Jep. Tuli avattua haukikausi. Eteläinen merialue kutsui. Tätä hetkeä oli odotettu jo pitkään. Pari viimeistä viikkoa meni valmistellessa. On maalattu myrkkyväriä, kunnostettu konetta, koukutettu uutuuksia ja rasvattu keloja...
Rannassa kympin aikaan ja vene traikulta vesille. Käännän virta-avainta ja kone pyörii kolmisen sekuntia ja hyytyy. Aivan karvan verran alkoi pääkopassa verenkierto hyytymään. Kaikki mahdolliset kirosanat tuli lausuttua moneen kertaan. "Oi jumala, miksi minut hylkäsit". Tunnin verran konetta hierottiin rannassa, aivan kuten sitä kipeetä kuuluisaa. Onneksi mukaan oli sattunut kelan huoltosetti, josta löytyi kympin lenkkiavain. Sillä päästiin käsiksi vauhtipyörään ja saatiin kone taas pyörimään. Viitisen minuuttia kone kilkatti oudosti ja sen jälkeen se alkoi taas toimia normaalisti. Vikakin saatiin hyvin suurella todennäköisyydellä paikallistettua.
Merelle siis päästiin, eväitä syötiin ja muutama hapan nautittiin. Kalan kalaa ei koko päivänä nähty tai saatu. Kivillä käytiin kahteen kertaan. Toisella kerralla vielä täydestä vauhdista. Onneksi... onneksi pidän aina lukon auki. Muuten olis kevät kausi loppunut jo ensireissuun. Tällä kertaa selvittiin jumalattomalla säikähdyksellä ja evän maalipinnan radikaalilla muutoksella.
Eräällä siirtymällä todistimme myös luontoäidin tekosia. Ihmettelimme kovin karvaista kiveä, joka paljastui isoksi hirven ruhoksi. Sarvipää oli varmaankin pudonnut jäihin virtakohdassa ja hukkunut taisteltuaan elämästään. Karu meininki...
Eli... Onnistunut ensimmäinen reissu. Jos jotain sattuu, niin se sattuu merellä.
Ei jaksanut kasitoistanen "hatpsui" mennä kaislamaton läpi.