Reissu oli kyllä sellainen, etten tiedä itkeäkö vai nauraa. Kohteena kymin ahvenkoski, ajatuksena soutaa aamu, käydä päivällä kiusimassa limatuubeja ja iltapäivällä uusi soutu.
Olin rannassa aamulla puoli viiden (
) aikaan. Siinä sitten taittelin vermelit kasaan; vaivaiset kolme soutusettiä, yksi haggipaketti, pari isoa planon askia haukiuistimia, soutukassi, reppu, kylmälaukku ja haavi. Siis ihan vaatimaton setti? Terhi saiman tuli täyteen kun vielä vaatimattoman tomumajani kampesin venhoon.Keli näytti hyvältä, joki näytti hyvältä. Hiaanoo...
Aloitin souturupeaman yläosasta. Paitsi että kolmannen vavan laskettuani huomasin kahden ekan joutuneen samaan pyörteeseen. Nipussa kuin naruvyyhti. PRKL! Sotkua sevitellessäni alkoi joku tökkimään selkään. Niin, se kolmas oli pohjassa. Kiitos punottujen, sain siiman nopeasti poikki, ja pääsin jatkamaan selvittelyä. Hetken huilin ja parin uuden tapsin jälkeen olinkin valmis jatkamman hommia. Kieltämättä hieman alkoi v-käyrä nousemaan, väsymyskin auttoi asiaa. Olihan edellisenä yönä nukuttu ruhtinaalliset 3 tuntia, kiitos suomen pelin. Siinä ne tapahtumat aamusoudun osalta olikin...
Meloskelin sitten aamupäivällä meren puolelle katselemaan olisko hauet otillaan. Kun rupesin haukivapaa tapailemaan keulasta, ei sieltä löytynytkään mitään? Kumman kauan sitä muuten saa etsittyä puuttuvaa vapaa soutuveneen kokoisesta lullasta, ennenkuin ymmärtää karun totuuden. Se selkään taputellut vapa oli vapauttanut hakkisettini uusille vesille. Halpaa hubaa, pari vuotta vanha daiwan theory (ovh 200€) ja vulcan-x (70€) meni sen siliän tien jontkaan. PRKL! Tässä vaiheessa alkoi lippiksen alta jo nousemaan savua. Paljon. Harkitsin jopa kotiinlähtöä, mutta masokistinen luonteeni ei antanut periksi. Heitetään sit haukea 7500c3-döörillä ja 11-kinttuisella salmon specialistilla. PRKL! Tutuille kulmille parkkiin, ja muutama heitto syvän puolelle, jossa isommat luupäät yleensä majailee. Tyhjää... Kas, enpä yllättynyt. Olihan aamu jo antanut ymmärtää, ettei kannata ainakaan lottoa laittaa. Noh, kai matalasta jonku puikkarin löytää, joten käännyin 180 astetta ja laitoin jaskan(charlie megabait) siimanpäähän. Ekalla heitolla n2 kg hakki. Toisella n. 3kg. Kolmannella n. 5kg. Nyt jo käväisi hymy suupielissä. Muutama hetki tyhjää, possu siimanpäähän (ht). Ei muuten ole vielä itsesuspitetut possuni kalaa antaneet. Noh heitto, 3 kammenpyöräytystä ja pysäytys. Kala kiinni, n.4kg. Jopa taisin naurahtaa.
Kotvasen kuluttua paikanvaihdos toisensa perään, ja sieltä täältä kaloja kaloja kyytiin. Keskipaino n. +4kg, 5,5kg suurin.Suurimmat tuo 5,5, 2*5, monta kertaa 4 jne... Yhteensä kai 15-20kpl. Paras syönti tänä keväänä! Toi 5,5 oli kutematon, muut kuteneita.
Kalat tuli jaskalla, possulla sekä sinisellä ja tiikerisuspilla. Ihan pohjasta, ja todella hitaalla uitolla. Aikaa käytin n.4 tuntia.
Hieman leppyneenä suuntasin takaisin soutamaan. Eka 50 metriä antoi parin kilon hauen. Puolen tunnin jälkeen tärppi, jossa katosi siimaa parikymmnetä metriä kerralla. TAMU, jess! Tiukan väännön päätteeksi pääsin aitiopaikalta ihailemaan, kun silakka-habanero irtosi kalan suupielestä. 3-4kg... PRKL! Nyt alkoi nikkeliburana jo houkuttelemaan, liikaa menetyksiä yhdelle päivälle. Voikohan vitutukseen kuolla? Kohta kai sen saisi selville... Vaan, masokismi minussa nosti taas päätään, ja päätin soutaa vielä tunnin. Puolen tunnin jälkeen näin pintovan kalan, ja päätin tarjoilla sille vaapun vauhdilla, jospa vaikka hermostuisi. Kalan pinna paloi, ja tärppi oli sen mukainen, pumu hottentotti sai elämänsä kyydit. Lyhyt, mutta sitäkin tiukempi väsytys, ja 2, 76 taimen kyytiin. JEE! Äkkiä kamat läjään ja kotiin. Kotona pikainen sauna ja nukkumaan. Nyt elämä näyttää jo vähän paremmalta. Silti vituttaa kuin pientä oravaa. Ja yhtäaikaa on hyvä mieli, saalishan oli loistava.
Parit votot kylkeen:
Joku on viä ilonen kun saa sen!
