Kylmäluoma
Lähetetty: 01:33:50 23.02.2008
Käytiin 6-7.2 hannibalin kanssa kylmäluomalla kirpelinkiusaus reissulla. HopunLopun isäntä, Rane, kerto kämppää ja lupia maksaessamme, pajuluomaan laitetun joulun alla 600 kiloa kirreä ja taimenta, suurimmat 3,5 kilon luokkaa, joten kätemme lähestulkoon vapisivat ponkaistessamme järvellensä.
Tuo ponkaisu lie väärä sana ilmaisemaan kiirettä, hannibalin oli pakko ottaa lapsi (skiidu) mukaan, joten laiskat poijaat tyrryytti sillä kaikki sataset metrit.
Ensinnä majotuttiin puronsuuhun, kun siellä oli joku saanut kai hyvästikin kalaa verijäljistä ja kaljahylsyistä päätellen. Tunnin taisimma riehua siimannokassa ennenkuin handella palo käämit, tai paleltu, eihän koreteksissä pärjää pilikillä. Siitähän se saikin sitten hyvän syyn sännätä revin niskaan, muka vaihtaan lämpimämpää yllensä.
Minä siinä lähön tohinassa tokasin jotta, se kelen jekkuputeli tänne kans, eihän tätä kestä selevinpäin.
Naa, ukule kävi laittaan kelekkavermeet päälle ja narruutti "ottipaikoille" takasin. Eikähän se riethan poromies ennään pysyny avennolla, van piti heti lähtiä kiekerhön kattomaan mitese elo...
Eli siis ajamaan joutavata rinkiä pitkinpoikin järviselekää, muka tarkotuksena katella missä muualla ne on pilikkinet.
Minä narskautin leukapielet kohmasta ja jatkon kornottamista. Ketut siinä mittään tullu, yks liera kävi oottoa viemässä hetken ja sylyki pois. Kelen nirppanokka.
Tämä poromies tulla leuhotti puolentunnin perästä tukka takana paikalle ja tuumaa notta tuossa eteläniemessä on pietty tolokun kiekeröt jotta siinä, siinä net perkelen evämakkarat kotijansa pittää. No minähän että eiku helevetti sinne ja heti.
Romut kantoon ja hirviä siirtymä peltipailakan päällä, ainakin kakssattaa meetteriä ja oottoa vetteen ja hirviä nylykytys.
Paskat minä siinä kun varttitunnin vetelin tyhjää, niin kysyn hannibalilta että miten se särkkä, kun tähänki vain niin huonosti näkkyy.
sano ettei siinä vain hiiren piirtoa ollut, eikä ossaa sanua missä se juurikin olis.
Minähän pikku jekkuloissa rupesin siinä kyykkimään ja houreissani aattelin notta, tuossahan se vois olla kun on pikkunen varjo hangella.
Lähin tallustelemaan sinne päin ja kappas perkule, siitähän se riutta löyty niinku se varjo näyttikin.
Hirviällä kiirellä toista reikää kairaamaan kun eka tuli jalakaseen vetteen, poromieskin repi urakan elloon ja kauhian pärinän ja käryn kanssa resusi särkälle ja kairaan kiinni ku näläkänen leipään. (vaikka oli vasta valitellu olokapäätään, tietennii kun meinasin että tekaseppa sinnäi ootolle reekeliä)
Ei menny kun se hätänen 5 minuuttia niin eikö tuo pe.kelen mettärosvo vetäny evänakkaraisen jäälle lapinkullan värisellä räisäisellä.
Mullahan .itutti suunnattomasti se resuaminen ja alakoinkin tonkimhan reppua että on se vain mullakin tuo. Jo vain on.
meni muuan minuutti ja tuo suopunkisanteri veti toisen halavatun sitimarketsalmonin. Siinä vaiheessa alakoin jo terottaan puukkua, ettet perkele ennään kolomatta ota, mie piän huolen siitä.
Kohtapuoliin tempasi mullekin siihen samaseen kolttakolan väriseen, van mie perkele revin vastaiskulla sen leuat paskaksi. Punottu ja äkkipoika, kele!
Loppuilta menikin sitten sinnillä tyhjää nykien.
Seuraavana päivänä sain taimenen ootolla, tämän aslakin ollessa palakisella, (tappikylässä hurrootireissulla sen pailakan kanssa).
Eipä ollut taimen parka oppinut syömään luonnonravintoa. Kovin oli missimitoissa utra. Hyvä suolakala oli siltikin, mielestäni HUOMATTAVASTI parempi kuin pari tiinettä kirpelih..raa.
Iltaan asti kuitenkin istua napotettiin siinä, kun tämä N.Y.S.Ä. kin oli palannut ristiretkeltään, vetelinpä minäkin muutamat lenkurat kelekallansa ja siinä resutessa huomasin että olhan siellä särkällä käynyt tosi kalastajakin yön aikana. Nimittäin AnuSaukko, vai lienekö ollut se PerSaukko, minä sitä osannut sen tarkemmin tunnistella. Kauniin jäljen se vain jättää kulkiessaan, harvemmin kun noita nähnyt on, aina se sykähdyttää.
Tuossa kuvassa, missä on tuo kärytoosakin mukana, oli saukkendaali könynny tuon kallellaan olevan aihkin juuristossa lie tovosen kun oli niin hiekkaset jälet pois tullessa. Liekö sammakoita hakenut.
Tuo ponkaisu lie väärä sana ilmaisemaan kiirettä, hannibalin oli pakko ottaa lapsi (skiidu) mukaan, joten laiskat poijaat tyrryytti sillä kaikki sataset metrit.
Ensinnä majotuttiin puronsuuhun, kun siellä oli joku saanut kai hyvästikin kalaa verijäljistä ja kaljahylsyistä päätellen. Tunnin taisimma riehua siimannokassa ennenkuin handella palo käämit, tai paleltu, eihän koreteksissä pärjää pilikillä. Siitähän se saikin sitten hyvän syyn sännätä revin niskaan, muka vaihtaan lämpimämpää yllensä.
Minä siinä lähön tohinassa tokasin jotta, se kelen jekkuputeli tänne kans, eihän tätä kestä selevinpäin.
Naa, ukule kävi laittaan kelekkavermeet päälle ja narruutti "ottipaikoille" takasin. Eikähän se riethan poromies ennään pysyny avennolla, van piti heti lähtiä kiekerhön kattomaan mitese elo...
Eli siis ajamaan joutavata rinkiä pitkinpoikin järviselekää, muka tarkotuksena katella missä muualla ne on pilikkinet.
Minä narskautin leukapielet kohmasta ja jatkon kornottamista. Ketut siinä mittään tullu, yks liera kävi oottoa viemässä hetken ja sylyki pois. Kelen nirppanokka.
Tämä poromies tulla leuhotti puolentunnin perästä tukka takana paikalle ja tuumaa notta tuossa eteläniemessä on pietty tolokun kiekeröt jotta siinä, siinä net perkelen evämakkarat kotijansa pittää. No minähän että eiku helevetti sinne ja heti.
Romut kantoon ja hirviä siirtymä peltipailakan päällä, ainakin kakssattaa meetteriä ja oottoa vetteen ja hirviä nylykytys.
Paskat minä siinä kun varttitunnin vetelin tyhjää, niin kysyn hannibalilta että miten se särkkä, kun tähänki vain niin huonosti näkkyy.
sano ettei siinä vain hiiren piirtoa ollut, eikä ossaa sanua missä se juurikin olis.
Minähän pikku jekkuloissa rupesin siinä kyykkimään ja houreissani aattelin notta, tuossahan se vois olla kun on pikkunen varjo hangella.
Lähin tallustelemaan sinne päin ja kappas perkule, siitähän se riutta löyty niinku se varjo näyttikin.
Hirviällä kiirellä toista reikää kairaamaan kun eka tuli jalakaseen vetteen, poromieskin repi urakan elloon ja kauhian pärinän ja käryn kanssa resusi särkälle ja kairaan kiinni ku näläkänen leipään. (vaikka oli vasta valitellu olokapäätään, tietennii kun meinasin että tekaseppa sinnäi ootolle reekeliä)
Ei menny kun se hätänen 5 minuuttia niin eikö tuo pe.kelen mettärosvo vetäny evänakkaraisen jäälle lapinkullan värisellä räisäisellä.
Mullahan .itutti suunnattomasti se resuaminen ja alakoinkin tonkimhan reppua että on se vain mullakin tuo. Jo vain on.
meni muuan minuutti ja tuo suopunkisanteri veti toisen halavatun sitimarketsalmonin. Siinä vaiheessa alakoin jo terottaan puukkua, ettet perkele ennään kolomatta ota, mie piän huolen siitä.
Kohtapuoliin tempasi mullekin siihen samaseen kolttakolan väriseen, van mie perkele revin vastaiskulla sen leuat paskaksi. Punottu ja äkkipoika, kele!
Loppuilta menikin sitten sinnillä tyhjää nykien.
Seuraavana päivänä sain taimenen ootolla, tämän aslakin ollessa palakisella, (tappikylässä hurrootireissulla sen pailakan kanssa).
Eipä ollut taimen parka oppinut syömään luonnonravintoa. Kovin oli missimitoissa utra. Hyvä suolakala oli siltikin, mielestäni HUOMATTAVASTI parempi kuin pari tiinettä kirpelih..raa.
Iltaan asti kuitenkin istua napotettiin siinä, kun tämä N.Y.S.Ä. kin oli palannut ristiretkeltään, vetelinpä minäkin muutamat lenkurat kelekallansa ja siinä resutessa huomasin että olhan siellä särkällä käynyt tosi kalastajakin yön aikana. Nimittäin AnuSaukko, vai lienekö ollut se PerSaukko, minä sitä osannut sen tarkemmin tunnistella. Kauniin jäljen se vain jättää kulkiessaan, harvemmin kun noita nähnyt on, aina se sykähdyttää.
Tuossa kuvassa, missä on tuo kärytoosakin mukana, oli saukkendaali könynny tuon kallellaan olevan aihkin juuristossa lie tovosen kun oli niin hiekkaset jälet pois tullessa. Liekö sammakoita hakenut.
kirppa tullu titennii jo ekatunnin aikana.