Kauas on pitkä matka
Kahdeksan hikisen lentotunnin jälkeen koneemme renkaat koskettavat viimein São Salin lentokentän kiitorataa. Lyhyt siirtymä varusteiden kanssa terminaalin kautta jatkolennolle varsinaiseen määränpäähämme, São Vicenten saarelle.
Nopean sisäisen lennon jälkeen olemme lopultakin perillä. Kentällä meitä on vastassa hymyilevä kipparimme, Manuel Viana. Ahtaudumme autoon varusteinemme ja huristamme kohti Mindeloa, joka tulisi olemaan tukikohtamme seuraavan viiden vuorokauden ajan. Kaverimme Ari Helmisen meille järjestämä majoitus sijaitsi paraatipaikalla, aivan urheilukalastussataman tuntumassa.
Kap Verde on tunnettu eräänä maailman varmimmista kohteista marliinin kalastajille. Myös meillä oli tavoitteena päästä taistelemaan kalojen kuninkaan, sinimarliinin kanssa. Ja kun vanha kalakaverini Ari Helminen otti yhteyttä ja pyyteli kalaan São Vicentelle, ei asiaa tarvinnut montaa sekuntia miettiä.
Mindelosta vesille
Aamiaisen jälkeen arvoimme perinteisesti väsytysvuorot Harrin lippalakkiin pudotetuilla numerolapuilla ja siirryimme kohti satamaa. Laiturissa meidät vastaanotti Blue Hunter -veneen kannella miehistö kansipojat Piteu ja Jandir sekä kipparimme Manuel Viana. Täytyy myöntää, että kyseinen vene oli upein, jossa olen koskaan kalastanut.
43-jalkainen, kahdella 660 hv:n Caterpillar-moottorilla varustettu Riviera-luokan alus. 2 kantta, salonki sekä makuuhytit, suihkut ja 2 wc:tä. Sekä tietysti kaikki kalastukseen tarvittavat välineet. Tunnelmaa paransi vielä tieto siitä, että kipparimme oli aiemmin voittanut useasti Big Game Fishing-kisoja.
Kalapaikoista São Vicenten ympäristössä
Yleensä São Vicentellä tuulee lähes poikkeuksetta joko pohjoisesta tai idästä. Kalapaikat määräytyvät yleensä paljolti tuulten mukaan. Tavallisesti marliinia kalastetaan São Vicenten, São Nicolaun tai São Antaon länsipuolella. Niinpä Manuel suuntaakin keulan kohti São Vicenten länsireunaa, São Pedro Banksia.
Tuulee sopivasti idästä noin 6 m/s. Kansipojat laskevat conaheadit veteen veneen taakse sopiville etäisyyksille sekä lopuksi teaserit, jotka jäjittelevät kalaparvista syntyviä kaikuja. Ajamme vetovauhtia reilun tunnin varsinaiselle ”spotille”, syvän penkan reunalle.
Katselin yläohjaamossa Manuelin GPS-näyttöruutua kun aloimme lähestyä merkattuja ottipaikkoja. Syvyyskäyrä näytti penkan reunalla 840 jalkaa (250 m) ja putosi aivan sen vieressä peräti 1400 jalkaan (420 m). Juuri tämä penkanreuna oli antanut kalakontakteja viime päivinä.
Vihdoin rulla pärähtää
Aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta ja tunnit kuluvat verkkaisesti. Sitten viimein, kellon lähestyessä jo kahta alkaa tapahtua. ”Marliini!”, huutaa kansipoikamme Piteu innoissaan.
Harri rynnistää väsytystuoliin ja saa vavan käsiinsä. Ja heti ensimmäinen syöksy on vauhdikas, siimaa häviää kelalta 300 metriä muutamassa sekunnissa. Hiki valuu ja Harri pumppaa vavalla kalaa sisäänpäin. Välillä marliini syöksyy eteenpäin ja vie taas siimaa.
Noin puolen tunnin vääntämisen jälkeen upea kala saadaan veneen vierelle kuvattavaksi. Kippari arvioi marliinille painoa noin 450 paunaa eli 200 kiloa. Peli auki komeasti! Piteu irroittelee conaheadin koukun kalan luisista suupielistä ja nopeiden kuvien jälkeen kaunis kala palaa takaisin omaan valtakuntaansa.
Seuraava väsytysvuoro on allekirjoittaneen
Eikä kovin pitkään tarvitsekaan odottaa, sillä noin tunnin kuluttua äskeisestä pärähtää ison Shimanon jarru jälleen. Siimaa soljuu ulos kelalta ja taistelu alkaa. Marliini hyppää komeasti ilmaan ravistellen vihaisesti päätään.
Hiki valuu kaikista huokosista ja kala tempoo nyt alaspäin kohti syvyyksiä. Noin puolen tunnin taistelun jälkeen marliini saadaan veneen viereen irrotettavaksi. Manuel arvelee tämän kalan painavan 300 paunaa eli 135 kiloa. Hyvin alkoi reissumme. Juhlavissa tunnelmissa vedämme salkoon kaksi marliinilippua saapuessamme Mindelon urheilukalastussatamaan.
Ison kalan arpa
Taas nostan Harrin hatusta arvan numero 2 eli hän saa seuraavan väsytysvuoron. Aamupäivä eilisillä ottipaikoilla on eilisenkaltainen eli hiljainen. Harri päättää parantaa kalaonneamme tanssimalla aluksen peräkannella sangen kovaäänisen ”marliini-tanssin”. Kansipojat nauravat kippurassa esitystä.
Kellon viisareiden näyttäessä puolta päivää, tapahtuu jotain erikoista. Reunimmaisessa conaheadissa ei ollut jostain syystä koukkua, vaan se toimi ainoastaan teaserina. Tietysti marliini päätti iskeä juuri tähän syöttiin…kamala paukahdus vain kuului kun vapa tärähti luokille laitaa vasten ja sitten oikeni nopeasti.
Kolmen kieppeillä iltapäivällä rusahti sitten kunnolla. Manuel karjaisi ”big marlin”, kalan nähtyään. Harri hyppäsi salamana väsytystuoliin ja tiukka taistelu alkoi. Siimaa suhisi kelalta ulos kiivaaseen tahtiin: 300, 400, 500, 600 metriä. Sitten iso sinimarliini hyppäsi kaukana ilmaan conahead suupielessään.
Nyt oli iso kiinni. Samassa kala otti suunnan alaspäin vauhtiaan kiihdyttäen. Kesti kolme varttia, ennenkuin Harri sai isomuksen väsyteltyä. Kansipoika nappasi tapsista kiinni ja kala oli pyydystetty. Manuel arvioi yläohjaamosta kalan painavan kutakuinkin 750 paunaa, siis lähes 350 kiloa! Kaunokainen jatkoi vapaana matkaansa ja me uisteluamme.
Mindelon lentokentän edustalla
Kolmaskin kalapäivämme sujui tutuksi tulleilla nuoteilla. Manuel pyöritteli venettä Mindelon lentokentän edustalla ja otti taas suunnan kohti viereistä San Pedro Banksia. Muutama marliini nousi katsomaan tarjouksiamme, jotka eivät tällä kertaa kelvanneet. Ja kun sitten taas marliinin selkäevä nousi veneen vanaveteen, kokeili Piteu yleensä tällaisissa tilanteissa toimivaa konstia: ”bait and switch”-menetelmää.
Siinä vedetään nopeasti koukulliset conaheadit pois vedestä ja tilalle heitetään suoraan kylmälaukusta valmiiksi koukutettu syöttikala, joka on kiinni 50-paunaisessa kalastussetissä. Jännitys tiivistyi, kun marliini alkoi seuraamaan syöttikalaa veneen vanavedessä, mutta jostain syystä päätti kuitenkin hylätä syötin viime hetkellä ja sukelsi takaisin syvyyksiin.
Varttia myöhemmin kääntyi lopulta minunkin arpaonneni, kun sinimarliini täräytti voimalla kiinni conaheadiin ja aloitti villin tanssinsa pinnassa syöksyen taas vauhdilla kohti syviä vesiä. Hauikset hapoilla ja läpimärkänä hiestä pumppasin kalaa lähemmäs.
Iso virhe
Nelisenkymmentä raastavaa minuuttia myöhemmin sain viimein marliinin veneen vierelle. Piteu otti tapsista kiinni ja kalan saanti varmaa. Jandir yritti irrottaa koukkua kalan suupielestä ja hyppäsin väsytystuolista avuksi. Kuvittelin pitäväni paljain käsin marliinin miekasta kiinni, kun kansipoika irrottaa koukun. Iso virhe.
Koukku kyllä saatiin suupielestä irti, mutta vahva kala ravisteli irrotuksen aikana päätään raivokkaasti ja oli melko lähellä, ettei koukun lisäksi itseltäni irronnut käsikin. Manuel katseli ylhäältä touhuamme hymyssä suin. Sinimarliin paino oli kipparin mielestä reilusti yli 500 paunaa eli 220 kiloa ja samalla allekirjoittaneen ennätys.
Tuulee, tuulee
Päätimme menestyksemme huumassa ottaa vielä yhden kalapäivän. Pahaksi onneksemme nousi aiempaa huomattavasti kovempi koillistuuli, jolloin kalastuksesta hävisi tuntuma lähes täysin. Piipahdimme São Antaon ja São Vicenten välisessä salmessa, joka oli ottipaikan maineessa. Tuulisen päivän ainoaksi tapahtumaksi jäi tällä kertaa lähellä venettämme pintaan noussut valas.
Sinimarliinin kalastusajat Kap Verdellä
Kevättalvesta kesään on Kap Verdellä huippusesonki marliinin kalastukseen. Kun se alkaa hiljenemään alkusyksystä, alkavat speedjigauksen kulta-ajat. Kalapaikat löytyvät läheltä, North-West Bank sekä São Antao sijaitsevat molemmat São Vicenten läheisyydessä.
Syyskaudella 2019 on näiltä vesiltä nostettu Blue Hunterin kannelle komeita jigikaloja, mm. kookkaita amberjackeja, wahoita, keltaevätonnikaloja sekä monia muita kalalajeja. Erään syksyn jigausreissun paluumatkalla vedettiin vielä heti marliinia ja saaliiksi nousi 750 lbs sinimarliini sivusaaliina.
Kap Verde
Atlantin valtameressä sijaitseva valtio koostuu viidestä pienestä ja kymmenestä suuremmasta saaresta, joista osa on vulkaanisia ja osa vuoristoisempia. Asukkaita saarilla on noin 500 000. Kap Verdellä on synkkä historiansa orjakaupan keskuksena ajoilta, jolloin se oli Portugalin siirtomaa.
Saarten ilmasto on kuuma ja vähäsateinen, tosin saarilla puhaltelee usein vilvoittava merituuli. Keskilämpötilat liikkuvat mukavasti 21-27 asteen tienoilla. Lämpimin kuukausi on syyskuu, kun taas tammi-ja helmikuu ovat yleensä Saharasta lähtöisin olevien hiekkamyrskyjen aikaa.
Kap Verden kalastusmatkat
Ari Helminen 0500-374714 / [email protected] / www.lohimies.fi
Teksti ARI LAINE Kuvat ARI LAINE & MANUEL VIANA
