.
heh.muistaakohan tyrä ens syksynä köijätä vermeet varastoo
tarinaa lukiessa piti kahvikuppi siirtää etemmäs,ettei tosiaan ole kaffeet pöksyillä
senverran hymyilytti.
tarinaa lukiessa piti kahvikuppi siirtää etemmäs,ettei tosiaan ole kaffeet pöksyillä
senverran hymyilytti.
Re: Avautuminen talvesta.
Kyllä hää nyt muistais, mutta kun ei kerkiä.kalikka kirjoitti:heh.muistaakohan tyrä ens syksynä köijätä vermeet varastoo
Lavetti, M/S Mattolaituri, toimii ansiokkaasti välillä jäänmurto tehtävissäkin, koska Tyrän kausi on tosissaan jäistä jäihin.
Alla kuva 24.04.2011 kun piti päästä kalaan.
Re: Avautuminen talvesta.
Lyhyestä virsi kaunis: tämä loppumattoman tuntuinen talvi kyrsii ihan pohjattomasti. Tyrän raportti on ihan loistava, harvoin on talven aiheuttamaa tuskaa noin eläväisesti kuvattu!
Vihernieriä paras nieriä - Nokkalohi paras lohi - Jänkäkoera paras koera
Re: Avautuminen talvesta.
Nyt on avattu, putsattu, rasvattu, muollettu ja hellästi silitelty kaikki haspelit ja korjattu niiden vavat (pari karkirengasta vaihdettu). Josko huomenna siirtyisi onanoi..., eiku siis omatoimisesti huoltamaan hyrräkeloja. Tänään muuten näin avovettä venerannassa, mutta se katosi kun pujotin pilin takaisin housuihin. Jäi vain keltainen reikä hankeen
Nuorten kalakerho etsii lahjoituksina käyttökelpoista tai korjauskelpoista kalastustavaraa. Yksäriä minulle, niin kerron lisää.
Re: Avautuminen talvesta.
Hienoja avautumisia! Itse näin henkisesti repaleisena pystyn enää tähän: Vi**u mä vihaan tätä valkoista jäistä maailmaa!!!!
Huono päivä kalassa on huomattavasti parempi kuin hyvä päivä töissä!
Re: Avautuminen talvesta.
Tänään oli täällä läntisen Suomenlahden rannikolla jo aamusta selkeät keväänmerkit ilmassa.
Pakkasta ei ollut, kuin -14,5 astetta. Lokkejakaan ei ole kuulunut vielä. Niiden ilmaantumisesta menee joka vuosi se samat kolme viikkoa vesien aukeamiseen. Oma veikkaukseni on, että menee vappuviikolle tuo avovesien kylmä kosketus. Toki tuo Suomenlahtikin aukeaa ulapalta ennen, mutta rantojen rampit on vielä pitkään jäässä.
Pakkasta ei ollut, kuin -14,5 astetta. Lokkejakaan ei ole kuulunut vielä. Niiden ilmaantumisesta menee joka vuosi se samat kolme viikkoa vesien aukeamiseen. Oma veikkaukseni on, että menee vappuviikolle tuo avovesien kylmä kosketus. Toki tuo Suomenlahtikin aukeaa ulapalta ennen, mutta rantojen rampit on vielä pitkään jäässä.
- vlasek
- Provoileva muskelipökiö
- Viestit: 13103
- Liittynyt: 00:09:58 02.09.2007
- Paikkakunta: Träshscandal
Re: Avautuminen talvesta.
Vihaan talvessa mm seuraavia asioita: KAIKKEA!
"Jävla skogsfinnar, flytta tillbaka till mongoliet
Re: Avautuminen talvesta.
hmm hmm hmm, pitäisiköhän siirtyä defcon viitoseen ja alkaa hiekoittaa lähintä laskupaikkaa. Sepelihän jäästä mukavasti sulaa läpi auringon paistaessa.
Rannan viimeiset 15m tuntuu olevan tiukimmin jäässä.
Oli muuten emännän ilme näkemisen arvoinen kun kerroin suunnitelmasta ääneen!!!
Rannan viimeiset 15m tuntuu olevan tiukimmin jäässä.
Oli muuten emännän ilme näkemisen arvoinen kun kerroin suunnitelmasta ääneen!!!
Re: Avautuminen talvesta.
Tuhkaa ja suolaa rampille, niin kevään keijut ottavat sen omakseen. Kokeiltu on ja toimii.
Nuorten kalakerho etsii lahjoituksina käyttökelpoista tai korjauskelpoista kalastustavaraa. Yksäriä minulle, niin kerron lisää.
Re: Avautuminen talvesta.
Just menin tUURST Marianhaminaan ja jäätä on paljon koko matkalla. Vapuks voi olla mahkisia jos vesi lähtee nousemaan , muuten saaristomerellä kausi alkaa vasta Toukokuussa. Toivotaan ihmettä säiden suhteen
Kalamies on eri mies
- kingarthur
- Viestit: 86
- Liittynyt: 12:13:33 20.03.2006
- Paikkakunta: Riihimäki
Re: Avautuminen talvesta.
Eipä tämä hyvältä näytä. On jopa joutunut alentumaan kaivamaan pilkkivehkeet naftaliinista muutaman vuoden tauon jälkeen. Polte vesille ajaa epätoivoisiin tekoihin.
Eilen ehti huoltamaan loputkin kelat ja pitäisi siirtyä koukkujen teroituksiin ja siirtelemään vieheitä rasioista toisiin.
Veneen kimppuunkin pitäisi päästä, mutta sen verran kylmä tuolla on, ettei pysty mitään kohmeisilla sormilla tekemään.
Ihan oikeesti saisi ruveta jo lämpenemään, avovesikausi sen kuin lyhenee päivä päivältä.
Eilen ehti huoltamaan loputkin kelat ja pitäisi siirtyä koukkujen teroituksiin ja siirtelemään vieheitä rasioista toisiin.
Veneen kimppuunkin pitäisi päästä, mutta sen verran kylmä tuolla on, ettei pysty mitään kohmeisilla sormilla tekemään.
Ihan oikeesti saisi ruveta jo lämpenemään, avovesikausi sen kuin lyhenee päivä päivältä.
I don't want to talk to you no more, you empty headed animal food trough wiper. I fart in your general direction. Your mother was a hamster and your father smelt of elderberries.
Re: Avautuminen talvesta.
Tulis kesä ja kärpäset, niin olis köyhälläkin kavereita!
Re: Avautuminen talvesta.
Lunta tullu taas 5 senttiä lisää iltapäivän aikana...
Saas nähdä vieläkö juhannuksena ollaan pilkillä.
Saas nähdä vieläkö juhannuksena ollaan pilkillä.
Tosissaan muttei totisesti.
Re: Avautuminen talvesta.
wantaallakin sataa walkeeta...
"Ainahan sitä nuorta saa,harvoin hyvää wanhaa"
Re: Avautuminen talvesta.
Olin jo näkevinäni aamulla kevään ensimmäiset hameet. Sitten heräsin ja katsoin
lämpömittaria. Inkoossa pakkasta -16 astetta klo 0700. Kivasti jäätää öisin tuota lumen alla köllöttelevää kantta. Vappuna pilkille?
lämpömittaria. Inkoossa pakkasta -16 astetta klo 0700. Kivasti jäätää öisin tuota lumen alla köllöttelevää kantta. Vappuna pilkille?
Re: Avautuminen talvesta.
...TUN TALVI...
Re: Avautuminen talvesta.
Pitäkää talvenne, 20min päästä alkaa boardaus Havannan koneeseen. Mä läksen sulattelee jäitä krogilasissa.
Re: Avautuminen talvesta.
Kyllä se vähän on tällaista ollut. Pikkuhiljaa alan miettiä varustusta. Pitäisikö uutta siimaa, onko tarpeeksi leikareita... Mökin olen varannut 3.5. - 5.5. Tietysti jo ennen sitä täytyy kastaa. Jos ei muuhun pysty, menen ulkoilemaan Porkkalan kärkeen.
Re: Avautuminen talvesta.
Kaverini mökkinaapuri oli viime viikonloppuna saapunut mökille pakettiautolla. Oli ollut erikoinen näky laiturinpäässä. Mökki vielä suhteellisen ulkona Inkoossa. Kyrköfjärdenillä ajelevat edelleen traktoreilla. Erikoinen jäätalvi täällä rannikolla. Seleniukselle SALMOnellaa ja satiaisia!