Eihän sielä reissun päällä mitään jaksanut alkaa tarinoida...
Nyt alkaa pikkuhiljaa väsymys helpottaan sen verran että vois koittaa vähän tarinoida kuinka reissu meni...
Kirjailijan vikaa mussa ei oo mutta koitetaan nyt muutama sana kirjoittaa reissusta ja laittaa kuvia näytille.
Perjantaina startattiin Kangasalta hienossa kelissä 6.00 matkaan kohti Kilpisjärveä jossa oltiin ensimmäinen yö.
Kilpisjärven kelit tuntui hieman kolealta kun shortseissa ja t-paidoissa oli lähdetty liikkeelle ja kun Kilpisjärvelle päästiin oli auton mittarissa +3 astetta ja järvi vielä jäässä.
Kilpisjärvi:
Lauantai aamuna kymmenen aikaan päästiin "hyvin" nukutun yön jälkeen jatkamaan matkaa viimeiset 200 kilometriä kohti Arnöyaa.
Puolentoista vuorokauden matkan jälkeen oltiin vihdoin Arnöyassa perillä kahden aikaan.
Veneeseen tutustuminen, papereiden täyttö, nopea auton purku ja äkkiä pienelle iltapistolle merelle.
Melkoista opettelua ja ihmettelyä oli ensimmäinen ilta, koska kaikki olivat ensimmäistä kertaa veneellä jäämerellä.
Muutamia pieniä turskia, kissakala ja ensimmäinen pallas saatiin avaus iltana vaikka se aika säätämistä olikin.
Perttu otti reissun ensimmäisen pallaksen:
Avauskatti:
Sunnuntaina käytiin oppaan kanssa tutustumassa paikkoihin ja tekniikoihin, mutta kalatapahtumat oli vähissä. Pallasta ei näkynytkään koko päivänä vaikka kuinka yritettiin.
Opastus oli silti koko rahan arvoista että saatiin kiinni jutun juonesta.
Ilma oli sunnuntaina kuin morsian, voisi sitä mökin ikkunasta huonommatkin maisemat olla...
Maisemat:
Maanantaina herättiin taas kovaan tuuleen ja vesisateeseen.
Aamulla käytiin "kotisalmessa" etsimässä kalaa muutama tunti ilman kummempia tapahtumia.
Ruokatauko mökillä ja sen jälkeen uusille paikoille kalaa haeskelemaan.
Ja alkoihan sitä löytyä kun päästiin vaan oikeille mestoille.
Pientä turskaa tuli ensimmäisestä paikasta solkenaan ja turskaparven seasta sain napattua yhden pienen pallaksenkin.
Hurjia taistelijoita, tuokaan pallas painanut kuin 5 kiloa, mutta kun se päätti lähtee niin se myös lähti vaikka jarrut oli todella kireällä.
Kissakaloja napsui tasaiseen tahtiin kun edettiin rantaa pallaksen toivossa.
Hyvän kokoista kattia oli liikenteessä, kuusi kissaa saatiin ja paino vaihteli 3,5 - 6 kiloon.
Päivän päätteeksi Uke otti kiinnityksen reissun isoimpaan kalaan 7 kilon pallaksella.
Maanantai aamun keliä ja erittäin vaarallisia norjalaisia villilampaita:
Oma avaus pallas:
Uken pallas:
Tiistai oli taas sateinen mutta tyyni päivä, niin päästiin eilisille kissa- ja pallaspaikoille uudestaan koittamaan niitä isoja.
Heti ensimmäisestä paikasta erityisesti kissakalojen pyynnissä kunnostautunut Uke pisti kissaennätykset kunnon lukemille kun 9,5 kiloinen kissi nousi veneen laitojen paremmalle puolelle.
Tuo on ilmeisesti isoin kissa mikä on tänä vuonna camp crazy-codissa saatu.
Muutama muukin katti saatiin taas kotiinviemisiksi.
Jossain kohtaa päivää päätettiin huilata vähän ja siirtyä uisteluun.
Ei siinäkään paljon lepäilemään päässyt kun turskaa napsui uistimiin tasaiseen tahtiin.
Juha-Mattikin sai oman avaus paltaansa ja samalla kiinnityksen isoimpaan 9,5 kg uistelu pallaksella.
Millään ei malttanut kalastusta lopettaa kun oli niin tyyni päivä ja kalaa tuli tasaiseen tahtiin.
Aina kun mietittiin nukkumaan lähtöä niin jostain bongattiin vielä "se viimeinen paikka".
2 aikaan yöllä 14 tunnin kalastuksen jälkeen jysähti vihdoin 100 metrin penkalta oikein kunnolla sein kalastuksen yhteydessä.
Hetken pumppauksen jälkeen pintaan nousi valas, joka veneessä osoittautui 19,4 kg turskaksi.
Kymppi paukkui reilusti, eli reissun tavoitteet täytettynä.
Tuntui muutenkin olevan hienoja turskia tuossa penkalla, 8,5 kg oli seuraavaksi isoin ja muutama hyvä kala pääsi karkuun.
Sen verran loppu alkoi olla tuon jälkeen, että maltettiin vihdoin lopettaa sen päivän osalta ja lähteä perkuu hommiin.
KISSAMIES! ja 9,5 kg:
Juha-Matin uistelu pallas 9,5kg:
Turskaa tulee:
19,4kg turskis:
Perkuupaikalla:
Keskiviikko ja torstai oli huonoja päiviä, kovaa tuulta ja vettä tuli aamusta iltaan. Kotisalmessa käytiin kumpanakin päivänä kalastelemassa, mutta se ei antanut meille kummoisia saaliita missään kohtaa.
Perjantaina viimeisenä kalastuspäivänä sade loppui ja tuulikin alkoi taas tyyntymään, niin päästiin vielä kerran hyville paikoille kalastelemaan.
Heti aamusta tuli taas yksi pieni pallas, jonka jälkeen siirryttiin turska ja sei paikoille.
Seitä ja turskaa tuli taas nousuveden aikana hyvin satasen penkalta.
Uke nosti reissun isoimman sein joka jäi vain 4,5 kiloon.
Hetki tästä niin saatiin reissun toinen kymppikerholainen, kun Juha-Matti väänsi syvyyksistä näytille 18 kg turskan.
Kun nousuvesivirtaus loppui, hiljeni myös kalantulo ja siirryttiin kissa- ja pallaspaikoille.
Uke aloitti pallasrallin ja pääsi kolmantena kymppikerhoon 11,5 kilon pallaksella joka lähti evääksi.
Noin 15 minuuttia edellisestä oli mun vavan vuoro vääntyä ja 12,5 kg pallas kävi veneessä kääntymässä.
Seuraavaksi Juha-Matti otti pikkupallaksen penkkaa luotaillessa, kun jigi roikkui kymmenen metriä veneen perässä.
Pallas takaisin ja taas pallasralli jatkui, heti edellisen jälkeen käytin 11 kg pallaksen veneessä kääntymässä.
Vielä kerran niiasi vapa kunnolla tuosta samasta paikasta.
Pienien turskien parvi tuli häiritsemään meidän pallas kalastusta.
Noin kahden kilon turskaa kelaillessani näin kun pallas iski jigissä olleeseen turskaan.
Turska irtosi siinä rytäkässä, jigi äkkiä pohjaa kohti ja samalla hetkellä kun jigi pääsi pohjaan, niiasi vapa ja räikkä pärisi.
Hyvän väännön jälkeen reissun suurin pallas 14,8 kg kävi veneessä kääntymässä.
Vielä käytiin satasen penkalla koittamassa turskaa mutta se paikka ei toiminut kuin nousuvedellä.
Nokka kohti satamaa ja viikko pulkassa.
Ukelle reissun isoin sei 4,5 kg:
Juha-Matin ennätys turska 18kg:
Pallas 12,5 kg:
Pallas 11 kg:
Ja vielä viimeinen ja isoin pallas 14,8kg:
Lauantaina kahdelta iltapäivällä alkoi kotimatka ja perillä olin 9 aikaan seuraavana aamuna, oli kyllä riittävästi autossa istumista yhteen putkeen.
Viikon saldo oli: 11 ruijanpallasta; isoin 14,8 kg, 14 kissakalaa; isoin 9,5, läjä turskaa; isoin 19,4 ja läjä seitä; isoin 4,5 kg.
Lisäksi muutama keila, kolja ja yksi mysteeri kampela, mahdollisesti hietakampela...
Huikee reissu vaikka kelit vähän koetteli, tuonne mennään kyllä ensi kesänä uudestaan.
Väsynyt mutta onnellinen!
Tosissaan muttei totisesti.
