Tästä ote prujusta.
.Lapväärtinjoen valuma-alue sijaitsee pääosin Kristiinankaupungissa, Isojoella ja Karijoella. Joki alkaa Lauhavuoren kansallispuiston länsiosien lähteistä sekä Kauhajoen ja Isojoen kuntien rajalla sijaitsevista ojista. Isojoen kunnassa pääuoma tunnetaan nimellä Isojoki. Kristiinankaupungissa uomaa kutsutaan Lapväärtinjoeksi. Iso aluehan kyseessä on.
Lapväärtinjoen valuma-alue sijaitsee pääosin Kristiinankaupungissa, Isojoella ja Karijoella. Joki alkaa Lauhavuoren kansallispuiston länsiosien lähteistä sekä Kauhajoen ja Isojoen kuntien rajalla sijaitsevista ojista. Isojoen kunnassa pääuoma tunnetaan nimellä Isojoki. Kristiinankaupungissa uomaa kutsutaan Lapväärtinjoeksi. Joki laskee runsaan 100 metriä leveän lahden kautta Selkämereen 10 kilometriä Kristiinankaupungin eteläpuolella. Leveimmillään suistoalue on noin 500 metriä. Suistoalue on suhteellisen matala, ja veden syvyys on suurimmaksi osaksi alle 1 metriä. Pääuomassa alueen länsipuolella syvyys on paikoitellen suurimmillaan noin 2 metriä. Suiston kalastusrajoituksiin ja suiston maantieteelliseen sijaintiin on meneillään muutos, nykyisin on voimassa seuraavat rajoitukset: Kuvataan osana alueen ominaispiirteitä ja perusteluna poikkeuslupiin.
Storgrynnanilla (0,74 ha) Pjelaxfjärdenissä, 16 km Lapväärtinjoen suiston pohjoispuolella, sijaitsi vuonna 2017 Suomen toiseksi suurin merimetsokolonia, johon kuului 2 614 pesää. Merimetso pesi Storgrynnanilla ensimmäistä kertaa vuonna 2009, jolloin pesiä oli 5. Vuosina 2010–2013 pesiä ei laskettu, mutta vuonna 2014 kolonia oli kasvanut räjähdysmäisesti. Tällöin pesiä oli 30 (taulukko 2.1). Merimetsokolonian valtavan kasvun jälkeen Storgrynnanilla ei ole havaittu muita suojeltavia lintulajeja. Vuonna 2017 havaittiin 180 pesästä koostuva kolonia 18 km Lapväärtinjoen suiston eteläpuolella, Norrgårdensin saarella (SYKE). Aiempina vuosina (2014–2015) merimetso pesi suistoalueella, Girsbergetillä, jossa oli 119–114 pesää. Vuosina 2016 ja 2017 Girsbergetillä ei havaittu pesiä, mutta merimetsoja nähtiin lepäävän sekä Girsbergetillä että muilla suistoalueen saarilla. Suistoalueella nähtiin lisäksi 1 000–3 000 pyydystävää merimetsoa (Kristiinankaupungin–Isojoen kalastusalue). Kyseiset merimetsot ovat todennäköisesti lähistöllä sijaitsevien kolonioiden, ja etenkin Storgrynnanin, pesiviä ja pesimättömiä lintuja.
Lapväärtinjoen suisto sisältyy lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000-verkoston kohteeseen Lappfjärds våtmarker (FI0800112). Kohteen suojeluperusteena ovat erityisesti alueen linnusto ja jokisuistoluontotyyppi. Lapväärtinjoki-Isojoen jokivesistö puolestaan sisältyy Natura 2000-verkostoon Lapväärtinjokilaakson (FI0800111) kohteeseen. Lapväärtinjoki-Isojoki kuuluu myös kansainväliseen Project Aqua -vesistösuojeluohjelmaan ja ympäristöministeriön esitykseen erityissuojelua vaativista vesistöistä. Kohteen suojeluperusteita ovat mm. jokivesistöluontotyyppi mukaan lukien meritaimen ja merikutuinen ja vaeltava harjuskanta ja jokihelmisimpukka. Merialueelle levittäytyy Kristiinankaupungin saariston Natura 2000-alue (FI0800134), jonka suojeluperusteita ovat mm. maakohoamisrannikon ja saariston luontotyypit sekä linnusto. Lapväärtinjokilaakson jokialueen (uoman) suojelu toteutetaan pääosin vesilain säännösten avulla. Muiden kohteiden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla perustamalla niistä yksityismaiden luonnonsuojelualueita tai hankkimalla niitä valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin.
Lapväärtinjoki/Isojoki on yksi Suomen harvoista jäljellä olevista vesialueista, joissa esiintyy luonnossa lisääntyvää meritaimenta. Vesistö on siksi yksi Suomen arvokkaimmista joista. Vuodesta 2000 vuoteen 2010 jäljellä olevien meritaimenkantojen uhanalaisluokitus on muuttunut erittäin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi (Urho ym. 2010). Isojoen/Lapväärtinjoen luonnollinen ja myös viljelty taimenkanta ovat poikkeuksellisen arvokkaita sekä alueellisesti että kansallisesti (LUKE).
Tutkimukset ovat osoittaneet, että Lapväärtinjoessa on oma siikakanta, joka eroaa geneettisesti muista kannoista. Joessa esiintyy myös elinkykyinen harjuskanta, joka lisääntyy joessa. Kansallisen lohi- ja meritaimenstrategian mukaan meritaimenen luonnolliset kannat tulee palauttaa rajoittamalla kalastusta sekä tekemällä suuria taloudellisia investointeja kutualueiden ennallistamiseksi. Uuden kalastuslain ja -asetuksen (1.1.2016) nojalla meritaimenen kalastusta rajoitetaan merkittävästi. Hyvän tilan saavuttamiseksi vaaditaan strategian mukaan myös, ettei meritaimenen geneettinen monimuotoisuus pienene. DNA-tutkimukset osoittavat, että Isojoen pääuoman ja sivu-uomien alajuoksun vaeltava taimen eroaa paikallisesti vesialueen yläjuoksussa esiintyvästä taimenkannasta (LUKE). Tutkimuksen perusteella LUKE aati hoitosuosituksen Isojoen vesialueelle. Taimenkannan geneettinen vaihtelu huomioidaan suosituksessa. Suosituksen tarkoituksena on ohjata istutuksia ja muita taimenen hoitotoimenpiteitä siten, että kannat pysyvät elinkelpoisina, tarpeeksi monimuotoisina ja eristyksissä omassa ympäristössään.
Härkmeri delägarlag ja Härkmeri fiskargille ovat istuttaneet vuosittain meritaimenen poikasia 2 000–2 500 eurolla. Työ on jatkunut jo yli 10 vuotta. Merimetson saalistuksen vuoksi alueella osakaskunnat ovat siirtäneet meritaimenen istutuksen lokakuuhun. Lappfjärds fiskelag on tehnyt suuria taloudellisia investointeja taimenen vaellusolosuhteiden parantamiseksi Lapväärtinjoessa sekä niiden kutualueiden ennallistamiseksi. Kalastuskunta oli myös ottanut käyttöön selkeät kalastussäännöt kannan suojelemiseksi jo ennen uutta kalastuslakia. Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lisäksi rahoittanut 25 000 taimenen poikasen istutusta kannan vahvistamiseksi, ja Luke on istuttanut vuosittain luonnonkantojen tukemiseksi noin 2000jokipoikasta ja 2000 vaelluspoikasta. Alueella on noin 50 rekisteröityä kaupallista kalastajaa. Alueen kaupallisesti arvokkaimmat kalalajit ovat ahven, siika, hauki ja kuha. Ahven on yksi kalastusalueen tavallisimmista ja kaupallisesti arvokkaimmista kalalajeista.
Tutkimuksia merimetson vaikutuksista alueella ei ole tehty. Myös aihetta ylipäätään käsittelevä suomalainen tutkimus on puutteellista koskien lintujen saalistuksen vaikutuksia kalaan ja kalastukseen. Jo 1980-luvulla dokumentoitiin kuitenkin, että merimetson meritaimensmolttien pyydystys Irlannin joissa oli merkittävää (Kennedy & Greer 1988). Useissa vuosina 1999–2006 toteutetuissa hankkeissa tanskalaiset tutkijat ovat tutkineet lohi- ja meritaimensmolttien vaellusta ja selviytymistä (esim. Koed ym. 2006). Tulokset näyttävät, että pelkästään merimetso aiheuttaa smoltille jopa 50 % kuolleisuuden ja vähentää siten lohen ja taimenen vaellusta 50 prosentilla (Jepsen ym. 2014). Jepsenin ym. mukaan (2014) smolttivaiheelle ei ole määritetty arvoa tiheydestä riippuvaiselle kuolleisuudelle ja tutkijat lähtevät yleensä siitä, että jokaista 5 pyydystettyä smolttia kohden meritaimenet vähenevät yhdellä yksilöllä kannassa. Smoltin selviytymisellä on siten suuri merkitys kannan koolle sekä täysikasvuisten kutemaan palaavien yksilöiden määrään.
Vuosina 2011–2014 harjus- ja taimenkantojen selviytymistä tutkittiin tarkasti merkintätutkimusten avulla. Tulokset näyttävät merimetson saalistuksen vaikuttavan hyvin kielteisesti sekä harjukseen että taimeneen. Kannat pienenivät ja jopa katosivat joistakin joista Isojoen suualue on mantereen ympäröivä kapea jokisuu, jossa merimetso kykenee ajoittain saalistamaan tehokkaasti ja erityisesti kesä-syyskuussa ne myös saalistavat kapeassa ulkosaaristovyöhykkeessä todennäköisesti samoilla alueilla joita ensimmäisen merivuoden meritaimenet hyödyntävät ravinnonhankinnassa.
Meritaimenen kokonaismerkitys merimetson ravinnossa lienee erittäin vähäinen lajin harvalukuisuudesta johtuen, ja merimetson vaikutusta alueen taimenkantaan on hankala todentaa.
Mahdollisena uhkana Isojoen meritaimenkannalle on pidettävä merimetson levittäytymistä jokialueelle ja koskipaikkoihin. Matalassa Isojoessa meritaimenen poikaset kuten myös harjus saattaa olla alttiina merimetson saalistukselle. Tällöin uhanalaiseen luontaisesti lisääntyvään meritaimenkantaan kohdistuisi merimetsojen taholta saalistuspaine, jonka on muualla tehdyissä tutkimuksissa olevan haitallinen kannan kehitykselle. Merimetson vaikutukset terveydelle ja turvallisuudelle.
Täydennetään.
ALUEEN MAHDOLLISET POIKKEUSLUPAPERUSTEET
Poikkeusluvan mahdolliset perusteet luonnonsuojelulain § 39 mukaan: · Vakavien kalastukselle ja vedelle aiheutuvien vahinkojen ehkäiseminen ·
Eläimistön suojelu
TOIMENPIDE-EHDOTUKSET
Vakavien kalastukselle ja vedelle aiheutuvien vahinkojen sekä eläinten suojelemiseksi Isojoen/Lapväärtinjoen suistossa sekä joessa 20 km:n säteellä suistoalueesta (ks. kuva 6.3.1) ehdotetaan seuraavaa: ·
ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä pelottelemalla ja karkottamalla uusien kolonioiden perustamisen ehkäisemiseksi .
ravintoa hakevien lintujen karkottamista alueelta ehdotetaan tehtävän ampumalla · alueen pysyvillä kolonioilla ehdotetaan munien käsittelyä populaation vähentämiseksi ja rajoittamiseksi hallitusti.
Kolonioita voidaan rajoittaa myös poistamalla pesiä pesimäkauden ulkopuolella. ·
kalanpyydyksillä ehdotetaan kokeiltavan karkottamista ampumalla menetelmän tehon selvittämiseksi. ·
jatkuvaa vuosittaista suoritettujen toimenpiteiden seurantaa ja arviointia
Wanderlei César Da Silva. Raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa hermoja.